Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anneli Heliö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anneli Heliö. Näytä kaikki tekstit

torstai 19. syyskuuta 2019

Julkkareissa

Onpas otsikossa Vanhan Miehen suuhun erittäin huonosti istuva sana! Menköön. Kolmas kirjanjulkistamistilaisuus missä olen elonaikanani ollut: mitenkä sitä nyt täältä raukoilta rajoloilta!

Eka oli kutsusta ikiystävän, sen Tampereella kirjastotieteitä opiskelleen julkkari(t):
Reijo Pakarinen: Puruveden kalastajat, Kirja-Pakari 2014.

Toka kutsumatta tuiki tuntemattoman, mutta askeleet väkisin tilaisuuteen aiheen takia kammenneet, tutkija Anneli Heliön Ahmatova-runokäännösjulkistustilaisuus Ahjon vintillä eli entisen Joensuun poikalyskan voimistelusalin vintillä, rakennuksen jossa aikoinaan ylioppilaaksi kirjautuminen tapahtui:
Anna Ahmatova: Olen äänenne. Kootut runot 1904-1966. Kirjokansi.

Kolmas nyt viikolla kutsusta, Pentti Straniuksen maili:

" PRIVET, SMORTRI PRILOZHENIE!
Terveh, ks. liite!

OLET myös tervetullut uutuuskirjan julkaisutilaisuuteen, varaapa aikaa kalenteristasi, Joensuu 11.9. klo 18.oo / Vaihtoehtoravintola SOINTULA,

TERVETULOA! ÖISINAJATTELIJA "


Kun kulttuurikapakka Jokela on mennyttä kalua, kokoontuvat alanmiehet (käsite sisältää kaikki sukupuolet, kuten tiedämme) Sointulaan.
Kokoonnuimme kymmenin.

Paneudutaan, pureudutaan isän, Pentti Straniuksen, puolielämäkertadokumenttiin Vähän äkkipäinen muuttomies, kunhan aika on ja kunhan sitä ennen on saatu käsiin pojan, Leo StraniuksenEkoistin muistelmat.

Onhan se tapaus: isä ja poika julkaisevat yhtä aikaa muistelmat eri kustantajilta toki!
Katsotaas kumpi muistaa paremmin.

Alkupalaksi riittäköön kuva:

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Pietarin opas A-D

A = Ahmatova Anna
B = V meillä
C = CCCP
D = Dostojevski Fjodor

Piirityksen uhrien haudat löysimme, kuten eilen ilmeni.

Ahmatovan hautaa (1889-1966) Komarovosta eli Kellomäestä Karjalankannakselta emme löytäneet vaikka kuinka kuoppaista tietä kuljimme ja kolusimme, koska jouduimme Repinon kalmistoon.

Ahmatovan kääntäjä, Anneli Heliö, oli Ahmatovin haudalla saanut sysäyksen, oikean sähköiskun, Annan runoihin -90-luvun alussa. Samaa sysäystä haimme mekin. Huti tuli.
Onneksi sentään A.A:n runot Heliön kääntäminä ovat liki kaikki nyt luettavissa kokoelmassa Olen äänenne

Dostojevskin hauta (1821-81) olisi löytynyt sieltä Moskova-hotellin vastapäiseltä Aleksanteri Nevskin luostarin Tihvinän hautausmaalta. Se sitten seuraavalla kerralla kaikkine muine merkkihenkilöineen: Tšaikovski, MusorgskiRimski-Korsakov, Rubinstein ...

Hautoja enemmän kiinnostavat kodit.
Ne löysimme. Kummankin kirjailijan aivan Nevski prospektin tuntumasta.


Ahmatovan kotikolhoosin, Liteinyi Prospekt 53, löysimme Fontankan talosta, Sheremetjevin palatsin pihasiivestä, sen missä runoilija eli vainotuimmat vuotensa 1924-1952, jolloin Iso CCCP ei hyväksynyt pienen ihmisen ääntä. Puolihulluksi nujersi puolue puolueettoman naisen - tosin muukin: Anna näet muutti tuohon kommunalkaan taidehistorioitsija ja avantgardeteoreetikko Nikolai Puninin luo. Harmi vain että samassa taloudessa asui myös Puninin ex-vaimo. jne. jne.

Dostojevskia ei CCCP ehtinyt vainota omalla vuosisadallaam, mutta tsaari Nikolai I kyykytti sitä perusteellisemmin, jopa niin että Fjodor jo seisoi ammuttavien rivissä, kunnes 'armahdettiin' puoleksi vuosikymmeneksi vankileirille Siperiaan.
Niin ja alituinen rahapula vainosi myös, pelimies kun oli.
Kodit vaihtuivat tuhkatiheään, mutta aina vaatimuksena oli kirkon läheisyys ja kulmatalosta kulmahuoneisto:


Dostojevskin koti, Kuznechnyi pereulok 5/2, Vladimirin kirkon lähettyvillä, on kotimuseona kaikille avoinna, se missä kirjailija kirjoitti Karamazovin veljekset ja missä asui kolme viimeistä vuottaan ja missä hän yhtenä aamuna ylös noustuaan totesi: "Tänään minä kuolen."

Isä kuoli tänään
kirjoitti tytär savukerasiaan

Vaan olkoon jo kosketeltava hipelöity ja konkretia kosketeltu.
On aika suunnata abstraktion ja fiktion puolelle, sinne Pietarin Heinätorille Rikoksen ja rangaistuksen maisemiin Raskolnikoviksi Raskolnikovin paikalle, vaikka ei siellä enää heiniä, eikä kai huoriakaan, kaupan ole, koska ei hevosiakaan, sillä koko kaupunki on muuttunut hurjiksi hevosvoimiksi:
»Jo ennen kuin hän ehti Heinätorille...






















1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7