Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

tiistai 22. toukokuuta 2018

Harhamaa

Tuosta Hurmehesta vielä sananen kun unhoittui mainita sen sanomisista:
- Kivi, Canth, Jotuni ja Lassila. Siinä ovat suomalaisen kirjallisuusnäytelmän peruspilarit.

Puhui tietenkin myös Harhamasta, joka on sen tuhannen ja toisenkin sivuinen - kesken painannan jäänyttä omaelämäkertaa (6000-sivuisena piti ilmestymän) romaanina.

Heti piti nettiantikvaarit koluta, ja sielläpäs olikin kaupan
Harhama (I osa 1805 s., II osa 1064 s.) nahkaselkä ensi painos vuodelta 1907. 40 €.



Vaan kun tilaamaan ryhdyin, ei sitä ollutkaan! Harhamaa koko juttu.

Olisi Harhama tosin luettavissa ilmaiseksi Doriassa, mutta mutta! Ainakin tuonaikainen sana tarvitsee paperin.

tänään klo 13.20
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

maanantai 21. toukokuuta 2018

Munaton neutri

Juha Hurme Tohmajärven Tietäväisestä


Tuli mies seurueineen kirjailijan syntysijoille  kauniin kauniina lämpimänä sunnuntai-iltapäivänä. Eilen. Kertomaan, esittämään Otava Ensemble -seurueineen, mikä mies Algoth Tietäväinen / Algot Untola oli miehiään. Työväentalolle Kemienmäellä liki Venäjän rajaa.

Joku kysyi, oliko kirjailija vasemmistolainen agitaattori.
- Ei ollut. Ei ollut puoluemies. Ei voinut hyväksyä väkivaltaa, ei Eetu Salinin näkemyksiä. Ja näkeehän sen siitäkin että Venäjältä palattuaan meni oikeistolehteen kirjoittajaksi. Jäi sitten kiinni toimituksessa Työmies-lehden viimeistä numeroa tehdessään, kun muut tekijät olivat lähteneet lipettiin Venäjälle. Pidätettiin, vangittiin, vietiin laivaan teloitusmatkalle kohti Santahaminaa.
Jotenkin noin.

Rooleissa: Joni Seppälä, Tomi Alatalo, Onerva Kärkkäinen ja Taru Huokkola
Kuva: Pihla Liukkonen

Nelihenkinen Otava Ensemble esitti Hurmeen kirjoittaman Sanamyrskyn, esityssarjan viidennen jakson, missä kirjailija herää yhteiskuntatietoisuuteen: sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden havainnointiin. Toimintaan!

Hurmeen ratkaisu Untolasta on kuvaava: yksi Untola esiintyy kahden näyttelijän toisiinsa kietoutuneena ailahtelevana kimppanippuna.
Sitten toimitukseen marssia kopsuttelee joku hutsu, nainen menneiltä ajoilta, joka vaatii miestä käräjille, vaikka itse on vihmonut rikkihappoa lehtimiehen sukuelimiin, minkä jälkeen ei miehestä enää mieheksi ollut.
Mies menettää miehuutensa, Algot Untolaa ei enää ole.

Siinä yksi syy moniin tekijänimiin, joita Algot Untola alkaa itsestään käyttää, itsensä neutraloiden: Maiju Lassila, Irmari Rantamala, J. I. Vatanen, Liisan-Antti ...

Häilyvää sumua.
Semmoista hänen elämänsä on, kunnes se loppuu teloitusmatkalla Santahaminaan: Untola hyppää laivasta ja hänet ammutaan veteen Suomenlinnan edustalla.
On tämä päivä 21.5.1918 - tasan sata vuotta sitten.

Nyljetyt ajatukset - soutusouvi

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

lauantai 19. toukokuuta 2018

YO-AINE - valioita

On eräällä säkä! On hulluna Aaroon ja osaa ulkoa Hellaakosket - ja eikös yo-kirjoituksissa napsahda aineen otsikoksi Lyriikkamme kultajyviä. Ja kun taito kirjoittaa on, on tuloksena 'kuulemma sen vuoden paras aine, ja sain palkinnoksi säiliömustekynän kultaisella terällä!'.

Tuo abiturientti-54 on tälläkin potulla joskus istahtava KR. On miehellä kompetenssia moneen muuhunkin - onhan se nähty ja ennen kaikkea kuultu. Arvostan.

Skannaanpa kuvan kirjasta tähän, niin saatte arvailla ken.


Kirja on SKS:n uunituore Nuoruuden ääni - ylioppilasaineiden valioita.
Kirjassa on sittemmin ansioituneiden kansalaisten nuoruusajan näkemyksiä - missä miten ja mitä suomalaisuus on ja mitä itse elämästä havaitsee.

Mukana monta tuttua nimeä:
  • Eino Leino kirjoittautuu Hämeenlinnassa 16-vuotiaana ylioppilaaksi vuonna 1895 aiheella Suomalainen kansanrunous.
  • Paavo Haavikko vänkää vuonna 1950 luonnontieteellisen Kuu-otsikon väkisin proosarunoksi ja taistelun jälkeen saa cumun.
  • Kaarina Helakisa Salama-sodan tiimellyksessä 1965 kirjoittaa Kirjailija ja hänen vastuunsa oman näkemyksensä: - Vastuu jää lopultakin kirjailijan ja lukevan yleisön henkisyyden varaan ja vivahde-erojen vaistoamiseen lain kirjaimeen tuijottamisen sijasta.
  • Sofi Oksanen puhdistautuu koulupölyistä Jyväskylässä vuonna 1996 analysoimalla Arto Kotilaisen novellia Rippikoulukesä otsikolla Ihmisen halu hallita omaa itseään kuuden kirjansivun verran.  ( - Valitettavasti tässä teoksessa ei ole mahdollista julkaista Oksasen ylioppilasainetta aivan kokonaan, tekijätiimi huomauttaa. ?!)
Kuusi sivua on paljon, verrattuna esim. elokuvaohjaaja Perttu Lepän reilun sivun pituiseen Kosonen ja Leppä, Suomen tasavallan kansalaisia aineeseen, jonka opettaja arvosteli lubenturiksi (B), mutta jonka sensorit palauttivat laudaturina (L).
Vallan mainio suoritus pojalta jonka todistuksessa oli nelonen alla!

Onhan näitä - malleja. Ite aina purppasin otsikoita, koska olivat vuodesta toiseen niin samperin realistisia; hyvin siitä sitten kuitenkin pääsi lopulta yläorsille livahtamaan - ei nyt sentään kansakunnan kaapin päälle niin kuin tämän kirjan kansalaiset.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 17. toukokuuta 2018

Uunotettiin kunnolla

 

19.5.2014
'Soitan Putinille. Se tunne, kun löytää itsensä parisuhteesta, jossa on totaalisesti alistetussa parisuhteessa.'

Tuo nyt vielä menettelee: asettuu toissapäiväisen kontekstiin.

Mutta muuten teksti on huuhaata. Siltala Publishing retkuttaa, höynäyttää maalaismiestä.
Presidentin ajatuksia.
Muka.
Niin oikeasti uskoin kun tilasin tämän kirjan. Pyh! Ei edes tekijän nimi tiedossa, vain nimimerkki Mäntyniemen herra. Jonkin Image-lehden pakinoita.

Taikka mitä tässä purpattamaan, testatkaa alta huumorintajunne - ihan ite!


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 15. toukokuuta 2018

Ks. eilinen otsikko!

Joku siveähkösti suuntautunut kuitenkin sanoisi, että mikset tähän pottujuttuun säästänyt eilistä.


Se siitä ja sitten kontilleen: masokismin maailmaan!

Mikähän kumma vietti tässä on vetänyt vanhaa miestä, nuo kiima-ajat taakse jättänyttä, chick liteihin ja niistä paljon rajumpiin teksteihin? Nuorten naisten kirjoittamiin heilastelustooreihin. Huntterissa laskettuna heti löydän kolmeneljä: Katri Sisko, Leena Paasio, Anna Rimpelä ...

Asetetut Kirjailijakriteerit senkun löystyvät koko ajan. 👴

Vaan leppoisia, puhtoisia kertomuksia ovat nuo mainitut tämän rinnalla, jota tässä kiertäen kaartaen yritän esille tuoda. Ilettäneekö vanhaa miestä kun hän lukee:

"SIINÄ RUUT ON, alasti polvillaan eteisen kaakeleilla.
Lounaalla tuli tekstari. Odota mua eteisessä alasti, korkokengät jalassa polvillasi, kun mä tuun töistä.

Ruut on muuten äidinkielen opettaja; myös Katri Siskon ja Leena Paasion päähenkilöt olivat  yläkoulumaikkoja, kesymmästi latautuneita, kuitenkin uskeina miesten perään. Mutta kyllä tämä Ruut on omaa luokkaansa. Kai se senkin takia haluaa alistua kun päivät pitkät joutuu pitämään jöötä yläluokkalaisilleen? Löytyy myös yksi juonne lapsuuteen, jolloin isä rajusti tempaisi hukkumassa olevan Ruutin veden pinnalle. Löytyy toki monta muutakin ruokintasyytä masokistisille haluille.

Eipä mitään, näillä mennään nikotellen niin että panta kiristää ja vyö heiluu:

Essi Tammimaa: Isän kädestä. Otava 2018.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

maanantai 14. toukokuuta 2018

Luonnotonta

Olisi luonnotonta näinä helteisinä kevätkesän päivinä istua sisällä nyhjöttämässä ja liikutella sormiaan näppäimistöllä, kun voi liikutella itseään luonnossa.



Kääntää lapiolla maata, tehdä vakoa kymmenelle siemenperunalle.
Puistella siitä Veken tekemästä vihreästä vekekatiskasta veneen pohjalle ahvensaalis.
Puristella voimasakseilla viinimarjapensaan ikääntyneimmät oksat pois tuoreempien tieltä.
Vaellella hautausmaalla kuunnellen käen intoa.

Niinpä.
Latistaako se jotenkin kun ääneen sanoo Toiselleen:
- Nauti nyt näistä päivistä ja helteistä. Eivät nämä enää meidän elinikänä toistu.

Miten niin? kysyy hämääntyneellä katseellaan Toinen.
- No niinhän se Joonas siellä uutisissa sanoi jottei tämmöisiä lämpöpoikkeavuuksia kolmeen- neljäänkymmeneen vuoteen esiinny.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 11. toukokuuta 2018

Jurkan Putkinotko

 
 
Eipä olisi heti tullut mieleen maailman kaikista näytelmistä jotta juuri ihmissikiävä Putkinotko väännettäisiin yhden miehen esitykseksi, vaikka toisaalta: yhden heleän kesäpäivän näytelmä - miksei sitten myös yhden miehen.

Malakias
Ananias
Saara
Leja
Topi
Sanelma
Jopi
Repekka
Ester
Luukas
ja siihen Juutas ja Rosina päälle sekä tietysti kirjakauppias Muttinen vaimoineen.

Koko sortin sakki Tommi Erosen hahmottamana!

Hyvin irtosi, ainakin kun taustana oli vahva tieto juonesta kuten öhm! minulla, Putkinotkon suomeksi ja viroksi lukeneella, monissa kesäteattereissa katsoneella, Savonlinnan liepeillä autenttisilla paikoilla Inhassa palloilleella.
Tuollakin kokemuspohjalla voi kehua Erosen muuntautumiskykyä kaikiksi, jopa niin ettei Rosinana ollessa tarvinnut edes siihen huiviin pukeutua, riitti kun meni huivin viereen seisomaan ja antoi palaa. Ja olihan 80-kiloisen jauhosäkin kantamisessa oma temmajaisensa: ähkimistä, puhkumista jos repeytymistäkin niin että katsomopenkissäkin alkoi voimat loppua ennen kuin pellon laitaan ja metsän piiloon päästiin säkki pudottaa rötkäyttämään.

Vähässä harjoitusajassa on Eronen hahmoihin päässyt; alunperinhän hänen paikallaan piti oleman aivan toinen näyttelijä, nainen. Tiina Weckström.
Juutaksen sanoin: - Se olisi ollutkin toinen luokka.

Jurkan 'saliin' mahtuu viitisenkymmentä katsojaa kulmittain, joten se ja sama istuuko edessä vai takana: kyllä kasvon ilmeet erottaa, mikä tv-aikalaiselle on tärkeä pointti.

Eronen Rosinana, muistelen, jakeli vielä rusinapuketteja pennuilleen kaupunkituliaisina: minä Malakiaksena sain yhden - vai olisiko jakanut evästä pääkaupungista monenmoisen nähtävyyskokemuksen jälkeen maalle matkaajalle.

Kiitosta vaan, Tommi Eronen taustajoukkoineen.

Juutas jauhosäkin kannossa.
Kuva Marko Mäkinen
Teatteri Jurkka
Putkinotko
2018

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


torstai 10. toukokuuta 2018

Taivaaseenastumispäivä

mauton kirjoitus, myönnettäköön

Tänään on Pojan taivaaseenastumispäivä, helatorstai, ja täällä meillä uuden papin kappalaisen virkaan asettaminen kirkossa; kirkko auki ensimmäisen kerran sitten viime kesän. Eli kaksi ihmettä samana päivänä: taivas ja kirkko auki.

Viikolla, siellä Helsingin-reissulla olivat ortodoksit Uspenskissa varautuneet tulevaan tapahtumaan tikkain, ikään kuin varmistaneet alkunousun:


Voi toisaalta olla, että ikonostaasia vain kunnostivat? Tai Tikapuita pitkin taivaaseen ...


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Nähtyä V

kuva-arvoitus
(sarjassa maalainen pääkaupungissa)


Nälkähän siellä lopulta tuli.
Pariöinen Hesan-reissu piti päättää Salven silakoihin - ja eikös tämä merimieskapakka tarjonnut jälkiruuaksi taidetta seiniltään, Ortonin tuomaa, meikäläisenkin ymmärtämää.

Alempi on Silmälasikotelo à la Juhani Harri.

Ylempi vuolema on Matti Peltokankaan näkemys lyhyestä ajanjaksosta.
Viimeinen kapusta tuolle kapustakokoelmalle nimen antaa. Minkä?
Ristikääs, kastakaas!
 1 - 2 - 3 - 4 - 5

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 8. toukokuuta 2018

Nähtyä IV

kuva-arvoitus
(sarjassa maalainen pääkaupungissa)

Näin MM-lätkäleijonan karjunnan aikaan on syytä palata juurille ja etsimään:
miss'se jalopeura oikeest' luuraa?
a kuka sen on veistänt?

 
ps
Kävelykierros, suora lähetys tänään klo 14.00 
 
1 - 2 - 3 - 4 - 5