Leikkisät pojanvesselit

Löytyipähän kaipaamani, kun Sammakkoa vähän hätyytteli, taputteli ja suuteli. Jopa onnistuikin:  Arthur Rimbaudin Kirjeitä Afrikasta ja runoilijakomeetan kirjeitä putkahti tilattavaksi. Sammakosta vitosella lohkesi. Eiköhän tuon postin Kusti kantane kaikesta kus... siis sotkusta huolimatta.

Sitä odotellessa kelpo kirjasta tässä kääntelen, 80-sivuista mielikuvituksellista läpykkää venäläisistä klassikkokirjailijoista, joita kirjantekijät Dobrohotova-Maikova & Pjatnitski yrittävät saatella maanpinnalle meiksi tavan kuolevaisiksi.

Harmsiaadi on Nastamuumion 2014 painattama neuvostovallan aikainen kaskukirja Tolstoista, Dostojevskista ja muista suurista Aleksandr Sergejevitš Puškineista. Tietenkään ei ollut soveliasta tuolloin panetella sankareita, joten vasta Neuvostoliiton murenemisen jälkeen nämäkin hupsahtavat anekdootit pääsivät julki. Oikea Harmshan (1905-1942) tätä samaa oli kokeillut jo aiemmin huonoin seurauksin.
Harmsiaadi ilmestyi piirroksineen Venäjällä Iloiset pojat (Vesjolye rebjata) vitsikirjana vuonna 1998.

Hauskoja vesseleitä nämä muka oikeat esikuvamme ovatkin, kun heistä kaskuja väännetään.
Vai mitä sanotte kun kuulette vaikka osan yhdestä anekdootista:

"... Sitten Puškin lähti Vjazemskin luo teelle. Silloin vastaan tuli vielä nuori ja parraton 'Tolstoi' poletit olkapäillä eikä vilkaissutkaan päin. Tšernyševski kirjoitti myöhemmin: 

- Kaikki kirjailijat ovat kunnollisia, vain Tolstoi on mouka. Sekunon greivi."

Kuinka ollakaan yhä vielä mieleen syöksähtää se ihana Ilovaaran koulumme, jonka johtajan huoneen laveripatjan alle muuan mielestään open väärinkohtelema poikalapsi oli työntänyt kadonneen mansikkalaskun. Mekaanisella kirjoituskonetta takonut ilmoituksen:

MATI ONn HOM-O.

Vaikka pojanvesselin ilmoitus ei pitänyt vähimmässäkään määrin kutiaan, niin löytyipähän syksyllä hävinnyt tilisiirtolappu - ja mansikanviljelijä sai jouluksi palkkionsa.

Täältäpä pesee lisää

Kolme virhettä - lukijakilpa

Ei näytä kärsivällisyys lisääntyvän taikka sietokykyky kasvavan kävipä kouluja miten pitkälle tahansa.
Samanlainen primitiivireaktio tohtorilla kuin tavan taatelintallaajalla.

Uusinta Parnassoa 3/2015 tässä:
"Lopetin jutun ja lehden lukemisen siihen paikkaan. Nämä esimerkit osaamattomuudesta riittivät spuulaamaan Parnasson uskottavuuden alas viemäristä", päättää purppasunsa tri Liisa Hakola.

Ja minkähän takia?
Kriitikko Ville Ropponen oli edellisessä numerossa kirjoittanut löperösti kirjoittaessaan 'Entä  miten Byronin, tuotteliaan matkakirjailijan ja Graham Greenin Bridgesheadin kirjailijasukupolveen luetun dandyn teos on uudenlainen?'.

Tuossa lauseessa/virkkeessä on kolme pahaa virhettä, joista Hakola ripittää Ropposta.
Koukeroinen lauserakenne on yksi virheistä trin laskujen mukaan.

Hoksaatkos kaksi muuta, armas lukija?

Ropponen muuten vastaa moittijalleen ja vissiin vinoillessaan vastaa tohtori Hakalalle. Jos ei vinoile Ropponen niin eipä syyttä syytä Hakola Ropposta.

ps
Ropponen muuten esittelee tuoreimman Parnasson kirja-arvosteluissa varsin mielenkiintoisen kirjan Harmsiaadi. Anekdootteja venäläisistä kirjailijoista: Tolstoi, Turgenjev, Lermontov, Puškin ...