Tietoja minusta

Oma valokuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

maanantai 11. marraskuuta 2019

11.11.1919

"Helevetissäkö se laskentolumero piiloiloo?"
Isä-Herkko tutkailemassa Kallen kevättotistusta jatkoin: "Eihän se ihan anhiton oo kun on kaheksu."

Rupriikissa näkyvät lumerot ovat todistuksen syntymäaikanumeroita.
100 vuotta tänä päivänä.

Rakennusmestaritodistus oli paljon kansakoulutodistusta kehnompi, vaan teknilliseen pääsy ja tutkinnon läpäisykin jo ihme, jos peilailee pohjakoulutusta: jokunen vuosi kansakoulua yli-ikäisenä ja viisivuotinen sota, minkä jälkeen tämä vankka metsätyömies roikkui rakennuksilla Tampereella parit vuodet.

Mies silti rakennusmestarina jo ennen kolmikymppisiä! Omat akat jos vieraatkin siihen mennessä hoideltu ja omin käsin rakennettu talo Kirvestielle.
Melekosen uuras veikko! Ei meistä monesta.

11.11.1919 - 20.11.2000

Sitäpä se Heikkinenkin Kallio-poika uutuudessaan - 300-sivuiseksi venähtäneessä esseessään! - ihmettelee ja siunailee, varsinkin sittempää kirjailijauraa ja 26-osaista 17 000-sivuista Iijoki-sarjaa.  Ei koko maailmassa kummempaa.
Ei ihme jos samoja Hesarin Esa Liljakin ihaillen ihmettelee eilisessä Heikkistä lyhyemmässä esseessään Iijoki antaa aina vaan.

Sen sijaan edellispäivänä Vesa Karonen ei suopein silmin katsonut kahden nuoren kirjailijan, Antti Heikkisen ja Karoliina Timosen, minä-asennoitumisia.

Heikkisen kirja on minulla luennassa, ja mikäpä tuota on lukiessa kerran livenä ohimennen nähtyä nilsiäläistä, jolla on otsaa (kun kerta Antilla iso kumipääkin, veljensä mielestä) lyöttäytyä Kallen kelkan kyytiin yhtenä laskijana, ja ölähtelijänä tiukimmissa paikoissa.

Oonpa Kallen Iijoen seilannut myös minä, kahteenkin kertaan, joten on otsaa lähetellä parraita sanaherkkuja  ja suukakkaroita teillekin nautittaviksi, vaikkapa marjoja sarjan neljännestä osasta Täysi tuntiraha:
  • sivakkalekko
  • läyrytä
  • kälämäys
  • päkätissä
  • näppeästi tojimaan
  • hurrauspusero
Ja sanalisuketta lisää täältä: Iijoki-sarja.


perjantai 8. marraskuuta 2019

Urheilulehti kattaa kirjapöydän


Oon mie noista tuon alimmaisen lukenut, arvioinutkin: ihan ok! kuten täältä näkyy.
Jarkko RuutuJumalainen näytelmä. Ylevä nimi alaotsikoltaan.
Semmoista ylisanojen viljelyä urheilu on: korkealta ja kovaa melskaavaa, vrt. selostajat.

Kiirankin, pinkan toiseksi alimmaisen, oisin lukenu, mutta Saari ei suonut: Loirin lähetti kaikkine naisineen. 👧👩👯👱👰

Pinon päällimmäinen ei kiinnosta bensatippaakaan. Poutala tuolta välistä kyllä. Hetkinen yhden Poutalanhan olen lukenutkin: Mitä menestyminen vaatii?

Toki muutkin lukisi, mutta. Mutta: liian värskiä tavaraa, vastahan lopettivat tai vielä jatkavat.
Lehden kannesta jo näkee mitä lehti toimittajineen haluaa nostaa framille eli sen mikä on levikille edullista: lukijathan / tekijät ovat suht nuorta ja energistä porukkaa, ei niitä mikään vanha kiinnosta, yksilöurheilu ei oo mittää, tiimitemmeltäminen se on siistii.

Semmoisetkaan menestyneet olympialegendat kuin Nevala eikä Mieto ohitetaan kylmän viileästi, vaikka kummastakin kummasta on tänä vuonna kirjoitettu kirja.

Vanhoja pieruja ovat Jantusten, Litmasten ja Räikkösten rinnalla. Niillä nyt mitään virkaa! Niistä kaikki kuullukaan.
Eipä lehtikään heitä mainitse, sentään Nurmesta, Kolehmaisesta, Järvisestä jotain sivumennen.

Pah! paheksun.

 
🏂 hiihdot 12 km/ 65km/€ = 11 h


torstai 7. marraskuuta 2019

Ukki pohdiskelee positiivisesti

"Onneksi Kaikkein pyhin kuuluu Tammen Keltaiseen kirjastoon, joten kansipaperit voi väärine takakansitietoineen heittää roskikseen", kirjoittaa eilinen kirjallisuuskriitikkomme, tuleva ukkikin, nuoruuden huumassaan korjattuaan takakansitiedot Faulknerista.
Kummallinen loppuyhteenveto.

Sillä kirja ilman kansipaperia on kuin aitanpolulla astelematon emäntä - herranen aika!


Mutta kai tämä pikkuvarpunen, vihreätussikätönen 'suvun kaikkein pyhin, nuorimmainen, pikkuinen ihanainen tytönkiäpä' myötätunnosta ja ukin korjaustyötä täydentääkseen jatkoi kansien korjaamista kelvollisimmiksi.


Niin ukki arvelee, myötämielin. Ja potkaisee jalallaan lisää vauhtia
EI EI EI 
älkää nyt luulkokaan että kiikkustuoliin: suksineuvoihin - ja antaa mennä niin että lumi heinikossa pölähtelee, ihan vasikaksi itsensä taas tuntien.

🏂 hiihdot 12 km/ 53 km/€ = 9 h


keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Kirja-arvostelun allekirjoitus

Ensimmäinen Nobel-kirjailija, jonka kirjan olen arvostellut julki lehdessä, on William Faulkner, nobel 1949.
Aika huvittavaa: joku mitätön nuori opentollukka ojentelemassa arvokirjailijaa!
Ainakin lausumassa kelvollinenko vai eikö on teos Kaikkein pyhin.

Kun tuo Nobel unilammas extreme on jo Sillanpäässä menossa - ja kaikki edeltävät nimet opeteltuina mielessä 👌 - on kohtsillään aika lisätä Faulknerin Williamin nimi saajien listaan.

Esityönä, alustuksena ja pohjustuksena tuli tempaistua hyllystä Keltaisen kirjaston Kaikkein pyhin ja ryhdyttyä skannailemaan kantta ja lehtiarvostelua.

Siihenkös sitten prosessin jossain vaiheessa jostain on ilmestynyt suvun kaikkein pyhin, nuorimmainen, pikkuinen ihanainen tytönkiäpä vihreä tussi kätösessään.


Ja katso!
Kohta olikin niin kirja-arvostelun alkuosa,


kuin myös loppuosa, vihrein tuorein tussiallekirjoituksin hyväksytty.
Ilmeisesti hyväksytty. Ilmeestä päätellen.

Hyväksyntää löytyi siis permanentattuna ns. kirjoissa ja kansissa sekä hippu permannollakin.


Niinpä oma nimi jouti pyyhkiä tarpeettomana tunkkaisen kirja-arvostelun alta so. raikkaan uuden tuulen tieltä.


🏂 hiihdot 6 + 9 km/ 41 km/€ = 7 h

maanantai 4. marraskuuta 2019

10:stä 8:ksi


👆  lienevätköhän numeroiden taivutukset kelvolliset? 👆

Unimuistileikki jatkuu, osa IV. Edelliset extremet:  I - II - III

Aikavälillä 1931 - 1940 palkitaan kymmenen sijasta ainoastaan kahdeksan kirjailijaa nobelilla, joten unilammaskatras ei pahemmin kasva, eikä Vanhan Miehen muistikapasiteetti joudu vielä äärirajoille.


31. Karlfeldt   1931 (kuoleman jälkeen)

Toisen kerran palkittu, palkitsijat samaa akatemiaa. Kieltäytyi 1918 - nyt ei voinut.

32. Galsworthy

Forsytein taru

33. Bunin  (1870-1953)

venäläisranskalainen, vuodesta 1919 Pariisissa.


34. Pirandello

veristi Sisiliasta

1935 - ei jaettu

36. O'Neill

Chaplinin appiukko (Oona C), näytelmäkirjailija

37. du Gard

Les Thibault


38. Pearl S. Buck

"Kiinan maalaiselämän rikkaista ja aidon eeppisistä kuvauksista sekä elämäkerrallisesta mestariteoksesta"

39. Sillanpää F. E.  1939

Siltsun tuotanto tunnetaan;
muistetaan myös dionyysinen käytös juhlatilaisuudessa, jossa vain villikansoihin perehtynyt tutkimusmatkailija Sven Hedin pystyi käsittelemään nobelistia, tulevaa Taataa.

1940 - ei = SOTA


🏂 hiihdot 9 + 6 km/ 26 km/€ = 4 h

perjantai 1. marraskuuta 2019

Ennen aikojaan


  • a) pääsi lumihiekkaheinikossa kiekkoa kiertämään suksineuvoin
  • b) halloweenin kekrikarkkipukki säikyttelemään pimeyden turvin karkilla vai kepposellaan?

Eipä silti pimeyden turvin olisi sietänyt hiihtokausikin aloittaa, sen verran heilahtaneelta lienee sivullisesta näkijästä homma vaikuttanut: kaksi aikuista ihmistä lykkimässä lumi ja heinä pöllyten kohti metsänrajaa, kenttää kohti.

Vaan pakko on, mikäli meinaa ensi kesänä matkoille päästä Joensuuta kauemmaksi! 
Euron kilometripalkalla tonniin on pitkä matka.

Ja kai niitä epäterveellisempiäkin tapoja on päiviään viettää. Mikä lie kun korvamatona koko hiihtoretken ajan toisti Tamara Lundia ja Jäljet hiekassa -kipaletta.

Tämä toinen ennen aikojaan tapaus on tässä:


Eikös nuo vasta tänä iltana, vaiko huomis-, ole liikkeellä? Ota näistä nykyajan kotkotuksista selevää... Kummitukset, jotka Amerikka on meille lähettänyt, niiden, mitä ne nyt ovat? Niin niiden mormonien lisäksi.

No naapurin poikia, rajan takaa muuttanut Nikitahan se kävi kummailemassa verannalla; hyvä se on varmistaa, etteivät toiset ennätä suklaalevyä nappaamaan. 👊

🏂 hiihdot 6 km/ 11 km/€ = 2 h

torstai 31. lokakuuta 2019

Seija Franzén

guess who?

Ei ole se kanadalainen rockyhtye, joka tulee esille jos Mr. G:lta kysyy.

Tämähän hän:
Kaikessa mystisyydessään.
Mummilta peritty sukunimi tällä kanttorin tytöllä.

Ai että minä olin myyty abikeväänä kun jossain taustalla soi veret seisauttava musapätkä, eikä harmainta aavistusta mikä se oli. Siitäpä sitten penkinpainajaisriehan iltana rakennusmestarien talolla yhdessä lyskanpoikien kanssa pohdittiin. Sitten isompi-Sinkkosella välähti, se mumisi jotain että jotta että... Kuullut oli ja kielen päällä pyöri.
Olisiko sitten lisämadeira auttanut kun alkoi tosissaan haparoiden poltella: - Si-Simolan se Seijaa se oli, jotain Vartanin kipaletta...

La Maritza.

Harvoin jokin kappale heti ensi kuulemalta säväyttää niin - käy karvoihin. Ei edes Sylvie Vartan
kykene samaan tulkintaan omalla Ritsallaan.

Nyt on sitten ilmestynyt jälkielämäkerta Kun aika on - Seija Simolan tarina, Avain 2019, muistelu Seija Simolasta (1944-2017) unohtuneesta tähdestä, josta Delta Rhytm Boysin Lee Gaines vihjasi levy-yhtyepomo Vikstedtille:
"Lindblomin bändillä on helvetin hyvä solisti." 
Lausahdus tuli kuulluksi.
Siitä se sitten pärähti käyntiin meno ja meininki, ura, päivätyö somistajana oli lääkärin määräyksestä lopetettava: pienen tytön äiti ei voinut kaikkeen revetä.

Lisää Kirjavinkeissä aikanaan, joskus joulun alla - joululahjavihjeeksi vaikka. 😜 🎅🎅



🏂 hiihdot 5 km/ 5 € = 1h



tiistai 29. lokakuuta 2019

Nobel-lampaiden unilaskenta etenee

pian Vanha Mies extremelissään pääsemässä vuoteen 1930 - kunhan nämä nimet tarttuvat muistiin:

WP
Josko kuvamuisti auttaisi?

21. France  1921
22. Benavente  / Espanja
23. Yeats  / Irlanti
24. Reymont  / Puola
25. Shaw  /Irlanti

--- muistitauko ---

26. Grazia Deledda  /Italia
27. Bergson  / Ranska
28. Sigrid Undset  /Norja
29. Thomas Mann
30. Lewis  / USA  1930

Siinä alkaa olla tuttuja nimiä jo liuta, jääneet kansakuntain muistiin, jopa VM:n.
Pari naistakin 1909 palkitun Selman seuraan päässyt luikahtamaan.

Muutama nimi vaikea hahmottaa: mikä maa?
=  Bergson ranskalainen, Reymont puolalainen, molemmat unhonyöläisiä, kuin myös Hispanian Benavente.

France Punaisine liljoineen, Mann Faustuksineen ja Venetsiakuolemineen tuttua kauraa. Niin ja Oscarilla palkittu 'terijokilainen' Shaw totta kai: Pygmalion ja My Fair Lady.

Yöt pitenevät, on siirrytty talviaikaan. Lampaiden laskenta jatkuu - ei vieläkään mustaa lammasta.

extreme   I - II - III - IV 

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Komposti ei lakkoile

niin kuin postilaiset


Syksyn viimeisinä piha-askaretöinä talvelle asettuessa on kompostin tyhjentäminen.
Tehty on! - öylispäivänä tuulentuiverruksessa. 

Kompostirautakehikko käy iässä jo neljännelläkymmentä; aikamoinen ikä kestää kesät talvet sisällä muhivaa massaa. Niellä ruokajätteet, joita solokkusankosta sen kitaan kipataan. Kova kaveri.  Kertakaikkiaan.  Todella rautainen kita.

Silloin kun naapuri, ennen poismuuttoaan, siihen jätteensä pyöräytti, komposti kävi kesät talvet. Se sai tarpeeksi poltettavaa. Nykyään se kohmettuu talveksi ja herää sitten taas iloiseen höyryyn ja hyrinään kevään pilkistellessä, maalishuhtikuun vaihteessa.

!!!!!!!!
Herranen aika: tämmöstäkö minä höpisen! Alakoululaisen ainekirjoitus valmistumassa.
Viimeistä sanaa vaille. No laitetaan sekin tähän loppuhuipennukseksi:

LOPPU.

Ja ladataan nyt sitten vielä Opettajan ohjeet oppilaalle opiksi ja ojennukseksi, kannustukseksi, niin kuin tapana on, kirjoitelmaan jälkikommentiksi:

"Ihan kohtuullinen suoritus Sinuksi, ei juuri kielioppivirheitä, jopa kappalejaon hallitset ja puolipisteen käytön olet opetellut. Muutamat köyttämäsi murresanat ovat vallan mainioita!
Kerta kaikkiaan on katkaistuna parempi. 
Jokaisessa virkkeessä pitäisi olla sekä predikaatti että subjekti, sen unohdit.
Sisällöstä 
jätit itse tyhjennysprosessin pois: olisi ollut kiinnostavaa tietää mitä kompostista löytyi ja minne massan jatkosäilöön rahtasit."



perjantai 25. lokakuuta 2019

Rangaistusvanki sotilaana

Arvo Myllymäen kirjat vetävät puoleensa, vaikkeivät ne mitään mestariteoksia olekaan. Niissä säteilee pohjalla inhimillinen lämpö, vaikka ilmaisu paikkapaikoin yksinkertaisen kömpelöä onkin, karsittua vähän kuin näytelmäkässäreisssä. Eteneminen vakuuttavan varmaa.

Eli tiedemies kurkkii kaunotekstin takaa, tämänkin jota parhaillaan luen:



Matka isän luo oli viimeisen päälle pysähdyttävä ohjelma televisiossa, missä Arvo kertoi elämästään ryssän penikkana ja etsi sotavanki isäänsä Venäjältä. Sen jälkeen ilmestyivät tuo fakta-autofiktio Vihan ja rakkauden päivät ja aihetta laajentava dokumenttikirja Kurileiri.

Uusin Myllymäen kirja, totuuspohjainen Mies isänmaan takapihalla, Atrain & Nord, 2019, kuljettaa toisinajattelija-muurari Vilho Saarista Espanja sisällissotaan Francon fasismia vastaan, Tammisaari-vankeuden ja Köyliö-säilytyksen kautta eturintamalle pikakiväärimieheksi.
Varsinainen sakki siellä edessä tykinruokana ja miinanpolkijoina - satakunta kävelee Kalinkaa laulaen naapurijoukkoihin!

Saa nähdä miten Villen käy, puolessa välissä kirjaa ainakin tykittelee muiden mukana.

Vankka tausta Myllymäellä kirjoittaa suomalaisten ja venäläisten ihmisten ja sotilaiden asioista, vakuuttaa, vaikkei itse kirjailija juoksuhaudoissa ole rypenytkään.

Niin kuin me tässä viikolla tuossa järven takana Salpapolkua kiertäessämme ja nikotellessamme jotta tähänkö kilsan päähän uusi raja olisi sitten tullut - oma kylämme jäänyt venäläisille!


KIRJA-ARVOSTELUT

torstai 24. lokakuuta 2019

Nobel extreme etappiin 20

Kumma kyllä ensimmäiset kymmenen nobelistinimeä ovat tarttuneet takiaisten lailla Vanhan Miehen kalloon, ainoastaan nimien Eizaguirre* + Mistral - espanja + ranska  *(José Echegaray y Eizaguirre) kohdalla hapuiluttaa.

On aika siirtyä jonossa eteenpäin ja siirtää  joukkoa muistin syövereihin edellisten sekaan. Ja rohkeasti esiripun takaa kävelyttää kymmenen seuraavaa estradille:

11. Maeterlinck  / Belgia  1911
12. Hauptmann
13. Tagore  / Intia
14. ei jaettu: sota  1914
15. Rolland

- - - muistitauko - - -

16. von Heidenstam  / Ruotsi
17. Gjellerup + Pontoppidan  / Tanska
18. Karlfeldt  /  Ruotsi  -  kieltäytyi
19. Spitteler  /  Sveitsi
20. Hamsun  1920
Rabindranath Tagore     /WP/     Knud Pedersen Hamsund 

Melko turhaa joukkoa, unohtunutta nykyajalta, paitsi tietysti nuo kuvan Tagore ja Hamsun; norsken Nälkä on dostojevskimäisen kellariloukkoinen.


Tagore koki nobelinsa pahana tautina, josta ei millään parane: 
"---enkä tiedä mihin hoitolaitokseen voisin kirjautua päästäkeni eroon tästä viimeisimmästä ja piinallisimmasta vaivasta."  -Nyqvist: Räjähdemiehen perintö
Nobel-leima pysyy ikuisesti otsassa, kuin tähtimerkki hihassa sittemmin.

Hamsun puolestaan ei tuntenut enää vilua ei nälkää, vaan juhli riehakkasti saavuttamaansa jo paikan päällä juhlajuomineen naisia käpälöiden, unohtaen jopa palkintoshekkinsä juhlapaikalle. 

Rollandista ja hänen kymmenosaisesta sarjasta Jean-Christophe (suom. Lehtosen Joel - tämänkin ennättänyt!) kertoo blogisti Jokke tässä mielenkiintoista tarinaa.

Vanha Mies paneutuu asiaan ja alkaa ulkolukuharjoituksensa; eikö tuossa reilu viikko vierähtäne. 
Oottamisiin!


extreme   I - II - III - IV

KIRJA-ARVOSTELUT