Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 18. maaliskuuta 2025

Olavinlinna

"Niin vuolaan virran luodolla on linna Olavin
Ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan.
Se silloin suojas maata vahvoin muurein kivisin
Kun aallot ajan toivat ahdistustaan."

Alkoi soida mielessä tuo balladi, kun osui käteen aarre, kirja Suomen linnoista kautta aikain, jo ulkonäöltään mitä kiehtovin: tarunhohtoinen, kuunvalon valaisema.

Mutta ennen kuin sukellan kirjan sisään, otan hyllystä toisen linnakirjan omistuskirjoituksin varustetun värikkäämmän valokuvakirjan: Pakarisen Reijon Gunillan vieraat
Reijo Pakarinen: Gunillan vieraat
Kirja--Pakari 2005
Kirjassa kierrämme koulukkaiden mukana Olavinlinnaa ja pääsemme sen historiasta perille näyttelijöiden voimin. Tapaamme linnapäällikkö Gunilla Juhanan tyttären, joka kertoo Eerik Akselinpoika Tottin vuonna 1475 perustaman linnan historiasta ja valaisee linnaelämän arkea.
 
Kesällä kuumuus polttaa linnaväkeä ja talvella kivimuurit hohkavat kylmyyttä; siinä on parinsadan ihmisen linnaväellä kestämistä, vaikka pahintahan on ainainen itäisen vihollisen pelko.

Tapaamme myös itse kuninkaan, joka poikkeaa Olavinlinnaan paluumatkalla Tukholmaan Viipurin linnassa vierailtuaan. 
Tarjoilu on yltäkylläinen: muikun mätiä, halstrattua siikaa, palvattua lampaanreittä, savustettua ankeriasta. Häränkieltä. Kinkkua. Kananmunia. Vehnäleipää. Piirakoita. Muikkukukkoa tänään!  

Tummaa olutta kyytipojaksi
 "Och brännvin till." Ja seurueelle myös.
Varusväki linnassa saa tyytyä kapahaukeen, kuorekukkoon, herneisiin ja papuihin.

Kirjuriksi ei monesta ole:
"On hallittava ruotsin kieli, ymmärrettävä tanskan kieltä ja saksin kieltä."

Tarkastamme tykit, tilikirjat:

"... katsotaanpas ... linnan kalastajat ovat viime keväänä saaneet 
haukea kaksi kippuntaa,
varastossa meillä on 126 tynnyriä ruista.
Linnaan on tuotu 
Kalkkiuuninniemeltä
241 leiviskää kalkkia
ja kirpitsoita 5340 kappaletta ...
... tallisaareen on ajettu 
talvella
450 syltä halkoja ..."
 
Entä se linnanneito joka, kaiketi, laski viholliset linnaan, se Gerdtrud?
Tapettiin.

 Niinhän siinä siis kävi kuin balladissa:
"Hän kyynelsilmin vaieten sai kuulla tuomion
Ja kiinni muurattiin niin tyrmä muurin."

Eipä paljon poikkea tuo lapsille suunnattu ja elävöitetty Gunillan vieraat asiatiedoiltaan Elise Pihlajaniemen Linnaelämää keskiajan Suomessa -tietokirjasta Olavinlinnan kohdalla. Eikä mielenkiintoiselta kerronnaltakaan. Pihlajaniemi pitää huolen, ettei kirjan teksti, niin tarkan viitteellistä (925 viitettä!) kuin onkin, kuivaksi luettevaksi käy Suomen kaikkien linnojen historiaa tutkiessaan.

Linnaelämää keskiajan Suomessa. Otava 2025

ks. myös
Sarjakuvakirja Olavinlinnasta:
Kirjavinkeissä

2 kommenttia:

  1. Kurja kohtalo Gerdtrudilla eikä varmaan elo vetoisessa linnassa välillä kovin auvoisaa ole ollut. Mutta mielenkiintoisesti kerroit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi

      kunnia Reijolle, sillä poimin vain itseäni eniten kiinnostavat asiat tekstistä.
      Syyttömän Gerdtrudn kohtalo oli kova.

      "Vei paaden taakse salaisuuden neito viaton
      Kun rakkaimpansa oli syyllinen
      Vaan kyynelistä neidon kohta varsi pihlajan
      Jo valkokukat nosti, mursi muurin"

      Poista