Välillä ihan ko ulalla!

'Kieli on Bryggerille materiaali, jota voi veistää kuin patsasta.'

Ei tota tarviis ees Parnassosta lukea! Koska noinhan se on. Mutta kun lehdessä lukee, niin sittenhän se vasta totta on.

Oikeastaan olis syytä jatkaa taas sarjaa 'Kuka nyt X-lehteä lukisi!'  X:n paikalle tällä kertaa
Parnasso 3/2017:

Levikki 5 908
Harvojen herkku siis! Muttei herrain. Eikä kuningasten ruoka. Sioista ja koirista on paha mennä takuuseen.

Mediakortti:
Intohimoinen kulttuuri-ihminen

Parnasson lukijan intohimo on lukeminen. Hän on sivistynyt ja koulutettu ja seuraa valppaasti kirjallisuutta ja kirjallisuuskeskustelua, mutta myös musiikkia, elokuvia, näyttelyitä sekä näyttämö- ja kuvataidetta, tapahtumia ja konsertteja.

Kolme asiaa ongin uusimmasta numerosta esille:
1)
Vettenniemen jutun, ihmetyksen Väinö Linnan stalinilaisuudesta;
2)
runoilija Mikael Bryggerin vaikeaselkoisen peli/fantasiarunouden, jota Virpi Alanen selvittelee tyyliin 'minimalismissaan jännitteistä fragmenttia ja merkitysten huojuvuuden poetiikkaa'.
Brygger itse antaa keinon, miten luikahtaa runoihin, yrittää avata runon ovet:
"Runo on  salaisuus, jonka luokse hakkeroidaan."
(ollu pienellä poijjalla jo vuonna 1982 lapsuuden kodissa Commodore 64);
3)
Elisbeth möter O (eller 0) otsikon, jonka alla
Juha Seppälä siunailee vuoden 2017 Finlandia-palkinnon valitsijadiktaattorin, 82-vuotiaan Elisabeth Rehnin toivotonta urakkaa selviytyä vuosituhannen komeimman saavutuksen, Miki Liukkosen 858-sivuisen O-romaanijärkäleen kimpussa.

Vaikkei uskois, niin on nää mielenkiintoisia luettavia, vaikka välillä ihan ko ulalla onkin.
Vähän nin ko tällä potulla poikkeava satunnainen lukija: - Kryptista! haukahti kerran Rydmanin Kari ja jatkoi huokaisten: - Kryptista.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös