Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kahdenlaista käsittämätöntä intohimoa


Meillä kaikilla on tietoa jota kovin monella ei ole. Tai ainakin meillä monella on halu tietää asiasta josta vain harva on kiinnostunut.
Mene siinä sitten kylille juttelemaan jonkun kanssa! Parempi kirjoittaa ne tänne talteen.

Tuossa värssy, oma kiinnostuksen kohteeni viimeisen kuukauden ajalta. Päivittäin, koska sen sisältö elää ja on muuttuvaa laatua, olen sitä käynyt vilkaisemassa. Sen paino voi nousta tai laskea aina sen mukaan mitä sen 'emolle' tapahtuu. Tämä värssy ei ole ikuinen, sen elinpäivät päättyvät maaliskuun kahdentenakymmenentenä.
Tuo ei ole aito runo eikä runoudeksi tarkoitettu, vaikka vaikeaselkoinen sivulliselle onkin. Sitä paitsi sitä näpäyttämällä saattaa jollekulle selvitä sen sisältö ikään kuin automaattisesti ilman omaa henkistä ponnistusta.

Toinen rimpsu, jota lähes päivittäin käyn vilkaisemassa - palvomassa etten sanoisi - on pysyvämpää sorttia; sen arvoa voin itse muutella ja säädellä mielentilan mukaan - millä päällä, missä vireessä sattuu mielikuvitukseni olemaan.
'Sarvea torkottaa kuorimöyriäinen.'
Tuopa sitaatti onkin jo oikeasti runoutta, oikean kirjailijan kirjoittamaa vuodelta 1938. Tuo huvittaa ja piristää aina.  Se ei näy tietokoneen näytöltä vaan pitää nähdä kirjan kaivamisen vaiva. Päivittäin yhtä uskollisesti kuin ylempää käyn sitä vilkaisemassa, vaikka tavallaan se on aina sama ja muuttumaton. Ikuinen se on.
Mutta jos oikein haluan aivojani rassata ja pinnistää ja paneutua, luen pitemmälle, jolloin se näyttää miten hölmö, tai tiedonhaluinen, tai itsepintainen, on ihminen verrattuna viisaaseen kuorimöyriäiseen, joka tunnustaa realiteetit oitis ja uskoo sen mitä sarvi näyttää. Toisin on ihmisen laita, joka sitten vasta 'alkaakin tosi vähdin'. Ja siitäkös pönttöydestä runoilija innostuu kertomaan melkoisin sanaleikein:
'luulee vuorta sijoilta siirtävänsä silloin, kun tiedon karva vain taipuu lysmillensä kallion kupeeseen ja nuolee sukana hievahtamatonta!'
+2C hiihdot  520  km/€

4 kommenttia:

  1. Ensimmäiseen totean - koodi ei mitään sanonut, joten klikkasin - etten eläissäni ole kajonnut edes pitkällä tikulla. Toiseenkaan en ole kajonnut, mutta Google auttaa kummasti https://books.google.fi/books?id=ARMth9Uz5mIC&pg=PA12&lpg=PA12&dq=%27Sarvea+torkottaa+kuorim%C3%B6yri%C3%A4inen&source=bl&ots=mgtiBkT5Un&sig=KlLmCLsME3hG7L5gCXRSIipEOAY&hl=fi&sa=X&ei=R1LoVPLQL6viywOPnoHADg&ved=0CB4Q6AEwAA#v=onepage&q='Sarvea%20torkottaa%20kuorim%C3%B6yri%C3%A4inen&f=false . Emäntä ei ole kotona, ollaan vaan Googlen kanssa kahdestaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. a
      jos ei viiti veikata niin warretus on hyvä vaihtoehto ja ite voi määritellä pelaako napeilla vai panoksilla - sykli tarpeeksi nopeaa muttei niin nopeaa kuin veikkauksessa, jossa jo muutaman tunninpäästä näkee LOPULLISEN häviämisensä; warreissa sentään ajoaikaa on rutkasti.

      Toinen linkkisihän vasta ihme hiiri on!

      Poista
  2. Sinut uneksin onnehen kalleimpaan,
    min ansainnut on sydän puhtahin.
    Ma aatoksissani korotin
    sinut taivaan pyhien kunniaan.

    Juhani Siljo

    VastaaPoista
  3. leikkiähän tämä kaikki lienee - elämä
    ja unta

    VastaaPoista