Suomi on kuin Välimeren maa tätä nykyä; nytkin ulkona 25 ja täysi aurinko.
Poikamiesviikko on takana yksin kaksin velipojan kanssa. Molemmat olemme hengissä, ja tuskin painokaan pahemmin pääsi putoamaan, vaikka toisella kyllä suurikin vara olisi.
On se vaan soma että on valinnut naimisissa olemisen olomuodoksi: nytkin nautimme omatekemää synttärikaakkua aimo annokset ja mukava kun välillä joku toinenkin vuosia täyttää.
Toisaalla kirjoittelin k a kusta ja k aa kusta. Minusta siihen kuuluu kaksi aata, silloin se on möyheämpi ja parempi, vaikka miten vastoin suomenkieleilijöitä olisikin. Kakku kuuluu linnaan. Kaakku kotiin.
Mutta olenhan haltiastakin toista mieltä kuin nämä ohjeenjakajat, muka haltija - pyh!
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti