Kirjoitin kaverille:
"Mietin tuossa miksi mieluummin menen teatteriin kuin kylään; olisko vastausta tässä:
- Teatterissa ei tarvitse osallistua ihmisten väliseen keskusteluun - on pakko kuunnella, kerrankin. Ihmiset silti ilmielävinä siinä - paljolukijalle jo se suuri ihme!"
Eivät ne romaanihenkiöt romaaneista huoneeseen sentään ihan hevin pompi. Sitä minä tarkoitin.
Oli miten oli - joku kumma kutka kumminkin. Ja eikun menoks! Ja napata Mattibuu kyytiin mukaan menomatkalla vappuorkkaharjoituksistaan seurantalolta, kun luvassa musaa perillä:
"Komediallinen musiikkinäytelmä suomifilmin kulta-ajasta!"
Olihan tiedossa tuttu paikka ja laatutavaraa - mikäs ei mennessä. Osoitteena Ohvana, melkein yhtä symppisnimi kuin Öllölä. Ohvanan kylätalo, entinen koulu jatkamassa sivistyskulttuuria: the LittleBigMusic.
Taisi Kuistin Jussi täällä samoissa tiloissa opetustointaan harjoittaa, Q:lla siis Jussi.
Muutamat kerrat täällä käyty kuuntelemassa taidokasta Samuli Moilasen tenorilaulantaa ja soitantaa; muutama kerta tosin nääntyneenä talon ohikin juosta läähätetty aikoinaan Malmijuoksussa numerolappu rinnassa.
Aika paljon rennompaa nyt istahtaa pöytiin ja nauttia valmiista, olla samalla kuokkana
Kaisa Ursinuksen 70-vuotisjuhlanäytöksessä kahveineen kimaroineen.
Että passasi kyllä!
Ja tulomatkalla kuulopyöreänä kuunnella Mattibuun kehuja siitä miten Samuli osasikin pitää jetsulleen saman sävelkorkeuden siirtyessään näyttämöltä pianon näppäimille.
Eiköhän pojilta irtoa nyt omakin esitys seurantalon tansseissa liki Ilomäen lakkautettua kouluamme, kun siellä Voken kanssa vappuaaton tansseissa tahdin takaavat.
Käykääs pyörähtämässä!
_________
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti