Karismaa vai pelkkää persoonallisuutta

Joissakin on ja joissakin ei. Karismaa. Joku on ja joku ei. Karsimaattinen.
Jako on selkeä, ei välimuotoa: on tai off.

Persoonallisuutta toki on monellakin.

Noita näyttelijöitä pohdin, niitä jotka eivät telkuissa näy, Putouksissa sun muissa, vaan syrjemmissä valokeiloissa: Tampereella Hulluna, Kajaanissa Annan Kareninana esmes. Silti vaikuttavina näyttelijät Antti Laukkarinen, Eeva Aitta esmes - vaikkei rumpuja päristelläkään.

Ja niinku nyt eilisiltaisen Niskavuoren nuori emäntä -näytelmän Heta Lappeenrannassa. Siinnoin jotain siinä Hetan näyttelijässä! Jotain erikoisen mieleen jäävää olemuksessa ja puheilmaisussa. Sen tarvinnut kuin avata suunsa niin jo heti ensi sanoista läikähti: tuo on ollut jossain, tuon oon nähnyt aikaisemmin, tuo erottuu joukosta, tulee tilaa kun jotain mölähtää/älähtää, vaikka kymmenen muuta ammattitaitoista on näyttämöllä yhtälailla.

No niinpäs!
Rosinana, Juutas Käkriäisen vaimona on ollut Maarianvaarassa ja Unto Monosen vaimona Savonlinnassa näemmä, kun blogeja selailen kotiin päästyämme: Helka Periaho. Helkatin hyvin arvosanoin on selviytynyt ainakin noista kahdesta osasta, Rosina ja Juutas otsikko KL-blogi Hikatusta ... ... sivumerkkejä 7.8.2012:

"Vaan kyllä kirkkaimpana loisti Helka Periaho - minkälainen hökkä osasikin olla! Tuli jo mieleen että jospa se oikeasti onkin tuommoinen, siis Helka eikä Rosina. Katsomo täynnä ja tämä pällistelee ihmisiä, ja tuumaa että onpa herrasväkeä liikkeellä, on on. Ja hienot tamineet kaikilla yllä.

 - On se kumma kun pitää olla rikkaita ja köyhiä! Eikö voisi vähän tasata?

Siihen suuntaan tuumii Helka Rosinana vaan ei vastausta saa. Eikä tunnu siltä että edes tasattaisiinkaan, rehellisin keinoin: kyllä se nyt niin vain on että sinä Juutas alat keittää sítä korven kyyneltä, pontikkata, ei tässä muukaan auta jos elää meinataan, hengissä olla.

- Päivöö! tervehtii ja sanoo muutakin kiännellen, murretta murremmaksi viäntäen, mutta ei kuitenkaan tunkien, jotenkin vaan näkyvästi mutta samalla varovasti vetäytyen.

Mikä muija!"

Pitäisköhän ihan varta vasten ja sitä tehden tehdä uus matka Lappeenrantaan, kun hää on pian ensiltaan tulevass näytelmässä Terijoella pääosas?!
Syynäis vielä että kumpaa: karsimaa vai persoonallisuutta.

_________
KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Puukauhaväki

Eivät ne turhaan mieltä osoita savonlinnalaiset opettajakoulutuslaitosta puolustaessaan; lienee puolet kaupunkilaisista kokoontunut torille huomattuaan mikä isku kaupungin vireydelle kun henkistä pääomaa kuljetetaan Joensuuhun.

 Opettajakoulutus lakkautetaan.

"Savonlinnassa opiskelee 850 opiskelijaa ja kampuksella on noin sata työntekijää. Savonlinnassa opettajankoulutus on painottunut taito- ja taideaineisiin." Maaseudun Tulevaisuus 10.4.12016

Saattaa siinä elinkeinoelämäkin aikansa nikotella, mutta se jos mikä pitää kyllä itsestään huolta, eli siis liike-elämä, joka on aggressiivisuudessaan taito-ja taideaineväen vastakohta.
Kyllä business keinonsa keksii.

Mutta entä tuo turha porukka, taito- ja taideaineiden puukauhaväki? Se onkin jo toinen juttu ja pitempi prosessi. Vaikutus henkiseen elämään kaupungissa? Olavinlinna ja Ooppera jäävät.
Mutta.

Akateeminen puunkantoteline

Ei älkää luulkokaan että halveksisin tuota työstöväkeä, koska itsekin kuulun siihen: meillä kotona on jäljellä ja yhä käytössä omatekemä akateeminen puunkantoteline, joka on tehty siis korkeakoulutasolla.

Se on kestänyt kaikki nämä vuodet, koska siinä on tappiliitokset ja pelit. Se on taiteilija Jouko Solosen suunnittelema siro ja käytännöllisen kevyt häkkyrä, jonkalaisen me kukin 32 opettajaksi koulutettavaa miehenpuolta jouduimme tekemään kasvatustieteiden opiskelun ohella professori Annika Takalan ja muiden korkeasti koulutettujen luentojen lomassa.

Vaan ei hitto: eihän tapanani ole asiaa puhua, enkä puhu nytkään tämän enempää.
Paiskautui vain mieleen kun eilen pitkästä aikaa melkein kymmenen hengissä säilyneen kurssikollegan kanssa kokoonnuttiin - passiiviksi siksi koska vähänkö vierailta muutamien naamat haiskahtivat - syömään keskellä päivää - keskellä päivää klo 12.00, ikään kuin pyllistäen työssäkäyville kollegoille, tai siis vinoillen - Ilosaaren ravintolan terassille.
Ja kun katseli tuotakin elinvoimaista suunnattomat määrät tietotaitoa omaavaa populaa, joka nyt siis syrjässä tätä Sipilän joukkojen tuskailutouhuilua katselee, että mikä voimavarareservi tässä rupattelee mukavia asioita koulutusajoistaan, työajoistaan ja oman tulevan elämänsä innovatiivisista iloista!

Kyllä nämäkin monta pääministerin kellotaulukapinetta pystyisivät yhä värkkäämään kaikkien hyödyksi jos joku huomaisi kysäistä. Sipilöinti on hallinnassa, selkäytimessä.

Mutta jotenkin sitä kuitenkin jo mieluummin puhuu jekusta - elämän jekuksi huomattuaan -, vaikka siitä puukauhasta, joka piti sille Soloselle tehdä ja kun ei viitsinyt niin osti torilta ja veisti puukolla pieniä nirhamia jotta enemmän omatekemältä haiskahtaisi. Läpi kapusta liukkaasti luiskahti, tosin Solosen saattein: "Hyvä kun on omaakin kädenjälkeä. Toripöydällä tämä näky olleen silleempänä."

Ai niin siitä opetusharjoittelusta muisteltakoon tämäkin, joka vahvistaa asiattomuuden teemaa:
10 tunnin projektin ympäristöopista ja ympäristötietoudesta pidin minäkin niin että innoissamme olimme me kaikki, oppilaat ja tunninpitäjä.
Mutta.
Yksi ei, se arvostelijalehtori Wager, joka kiteytti koko kymmentuntisen lyhyesti:"Sie sitä et, edes vahingossa, puhu asiaa!"
No voi hitto - ja me kaikki kun olimma niin innoissamme!

Ihan niin kuin eilen jekkuiltuamme.