Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin (Suomen arvostelijain liiton) jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Mutta missä on Juhani Piste Tamminen!

Piti ihan etsiä teräsmiestä kuin sitä puuneulaa heinäsuovasta. Ja löytyihän Tami! Satukirjan kansiin kätkettynä.
Löytyi tuo Pistemies, lätkäkoutsi, joka päätti kaiken tärkeän sanomansa pisteeseen, lausumalla painavasti:
- Piste.
Eikä mitään englantilaista thatsittiä tai bullshittiä. Tosin ei hän noitakaan vältellyt eikä muitakaan amerikkalaishävyttömyyksiä. Rehvakas mies.
Kas tässä:
WSOY 2019
Tai eiku: leikkiähän minä laskettelen.

On nimittäin niin jotta aina väliin on välttämätöntä lukea ja katsella lastenkirjoja jottei liian vakavan aikuismaiseksi elämänasenne luiskahtaisi ja pitäisi noista eurovaaleista, ilmastonmuutoksista, pakolaisista, homoista, transuista, hallitusneuvotteluista, rinteistä, sipilöistä huolta kantaa ja huokailla jotta on tämä ja ovat nuo.

Tänäänkin EU-vaalit ja tulosilta. Olkoon! Puska on äänensä saanut (kun tarjosi, ent. vuokralainen, kahvit ja munkkirinkilän Shellin baarissa) ja menee jos menee parlamenttiin Hakkaraisen seuraksi ja Rönkä ...
Ei ei. Ja pois se meistä.

Me katsomme MM-lätkäfinaalin Suomi-Kanada, ja vielä huolettomammat katsovat ilmastonmuuttaja Bottaksen taistelua toisia ilmastonmuutosformulisteja vastaan päästellessään vähäpäästöisellä mersullaan Monacossa tai jossain katuajoissa katumatta. Ja kertaamme Happosen ja Utin Pisteestä Robinson-itseään taluttavan koiran seikkailua kaupungilla, Amerikassa ja lopulta avaruuden äärettömyydessä. Huimaa menoa ja lentoa, aivan toista kuin jotkut tyhmät EU-vaalit.
Ja
nytku lasten sadut eivät saa enää olla susimaisen tappavia sisällöltään, keskitytään ovelasti pelottaviin mustanpuhuviin kuviin, joista herttaisuus on kaukana. Katso kansi! Eiku siis: Katso kansi.
Aivan ilmetty Tamminen.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

perjantai 24. toukokuuta 2019

Lasin takana kaksi mörköä

karhun toinen kohtaaminen

kuvia
Ensin piti hieraista silmiä illan hämärissä, kun ikkunaruudun takaa näkyi karhu; kohta piti uudelleen hieraista silmiä kun tv-ruudun takana toinen mörkö, se iso rohjake, Marko Anttila iski kiekon Ruotsin verkkoon ja tasoitti pelin.

Tuossa se parinkymmenen metrin päässä tutkaili kunnan perhospuiston infotaulua muina karhuina ja lähti opastuksen saatuaan löntystelemään tien yli kohti latupohjia.

Sen verran iloitsin molemmista näkemistäni, jotta Ruotsi oli kohta nujerrettu ja siitä että oli jo myöhäkevät: muutenhan loppulumilla olisi muuan pitkänmatkanhiihtäjä ja yksinäinen karhu - yksinäinenhän tuon täytyy olla kun tuli keskelle kylää seuraa hakemaan - saattaneet törmätä toisiinsa kulkureittien risteytyessä.



KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Leikiskellen


'mieli valuu ympäriinsä kuin puuro tai sula lasimassa
joskus se loikkaa ja se ei koskaan ole ruokalevolla'




Tuon runon tuohon kohtaan takerrun. Noin on käynyt runojenluvun kanssa monesti, niin nyt taas oikein tempaisten näitä runoja lukiessa. Runoilija antaa luvan irrotella.
 
Väännän väkisin, tai se (runo/runot) vääntyy väkisin, pois kontekstistaan. Tulkinta tekee omat taustansa. Viis välitän runoilijan tähtäimestä. Lähden kirja karttana omille teilleni:
 
Ensteks loikoillaan auringossa ja herkutellaan. (So.: täyttää itsensä energialla jotta jaksaa harjoitella, puskea koko talven ja - voittaa  kruunuksi mestaruus!)


Toiseks on rankka harjoituskausi meneillään:
 

'vasen sivupotku suorista nilkka keskityn pakaraan alastulossa ja vatsalihaksiin koko ajan puhallan ulos hyppyjen tahtiin'
 

'lipeän rytmistä eteen ja taakse tukijalan takareiteen sattuu'

Kolmanneks astutaan vihdoin näyttämölle (baari), suuren vaativan yleisön eteen.

Neljänneks: ei voi olla totta!
=
Luistelija huomaa olevansa jäällä kyllä, mutta väärällä areenalla, maila kädessä suojuksista pulleana. Lätkäkaukalossa paiskomassa lätkää MM-kisoissa, vaikka.
VAIKKA
tarkoitus oli valloittaa maailma kaunoluistimilla, piti olla Taitoluistelun ämämmien Mestari, voittaa MAAILMAN MESTARUUS! olla Champion siellä.
 
Viimeiseks: hyvin kävi, voitto tuli ja championeille sampanjaa shampanjaa shampshampsh.. 
 
Slovakian MM-lätkäkisojen aikaan noin. Jonain muuna ajankohtana sallisin lukea sen toisin.
Sisällys

Näkinkengät 7

Tekee mieli uida 15

Yksi ja toinen jalka 25

Kotimatkan ikkunat 37

Moi 45

Hieno metsä 55

Juhlat 61
 
PS
tämä potullinen rohkaisuksi niille jänishousuille jotka eivät uskalla runoja lukea, koska eivät muka ymmärrä niitä; siis: ei tarvitsekaan, sillä jokainen saa taaplata tyylillään - leikiskelynä vaikka.
(Toki vähän virallisempi tulkintaversio Kirjavinkeissä lähiaikoina.)

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vinoja pinoja

käen kukunta kuin runon tulkinta!

Käki kukkui alkuviikosta, katiskassa kuhisi kalapaljous, koivunrangat saivat kyytiä ja hopeapajujen höttöpuut kasautuivat melkoiseksi halkovuoreksi.


Luonto vetää puoleensa ja kirjat saavat olla. Pinoutuvat siinä missä puutkin.

Onneksi viimeisin kirja tuli ilman kansia ja ilman paperia; eipähän painollaan uhkaa kirjapinon sortumista. PDF-muodossa tuli ja sitäkös Vanha Mies, Lukija, vähän vajaana piti, kun ei käsi kantta päässyt sivelemään eivätkä sormet sivuja kääntelemään.
Konkretiaa kaipasi aluksi, niin runokirjasta kuin kyse olikin!

Vähin tottuu, vaikka yhäkin kummalta tuntuu tekstin ulkoasu, kuin itsenäpyttämältä.



Anni Mäentie lähetti Kulttuurivihkojen kustantaman runokirjansa Aurinkotuoli sähköpostiin.
Sitä tässä puran ja pureksin, ja runoista kun tykkään, ihan mielelläni luen - vaikka oudoissakin puitteissa. Ja kun konkari olen, uskallan tulkita omien lankojen, omien tarpeitteni mukaan - vaikka metsässä ovatkin kirjaoppineiden mielestä. Metsässä kuin keväinen käki.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Hyvä elämä

jatketaas urakkaa, kullan huuhtomista, josko edes yksi hippu vaskoolissa kimaltelisi

Maalaiseläjä lukee kiiltävää lehteä - osa 2

 

osio 2. HYVÄ ELÄMÄ
  • 41 TEKIJÄ  Suunnittelija Julia Männistö yhdistää vaikka englantilaisen viktoriaanisen hovipukeutumisen ja jääkiekon. (hovipukeutumisen, pyh)
  • 42 KILPAKENTILTÄ KADULLE  Katumuodin vallanneet tennarit tehtiin alun perin kisakentille. (muoti sanana aiheuttaa näppylöitä)
  • 48  LISSABONIN VIISI VARMAA  Suosikkikaupungin ravintolat ovat ottaneet kehitysloikan. (ravintola/ruoka sanana = ks. ed. sulut; olisi edes juttua siitä kukkulalle kipuavasta keltaisesta raitiovaunusta)
  • 58 MATKA  48 tuntia Nizzassa on taiteen rakastajan juhlaa. (sitä mennä leuhotellaan pitkin Eurooppaa, Pötsönlahti tekis poikaa)
  • 61 RUOKA  Nokkonen on nyt parhaimmillaan. (kerrankin jokin maanläheinen ravintojuttu!)
  • 62 VIINIKLUBI  Roseviini tuo monelle mieleen terassin, mutta se on ruokaviini. (terveyshaitta: just eilen taivaskanavan tohtori Reinikainen - ent. suurkäyttäjä - sanoi että korkeintaan teelusikallinen päivässä saa nauttia viiniä tai ruokalusikallisen olutta - syöpäriskin takia)
  • 64 RAVINTOLAT  Arvioitavina helsinkiläiset Natura ja Hello Stranger. ('ei helekutissa: tottako tämmöinen tyhjänpäiväisyys' - kiihtymystä lukuilmassa)
  • 66 KULTTUURI  Anne Bert kirjoitti kirjan viimeisestä kesästään ennen kuin kuoli lääkärien avustamana. (huh! helpottaa, kiihtymys - täytyy lukea vaikka onhan meillä omiakin vastaavia kuolonkamppailuja: runoilija Hannu Helin)
  • 68 LAJINSA PARAS  Guccin kaulakello tuo mieleen 1970-luvun avainkaulalapset. (Guccin kaulakello. No vot!)
  • 69  MUODISSA  Kauniit kengät pitävät selkärangan suorassa... (rumat eivät)
  • 70 TILA  Mainostoimisto Wörks muutti suojeltuun Salaman taloon. (pehmeneekö bisnes)
  • 73 YKKÖSLUOKASSA  Pekka Mattila astuu "palkitun muotoilijan" ajatuksiin. ()
  • 74 KIRJAHYLLY  Bloggaaja Jenni Rotonen rakastaa asemien pokkarikauppoja. (yks köyhä  -nen eksynyt väärään seuraan)
No sitä saa mitä tilaa!
Mikä pakko muka on, ks. kommentti.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 14. toukokuuta 2019

Kaikkihan Optioa lukevat

 silloin on enempi juhlamenupuolella, tahi saa olla hetken herrain seurassa? 👏

Maalaiseläjä lukee kiiltävää lehteä - osa 1.


Lähdetääs järjestelmälliselle kahluulle: nro 5/2019
 
- osio 1 HYVÄ TYÖ 
  • 11 NIMITETTY Työhön perustuva eläketurva on tärkeä osa hyvää yhteiskuntaa, sanoo Eläketurvakeskuksen uusi toimitusjohtaja Mikko Kautto. (lupaava alku)
  • 12 KUNINGASIDEA Siskosten perustama Henua Orcanics haluaa olla luonnonkosmetiikan Chanel. (sivelee poskeaan)
  • 13 AJATUSHAUTOMO Nykymartat osallistuva Pride-kulkueeseen. (että silleen)
  • 14 Vaikuttaja Luksusyhtiö Keringin omistaja ja toimitusjohtaja Francois-Henri Pinault (c:ssä alakoukku; kiinnostus loppuu kesken virkkeen)
  • 16 MAAILMALLA Liisa Nieminen työskentelee suunnittelijana Givenchyllä Pariisissa. (totta kai Pariisissa eikä missään Pötsönlahdessa)
  • 18 TYÖELÄMÄ Menestys on pyrkimystä johonkin. (sehän se olennaista tässä elämässä)
  • 20 SUHDANTEET Keskiluokan kasvava tyytymättömyys voi johtaa ongelmiin. (niinpä, kuten näistä sulkusisällöistä näkeekin)
  • 22 KOLUMNI Pettymystä on vaikea viherpestä pois, kirjoittaa Cilla Bhose. (CB vrt hikkaj!)
  • 24 ROLF ROHKEA Vaatesuunnittelija Rolf Ekrothissa yhdistyvät lahjakkuus, räväkkyys ja bisnesvainu. (pisnesvainu 👃💥 )
  • 32 KUVANKAUNIS Instagram muutti suhteemme kauneuteen. Nyt kaiken pitää olla kuvauksellisenkaunista. (millään ei tällä haavaa jaksa edes sisällysluetteloa jatkaa...)... jatk. huomenna lehden toisella osiolla 2 HYVÄ ELÄMÄ.
Maalaiseläjä kauhistuu, kuinka kaukana hän on hyvästä työstä ja elämästä -
vrt. Maalaiskevätpäivänkulku. Sentään samassa maassa - kai.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Äitinpäiviä


'Tänään oot alun toistasataa, josta maallista 81 ja taivaallista 27 v. Elikkä 108 kaikenkaikkaan, jos vain oisit malttanu pysyä tiälä.'
Kynä koukertaa
taas aikansa paperilla ennen kuin alkaa äidin hahmo lähestyä puhe-etäisyydelle ja päästään pitkästä aikaa rupattelemaan.
   - Ai on kiire tällä kertaa, no tehhään sitten revolverihaastattelu, jos tämmönen termi sielläpäin on millän lailla paikallaan.
'Täällä sitä ei pyssyjä tarvita', tuntuu äiti tuhahtelevan, vaan lempeä kun on niin ei ääneen virka.
   - Kumpis on parempi paikkana?
Ai vähempi vastuullista nyt. 'Semmosta köllöttelyä.'
   - No eikös käy sitten aika pitkäks?
Jottako 'on siellä vahtoomista' ja 'kaikki ystävät koolla'?
   - Mitenkäpä työ aikoo siellä tapatta? Anteeks tuas moinen sinne sopimaton sana.
'Teijjän tarkkailut' ja 'hölömöilyt on luupin alla, niitton jännä seurata.'
   - Ettäkö näätte tänne asti?
'Ja tarkasti. Ajatuksineen päivineen.'
   - Pittää meijjän sitten parantaa tapamme ja ajatella siveellisemmin.
'Niin sietäs, niin sietäs. Vaan minkäs mahatta!'
   - Ja sekös teitä naurattaa?
'Enempi huvittaa. Ja säälittää.'
   - Mitäs siellä ajatellaan ilmastonmuutoksesta?
'Se ja sama. Käypäläisiä siellä ollaan. Pitää muistaa. Tännehän lopulta kaikki tuppaannutta.'
   - Eli senkö parempi mitä pikemmin sinne!
'Etpä poikain kovin hakoteillä ookkaan, vaan nyt tältä erää painalla kynälläs piste - näkyy Orpon Petterin piäkopassa kiehuvan tuon Rinteen metkujen kanssa. Kummankaan suu ei näy aina sanovan missä ajatus kuleksii, vaikka miten vehnäsellä toisen suu onkii. Vaan kirjuttele, niin päästään taas yhteen. Kyllä minä kynnääs tottelen.'
   "Äitiinpäivee vuan sinne ja nähhään - pannaan kynä kulukemaan!"

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös
 
 

perjantai 10. toukokuuta 2019

Maalaiskevätpäivänkulku

       
  • uusi sähköliesi/hella, ei keraaminen - edistystä silti; edellispäivähän oli päättynyt puuhellan rinkien ja levyjen sekä koko rautaisen kehikon ylösnostamiseen ja rautaharjalla nokikarstan harjaamiseen, syy moiseen touhuun oli peltien kiinnityöntämisen jälkeinen haju, joka ei johdu liian aikaisesta peltien kiinnilaittamisesta (ei apua: olisiko joku lintu kuollut piippuun)
  • peräkärryn valot viturallaan; naapuri aina avulias, ilmoitti oitis, ettei maadoitus näy pelaavan; korjasi kuntoon
  • vene vesille, katiska järveen; navakkaa etelätuulta
  • risusavottaa samalla reissulla  muutaman ohuen koivunrungon karsinta kassaralla ja käsisahalla, raahuu metsästä ajotienvarteen
  • ulkosaunan lämmityksen (vedet korvoon ja lämminvesipataan sankolla pumpulta - siltä kaunottarelta) ohessa halkojen hakkaamista ja pienen pinon rakentelua, välillä hiki välillä holotna
  • kellarin ikkuna auki kesäksi; hyönteisverkon paikkaus ja paikalleenlaitto
  • alimman porraskiven maalaus
  • sauna
Vapaa-ajan viettoon saunan jälkeen; Toinen Kaunareita katsomaan, Toinen Elämäntarinan ja Nuoren Voiman** uusimman numeron kimppuun.
O Ou ja Oolalaa!
 siis kaksinhan me päivän ahkeroimme, tunnustettakoon kun kerran pääsi huulilta lipsahtamaan.



💔👅
** näkyy Harry Salmenniemellä ja Jaakko Yli-Juonikkaalla olevan ylipääsemätön ja totinen taisto ja henkilökohtainen vainoriita toistensa (kirjallisista) kyvyistä:

HS: "Ajaudut talousvaikeuksiin, alkoholiongelmasi pahenee, terveytesi pettää, yrityksesi syöksykierrettä ja teostesi asiavirheitä pengotaan laajasti julkisuudessa."
JY-J: "Miksi NV julkaisee tämmöistä? Varmaan näet, ettei Harrilla asiat eivät ole hyvin! Ja on tämä ollut minullekin raskas vuosi. Pyydän, että keskustelu poistetaan lehden verkkoversiosta. Paperilehden osaltahan, ei sitten enään mitään olekkaan tehtävissä."

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Veljen luona

 joka on kuollut, muistanette

Viimeinkin sain raivatuksi makuuhuoneen nurkasta pois veljeni jäämistökassin, jonka sisältöä olen yrittänyt omaksua sen pari vuotta.
En minä noista kalvosinnapeista enkä juoksumitaleista, vaan päiväkirjamerkinnöistä, joita hän allakoihin ahkerasti raapusteli. Seitsemän tuntia niitä eilen kronologisesti vuosikymmenittäin taapäin tutkin, ja lopulta olin niissä niin syvällä että veli oli elävänä edessä, eli hän kirjoittautui esiin.
Tapasin hänet taas!

Millä hienolla nimellä ne kutsuvat kuolleiden tapaamisia? Ei se levitaatio ole eikä reinkarnaatio, ei spiritismiä eikä okkultismia, jotain kummaa 'esoteriaa' kumminkin.

Siinä sitä sitten taas pelailimme sulkapallopelit uudelleen, pilkittiin, lämmitettiin uudenvuoden ulkosauna, kypsennettiin ongittuja ahvenia tikunnokassa Halosen luodolla, jokunen joulu vietettiin, ostettiin kämppää Hesasta, tapetoitiin, asennettiin parkettia selkä kipeinä...

Jos tuli viikkojen tauko allakkamerkintöihin, tiesin miten alkaa paluumerkinnät: 'Nyt saa olla, kiinni on ja pysyy. Se on varma asia se!. ' Ja seuraavana päivänä sitten mieletöntä siivoamista, mattojen tamppaamista ja pyykinpesua. Siitä eteenpäin paluuta arkeen: Raviveikkausta. Pitkiä kävelylenkkejä. Voimisteluliikkeitä. Luusoppaa.

Vanhimmat merkinnät puhtaan valoisia, kun veli nuorna miesnä 'Pirtillä tanssimassa'.
Viimeisimmät tummempia: äidin hoitoa, kunnes lopulta merkintä
 'Äiti poistui ikuisesti.'

Aivan eläviä hetkiä kuolleen veljen kanssa! Ihan kuin tuossa.
Vaikka pilkille olisi lähdetty tai 'eiköhän kävellä kylän ympäri?' -kysymys huulilta irtoamassa.

Sitten 'kyläilyn' so. 7 tunnin vierailun jälkeen veljen kamat takaisin kassiin,
kassin suu kiinni ja kassi vintin uumeniin.

Siinä koko ihmisen story.
Kenen tahansa.

Kassillinen.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

maanantai 6. toukokuuta 2019

Arkea ja juhlaa

Tästä eilisessä lähinnä oli kysymys, siis tekstin vaikeusasteesta vai puhuisiko nopeusasteesta: Luenko typistettyä Hannaa, normaalia Valkoista paitaa vai mystistä Hiljaisuuden mestaria.

Canthin Hannaa kuten tässä tänään: 'turistisuomeksi'.
Kinnusen Valkoista paitaa lehtitekstin omaista, heti ymmärrettävää, vaivatonta.
Liukkosen Hiljaisuuden mestaria, jonka jokainen sivu vaatii ponnisteluja avautuakseen kaikkine nyansseineen, niin: tajutakseen edes jotain, silti muistaen* .

Kinnunen (+ Canthin Hanna-lyhennelmä) sitä läskisoosia, normaalia arkipäivää. Liukkonen juhlaa, entrecôtea, verkkaisuudessaan eläkeläisurheilutoimittaja Bror Erik Walleniuksen kaltaista jahkaamista, sanaleikkiä. 😶

Lyhyet mallit:

"... Hän oli valinnut ainakin japanilaista ambienttia, westerniä ... musiikkivalinnoista pitäisi puhua Ifsanan kanssa; niinkin irrelevantti asia kuin taustamusiikki aiheutti Hermanille päänvaivaa. Mutta ehkä Ifsana Hyella oli näkemystä. Herman oli loppujen lopuksi musiikin suhteen aikamoinen uuvatti ..."

"... Kun oli vielä vaihtanut muutaman sanan päiväkodin tädin kanssa, Hanna käveli Juuson kanssa autoon. Kotona poika kaatoi ensi töikseen ison leikkikaluja sisältävän laatikon keskelle olohuoneen lattiaa ja alkoi latoa pieniä rakennuspalikoita päällekkäin..."

Sopii arvuutella, kumpi on kumpaa. Ja kumman ka olisi halukkaampi jatkamaan. Vaiko sekä että, kuten minun valintani oli ja on.

Liukkosen juonettomuus ja sanojen hyppyyttäminen vetävät puoleensa samalla tavalla kuin Volter Kilpi: kumpaakaan ei pidä lukeman sivukaupalla yhdellä kertaa - ylärajana pidän kymmentä korkeintaan kahta! - jotta kirjoituksen vivahteikkuus pääsee esille putkahtamaan.

Tosin luki miten luki, on muistettava Liukkosen avaus *:

"YMMÄRRÄTKÖ SINÄ mitä minä puhun?
No et tietenkään ymmärrä. Typerä kysymys!
Eikä sillä ole mitään väliä; et 'ymmärrä', voit vain käsittää jotenkuten ---"



KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Läskisoosia ja entrecôtea

Otsikon selitysehdotuksia:

Arkisempaa ja juhlallisempaa

 vai

Laaduttomampaa ja laadullisempaa

 vai

Tavallisempaa ja harvinaisempaa


Entä mitä tuo jako tarkoittaa kun sen siirtää kirjallisuuteen? 📚

Pinnallisempaa ja syvällisempää? 


Itselleni tällä haavaa tätä:
Paritkolmet päivät olen lukenut, ihan nauttien ja pääni täyttäen, tavanomaista romaania, semmoista jonkalaista on helppo lorauttaa sisuksiinsa - purematta niellä? - sen kummempia ajattelematta, semmoista joka on realistista ja konkreettista ja jokapäiväistä, todenmakuista. Kyllin täyttävää. Ei vaadi ponnistelua tekstiä ymmärtääkseen, mukana menossa kestääkseen ja pysyäkseen.
Läskisoosia siis?
Poliisilaitoksen henkilökuntaan ja pikkukaupungin poliisin työhön sukelletaan, ratkaistaanpa yksi murhakin ja eletään vastavalmistuneen naispoliisin oppivuosi täyteen tässä:

Atrain&Nord 2019
Tätä ennen naispoliisin arkea haistelin saksalaisessa maahanmuuttoarjessa: Naispoliisin rankka arki, jossa kreikkalaissyntyinen Tania Kambouri kertoo poliisityöstä Bochumissa, missä tietyt lähiöt poliisillekin ovat no go -alueita.

Valkoinen paita on puolitotta ja Naispoliisin rankka arki täyttä totta. Kumpikin realistisia. Sitä läskisoosia, tai pitäisikö termi modernisoida cipseiksi.

Nyt onkin aika siirtyä juhlamenupuolelle, entrecôten kimppuun eli avata:
 
WSOY 2019
Vaikka mistä sen vielä tietää, ennakkoasenne, onko 'liha' odotetun done!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


perjantai 3. toukokuuta 2019

Voi elämän tätä kevättä!

3.5.2019 pe

Uhka tiukalle Päätalon Hermannin sanonta juolahti jollain lailla mieleen, kun aamulla uutimet aukaisin ja akkunasta ulos kahtelin ja päästin vappupalloista ilimat pihalle.

Voi elämän kevät!

 
Jottako vielä suksineuvot liiterin nurkasta kaivaisi ja ottaisi kiinni kaverinsa suksimat - kuutta kilsaa kun miinusta jäi näyttämään:

HVP piäs myös tonniin.1017km.'
 
Kahellaanhan - josko tästä vielä ... Varohan HVP!
Avaimet elikkä sauvat on vielä omissa käsissä. 🎿

 
4.5.2019 la

Niinhän siinä sitten kävi, että Harmaa Hahmon nähtiin suksimassa parina päivänä kohti kesälaitumia:


LOPULLINEN: 3+3 km1017 km//€ = 150 h
 

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Yllin kyllin

kun vähempikin vappuilottelu alkaa piisata


  
 

Wappupallottelua


Kolome ilimapalloo ja kullaus simmoo
- nouse ei mänön vimmoo.

Tarvii ennee olla vappuvauhti piällä
- tällä iällä.


 

*
**
***
20 ja 19 tai 19 ja 20.
Siinä raikuilun vuoden 2019 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Helevetisti huvitti

Mika Waltarin näytelmä Portti pimeään antaa mahikset moninaiseen tulkintaan; inom parentes sagt: oli siinä mukana kaksi miestäkin, joista toinen naisena. 👆 👴 👆


Alun alkaen ajattelin helvetin eteiseen joutuneiden näytelmähenkilöiden 'elelevän'  Mika Waltarin päässä, ja helvetinkin siis kirjailijan päänsisäisenä paikkana. Pääkopassansa kirjailija noita temppuilijoita kirjoittamalla kidutti, samalla itseään etenkin. Kymmenkunta hahmoa loi lyötäviksi paikkaan josta paluuta ei ollut; oli vain tie joko pimeyteen tai vastakkainen tie tyhjyyteen. Tai jos ei sitten kynällään armahtaisi.

Tyhjyyteen hoiperteli alkoholisti: mitä sitä suotta eteisessä itseään kiduttamaan, koska viinaa ei tarjolla joka tapauksessa! Sinne häipyivät lopulta niin utelias rouva, agitaattori kuin saarnaajakin. Monen metakan pimeyteen tai tyhjyyteen hypyn jälkeen jäljelle jäi ydinjoukko: kirjailija, vaimo, tuomari sekä helvetin vakinainen  kolmihenkinen henkilökunta, johon kuuluivat kylmänviileät portsari, emännöitsijä kera lautturin.

Näitä Waltari pieksää ja kylvettää kunnolla.

Että mukana pysyisi, olisi syytä kerrata se tarina Manalasta, minne Styks-virran yli lautturi-Kharon kolikkomaksulla kuljettaa sinne kuuluvat monipäisen Kerberos-koiran pitäessä sinne jonottavat kurissa.
Niin on helpompi asettautua tekstiin ja kontekstiin.

Olipa se taas pläjäys!
Kuten aina kun Janne Hyytiäisen ohjaama Rajarikko, Riverian näyttelijäntyön koulutusporukka vuoden opinnäytteensä ulos tuo. Pitkään pysyy mielessä - hyvä ettei elämän loppuun saakka, kunnes joko pimeys tai tyhjyys koittaa tai mikä ettei valokin - niin kuin on pysynyt tämäkin parin vuoden takainen Jäniksen vuosi kuin myös aiempi Väkivahvan Kolme sisarta.

Ei siihen menoon pitkästy, vaikka aiheena näinkin synkkä asia ja paikkana mitä karuin ja helvetillisin.
Jos oli henkilökuntaa jäykistetty niin eipä 'hotelli'vierailta virtaa puuttunut:
Vallan mainio oli kirjailija itse, ihan nimeltä mainitsen: Aino Vartiainen. Mikä elehtiminen ja mitkä ilmaisevat käden liikkeet! Ja mikä tuska.
Kaikkien nimet sietäisivät mainituiksi tulla, ei siellä limboillut yksikään.
Niin cooleina portsari ja ennen kaikkea emännöitsijäkaunotar ja niin luotettavantuntuisena  maalaisjuntturana lossarilautturi.

Saarnaajan äänestä ja tyylistä ja ristiriitaisesta empatiasympatiasta pidin paljon, joten nostettakoon nimikin esiin: Anni Porspakka. Toinen ääripää, empatiavajeinen sosialismin lipunheiluttaja, karrikoi taistolaisuuden agitaattorin ääritappiin.

Menkää ihmeessä valmismatkalle Helvettiin analysoimaan ja nauttimaan näytelmästä, sillä näytelmää tämä vain on, ei sitä tarvitse niin tosissaan ottaa kuten otsikkokin tuolla ylhäällä antaa ymmärtää.
Iina Hirvonen lentäjämiehenä, Antti Turunen kauniina rouvana.
Kuvat Rajarikon fb-sivulta varastetut.
Tästä jatkot ja päivämäärät.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös