Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Luddiitti

On sitä aika tyhmä! Päivittäin ilmestyy sanoja joita ei kuuna kullan valakiana ole kuullut, ainakaan mieleen painanut. Niin kun nyt tuo samperin luddiitti. Ei vaikka itse olisi osin sellainen!

Sen hyvin ymmärrän etten ymmärrä esim. Voksi sirin ammattilaislatinaa, ammattialojen erityisilmaisuja taikka nuorison kieltä, mutta ettei ikivanhaa sivistyssanaa. Pahus vieköön!

Mutta onneksi on Elonkehä - tuo kotiin kannettu syväekologinen kulttuurilehti. Johan selvisi. Käykääs tekin kiinni kuin limppuun!

Ykkösnumero tässä:

 
Älkääs nyt kuitenkaan karatko, peljästykö suotta!

Kakkosnumero on jo modernimpikansinen: kännykät ja pelit - ja sieltä luddiittikin selviää:


 Uusluddiitti ainakin, ja moni muu.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

lauantai 14. heinäkuuta 2018

ITE-tellingit ovat ikuisia

tellingit yhä tällingeissä!

Nokka näkyy osoittelevan paljolti muualle kuin kirjan sivuille minkä nyt kepeitä ruletteluja ja numeroloruiluja nuuhkailee.
Sisähommat ulkohommiin vaihtuneet:

Табор уходит в небо?
Siivotaan ensin aitta - a mikäpä on sitten aitanhämärissä uinahtaa kun päivät hyttysten, kärpästen, paarmojen liharuokana on hellepäivän keikkunut aitahommissa
näil' rakkail' ikikestävil', halvoil' mut' muistorikkail' ITE-tellingeil':

Diamonds Are Forever!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kolme kirjapinoa pöydällä

Rankan ulkotyöpäivän päätteeksi sisälle tultuaan Se ennen lopullista urvahtamista katsahtaa ja kuuntelee jostakin värkistä, joko ne kaikki siamilaiset jalkapallopojat sieltä luolastosta on pelastettu ja onko MM-RUS-jalistamatsia tälle päivälle jäljellä. Ja pääsikö suomalaisia livahtamaan jatkoon nuorten yu-MM-skabeloissa Tampereella.
 
Sitten Se käy vuoteelle ja kaapaisee pöydältä kirjapinosta 1 - sekalainen kirjallisuus kirjan, johon hamuava käsi osuu. Ohut hauska kirja 2, Karisto 2018Kalle Veirto yrittää saada nuorisoa lukemaan, niitä joilla on aina 'kuulokkeet korvallisilla ja katse käpälissä'. Pitää pitää varansa, jottei nukahtaisi kun ei tahdo oikein päästä enää tuon ikäpolven sakkiin mukaan. Nuo ongelmat jo kertaalleen ratkaistu - ilman korvanappeja ja älykännykkää.
(Onnea muuten Tillmanille joka noiden parista tällä viikolla on eläköitymässä!)
Koittaapi ratkaisun paikka.
Ratkaiseva hetki.
Nyt Se
ei voi tehdä kardinaalimunausta ja vaipua uneen, koska ennen nukahtamista Sillä on tapana tarttua johonkin vakavampaan ja väkevämpään; aina on oltava vankempi kirja taustalla kevyen kaman kuittaajana. Hamuaa siis seuraavaksi kirjapinoa 2 - vankempi kirjallisuus. Siellä on Sille puhuttelevampaa kirjaa tarjolla. Vankempaa, väkevämpää, omalle ikäluokalle sopivampaa. Henkevämpää, elämäntotuuksia laukovampaa. Hetimmiten leijailee pielukselle samaa turvahenkeä kuin lapsena nukahtamisrituaalissa: kädet ristissä huulien höpistessä tule jeesus lapses luo armos siunaukses suo tue pientä horjuvaa  johda tietä oikeaa aamen hyvvee yötä.
 
Asiallisesti, asiallisesti päivä on syvällisempiin päätettävä ja luettava sieltä vankemmasta kirjasta, joka yhä tällä haavaa ykköstaustakirjana kulkee, ettei Huovinen Paasilinnoja lukenut:
- Arto Paasilinna?
- En ole koskaan lukenut - olen nimittäin monista selostuksista saanut käsityksen, että hänen tekstinsä muistuttavat minun tekstejäni.--- vähän sama kuin jos tyrkyttäisi leipurin lapsille pullaa.
- Erno Paasilinna?
- Olen lukenut mutta hän rasittaa minua. Hän on liian yksioikoinen maailmanparantaja. Ripaus huumoria tekisi hänelle hyvää.

- Ehkä hapan oli Erno, päättelee Se, - ehkä siksikin koska tämä vei ensimmäisen kerran vuonna 1984 jaetun Finlandia-palkinnon ennakkosuosikkina olleen Veikon nenän edestä. Ykinäisyys ja uhma löi Puukansantarinan.

ps
Kirjapino 3 - kaikenvaralta kirjallisuus olisi sitten vuorossa; siinä on takuulla taattua tavaraa tarjolla: Volter Kilpeä ja silleen ... Vaan sitä ei nyt tarvita, sillä Se on jo rauennut ja vaipunut unikuvien viettelyihin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Nallenappivillatakki

Pitkästä aikaa tännekin yks RAIKU**
 

NALLENAPPIVILLATAKKI

- elämänpituiselle
matkalle
Vartoomassa vihreämpi ruoho?
 
  Hennoilla harteilla
suoja:
sinikeltanallenappivillatakki.
 
 
a-
    la
           mä-
                           keen
                             keen  
             mä-
    lä
Y-
     
- tarpeen tullen vaihdettava pakki.
 


**
20 ja 18 tai 18 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2018 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 6. heinäkuuta 2018

von Schillerin runoja

ACHTUNG!
(= poikkeuksellisesti vähän vaativampi pökäle tuloillaan)

Lääkäri-välskäri-tohtori von Schiller (1759-1805) päättäköön kesäisen kolmirunokimaramme (I, II).
Jotenkin tuosta 45-vuotiaana kuolleesta 'ukosta' ei tahdo päästä eroon, vängällä aika ajoin luetuttaa varsinkin Orleansin neitsyttä jos muutakin suoltoa.

Mielenkiintoinen mieshän Johann Christoph Friedrich oli, myönnettäköön, näin fyysisen rasituksen kannattajalle sielun ja ruumiin kaksisointua painottaessaan. Tohtoriksikin väitteli ko. aiheesta:
"Versuch über den Zusammenhang der thierischen Natur des Menschen mit seiner geistigen"
(Tutkimus ihmisen eläimellisen luonnon ja henkisyyden välisestä yhteydestä.)

Eläimellinen luonto, thierisch, edustanee sitä juoksu-/hiihtopuolta inehmossa.

Ihminen ei ole erikseen sielu ja ruumis, vaan näiden kahden olemuksen mitä syvällisin yhdistelmä - ruumis edellä, jopa, ainakin nuorena (= oma mutuväitöslisäys). ks. Forsius

Ai niin -
 ne runot purtaviksi!
Otetaan näytille parit Johannasta eli tästä Ranskan kansallissankarista, vapaustaistelija Jeanne d’Arcista.

Tässä teille metoo-meininkimallia kahdensadan vuoden takaa, Toivo Lyyn 1950 suomentamaa Orleansin neitsyttä:
Zeitgenössische Darstellung im Protokoll des Parlaments von Paris (1429).
Zeichnung von Clément de Fauquembergue. National Archiv

"Voi minua, jos taivaan kostonmiekkaa
kädellä käyttäisin, mut sydämessä
ois tyhjänturha maisen miehen kaipuu!
---
Minulle jo miehen katse,
kun himoiten se minuun kohdistuu,
on kauhistus ja pyhän häväistys."
 
Myös maisen maineen turhuudesta johtopäätös:

"Kun kunnia
minua loistollansa ympäröi,
niin rinnassani kävi kamppailu:
oloni onnettomimmaksi tunsin,
kun näytin kadehdittavimmalta
maailman silmissä ... "
 
Hyväpä tuokin meidän tietää, tuntea tuo sangen harvoille lankeava maine-kokemus, tauti nimeltä - kuuluisuuden kirous. Osaamme näin välttää moiseen turhuuteen pyrkimisen.
 
Mutta voi harminpala kun aika loppuu, ja tila olisi vaikka kuin! Ei auta ei, on luikittava tästä puun alle, kaatohommiin: 
jos vielä yhdeksi talveksi varautuisi ...
Vaan enpä malta olla loppuun lainaamatta pätkää tiedemies Schillerin tiede-epäilystä 
 
Neron henki
 
"Tiedekö yksin vie tosirauhaan, ainoa onnen,
oikeuden tukipuu järjestelmäkö on?
Enkö ma luottaa saa varoituksiin vaistoni, lain sen,
jonka mun rintani laiks itse, luonto, sa loit,
vaan jokin kouluko sun ikikirjasi saa sinetöidä,
kaavako vangita saa hengen siivitetyn?"

 
Nach einem Gemälde von Johann Friedrich August Tischbein (1805)
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Numerorunoja

 
Eihän Heli Laaksosesta voi olla pitämättä: letkeetä, rentoo ilosta ravia. No mitä vaikkei jokaisesta ohi vilahtavasta lounamurteen sanasta aina tolkkua saakaan. Tunnelma, sehän se ratkaisee.

Aapine -aakkosrunokirjan jälkeen ollaan numeroiden kimpussa: YKKÖNE. WSOY 2018

Etenkin runo Numerokialto sytytti minut joka todistusuudistusten numerohässäkässä aikoinaan panin haisevan vastalauseen numeronantokieltoon nimenomaan matikan arvostelussa: - WHAT! Siis ei saa antaa numeroarvostelua matematiikassa, nimenomaan matematiikassa, jossa numeroilla on jonniilainen osuus!
- EI SAA! kielsivät kuorossa uudemman koulutuksen saaneet.

Pitää käyttää sanallista arviointia. - Semmosiako kuin 'oot ihan höhlä', 'et tajuu mittää', 'no eipä mummoskaa osannu'? Yrittelin.

- EI KUN KUVAAVAMPIA, KANNUSTAVAMPIA.

No liikunnassa sitten vaikka 'satasen juokset ravakammin kuin isäs juoksis - jos jaksas', 'pituushypyssä kopsahit kovalle, melkein hiekkalaatikolle asti rumahit' ...

Ei kuulemma noinkaan, muttei ainakaan numeroita - ne on kaiken pahan alku.

Niinpä tästä Helin kokoelmasta ilman muuta nappiin kolahti yllämainittu runo Numerokialto,
ja koska palstatilaa riittää loputtomiin, tempasen tähän sen kokonaan:

Pääminister määräs säästämä:
"Täl viikol ei numeroi käytetä!"
 
Ol kesäkuun keskmäinen päiv.
Kello ol vähä vail välipala.
Turkku ol maratoni verra matka.
Kilo omeni paino yht pal ko kilo ruuvimeisselei.
 
Pappa osti leipomost pulli.
Pulla, pulla, pulla, pulla, pulla, kiitos, kumars pappa.
Se tekis sit euro, euro, euro, euro, euro, niias leipur.
 
Hei minister ja ministerin sihteri,
meil olis pikkunen problemi:
Mihe me sit soiteta,
jos meil on teil asia?
 
"Helppo homma, kirjota ylös:
Rinkel tikku rinkel,
tiu tiu trio,
tusina miinus duo,
ääretön pystys."
 
Siitäs saivat - senkin numeronkieltäjät!

YKKÖNE-kirjan tekijät:
kuvittaja Anne Vasko Helin kera
Kuvat: Miikka Lappalainen
 
 

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Runoja

- Hyi stana! kuuluu rätymäinen huuto ja melske sieltä puolen pottua/pottaa*.

Zot! zot: -  Rauhotutaanpas, rauhoitutaanpas.
Kyse on palindromirunoista. Palikoista, joita jo magisteri Frangen viljeli intohimolla radiossa muinoin. Nyt unohdamme tämän hymyhäivän ja keskitymme uudempaan palindromiikkakomiikkaan. Eikä pelkkään komiikkaan vaan myös asialliseen asiaan.

Ilmaisun ilmiasu, fenomeeni, siis sama lukipa sanat edestä tai takaa kuten legendaarisen eestaasveivaamisyhdyssanan SAIPPUAKAUPPIAS. - Siittä tässä on kysymys, sanois innostunut Soini.


Pekka Kytömäki: AATTELU RULETTAA - Palindromirunoja. Aviador 2018.

Malliksi vaikkapa aktuelli runo Helsinkiin piakkoin saapuvista suurmiehistä, josta tosin Putin puuttuu, vaan haitanneekos tuo: ainahan yksi Timo Vladimirin korvaa:

Valeuutinen ei pala tulessakaan

Tuli on ivaa.
 
Soini osuu,
Trump murtuu.
Soini osaa vinoilut.

Näppärää!
Selataas eteenpäin - no siellähän se Putinkin. Nou hätä:

Lentää kurkien kanssa
 
Iso tupee Putinille.
 
Suutu, avaa ovia, raivoa.
 
Avautuu sellini -
tupee putosi.
 
Vaan kuunnelkaas tätä:

Lyhyt mutta vähäluminen
 
Taas kohta
pihalla lipuu
kolea elokuu.
 
Pilalla hipat,
hoksaat.

Selkeämpihän tuo kuin modernistien runoista monet, niin kuin vaikkapa sen Ämeriäkkylässäkin vaikuttaneen - ja eniten kirjastoapurahoja nauttineen - Kari Aronpuron perunaruno kokoelmassa Kiinan ja Rääkkylä runot. Kirjayhtymä 1972:
Minä en syö rehuperunaa! Minä en syö rehuperunaa! Minä en syö reuhuperunaa! (toistuu 10 kertaa, kunnes sivu täynnä)

Ovat ne taitavia nämä palindroomikot, sana hallussa tosiaan. Kytömäki taivuttaa sanoja kuin seppä rautaa. Luin ja nautin halulla hartahalla - vähintään samalla kiihkolla kuin se INNOSTUNT SONNI omassa puuhassaan.

Lisää
 Cityssä

*potta!
Kai tässä on taivuttava ja istuttava potalla eli tyydyttävä käyttämään vast'edes moista fiinimpää sanaa potun sijasta, ettei tosiaan sotkettaisi uusiin perunoihin.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Huiskuttajanaiset

Juhannus pitkä - elämä lyhyt. Jalkapallo-ottelu pitkä - Putin lyhyt.
Täältä tullaan, ja selkokielellä.

Assiita MM-jalkapallokisoista Venäjällä.


Siinä tanner tömäjää kun miljoonamiehet palloilevat. Miestä kaatuu enemmän kuin sotatantereella ja voi sitä voivotusta ja tuskaa! Jääkiekossa kun kaatuvat, nousevat siinä samassa salamana - vaan mitä tekevät nämä! Ei minussa sääliä herätä, päinvastoin mukava kun miljoonamiehet saavat ns. munilleen. Katsokaa nyt esim. Messin tilinauhaa: paritmillit viikossa. Oikeastaan kaikkia pari milliä vuodessa tienaavia kanssakansalaisia pitäisi kansan saada potkaista ns. munille vaikkapa yleisissä  toritapahtumissa uudenvuoden juhlissa ennen presidentin suoraa puhetta.

Entä nämä VIP-vieraat!
Yhdessäkin ottelussa, joko Nipponin tai Korean, kaksi pulskaa herrasmiestä istui parhailla paikoilla upottavissa divaaneissa ja, voitteko kuvitella vielä nykyaikana, kaksi kimononaista huiskutteli herrojen takana seisten viuhkaa, tuulettivat isojen herrojen kaljuuntuneita päitä koko ottelun ajan - ikään kuin sähköisiä hyrriä ei olisi keksitty!

Noilla huiskuttajanaisilla olisi täh(d)ellisempääkin tekemistä - kentällä tuomarin lisäksi voisi juosta pari kimononaista valmiina puhaltamaan kaatuneiden pipeihin.

Ei muuta.

(kirjoitettu kimmastuksissa, Veikko Huovisen 'Lyhyiden erikoisten' ja 'Rasvamaksan' vaikutuksen alaisena - sorryt vaan)

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Veronican libido

Joulukalenterin V lunkku - Maa ilman vettä
05.12.2009 - 12:00 | hikkaj | JOULUKALENTERI, KIRJALLISUUS

Keskeneräisten joulukalenteri
(Tänä jouluna kunkin lunkun takaa paljastuu kirja, jonka lukeminen jostakin syystä on jäänyt tai jollakin tapaa on yhä kesken: joskus liika hyvyyden, joskus liika pahuuden, joskus jos jonkin syyn takia. Lunta ja joulunvaloa odotellessa pimeydessä vaeltaville: Keskeneräisten joulukalenteri.)


Veronica Pimenoff  (1949 - ) Helsinki
antropologi, psykiatrian erikoislääkäri

Niin viisasta, niin älykästä, niin intensiivistä. Ja niin paljon asiaa kahden aikoinaan Berliinissä opiskelleen naisen uudelleen kohtaamisessa lissabonilaisessa sairaalassa. Toinen niin musta, toinen niin valkoinen. Mustavalkoiset kohtaavat.
Tässäkin väkivaltaa, silmitöntä silpomista kuten Uriksella. Mutta ei Pimenoffillakaan väkivaltaa kosiskelun vuoksi. Kymmenen vuotta pulpetti veressä olen tätä toivomaani joululahjaa lukenut lähinnä koulussa romaanitunneilla itsekseni; nyt loppumetreillä ollaan, pari vuotta enää.

"Oikeus on aina samalla puolella liipaisinta kuin sinä..."
"Paljasjalkaiset eurooppalaiset eivät halua joukkoonsa paljasjalkaisia afrikkalaisia. Riittää että Helsinkiin muuttaa kaiken maailman lieksalaisia kaupunkilaista esittämään."




Onko hikkajiin allakka tai pää sekaisin? Juhannus ja joulu vaihtaneet paikkaa?
Aiheellinen mutta ennen aikainen kysymys.

Sattui vaan näin somasti, että
  • luennassa edelleen olevassa Marttisen Veikko Huovis -kirjaelämäkertauksessa Konstan näyttelijä Lauri Leino käy kirjeenvaihtoa, lähinnä elokuvan tiimoilta, Veikon kanssa - siinä sivussa myös seksuaaliapua antavasta palveluammatin harjoittajasta Veronicasta. LL kirjoittaa sotkeutuneensa libidoon: "Veronica on kiva juttu, vaikka piti koko ajan olla Tietosanakirja vieressä ennen kuin pysyin kärryillä, mutta opinhan 'libidon'."
  • ja Keskenjääneiden kirjojen joulukalenterissa olin hyljännyt Veronica-kirjailijan vähän samoista syistä: oman sivistyksen puutteeseen - romaania ei voinut yliolkaisesti lukea eikä tietosanakirjan kanssa paneutuminen Leinon lailla houkutellut.
LL oli juuri lukenut, 1967, kirjailijan tuoreimman kirjan Lyhyet esikoiset ja sen Veronica-nimisestä jutusta antaa palautetta. Huovinen vastaa, että pakko on vielä hetki yrittää kimpuroida ajan riennossa ja vastaan ilottelevan kriitillisesti potkiskella:
"Jaha, olet tutkinut syvällisesti viime opustani. Olet jo sen ikäpolven miehiä, että lienetkö edes kuullutkaan vaikkapa Veronica Pimenoffista, nuoresta teinitytöstä, joka pari vuotta sitten liehui vapaan rakkauden apostolina erilaisissa kirjallisissa julkaisuissa, herättäen suurta ihastusta tietyissä piireissä. Juu ..."
Voisipa Huovinen olla vaikeuksissa kirjoituksineen nykyhäkkyrämetoossa, tuonkin Veronicansa hän kuittaa loppulauseella: "Sellaisia ne akat on!"
 
Vaan olipa tuon kanssa miten hyvänsä, asian laidan siis, niin onhan meidän myönnettävä, jotta Veronican libido on ajankohtainen, aktuelli, suorastaan käteen räjähtävän polttava tänään: Onhan juhannus - ja siihen jos mihin libido kuuluu kuin juhannuskoivu porraspieleen.
 
Hyvät mitut!  😎 💑 💃
Täältä
 muut syystä tai toisesta keskenjääneet kirjat
 


tiistai 19. kesäkuuta 2018

Ei saa ampua ilmakolla

😡 Ei! Ei! Ei! mitään kivaa saa tehdä. Niin kuin ennen sai. Lapsena ampua vaikka ilmakolla räkättejä - eivätpä syöneet mansikoita äitin pikku mansikkamaalta.
Vaikka sano se kerran naapurin ukki, jotta korvan ohi lensi lyijynpalanen.


Ja veneellä saatiin kyselemättä omin päin keskenään poikain kanssa soutaa ja meloa luodolle onkimaan, tulentekoon ja sumpinkeittoon. Joskus löivät laineet, joskus oli tyynempää.

Vasta ihmetteli muuan kaveri, jotta mitenhän lieneekin hengissä selevitty kun uimataidottomina tukin päällä riekku ja pärskytteli keskelle laivaväylää, eikä kerran tai kahesti vaan pitkät päivät.

Eivät ne vanhemmat läheskään aina tienneet mitä jälkikasvu teki lomilla ja koulupäivän jälkeen - villinä ja vapaana! Eikä pojankoltiaisilla paljon hurpaa ollut mitä tonttuilivat, kunhan vaan oli mielenkiintoista ja jännää. Pienimpiä paheita oli kaivertaa pikeä kaupanvaraston päätytynnöristä ja sillä herkutella.
Sitten kun tuli selkäsaunaa, niin tuli. That's it. 😥
Pankkiryöstöistä ja saarenpoltoista (4.5. /7.5.) on jo mainittu aikaisemmin, joten niistä ei tässä kuin ohimennen häpeämaininta.

Sitä vaan että on hyvä kun on nykyisin jokin tolkku lapsilla ja leikeillä, ainakin etniset, rajat. Sekin ettei saa kiipeillä edes leikkimökin katolla, vaikka me aikoinaan könyttiin liiterin kattotuoleilla: katon alle viritettiin lankut ja laudat ja vilisteltiin liiterin ylisten korkeuksissa kilvan kuin rotat.

Oli aktiviteettejä, oli!
Ihme kun henki säilyi ja yhä pihisee.

Sairasta menoa tuommoinen, melkein yhtä sairasta kuin tämä tietokoneen näpelöinti, tahi pelaaminen kaiken maailman sähköisillä kapuloilla paikallaan jököttäen. Tosin sairasta tuo tuntuu olevan sormipelaaminenkin:

Maailman terveysjärjestö luokitteli pakonomaisen videopelaamisen sairaudeksi


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös