Tuokin kaikki kimppakiva olisi jäänyt kokematta, jos ei koronaa olisi.
Eikä tv-urheiluohjelmia lopetettu.
Synkistelin jo, että onpa tylsät ajat edessä. Vaikka onhan kirjat sentään aina.
Kun luen kirjoja, asetan usein itseni yhdeksi olijaksi sinne tapahtumien sisälle: Alastalon salissa suunnittelen yhtenä tasa-arvoisena isäntänä parkin hankintaa, ja ihan hengitysetäisyydellä valitsen Härkäniemen kanssa piippua kaikessa rauhassa; Kirkolle kävelen pontevasti lautamies Lahdenperän rinnalla jne.
Niinpä yritin sovellella samaa sapluunaa tv-ohjelmaa katsoessa.
Vaan mihinkä mylläkkään illalla jouduin!
Pani tosiaan vähän nikottelemaan kun ihan huntterissa valitsin telkusta nautittavaksi söpön ketunpoikasohjelman jälkeen saksalaisen sarjan: Jäljet päättyvät Berliiniin. Arvelin kun siellä joskus maraton tämän Oman Armaan kanssa tuli juostuksi, jotta josko jäljet johtavat vaikka Ku'dammille ja juoksureitin tutuille paikoille, maaliin sinne pommitetun kirkon tornin vierustoille taikka starttipaikoille Brandenburger Torille.
Mitä vielä!
Pistettiin kunnolle ranttaliksi, poliisitkin panivat asian pöydälle, lainkuulematon kansa viuhtoi omiaan omilla mestoillaan: äänekkäämpi oli huohotus kuin maratonilla.
Anja perheenäiti lypsi oman ilonsa myös niin klubilla kuin autoparkissa, vaan kalpaten kävi: oli hengenlähtö lähellä, aivan kuin turvattomilla ketunpojilla tätä ennen.
Sitten kaikki päättyi, revohka raukesi ja Rönkä asteli koronapapereineen kuvaruutuun.
Hittolainen: taida mitään urheiluohjelmia kohta kaivatakaan!
14 + 12/ 868 km/€ = 136 h
KIRJA-ARVOSTELUT