Sitkistyy kun mutkistuu

 

Eipä ole iskenyt  Kärpästen herra, Golding William, kuten tuolla kerrottu jo on.
Jos eläisi kirjailija, olisi 103 vuotta. Ei mahdoton ikä, sillä onhan meilläkin Pankin-Aino täällä 101 v, pirtsakka likka, ainakin viimeksi kun 100-vuotisjuhlia vietteli.
Lord of the Flies ilmestyi Englannissa tasan 60 vuotta sitten, 1954, suomeksi julkaistiin 1960.

Mikä on kun ei otetta Kärpästen herraan ikinä ole saanut: kesken on yhä,vaikka yritetty on. Jopa oppilaiden kanssa mutamana vuonna aamuluennaksi. Mutta ei kun ei.
Jospa nyt saisi pontta kuvan tekstistä, joka käsittelee Peter Brookin 1960-luvun alkupuolella filmaamaa elokuvaa ihmisten, poikien, käyttäytymisestä eristyneissä primitiivisissä oloissa:

"Kammottavan herkkävaistoista eläytymiskykyä osoittaen he 'näyttelivät'  Goldingin tarinan sivistyksen toivottomasta taistelusta ihmisluontoa vastaan."

sivistyksen toivottomasta taistelusta ihmisluontoa vastaan

Tuohan on rousseaulaisuutta tuo!
Ja meitä Mats-kollegan kanssa: ruisjauhoista et vehnäsiä leivo!

Josko sittenkin kävisi limppuun kiinni, pureutuisi oikein, kai siitä jotain irti saisi kun Nobelin-jakajatkin ovat saaneet ja palkinnet Goldingin vuonna 1954. Vaikka Nobelin kirjallisuuspalkinto nyt mikään tae ole: vanhojen horoukkojen, vielä vanhempien kuin minä, tikanheittoa. Montako klassikoksi jäävää sieltä on seuloutunut?

Mitä horisen itse? No sitä vuosikymmenten puuroa jatkan, Kansojen Kirjallisuuden tusinaosaista sarjaa hampaat irvessä maaliin luen:

• jäljellä enää 405-302= 103 sivua seitsemästätuhannesta sivusta ja
• aikaa kulunut lipo 35 vuotta! 

Kaikkeen sitä itsensä on yhyttänyt, nossipoikana.
Maraton tämä kirjasarjasuoritus on: viimeinen vitonen horjuttavana; hoippuen maaliin, joka näkyy jo.

On loppusuoran aika ja koko Amerikka edessä!
Sen sodanjälkeinen kirjallisuus: Mailer, Williams, Miller, Porter, Salinger, Bellow, Roth, Nabokov ...

PS 1
tänään on aika, tai aikomus, sulkea kellarin ikkuna: sentti lunta maassa ollut jo viikon - ks. viime vuosi.

Tervanjuontia

Osavuosikatsauksen aika = ks. Sekaisin kesästä?

Hammasta purren etenen, maaliin en tänä vuonna vieläkään päässe. Vaan väliäkö sen. Johan deadline, vuosi 2000, on lipsahtanut vuosikymmen, toista, sitten!

Englannin sodan jälkeiseen kirjallisuuteen näemmä jumahtanut, edelliskatsauksesta kesäkuusta edennyt vaivaiset 20 sivua, sivulle 281 Angus Wilsoniin; hänkin niitä vähemmän kiinnostavia kirjailijoita, joka kuulemma voi sanoa: "Humanismi on kuollut! Eläköön humanismi!"

Jostakin syystä - kai siitä ettei englantilainen luokkayhteiskunta ole hallinnassa, eikä vaatimus 'että hän [lukija] pystyy tajuamaan snobismin eri asteet ja ilmaisun, sanavaraston ja käytöksen hiuksenhienot erot' ole hallussa - brittiläinen kirjallisuus vähemmän kiinnostaa tämmöistä suomalaista perusjunttia, joka sanoo että Päätaloa, Mukkaa, Kilpeä sen olla pitää, aitosuomalaista.
Mitäpä noidenkin herrojen anglisaatiosta tulisi! Englannipa noiden herrojen kieli!

Kaipa pidän saarivaltakunnan kirjallisuutta enemmän sosiaalisena kuin metafyysisenä kirjallisuutena, enemmän ulkokohtaisena kuin sisäisenä ihmisen hakemisena. Siksikin vähemmän kiinnostavana. Vaikka olisihan siellä jälkimmäisenkin romaanitaiteen tekijöitä, kuten Iris Murdoch, William Golding ja Lawrence Durrell otettavissa.

No katellaanhan; ei ainakaan Kärpästen herra aikoinaan iskenyt.

Kahlailenpa tässä kaislikossa - vielä se ranta koittaa.
Noiden enkkujen jälkeen enää Amerikan kirjallisuus tutkinnan kohteena, josko se nappaisi.

Yliaikaa on jo mennyt 14 vuotta, viidestoista näköjään vielä tarvitaan ennen kuin 12-osainen Kansojen kirjallisuus on viimeisen osansa viimeisellä sivulla ja hallinnassa. Hallinnassapa koko haitari hyvinkin. :)

Vielä on 124 sivua jäljellä - enemmän kuin tätä kesää, ja tätä vuottakin päivissä.