Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

sunnuntai 26. elokuuta 2018

10 taktista neuvoa kirjakriitikoille

Kirjallisuuskritiikkisarja osa III

ja kirjabloggareillekin

Öyliseen viitaten seuraavaa:

Kalle Päätalo sai kädestä pitäen neuvoja Mika Waltarin oppaasta Aiotko kirjailijaksi?.
Ulkoluki - ja tuli!

Aleksis Salusjärvi tekee waltarit kasvaville kriitikoille. Paikkana nyt oikea paikka eli Nuori Voima -lehti. Eivätpä nuo neuvot pahaa tekisi konkareillekaan, vaan minnepäs se vanha kapinen koira tavoistaan?
Heti housunlahkeeseen kiinni ja hanttiin!

Käskyä VII tarkoitan:
"Kritiikin tehtävä ei ole teoksen esittäminen sille otollisimmassa valossa."
No, tuon nielen, mutta:
"Kriitikko ei voi toimia osana fanikulttuuria, vaan hänen on rikottava ja kyseenalaistettava etenkin se viitekehys, jonka osaksi teos asettuu. ---"
Napsaan tuosta poikki, koska muuten en voisi olla eri mieltä. 😂

Minäkö asettuisin fanittamaani Volter Kilpeä jotenkin vastaan? Ei kuuna kullan valakiana! Se on mun siltsu! Pois semmoinen ajatuksenakin. Tai Mukkaa, tai Kallea tai ...
Vanhentunut kriitikko voi jo katsella tiettyjä asioita läpi käpäliensä, antaa löyttä ikuisella etsintämatkallaan kirjaa, joka sisältäisi pelkkää rauhaa ja rakkautta, levollisuutta ja sen semmoista softia - vaikka vähän luikuriakin laskisivat. Siksipä Tõnu Õnnepalu Paratiiseineen ja Jean Giono Puineen ovat melko täydellisiä vanhan kriitikon ideaaleja. Napakympin etsintä tosin vielä jatkuu ja jatkuu.

Mutta te, joilla kriitikon ura edessä siintelemässä, ja te amatöörikirjabloggajat, jotka ohjeita kaipailette, tarttukaa tilaisuuteen ja painakaa mieleenne viisaita ja kutinsa pitäviä selkeitä neuvoja, joita Salusjärvi jakaa kymmenen käskyn muodossa.

Malliksi muutama lyhennettynä, ilman Lutherin Mitäs se on? -selitystä:
  • I   Aloituslauseen on oltava tymäkkä.
  • II  Ylipitkät virkkeet pois.
  • III Ole ehdoton.
  • IV Klassinen esittely-referointi-arvotus -jäsennys romukoppaan.
  • Rajaa näkökulma.
  • jne.
Kirjakritiikkisarja I II III IV

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myö

2 kommenttia:

  1. Arvoisa kriittisen kirjoittamisen ja kritiikittömän lukemisen edus- ja taustahenkilö hikkaj

    Tuohon kirjan otsikkokysymykseen on meikä-Voxilla selkeä vastaus: EN !

    Meikä kun on koko ikänsä yrittänyt tottuuvvessa pysyä.
    Ja harhapolkulaisia on tottuuvven äärelle opastanut !

    Kirjailijanryökäleet ne leipänsä tienaa ite keksimiään juttuja sepittämällä.
    Ja vielä houkuttelevat viattomia ihmisiä aikaansa tuhlaamaan sepitelmäjuttujen lukemiseen. Valepukkeja ne on.

    Vähän niinku kauppaketjut houkuttaa ostamaan tarpeetonta, ja panevat karkit alahyllylle, jotta lapsetkin ylettää.

    Mutta kriitikon siemen tokikin meikäläisessä itää !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      ei eppäilystäkään etteikö Sinussa olis ri(s)itikkoainesta!
      Et oo AS:n neuvojen tarpeessa.
      Sinusta saattaas tulla vielä hyvä tottuuvessa pysyvä, valeita vihaava valekirjailijakin noilla kyvyillä. Pamfletisti oisit mitä mainioin. :)

      Meikäläinen epätottuuvessa pörräävä surrealisti kunnioittaa, ja hatutta, ihan mahottomasti jalat maassa olevaisia suorasanaisia ihmiskansalaisia, tietäväisiä, jotka ja joilla ei 'mopo' keuli.

      Poista