Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

tiistai 21. marraskuuta 2017

Väkivaltaa

jota voi lukea pitkin hampain, mutta jota ei saata katsella

Kahta kirjaa luen aamiaiseksi perä perää

ensin Maiju Lassilasta (s.1868):

UNTOLAN MURHA JA VUOSI 1918 HAAVIKON MUKAAN

--- toimitti Työmies-lehteä yksin saksalaisten Helsingin valtausta edeltäneinä viikkoina
--- kirjoitti useassa artikkelissa kostoajatuksia vastaan
--- eikä senkään vuoksi kokenut tehneensä mitään väärää.
--- ei paennut punaisten johtajien tapaan Neuvostoliittoon
--- ei nähnyt syytä piileskellä
--- vangittiin
--- ei koskaan 'virallisesti' tuomittu kuolemaan.

Oikeuden pöytäkirjoja ei ole löytynyt, joten todennäköisestä on että aivan kuten tuhannet muut hänet raahattiin laittomasti teloitettavaksi - ja ammuttiin lopulta matkalla Santahaminaan. Siellä hänen mereen ammuttu ja sieltä kalastettu ruumiinsa kipattiin joukkohautaan, jonka päälle Suomen armeija myöhemmin rakensi sikalan.
- Eskelinen: Raukoilla rajoilla

sitten Matti Lehikoisesta (s.1984)

--- ensimmäinen vamma: solisluu napsahti poikki
--- sitten lihaskudos- ja nivelsidevamma, käsi piti leikata
--- pää edellä kallioon: selkävamma
--- polvet edellä metallisiltaan: viiltoja
--- betonieste: molemmat ranteet murtuivat
--- lantion malja murtui
--- kasvot murskaksi puuta päin

Rata kaartui vasemmalle, ja mutkassa oli kivi. Pyörä osui siihen ja takarengas nousi ilmaan. Lähdin menemään pelkän etupyörän varassa. En pystynyt jarruttamaan, vaan lensin kasvot edellä suoraan puuhun.
Pahinta tilanteessa oli se, ettei minulta lähtenyt missään vaiheessa taju. Olin koko ajan tietoinen, että kävi pahasti. Otin kypäräni pois ja huomasin, että kilpakaveri tuli luokseni. Yritin puhua hänelle, mutta kieleni oli lähes kokonaan poikki ja leuka niin pahasti murtunut, että sen palaset heiluivat eri suuntiin. Puheestani ei saanut selvää ja verta tuli kuin härän kurkusta. Minulla oli äärimmäisen kovia kipuja senkin takia, että samassa rytäkässä myös kyynärpääni murtui. Minua käänneltiin ja väänneltiin. Meinasin tukehtua omaan vereeni, joten minut laitettiin kylkiasentoon. Nenäni oli kuitenkin murtunut niin pahasti, että se meni tukkoon eikä ilma kulkenut lainkaan. En saanut enää happea.
No vielä ei ollut aika kuolla, vaan jossain vaiheessa joku laittoi kanyylin kurkkuuni ja sain taas happea. 
- Leppänen & Löfgren: Urheilun kipupisteet

Kirjailijan ja alamäkipyöräilijän nujertuminen.

Taitaa mutten pitkästä aikaa päästä suksille tästä!

kuvakopsaukset linkistä: Lassila ja Lehikoinen

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

#metoo-meininkiä

ja tämä tarina on tosi.
 
Tuota kirjaa tovin luettuani ajattelin hyödyntää lukemaani ja siirryin unipetiin krhh...krhh..
Siellä viihdeosastolle, missä on mahdollista veikata melkein mistä tahansa.

Nyt kun tuon kirjan ja illalla saamani tämän
Vakio-SM-kisatäysosuman
                             -  tässä kilpailussa 
 
- jälkeen itsetuntoni oli ylimmillään, aloin sijoitella ylimääräisiä lanttejani varsinaiselle bravuuriosaamisalueelleni eli kaunokirjallisuuteen:


Siis siihen, kenet Elisabeth Rehn
valitsee tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon, 30 000 €, saajaksi 29.11.2027. Jaakko Yli-Juonikkaan Jatkosota extra jos voittaisi, kympillä saisi yhdeksän,
Hurmeen Niemi  kun voittaa saa 35 € eli kirjan hinnan.

Tieto-Finlandia ja Finlandia Junior ovat toki veikattavissa myös, mutta josko pelleillessään ja pitkin hampain kävisi käsiksi Miss Oulu 2018 kilpailijoihin ja viskaisi viimeiset killinkinsä vaikka Holapan Miralle - tämän sortin #metoo-meininki lie jotenkuten sallitun rajoissa vielä?

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

lauantai 18. marraskuuta 2017

Radiolakkolainen

Päivä kerrallaan
 
Tuolla oikealla ylhäällä olevaa Suosittelen-listan ensimmäistä suositusta
kun painaltaa niin johan lävähtää ja päivän ohjelma on sillä selvä. Tai siis runko.
 
Tekee siinä välissä ne päivän askareensa: liikkuu, katsastaa autoraatonsa,
saunoo ja lueskelee - Miljonäärin katsoo.
 
Vaan eihän se niin mene - radiolakossa yhä olevalta kuuntelijalta.
 Huominen ois
*** myös
 


perjantai 17. marraskuuta 2017

Yhdeksän orpoa sisarusta

Ottakaamme unohduksissa ollut, pimennossa pidetty Onni Eläkeläinen taas peliin mukaan sieltä Paratiisinsa penkiltä.
Posti on juuri kantanut Postisen; sen läpykän jonka välissä pitäsi olla mainoksia, vaan jonka välissä ei ole mainoksia, koska kuka se mainostaisi syrjäkylillä saati Paratiisissa. Niinpä Postisen välissä on vain punainen tyhjä kirjekuori.

Sekös Onnia sätkäytti: Joko? Joko? Joko nyt pitää ne kirjoittaa ja panna postiin jotta halvemmalla pääsisi ja ennen kaikkea jotta perille menisivät.

Ei muuta kuin joulukortin-kortin hankintaan ...
Reilut parikymmentä, sehän se on se Onnin joulukorttivaihtopörssi. Voitolle olisi jäätävä: vähintään yksi vähemmän lähetettävä kuin mitä on saapa. Siinä vuotuinen periaate.

Viisi vitipuhdasta on viime vuodelta tähteenä kupissa. Ne ja 15 uutta. Ja jos tiukoille menee niin muokkaapahan noista neutraaleista tulppaani-, ruusu-, hankikuvakorteista jouluisemman. Aikaa kun on.

Eikä kelpaa Onnille kuin priima, mieluummin lapseen liittyvä - joulu kun on.
Parahiksi päivällä postin mukana putosi lehti: Kuulumisia.
SOS-lapsikylä.

Pettää tänä vuonna, vaikka isolla ilmoittaa SOS-LAPSIKYLÄN JOULUKORTIT MYYNNISSÄ. Ei voi tilata netistä, sillä
SOS-lapsikylän iloiset ja värikkäät joulukortit ovat nyt myynnissä myymälöissä, joissa Karton kortit kuuluvat valikoimaan. Kortit ovat Riikka Juvosen ja Nadja Sarellin käsialaa. Ostamalla joulukortin tuet SOS-lapsikylän toimintaa.

- No jääköön vielä koko tonttutouhu, murahtaa Onni ja keskittyy lehteen. Ei pääse pitkälle kun juuttuu lehden Uutisista tietoon: Suomen ensimmäinen lapsikylä sulki ovensa

Tapiolan  lapsikylän toiminta alkoi maaliskuussa 1966, kun lapsikylä-äiti Helli Nykänen vastaanotti yhdeksän sisarusta, jotka olivat menettäneet vanhempansa.

Tuo palanen se pysäyttää Onni Eläkeläisen, mutta jättää miehen mielelle liikettä pitemmäksi aikaa.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

torstai 16. marraskuuta 2017

Kuka nyt HS:n Kuukausiliitettä lukisi

Jo nimi vieroittaa: Kuukausiliite. Aika virastollinen!
Ja Mannerheimin tytöt kuvana kannessa! Lieköhän tuolla ollut lapset ikinä mielessä?
Sophy ja Stasie. No toisesta tuli nunna, toisesta ei, molemmat lopulta lyöttäytyivät yksiin naisen kanssa. Edelläkävijöitä siis.
Lesboja! - Hui!

Mitäs täällä muuta: Pikku-Jareja Hollanti täynnä - villiintyivät antamaan Litmaselle nimikaimoja. Ainakin 2188 Jari-nimistä kaveria nyt Hollannissa.

Mentula ohi.
Turhan pelottavan näköinen sonni.

Punainen enkeli - Jep! Li. Tärppäs. Tuohan nähtiin Jyväskylässä vappuna. Selkeäsanainen tosikko, nyt selviää miksi: -- en osannut nuorena suomea. Turhanpäiväinen sanojen pyörittely karsiutuu pois, kun puhut muuta kuin äidinkieltä.
Vaan kun se on niitä komukoita.

Se on vale! -otsikon alla aika tuttua porukkaa pitkin nenin: Isometsä, Jäätteenmäki, K-P Kyrö, Trump, Nixon ja tietysti nämä naisten miehet: Kanerva ja Clinton, jotka jeesustelivat tyyliin en tunne sitä naista...
Yök!

VESILAHDEN KIRKKO-HARRI
 - Olen androgyyni, mutta haluan olla mies.
 Eikös juuri Vesilahteen Päätalo rakentanut ensin kaupparakennuksen ja sitten sen koulun, jonka työmaan aikana imautui seurustelemaan Laina-avioliitostaan huolimatta Raijan kanssa niin perusteellisesti että syntyi lehtolapsi!
"Kun tulin Vesilahteen, esimieheni oli kirkkoherra Aarre Laitila. Hän kysyi, että oletko leipäpappi vai haluatko pysyä uskontunnustuksessa. Sanoin, että en ole leipäpappi ja haluan pysyä uskontunnustuksessa. Kirkkoherra näki sisimpääni, vaikka minulla oli korut ja meikki."
Kirkkoherra Harri Henttinen taustoittaa tulevaa.
Mielenkiintoinen Sinikka Nopolan juttu papista, jolla kotona on diskopallo katossa ja pelit ja pensselit.
Mokoma pappi!

Albumissa isot kuvat suurista rahamiehistä: Antti A-W sikari sormissa, Antti H navetassa, Heikki A.R soffalla, Kyösti K rantamaisemissa, Pekka V oman kopterin ratissa, Reijo K halimassa vaimoaan.
Eikö ärsytä, köyhät!

100 vuotta tyyliä  Satavuotiaan Suomen kunniaksi juhlavaatteita esittelevät lähes yhtä vanhat palvelutalo Käpyrinteen asukkaat.
Mannekiineja! Voiko turhempaa hommaa olla!

Välihuutaja on joku kumma olento. Joku onneton otsikon asettaja.
Mie ite tykkäsin - vailla sarvia ja hampaita - jokaisesta jutusta ja ihmettelin että miten voikin yhteen lehteen löytää näin paljon luettavaa kuin marraskuun  Kuukausiliitteeseen on löytynyt.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Turvallisille vesille

Nyt kun nippu urheilukirjoja on selvitelty on aika palata vielä enemmän kotiin ja saan ottaa käsiin tuon Kallesta tehdyn kirjamuhkuran eli Ritva Ylösen Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä, SKS 2017.

Sitä ennen kuitenkin paiskasin JV:lle pureskeltavaa Piksuun kirjasta Tammettu virta. Saas nähä miten puree. 👮

Ylösen kirjan sisäkansissa on Päätalon tuskallisia, lyhyitä ja jämptejä, päiväkirjamerkintöjä vuodenvaihteen 1993-94 molemmin puolin, jolloin oli menossa kiivas kirjoitusvaihe sielua repivästä evioeroprosessista.
Kalle kirjoitti Pato murtuu -kirjaa ja kuten päiväkirjamerkinnöistä, niistä lyhyistä ja jämpteistä, käy ilmi elämä kirjankirjoitusvaiheessa oli kaikkea muuta kuin seesteinen.

Poimintoja:

3. XII OLIN KÄYMÄSSÄ TURUSSA TOHTORI SAKARI ORAVAN VAST.OTOLLA

17. I  KÄVIN TAMP.KESKUSSAIRAALASSA KÄDEN VAPINAN TUTKIMUKSISSA

 2. II  KÄVIN TAY:SISSA KAULARANKARÖNTGEN+SEP-TUTKIMUS
12.II  ENSIAVUSSA, VERENVUOTO NOKASTA. VILLE REPO SOITTI.
21. II KÄVIN TAYKSISSA TUTKIMUKSISSA (KÄDESTÄNI)
23. II MAHAINFLUENSSA. LEENA JA VÄINI ALKOSSA
28. II NENÄNI VUOTANUT KOVIN VERTA

14. III TÄSSÄ VÄLISSÄ KEUHKOKUUME (TAUSSA JA PIKONLINNASSA SAIRAALASSA)
21. III KÄVIN KESKUSSAIRAALASSA
22. III KÄVIN PIKONLINNASSA (SAATTAA OLLA KEUHKOSYÖPÄ!)
23. III LÄMPÖÄ JA YSKÄÄ. SOITIN LÄÄKÄRILLE

 6. IV  LEENA LÄHTI KLO 5 LAHTEEN. RIITTA SYNNYTTI POJAN!
11. IV KÄVIN PIKONLINNASSA KEUHKOTÄHYSTYKSESSÄ. LEENA LAHTEEN.
12. IV MINÄ, AUNE JA VÄINI KÄYTIIN LAHDESSA KATSO. RIITAN POIKAA
14. IV VÄINÖ K. SIIVOSI YMPÄRISTÖÄ. KÄVI VEIKKO MOILANEN
18. IV MINUSSA TODETTIIN KEUHKOSYÖPÄ
19. IV PIKONLINNASSA RASITUSKOKEESA
26. IV TAUSISSA VERIKOKEESSA
26. IV NAPSAUTTI EMMI (ÄITINSÄ AVUSTAMANA) LOPPUPISTEEN. [Pato murtuu - teokseen, jonka kirjoitus kesti 147 päivää]

Veikko Moilasen vierailu 14.4.1994 piti ihan tarkistaa, ettei Kalle vaan Sonni-Moilasen kanssa hieroisi rauhaa!
No ei: toinen Moilanen Veikko tämä mies - Lainan eli Helvin Veikkohan kuoli jo 1978.


*** myös


maanantai 13. marraskuuta 2017

Välillä kirjallista

Pysytään kuitenkin urheilussa, vaikkeivät vakilukijat sulattaisikaan.
Siis kaikki, outoa kyllä, eivät tikkaa (= pidä) urheilusta!!!
- No mikä siinä pullassa! utelen minä muuan muijan lailla - huudahtaen ennemminkin kuin kysyen.
Joku muija näet oli käynyt täällä (eksynyt?) taannoin terveysluennolla vilpittömästi kummastelemassa. 
En minä - siellä terveysluennolla, herra varjelkoon! - ollut, vaan muuta omaa murkkuikäistä sakkia oli; tyttöjäkös keskenään sitten nauratti pulla niin kuin minua naurattaisi urheilu, että 'no, mikä siinä!?'

Pistän tähän parit suositukset vaikka kiusalla:
Kanerva & Tikander Havuja Perkele!  Fitra 2017, sekä
Teronen & Vuolle: Kiveen hakatut -sarjan 6. osa Urheilun nousuja ja laskuja, Kirjapaja 2017.
Yksi hyvä löytyy tämän päivän Kirjavinkeistä.

Havuja Perkeleessä on 100 suomalaisen urheilun huippuhetkeä itsenäisyysvuosilta pariluistelijoista Jacobsson-Eilersista haulikkoampuja Satu Mäkelä-Nummelaan.
Tuttuja ja tuntemattomia tarinoita: mm. ei Lasse Virénin Münchenin kymppitonnin kaatumista - voisiko tuon jopa plussaksi laskea? - mutta kyllä Jouko Kuhan estejuoksun ME ( 8.24,2) Tukholmassa vuonna 1968.

(Itseäni tuo Kuhan maininta sykäyttää, koska Kuhaa kävin katsomassa Tukholman juoksusta viikkoa myöhemmin Joensuussa 6000 muun Joukoon hurahtaneen joukossa. Joensuuhun myytiin tuo määrä lippuja, mutta liputhan loppuivat kesken: "Kuhaa vaelsi Joensuussa katsomaan yli 6000 katsojaa. Tuon verran myytiin lippuja, mutta väkeä lappasi koko ajan lisää." - Erkki Aho.
Oli se, totta vie, kevyen näköistä menoa kun kuiviin kaluttu mies kenttää kiersi!)

Havuja Perkeleen olenkin jo selättänyt kokonaan, mutta Urheilun nousuista ja laskuista vasta kolme ensimmäistä urheiluihmistä kellistänyt:
  • Matti Pulli - Nykäsen valmentaminen ei niin ykshelppoa ollut. - Parkinsonin tauti, kuoli viime syksynä (vaimo joensuulainen, kalastelivat Höytiäisellä usein).
  • Juhani Järvinen - pikaluistelun maailmanmestari - kuoli alkoholismiin 1984.
  • Matti Hagman - kuoli viinaan vuosi sitten. Ensimmäinen suomalainen NHL-ammattilainen.
 
PS
Kaverille mailasin tietenkin suorempaa tekstiä kuin tänne julkisemmalle puolelle, yhden kohdalle jopa: (omapäinen pässinmuna).
 
*** myös