Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Tyhjennys - Tankkaus - Suoritus

Muistan muistan!
Viikonpäivät pitkän harjoituskauden jälkeen herkisteltiin ja tehtiin viimeistelyvoitelut, ja sitten pelokkaana baanalle. Kutitti ja jännitti. Ei muuta kuin sukellus tuleviin kärsimyksiin ja onnentunteisiin ja viimein, kolmen ja puolen tunnin tietämissä - loppuauvoon!
"Kolmenkymmenen kilometrin jälkeen ne hiilihydraatit ovat kokonaan syöty ja juoksija saa energiansa rasvanpoltosta. Se taas tuottaa paljon maitohappoja lihaksiin ja väsymys väijyy jo nurkan takana. Ihan juoksun lopussa sydämen rasitus on suurimmillaan ja lämpöä on jo noin kolmekymmentäyhdeksän astetta. Juoksija on hikoillut noin neljä litraa nestettä vaikka tankkaakin koko ajan. Nestevajaus näkyy noin kolmen kilon painonpudotuksena. Lisäksi juoksija painuu maratonin aikana puolitoista senttiä kasaan välilevyjen puristumisen takia."
Tuttua stooria, koettua. Nuo ovatkin melkein ainoaa faktatietoa mitä Hanhisuanto Maraton-kilometrikirjassaan kirjoittaa; muuten kilometri kilometrin jälkeen Martti-psykologin ajatus-/tekemistoiminta on melkoista puikkelehtimista, ylen kaukana siitä levollisuudesta joka valtaa mielen tuskaa odotellessa muutaman alkukilometrin jälkeen. Ei tahdo Martin vierellä pysyä, vaikka vasta kahdeskymmeneskuudes kilsa vaihtumassa kaksseiskaan.



Pian sitten on tuleva se tuska ja ne krampit ravistelemassa ja ne ...

Tiedän, tiedän:
Lopulta maaliviiva - ja onnenryöpsähdys. Ja ihmettely miksei kaikki tätä harrasta: ovat ne aika pöljiä - parempaa olotilaa ei ole!
Niin, banaani suussa ja paikat jäykkinä endorfiinituiskeessa sitä sitten puhuu mitä puhuu.

Mutta nyt siis tuo kaikki koettu ja oikeasti eletty on oikeasti ollutta ja mennyttä.
On korvikkeen aika.

Tämä viikko on herkistelty ja valmistauduttu illan koettelemukseen. Viiden tunnin metsämaraton on edessä, viiden tunnin katsomorääkki taiteellisten metsäteatterilaisten edesottamuksia seuraten,
ja se meno on melkoista, jos vähänkin Enon-menoon yltää:

 

Edessä on Dostojevskin  Karamazovin veljekset. Tiedättehän: kolme poikaa ja se elosteleva isä, etunimeltään kirjailijan kaima Fjodor. Dimitri on isänsä kuva, Vanja, Aljosa - omalajisensa. Sekä mieletön määrä muuta sakkia.
Pääsemme maaliin, jos ei kramppaa ja tankkaus on onnistunut, Suomen taiteellisen metsäteatterin kanssa puolilta öin.

On siinä istumista, kulkemista jos kiipeämistäkin Outokummun kaivosonkaloissa!

pst: nähty

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti