Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Naispoliisi

"Olen sitä mieltä, ettei maahanmuutto-ongelmaa voida ratkaista kadulla."

Jos vielä viime aikojen teemassa pysyisi ja vilkaisisi, millaista on poliisityö maahanmuuttajia pursuavassa Saksassa. Kuinka siellä kotoutuminen on onnistunut?

Antaapas naispoliisin, joka itsekin on on maahanmuuttotaustainen ja jonka juuret ovat Kreikassa, kertoa työstään partiopoliisina Ruhrin alueella.
Kaksoiskansalainen Tania Kambouri, Polizei. Kirjapamfletti: Naispoliisin rankka arki monikulttuurisessa Saksassa. Sancria 2017.

Naislisänä ovat omat jopa ylipääsemättömät vaikeutensa katupoliisina toimiessaan kulttuuritaustaltaan patriarkaalisten maahanmuuttajien joukossa. Ei tahdo turkkilainen, libanonilainen, Lähi-idästä tullut, niin vain taipua maan tapaan.
Käskyttäjänä kerta kaikkiaan ei voi olla nainen.

Merkintöjä:
  • Hätäkeskukseen soittaneelle maahanmuuttajalle ei kelvannut kahden naispoliisin apu: "Menkää pois, en tarvitse teidän apuanne." Ei toisellakaan yrittämällä.
  • Turkin kansalainen oli kääntynyt poliisin puoleen asuintalossaan kuuluvan metelin vuoksi. --- mies vaati minua riisumaan kengät. Työtehtävän aikana on täysi mahdottomuus, että minä ja työtoverini riisuisimme kengät. --- Hän sanoi vain sinnikkäästi: "Kengät jalassa ette pääse sisään. Meidän kulttuurissamme toimitaan niin!" --- tiesin, ettei hänelle todennäköisesti ollut niinkään kyse kengänpohjissamme olevasta liasta vaan pikemminkin symbolisesta likaantumisesta. Kenkien riisuminen on yksi merkki  Allahin kunnioittamisesta.
  • --- kolmella nuorella libanonilaisella --- Yksi alkoi täristä - ei kuitenkaan pelosta, vaan kiukusta. Hänestä näki selvästi, että hän olisi mielellään lyönyt minua. --- On alentavaa ja kiusallista, jos saksalainen poliisi - ja vielä nainen - ojentaa äänekkäästi.
Näitä samoja 'valtataisteluja' käyvät työssään ensihoitajat, lääkärit, linja-autonkuljettajat, konduktöörit, palomiehet, opettajat. Ja usein käy kuin Kambourille ja hänen työparilleen libanonilaispoikien kanssa: ei mitään tehtävissä, kun pojat tarkastuksen jälkeen taas jatkoivat naureskellen matkaansa - 'tunsimme olomme taas hieman avuttomammiksi'.

Sellaillanhan mitä tuolta vielä nouseekin:

 Lisää täällä

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

2 kommenttia:

  1. Varmasti rankkaa työtä. Minun on erittäin vaikea yrittää samaistua maahan muuttaneen miehen ajatusmaailmaan - oikeastaan mahdotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katriina
      'Voisi siis sanoa, että tämä kirja on syntynyt hieman kiukun innoittamana' johdattelee Tania Kambouri sisältöön kii. - Yhä useammat alkuperäisasukkaat alistuvat maahanmuuttajien kotoutumattomuuteen.
      Ja siitä ei hyvä seuraa.

      Saas nähä mitä kirjassa seuraa ...

      Poista