Poliisikuulusteluissa en halua olla enkä vampyyreiden kanssa missään tekemisissä, joten eipä hyvältä siltä osin haissut.
Nunnaluostarielämä kyllä kiinnostaa, samoin pöllityn lompakon avulla tapahtuva identiteettivarkaus.
Niinpä muukaan ei auttanut: oli nieltävä koko tarjottu nippu. Tiina Poutasen romaani Pyörävaras, Aviador 2021.
Ikään kuin ajauduttiin pojan kyytiin, tavallaan itseltä varastamansa pyörän tarakalle, tarkkailijaksi, näkemään, kokemaan, kuinka poika ajelehtii elämän sumussa pitkin maita ja mantuja aina Romanian Timisoaraan. Rikastuen, rakastuen ja ties miten.
Välillä kaikki tuntui todelliselta, realistiselta, välillä sur.
Oma pyöräelämä kirjan lukupäivinä ei yltänyt edes kirkonkylän ulkopuolelle, ulkomaista puhumattakaan (kaukana kaukana ne Virumaan Narva-Saarenmaa-Hiidenmaa -pyöräilyt,
huoh! ks 8.7.2010 KL).
Sentään hammaslääkärireissulla jotain jännitystä: Seurakuntatalon jälkeen tyhjeni takarengas. Orapihlaja-aidan olivat kaivaneet kesemmällä juuriaan myöten pois; piikki pisti nyt ja pihautti renkaan lutteroksi, muistuttaen maallistunutta ohikulkijaa: - Äläppääs, syntinen, ylpeänä ohita kirkkomaata.
Hammaslääkäristä palaajaakos keljutti. Pani arvailemaan: - Kohan ei ois ollu niihen kirjan vampyyrien kosto ...
Pian jo polkija kuitenkin naurahti, kun muisti mitä lehdessä oli lukenut: - Purkavat koko seurakuntatalon. Se home, se home. Purkutuomio langetettu.
Siitäs saa renkaanpuhkoja palkkansa!
 |
Vas. purettava seurakuntatalo, kesk. kirkko,
(Onneksi et.oik. oleva komistus lie suojelukohde.) |
