vankileirin alueelle. Opastus Kuokkalan tieltä.
/ Kuonan kylät ry ja Yläkuona - Luotojärvi
kyläyhdistys ry
Kerimäen puukirkolta reilu peninkuorma pohjoiseen.
Sotavanki Mihail Kutsherenko Riitasensuolla syksyllä 1999:
"Totta kai tämä on raskasta, kun kaikki kauheat muistot tulevat takaisin mieleen. Silti olen iloinen, että pystyin palaamaan paikkaan, joka on elämäni käännekohta. Ehkä nyt voin unohtaa asioita."
Me kesällä samalla paikalla 2016:
- Mikäpä meidän ei ole perillä käppäillessä vapaina kansalaisina parinsadan muun kansalaisen kanssa, poutapäiväkin kun on - ainoina vihollisina itikkalaumat.
Silloin kun tämä oli vankileiri, oli kaikki ollut toisin - olitpa ollut vanki tai vankien vartija.
- Tuohon Raatteenahon tupaan ne toivat ensimmäiset sotavangit lokakuussa -42. 60 tupaan ja 40 riiheen. Eessä ankara pakkastalvi.
Oppaamme, veljekset Erkki ja Markku Rask, selvittävät ja joukkohaudalle päästyämme jatkavat:
- Ja tänne haudattiin ajanoloon 98 vankia. Leirin vankiluvun ollessa pahimmillaan neljänsadan, vähän ylikin.
"Eivät ne muuhun hevosta tarvinneet, kun vainajia hautaan viemään.
Sen rekkeen jiäneet vertahrat osottivat. Oisivat voineet ies pestä jälet", muistelee emäntä Aino Rask hevosta hakemaan tulleista vartijoista kirjassa Ihmisiä ja elämää Kerimäellä sotien jälkeen, Kirja-Pakari 2010.
Että tämmöinen vaelluscompostela meillä eilen.
- Eri toista se on nyt ...
me siitä vakuuttelemaan alas järvelle katsetta luodessamme, pullaa mussutellessamme:
- Mikäpä meidän - loppuin lopuksi.
