Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

torstai 22. helmikuuta 2018

Palaillaanpa päiväjärjestykseen

Ainakin kahden kirjan kimppuun ja muutama potku suksilla.

Aurinko paistaa ja pakastaa - mikä makea riemu!
Ulospääsy pitkän lunssan jälkeen, keuhkot rohisevat, mutta: jos ihan vain vähäsen, vaikka kolomosen - vaikka vähän salaa.

Jatkaisi sitten taas sisätöitä virkistyneenä, paneutuisi pahempiin aikoihin.

1.  Hennalan naismurhat, Vastapaino 2018, odottaa pdf:nä koneella ja sen tekijän blogia voi seurata täältä. Kokeilisi pystyykö kirjaa sähköisenä lukemaan.

'Marjo Liukkosen uuden tutkimuksen mukaan Hennalan vankileirillä tapahtui Suomen historian suurin naismurha, sillä yli 220 nuorta naista menetti siellä henkensä. Vaikka on kulunut sata vuotta, koskaan aiemmin ei ole kerrottu, mitä Hennalassa oikein tapahtui ja miksi.'

Kirjana luettavissa maaliskuussa.

2. Toinen aloitettu kirja ehtana kirjana kädessä on Henna Siekkisen Aatteen puolesta, oma kustanne oman ukinisän tiestä, aatteen takia, teille tuntemattomille Siperiaan. Olennaisena osana Matti Korhosen aidot kirjeet sieltä jostakin omaisille Suomeen:
'Minun kohtaloni on tämmöinen. Olisin niin mielelläni tahtonut vielä teitä omiani, mutta tällä kertaa ei näy minkäänlaisia toiveita ja ikäni kuluu.'
Tästäkin kirjasta voi käyvä lukemassa tekijänsä blogista.

hiihdot 4 /404 km = 62 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Lollobrigida

italiatar - mukana Pyeongchangin olympialaisissa!

- Luistelee! Eiköhän jo nivelet naksa? Ysikymppisellä.
Niin tuumaili ystävämme Onni Eläkeläinen tässä olympiakisojen alla vilkaistessaan osanottolistaa naisten pikaluistelussa.
Senkö kehnoa se noista välittää? sopii kysyä. Ja vaikkei kysyisikään niin tuo vanha mies vastaa:
- Se kun niihen pylly pylykässsöö niin somasti!
Etkös ole kuullut mitään #metoo kampanjasta? sopisi kysyä seuraavaksi, vaan siihen se pyörittäisi päätänsä ja sanoisi: omaksi iloksenihan minä vain.
- Ja se kun se Huovis-Veikkokin niin soman jutun pyöräytti siitä PAMista, Irmeli-luistelijasta.**

Vaan tuotetaanpas pettymys miehellemme paljastamalla, jotta sepä ei oo tämä Lollo se Lollo.
Se oikea Lollo on jo liian vanha mummo näihin geimeihin, huoku tallella tosin yhä.
- Johan  minä vähän sitä eppäilinkin, sanos Onni sen kummemmin pettymättä. - Vaan mikä tämä Lollo sitten?
Ottaa vastaan linkin ja lupaa painaltaa Francescasta kunhan ensin käy tarkastamassa oikean Lollon sen Ginan tiedot.

- Toillai. Kina täyttää ens heinäkuussa 91, suattaa olla jo ne hinkit hupaset.


** "Ilja Nastasen luistelijattaren takapuoli ja reidet kasvoivat samassa suhteessa. Saattoi sanoa, että siinä kiitävän jääradan kaarteessa heilahteli maailman giganttisin femiininen pylly! Ja se ei ole vähän,  se ..." - Veikko Huovinen: Ronttosaurus

KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

tiistai 20. helmikuuta 2018

Kultaa vuolemaan

Urheilu pois jo mielestä; kahmikoot norskit kaiken kaikessa rauhassa, vetäkööt nenusta muita, ei meitä - vai onko viikinkirotu muka noin paljon vahvempaa, no ovelampaa ainakin on.

Nyt siirrymme lätäkön taa, vai rapakonko, Ameriikkaan Ameriikkaan. Vetäistään joka tapauksessa naama ryppyyn ja vakavoidutaan, sillä nyt on kysymys ihmiskohtaloista. Niin kirjallisista kuin ihka oikeista. Sukuakin siten sivuten, että sinne se vaan tätikin vuosisadan alkupuolia -28 lähti niukkoihin olosuhteisiin rakkauden perään. Eikä tuo takaisin palannut, edes pientä poikaansa hakemaan - kävi kyllä sittemmin kun tämä aikuiseksi oli jo varttunut.

Kalle Rissanen (1885-1958), Tampereen tehdastyöläinen ja sanomalehtimies, livahti vainoojiltaan vuonna 1913, 'jolloin hän joutui erikoislaatuisissa olosuhteissa, sen ajan poliittisena pakolaisena, lähtemään sekä kotikaupungistaan että kotimaastaan, muuttaen Amerikkaan'. Noin valottaa esipuhe miehen tietä Tampere-seuran vuonna 1956 kustantamassa kirjassa Nauru hyvälle, nauru pahalle - Tamperelaisia pinoiskuvia  vuosisadan taitteen ajoilta.

Tsaarihallituksen vastustajalla ei ollut muuta keinoa säilyttää päänsä.

Kalle Rissanen ei siis lähtenyt ensi sijaisesti kultaa vuolemaan Amerikkaan, niin kuin moni muu maanmies, vaan pakoon pahaa maailmaa. Siellä hän kirjoitti muutaman kirjan, joista käsissä nyt Puuveitsellä kultaa vuolemassa, romaani, jossa nukkuvaan Mill Cityyn Minnesotaan saapuu uusi mies, sanomalehtimies Alarik Miettinen toimittamaan Syntymämaa-lehteä pilkkapalkalla: kahdeksan dollaria per viikko. Mutta ei sillä nälkään kuole jos tekee muuta, edellinen nyt kuollut, tautiin kuten muutkin, toimittaja Kangas.

- Kangas teki kiukaita ja kuppasi.
- Sitä paitsi hän kirjoitti värsyjä hautajaisiin.

Eikä heru hunaja kaivos- ei maatyönkään kautta.
Mainari Pekka Hakkarainen uhraa säästönsä ja ostaa maatilan. Ja pettyy kannokkotilaansa, josta kaikki metsä on hakattu ja jäljelle jääneiden hirmukannokoiden kanssa nuhjaaminen ei leiville lyö, perhettä elätä. Parempi palata, käyttää nekin voimat kaupan perumiseen: on mentävä puistelemaan maahuijaria kurkusta ja jaloista.

"Hakkarainen laski uutimet alas. Hän huomasi maakauppiaan hermostuneena kopeloivan kirjoituspöydän laatikkoa. Revolveri, jonka hän sai käsiinsäm kiihdytti Hakkaraista ja hän väänsi sen hänen kädestään pois.
- Minä voin tehdä ensimmäisen kerran elämässäni murhan, selitti Hakkarainen."

Kuten näkyy niin ei siellä Amerikoissa sen helpompi arki aina ollut, vaan moni joutui puuveitsellä kultaa vuolemaan niin kuin Kalle Rissasen, Osakeyhtiö Työn kirjapainon vuonna 1925 painamassa romaanissa.

 
*** myös

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Muuan mykologi Mbdrinov

tietokirjailijan harhautusyritys - väärä lääke takertui kurkkuun

Hah, meinasi saada vetäistyä nenusta tuo Markus Hotakainen teoksellaan Neroja vai mielipuolia, vaan eipäs. Sen verran vielä tallella vanhan kansan parempi metri väärään kuin vaaksa vaaraan -tajua päässä jäljellä.

Koska eihän kukaan sienitieteilijä voi olla pitämättä sieniruuista jo lapsena. Eikä kukaan sienitieteilijä voi kirjoittaa keittokirjaa Stroganoff, jossa antaa Kärpässientä ja seitikkiä -reseptin ennakkovaroituksin: tätä ruokaa voi nauttia vain kerran elämässä. Tai että yhdestä sienilajista tehtäisiin maailmassa vain yksi havainto, kuten punakaulussienestä Guromotria mbdrinova.

Tämä mykologi Anatolij D. Mbdrinov (1903 Gorsk - ?) kulki muuten aina uppoutuneena omiin ajatuksiinsa, etteipä huomannut tervehtiä ketään koskaan ja sai siksi ynseän ja epäkohteliaan leiman otsaansa. Mutta opiskelu sujui ja väikkäri oli tehty 23-vuotiaana.

Alkoi kirjallinen tuotanto. Iloiset sieniveljekset herätti kummastusta fiktion ja faktan limittyessä toisiinsa veljesten tavoitellessa "ihanaa sienityttö Efriedeä". Myöskään Opettavaisia runoja lapsille -kokoelma, 1936, ontuvine riimityksineen ei vakuuttanut.

Tässä vaiheessa olin varma että nyt joko tietokirjailija Markus Hotakainen on maistellut MBdjne:n seitikkisoppaa ja mennyt sekaisin tai sitten yrittää jujuttaa lukijaa yhdenäkin yllättäen kerrottuaan sitä ennen ja sen jälkeen ihan ok!-juttuja Newtonista sun muista GalileoGalileilaleista.

Vielä sienitutkijan pitkänimisen kirjannimen olin niellyt ja ajatellut, että vau! onpa magee juhanipeltosmainen nimi: Aikuistuvien sienten kehitys pienestä somasta pallosta kammottavaksi repaleiseksi olioksi, jota saattaa pelästyä mikäli kohtaa sen metsässä tai mikä pahinta - astuu sen päälle.

Kunnes tyssäsi noihin saturunoelmiin - ja oli aloitettava oma googletutkijan t.p. ura.
Lopulta Luutiin kautta pääsin Leena Lehtolaiseen ja Lehtolaisen kynkässä Sysmän taidenäyttelyyn ja votvot: - Valetta koko mykologi Mbdrinov!


Kirjasampo
 
 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
 

perjantai 16. helmikuuta 2018

Lääkitys kohilleen

 ei auttanut lunssaan eiliset tv-rohdot, tänään kokeillaan uutta lääkitystä

Pysytään omassa sängyssä ja vietetään päivä petiin kääriytyneenä tiedemiesten seurassa. Josko joku tieteilijä pystyisi taudin taltuttamaan tai muuten mieltä ilahduttamaan.

Markus Hotakaisen kirja Neroja vai mielipuolia, Kosmos 2017, tarjoaa parinkymmenen tiedemiehen valikoiman, kymmensivuisen kimaran kustakin viisaasta.

 Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim

Siepatkaamme sormiimme ekaksi vaikka hänet. Lääketieteen isäpuoli, lyh. Paracelsus. Siis Celsustakin etevämpi. Oletteko kuulleet? Mies vuosilta 1493 - 1541. Sveitsi - Itävalta. Ei kuulemma ollut vaatimattomuudella pilattu. Itse punon päätäni: never heard - vai miten se tietämättömyys hienommin ilmaistaan. Johan taudin syyt alkavat löytyä, vaikuttavia voimia viisin kappalein: tähdet, myrkyt, luonto, henget, jumala. Bakteereja ei tuolloin tunnettu, joten hyväksyttäköön luettelo käyväksi. Varsinkin kun hän älysi placeboilmiön: kun uskoo niin paranee.

Sir Isaac Newton

 
Toinen kimara nautittavaksi. - Cheers! Omenamehua? 1643-1727 Englanti. Laskeskeli Jeesuksen uuden tulemisen, odottakaas vuoteen 2060. Laskelmat perustuvat Danielin kirjaan. Toisaalta Principiana, hänen oma kirjansa, on yksi tieteen peruskirjoja. Taivaankappaleiden liikkeitä gravitaatiokentässä tutkiva tieteenala ottaa aika harpan. Alakemistin hommat voi jättää siinä vaiheessa kun hänestä tuli Englannin kuninkaallisen rahapajan johtaja. Mutta alkemian harrastus jätti pysyvät jäljet, sillä hän kärsi elämänehtoolla vakavasta elohopeamyrkytyksestä: unettomuutta, muistihäiriöitä, vainoharhaisuutta, sekavuutta.
 

Galileo Galilei

 
Tämähän jännäksi käy! Nautitaan kolmas kimara vaikka tämän pyörömiehen seurassa. 1564-1642. Onko tällä nerolla mitä inhimillisiä oireita? Semmoisia vähän kummallisia, kirjan nimen kakkoskategorisia. Tärppää, yritän oikein jäljentää:
"Smaismrmmilmepoetaleumibbunenugttauiras."
Tuommoisen kirjesanoman hän lähetti kollega Keplerille. Tuosta anagrammiryppäästä on kerättävissä latinankielinen lause: "Altissimum planetam tergeminum observavi." Jopa helpotti. 👀  GG halusi ilmoittaa tutkimustuloksensa, siis sen että hän ensimmäisenä on tuohon tulokseen päässyt, vaikkei sitä vielä saanut julkaistuksi, sillä voihan olla että joku tutkija muuten nappaa löydön omiin nimiinsä. Planeettojen kuita ja Saturnuksen renkaita siinä vahdataan. 👀 
 

Marvel Whiteside "Jack" Parsons

 
'Todellinen rakettimies' lukee alaotsikossa. Ei viittaa 1946 syntyneeseen Amerikan Trumpiin eikä Pikkurakettimieheen Pohjois-Koreaan, 1984 syntyneeseen Kim Jong-uniin, vaan 1914-1952 eläneeseen rakettitutkijaan, joka kuoli Pasadenan räjähdyksessä. Mies keksi ja edisti USA:n avaruustutkimusta, kunnes posahti niin että osia miehestä katosi ikuisesti, oikeaa kättä ei löydetty lainkaan. 
 
Sitten onkin
viidennen rohdon otonaika, valinnanvaraa on  runsaasti Edmund Halleysta Marie Curieen.
Tästä jatkan.
Tsekataan ja tsiigaillaan, tehoaako tämänkaltainen tiputushoito lunssaan kun eilisenkaltainen tv-myrkytys ei tehonnut. Huomiseen!

*** myös
 



torstai 15. helmikuuta 2018

Voi harmi!

klo 4.45
Suomi - Saksa. Yöpeitto kainaloon, pehmyt tyyny, ja huoneen vaihto. Avaan telkun. Vitoskanava.  Lunssassa väsyttää kahta kauheammin. Nelisen minuuttia kestää niiden mainos-/ohjelmienesittelysessionsa. Ennätän keittää mehut. Kääriydyn sohvalle muodottomaan linkkuun.
Ei noista ole, sakuista. Toista se oli ennen kun oli se makasiinirotta Kühnhackel. Vieläköhän Eric elää?
Välillä voi ottaa tirsat, sitten taas messiin. 4 - 1. Eeli onnistuu. Kapteeni Kukkonen on kuin maansa myynyt, vaikka voitto tuli. Minkähän näköinen on naama kunhan häviävät? No Vitosen Henrikssonin naama on liioitellussa hymyssä koko ajan. Siksikö kun on saanut itsensä Temen studioon? Ei sekään hyvä näin heti aamusta. Puuro ja kahvit.

klo 8.30
Naisten kymppi. Krista tulee kuin tuulispää, räkä roikkuu polvissa asti. Kurottaa. Tasan sama aika kuin Björgenillä, Miedon sadasosia ei enää lasketa. Molemmille pronssi, Kalla hopeaa ja miten Haga voi voittaa? Ja vielä noin ylivoimaisesti puskista! Ai niin niillä oli rekassa kymmenkertainen annos astmalääkkeitä kaikille. Parit appelsiinit.

klo 10.15
Kaisan vuoro. Vuorokaudella siirretty, sen siperialaisen tuulen takia; niinhän Heikkinen kuvaili olosuhteista skiathlonin aikana: - Tuuli kuin venäläisissä elokuvissa.
Huteja sinne toisia tänne. Samoin Marilla. Öberg vie potin, kakskakkonen ruotsalainen, jolla ei yhtään pallipaikkaa talven cupeissa; on sentään toissavuoden nuorten maailmamestari. Ovat satsanneet: Ruotsissa MM-kisat ensi vuonna. Banaani ja mehu. Suklaapalanen.

klo 12.30
Painaa silmiä, armottomasti. Ei auta. Pärmäkoski saa palkintonsa: pronssitangossa Suomen lippu on ylempänä kuin Norjan. Ja Krista saa ensin mitalin: niin olivat määränneet. Siis ne sadasosat Kristan puolella? Mitalikahvit ja mustikkapiirakkalakkara.

klo 13.00
On kai ne vedettävä vielä nämä ammunnat, vaikka kukapa Bön tai Forcaden vosi päihittää. Ruotsalaiset ovat pirteitä keltaisissaan, La-Laat. Mistähän niillä tuulee. No parempi ruotsalaisen voitto kuin ainainen norjalainen menestys. Johannes lopulta, sittenkin, vie potin. No, oiva rento norske.
Hernerokkaa, ei pannareita.

klo 15.15
Uupuneena kerään peiton ja tyynyn kainaloon ja palaan kymmentuntisen rupeamana jälkeen linkusta suoristumaan oikeaan sänkyyn. Nukkumaan.

Enää kymmenen kisapäivää ja yötä jäljellä. Voi harmi!

Tulokset

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

tiistai 13. helmikuuta 2018

Ajantaju

Maikki 90+ oli tullut potkurillaan kauppakassi sarvissa tiellä vastaan avajaispäivänä, niiden niiden, ja sanonut:
- Johan nuo eilen voittivat mitalija.

Oli pitänyt oikoa, jotta vanhoja kisoja näyttivät, kertasivat.
- Niitäkös kehnoja, oli tuumannut ja pukkinut potkuriin vauhtia, kotia kohti, kalasopan keittoon.
 
Ota noista tosiaan selvää, mikä on totta ja nyt, ja mikä mennyttä televisiossa, kun pyörittävät historiat ja tulevat yhtenä vyyhtenä. Ja entä se spekuloinnin määrä: ikinä ei voi tietää aikamäärää, milloin oikeasti kilpa käynnistyy, milloin h-hetki koittaa ja koska viimeistään, lopullisesti, asettua vastaanottimen ääreen.
Helposti käy maikit.

Aino 80+, toinen mummo, potki myös vastaan, ajopelinä rullaattori, jolla nimellä Aino Ritari  härveliään nimittää. Aino potkii muutenkin vastaan yleistä elämänmenoa, sen verran itsellisenä haluaa pysytellä ja tomerana näyttää pojalleen sekä miniälleen, ettei mikään hoivakoti Viimeinen Henkäys ole hänen paikkansa.

Ehei kohtakaan!
Sulhaskandidaattikin Senegalista pian astumassa kaksioon elämänkaveriksi: no niin ainakin Lähetysyhdistyksen kirjekuoressa väitettiin kuvineen kaikkineen. Niin ainakin Aino oli kirjeen lukenut ja tulkinnut.

Siitäkös riemu repesi ja energiat sekä nuoruuden eliksiirit alkoivat 80+-ruumiissa hyrrätä, tai ainakin ne oli saatava hyrräämään ennen kuin tuo voimakas heimopäällikkö tulisi tupahan.
Alkaa armoton seksuaalitajunnan päivittäminen.

Maikki on totta, Aino höpinää.
Molemmat kohdattu kyllä: toinen luonnossa, toinen kirjassa.
Maikki elävä henkilö täysissä ruumiin ja sielun voimissaan täällä keskuudessamme; Aino elää Anna Rimpelän romaanissa Pitkään meni kaikki hyvin, Otava 2018.

Anna Rimpelä on stand up -koomikko Manalasta ihan oikeasti, joten ei ihme jos Aino Ritari saa kunnon rullaattorikyydit ja lukija tukka pystyssä jää seuraamaan Ainon hurjistumista ja makaaberia menoa.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Taulun ja laulun vierestä

Ampumahiihdon Katri Helena, ihana Kaisa Mäkäräinen, sekä ampuhiihdon Paula Koivuniemi, vaikuttava Mari Laukkanen, epäonnistuivat ensimmäisessä kisassaan pahemman kerran. Sössivät. Ei ollut ns. jyvä kohillaan. (tulokset kuvineen)

Yks pointti tähän puolustukseksi ja taustaksi.

Pienikin virhe näkyy ja kostautuu heti urheiluesityksessä, vaan ei musiikkiesityksessä.
Vai oletteko kuulleet konsertin jälkeen Katri Helenan tai Paula Koivuniemen murehtineen epäonnistunutta suoritusta, jolloin ko. PH ja PK olisivat olleet kuin maansa juoneita.

Toisin on ampumahiihdossa, joka voi mennä totaalisesti pieleen so. persiälleen jos jokunen kuti ei osu ollenkaan. Menee taulun vierestä. Ja esitys on floppi.
Ja kuitenkin harjoiteltu on tosi rankasti, rankemmin kuin iskelmälaulussa, jossa muutama veto laulun vierestä ei haittaa kokonaisuutta. Päin vastoin, esitys inhimillistyy.

On se niin väärin ja epistä.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

perjantai 9. helmikuuta 2018

Sur sur surrealismi

”Noli turbare circulos meos”

Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang

LÄPS!

Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang

- Kärpäsen perhana! Määtkö siitä ...

Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang

- Läps! Läps! Kehnolainen.

Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang
Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang Pyeongchang  Pyeongchang Pyeongchangpyeongchangchangchangchang-gchang!

Tuommoinen kiusanhenki on päässyt luiskahtamaan Onni Eläkeläisen Paratiisiin ja pörrää nyt korva- ja silmämatona niin ettei hetken rauhaa. Eikä osu läppä.
Onnin onni on uhanalainen, siinä missä saimaannorpan.
Vaan josko se siitä.

Eiväthän ne helppoja olleet ensikisojen pitopaikatkaan: Chamonix - St Moritz - Lake Placid - Garmisch-Partenkirchen ennen sotia.

 ”Mή μου τούς κύκλους τάραττε” (Mii mu tus kiklus taarate)
 
hiihdot 10 /400 km = 61 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

torstai 8. helmikuuta 2018

Mittaa nyt lukemisen kestoa!

Kai siinä nyt jokin suhteellisuuden taju pitää olla: Ettei nyt lue romaania yhtä kauan kuin mitä sen kirjoittaminen on kestänyt!
Eilen sottailin että Sultsin kirjoihin käytin keskimäärin kolmeneljä tuntia, mutta ne ovatkin nuorten kirjoja, lukuun ottamatta kahta, jotka ovat lehtimiehen raportteja ennemminkin, ynnä yksi runokirja.

Vaan entä sitten kun tulee tolkun romaani, kunnon kirjallinen teos? Joku Mukka tai tai no vaikka Waltari, Tolstoi, Dosto .... Volter Kilvestä puhumattakaan! Onhan näitä tarjoamassa kielellistä nautintoa, rakenteiden harmoniaa, sisällön syvyyttä, osuvuutta monenlaista.
Sitten se onkin toinen juttu! Mites Lehtosen Juutas Käkriäinen tuumailikaan: "Toinen luokka."

Eipä voi ajassa mitata niin kuin liikuntasuoritusta. Eikähän lukeminen mikään suoritus ole, vaan itsestään selvä tapahtuma kuten hengitys, ylösnousemus aamulla, yöpuulle käyminen illalla. Aamukahvi, päivällinen, iltapa.

Mene siinä mittaamaan kesto!

Lähinnä sain - taas kerran - pontta moiseen mietintään lukiessani Katri Siskon kamppailua ja tuskaa uuden käsikirjoituksen kimpussa Valmis on ruma sana -blogissaan. Myötätuntoa tunsin ja tuttuutta asiaan Päätalojen kautta: missä liemessä Kallekin itseään uitti!

Kai se se  pistää tarkk'lukemaan kun tietää minkä tuskan kautta moni taideteos on huuhtoutunut käsiin. Olisi kevytmielisen häpeällistä olankohautuksella ohittaa toisen työ ja tuska.
Kuulkaas kuitenkin kummia:
Sama se on noiden olympiaurheilijoidenkin virtuoosimaiset esitykset. Työn ja tuskan takana - ja intohimon.
Siis jonkinasteisen pakon. Taidetta urheilukin - lopulta ajassa mittaamatonta siinä missä kirjallisuus, musiikki, maalaus, muotoilu ja mitä näitä taiteita nyt on. Sielua satuttavia. Koskettavia, iättömiä, ajattomia ...
Pah!
Pudottava heti arkeen: CURLING -
Pyeongchangin olympialaisten e n s i m m ä i n e n suomalainen lajisuoritus viimeyöltä.
"Itseluottamus ei rapissut missään vaiheessa."
- Oona Kauste, 30  & Tomi Rantamäki, 49 v.
Alkamassa loistavien selitysten vuo!

hiihdot 10 /390 km = 60 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös