Synttärilahjaksi Maijua

Joillakin enemmän vientiä ja kysyntää kuin toisilla, kuten nyt tälläkin allakuvatulla naisella.
Niin,
ettekö tiedä kuka kuvassa puusta veisteltynä?
No tämäpä tämä:

Porraspielessä Katri Helena

Tohmajärvellä, siellä Maiju Lassilan mailla.

Hieno figuuri, vaan mikähän tuossa Katri Helenaa? Tykkääköhän museon rapuilla olevasta puumuotoilusta? Käy vielä kuin siellä Kuopion näytelmässä sen Panu Rajalan kirjan kanssa: vilkaisematta saunan uuniin!

Vaan mitäpä Katria tähän sotkemaan enempää, vaikka hänelläkin noita kilpakosijoita on riittänyt, Liimatainen taisi vetää pisimmän korren...
Lassilan Maijua siellä mäellä näytellään, Kilpakosijoita, sitä missä isä ja poika Sikanen yrittävät toisiltaan salaa tavoitella Saastamoisen leskeä. Mönkään tahtoo mennä, kun rippikoulutkin käymättä.

Jännä miten täysin toisenlainen ja silti mukaansa imaiseva!

- Niin, mitenkö niin toisenlainen ja minkä kanssa?
- No tuon edellispäiväisen, missä oli vauhtia ja vipinää ja vaarallisia tilanteita joka hetki, Traktorin Peppi Pitkätossun Sinkkolassa.

Aivan eri planeetoilta ovat, ääripäitä. Todistavat näin että kyllä teatterissa on ilmaisuvoimaa jos tasojakin.
Eikä aina tarvitse näyttelijän äänen olla puhdas, kunhan on persoonaa, ja sitä näissä muutamissa on, niin kun nyt tuossakin Veijo Hämäläisessä, joka tänä vuonna lukkaroi ja joka viime vuonna heräili kuolleista. Niin ja Jaatistahan ei voi olla huomaamatta eikä huomioimatta, muuten vielä häränkehno päälle hyökkää ... näytelmän härkä ja dramatisoijakin kun on ...

No kunhan rutisen omiani: oiva oli esitys kaikin.
Onneksi syntymäpäiväsankarikin tykkäsi; ihan kelpo lahjan sai kun sai tämän näytelmän lahjaksi. Olisikin ollut aika nolo tarjota kahdesti 35 täyttäneelle huono lahja; tällaisten lahjojen muisto kun tahtoo syöpyä ikuisiksi ajoiksi mieleen - toisin kuin jonkun kukkapuskan tai vatkaimen.

Sikaset, isä ja poika: Markku Hämäläinen ja Mikko Sairanen.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Se oli hieno konsertti

Katri Helenan 50 vuotta taiteilijaelämää  -konserttikiertua käynnistyi kotikonnuilta  Kiteeltä helatorstaina Jeesuksen taivaaseenastumispäivänä. Sopivan taivaallinen ajankohta aloittaa kiertue helatorstaina, koska enkelitkin ovat Katrille läheisiä.

Ääni niin laulajan kuin toistolaitteiden oli viimeisen päälle tikissä; kerrankin miksaaja oli saanut laulajan äänen esiin orkesterin soitolta ilman että volyymit olisivat olleet korvia särkevät kuten niin monesti. Miksaaja onkin kuulemma alansa huippu, hoidellut mm. HIMin taustoja.

Parituhatta meitä oli tunkenut jäähalliin.
Saimme mitä olimme lähteneet hakemaan: tunnetta, sillä sitähän iskelmä on.
Ja sen positiivisimman puolen Katri Helena jos kuka osaa välitää.

Konsertin jälkeen tämä ihana tähti itämaan jäi vielä yleisön kanssa rupattelemaan pitkäksi aikaa.

**********************************************************************

Kauppalehtiblogissa näin:

 Katri Helenaa kosaistiin Kiteellä helatorstaina

10.05.2013 - 13:00 | hikkaj | lapsismi, ESITYKSET

tosissaan leikillään

 Katri Helena helatorstaina

50-vuotta taiteilijaelämää – kiertueensa alkupotkuissa Kiteellä

Huikea suoritus! sanoisin jos Tamminen olisin ja Tammisen tamineissa, vaikka siinä kalapaidassa.

Katri Helenan konsertti.

Ääni sen kuin kuuluvoituu, etten sanoisi, Heikinheimo tai joku vakavamman musiikin kriitikko jos olisin: - Kultivoituu!

Ja mikä äänentoisto! Miksaaja onnistunut viimeisen päälle: ensimmäisen kerran iskelmätähtien konserteissa olivat äänet balanssissa eivätkä rummutkaan hakanneet yli muiden.

- Katri Helenaa sinne oltiin menty kuuntelemaan ja Katri Helenaa kuultiin.

Musiikki tuli sen tuuman verran ohuempana taustalla niin kuin pitääkin. Alussa vähän laulajan ääni sortui, vaan se johtui ihan siitä kotoisasta yleisöstä kun oltiin syntymäkylän naapuripitäjässä. On siinä oma herkkyytensä.

Mitäs meitä kuulijoita oli, no - semmoinen pesäpalloyleisön verta, parisen tuhatta.

Ja tietysti paras kaikista aina on se Sua rakastan - aina se itkun tai ainakin karhean kurkun paikka on, ainakin kahdella. kuuntelijalle.

Iskelmä on tunnetta, ei se mitään muuta ole - aivan kuin elokuvakin Pölösen mukaan.

Ei sen mitään muuta tarvitse olla.

Tunnetta se oli myös Romppaiselle ilman iitä.

- Mitä apina! oli heti kättelyksi tervehtinyt Liimataista, Tommia sitä Katrin kalakaveria, ulkona. Tommikos oli hämääntynyt ensin että tämmöisiäkö nämä Karjalan lupsakat ihmiset. Oli sitten vastannut vastaavasti ja siihen oli jäätynyt Romppainen iliman iitä.

Nyt konsertin jälkeen hieroivat sopua, vaikka eihän riitaa ollut ollutkaan, vaan reilu kaveritervehdys. Nyt konserttiyleisön poistuttua haki Tommi iittömän Romppaisen siihen Katri Helenan luo, ja se oli hieno hetki: siinä fani kohtasi idolinsa.

Tähän liittyi se kosintakin.

Mies lopulta heittäytyi elehtien polvilleen valkoisiin, kuin morsian, pukeutuneen solistin eteen ja remakasti pyyteli: - Tuu sie Katri miun vaimoksein.

Ei Katri lupautunut mutta ymmärsi yskän ja tuulen suunnan.

- Mie jo lapsena isän polovella kuuntelin sinua ja monesti oon itkeny laulujasi kuunnellessa...

Niin jatkoi Romppainen iliman iitä, nyt ihan vakavana, mutta hyvillään kun oli tavannut näin läheltä naisen, jonka oli aina halunnut tavata ja sai vielä kannustavat sanat Katriltaan:

- Sie oot hyvä poika.