Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin (Suomen arvostelijain liiton) jäsen, exänä: ope, lautamies + vähän sitä sun tätä ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HuK

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Toinenkin mustakantinen kirja

Luin  minä toisenkin mustakantisen kirjan vastikään, kirjastosta lainatun; ei ollut ollenkaan niin ähäkkä kuin Arla Kanervan kuolleiden häpäisy. Miehiä siinäkin suurin osa, tuskin nerousongelmasta kärsinyt kukaan - no Aronpurosta ei tiedä.


Tämä toinen kirjanen ilmestyi jo vuonna 1988 eikä noussut bestselleriksi, koska sen levikkialue on varsin rajoitettu: sama pitäjä jonka kappelin alttaritaulun lähtökohtia koko ajan jäljitämme. (Nyt on muuten päästy siinä asiassa jo Mitrofanian hautausmaalle, mutta siitä joskus tuota tuonnempana.)

Eli olemme 150 wirstaa Kuopiosta itään pitäjässä ja pitäjän nimi paljastunee mustakantisen kirjan nimessä: Rääkkyläläisiä ja Rääkkylässä vaikuttavia kirjailijoita. Opettaja Arja Hirvonen on nimet koonnut yhteen ja esittelee miesporukan; on on, älkääs hätäilkö - on nimien joukossa myös yksi nainen: Ikonen Ilma, Pepe-hevoskirjojen tekijä.

Lopputusina sitten miehenköriläitä: tuo Aronpuro-käypäläinen lie kuuluin. Armas Pietarinen paljasjalkaisin. No aika paljasjalkainen on myös Kettusen Matti, joka kävi vain Helsingissä syntymässä, mutta koulunsa täällä. Nukketeatterimies-Ransu Raimo J. Kinnunen käväissyt syntymässä täällä, sitten poistunut maailmalle.

Mukana ovat myös tiukka körttipappimme Ville Muilu sekä toinenkin pappi, Lennart Vapaavuori. Karl von Schoultzia, persoonallista 'Mustalais'-Sultsia, ei tietenkään voi ohittaa.

Eipä noihin kirjailijanimiin olisi kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana täydennystä tulossa kuin yksi nimi: Reijo Pakarinen - Puruveden kalastajat ym. Stepan Pakkasen omakustanteista kannattaisi mainita ensimmäinen todellisuuspohjainen Elämää pelon varjossa, muut parempi unohtaa.

Kiinnostavin nimi on kuitenkin opettajantointa eli -virkaa pariinkin otteeseen hoitanut K. A. Järvi, jonka tuotannon keräily alkaa osaltani olla päätöksessään eli kahta vaille.
Kuulinpa kummat puhelinkeskustelussa Arjan kanssa:
- K. A. Järvi ollut Oravisalon koulun ensimmäinen opettaja, mielipiteiltään niin jyrkkä että yhdelläkin koulun joulujuhlanäytelmällä oli suututtanut puoli kylää! (Enpä kyennyt ihan samaan kun ainoastaan kunnan pamput ottivat nokkkiinsa, varoituslaikkoja vain vilauttelivat.)

Nyt pitääkin ottaa uusiksi Järven Opettaja-romaani (1907), jossa uutta opettajaa kuskataan veneellä tiettömään Orjatsaareen missä uutuuttaan hohtava koulutalo mäellä vartoo kansankynttilää. Orjatsaari on kuulemma Oravisalo ja Hannes Kauppi on K. A. Järvi, ent. Mällinen, itse.

"Kirkkaalla ja komealla selällä on Hannes menossa Orjasaareen uuteen kotiinsa. 
- Ei siellä ole teitä, sanovat soutajat.
Hannes hätkähtää.- Miten sitten kuljetaan?
 
- Suvisin kävellään, talvella ajetaan hevosella."
 
Sittemminhän tien saaren poikki sai aikaan Järven etukirjainkaima K. A. Wegelius, joka hänkin on kirjailijaesittelyssä mukana. 
🏂 hiihdot 10 +10 km / 720 km//€ = 110 h

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Komeakantinen sekä mustakantinen kirja

Nyt sain kyllä niin komeakantisen kirjan että aivan pyörryttää!

Tässä vain kalvakka aavistus:


Pitää varmuuden vuoksi, sen verran vähällä lukemisella vielä on, kellistää
Marjo Kuulan J. H. Erkon elämäkerta - Sydämeen luettavaksiTuusulan museo 2018, selälleen;
pitää näet tarkistaa tuosta tänään tulleesta mustasta kirjasta, josko hänessäkin, runoilija kun on, olisi harjattavaa.

Posti näet oli pudottanut laatikkoon toisen pökerryttävän - nyt suorastaan pöyristyttävän - Arla Kanervan tuomaroiman kirjan miesasioista, meistä miessioista:
Taiteen musta kirja - Miesten mielivallan historiaa, SKS 2019. Vaikka ei tuolla taida pilli vinkua, punainen taidekentiltä ulosajokortti nousta kuin kolmen suomalaisen kohdalla: oman lukunsa ovat saaneet an-sioistaan ainoastaan Jouko Turkka, Ilmari Kianto ja Tyko Sallinen.

Ulkomaalaistörkeilijöiden runsaan lukulistan aloittaa Nero, ei vaan otsikon Nero on mies alla saavat huutia Byron (vaimonsa retuuttaja, homoutensa kätkijä, lapsensa kaltoinkohtelija), Rimbaud (ilkivalta, väkivalta, puukottaja), Verlaine, (absintin suurkuluttaja, vaimonsa sekä lapsensa pieksäjä ja hylkääjä, revolverimies), Strindberg ... no, Ah!Augustinhan tunnen läpikotaisin jo neljänkymmenen vuoden takaa:
= lue > Tuomio typerälle naissukupolvelle  Karjalainen 8.4.-79

Tämähän ruppee muistuttamaan Seiskalta taikka enemmänkin Alibilta. Katellaanhan - ja ollaan varpaillaan.

🏂 hiihdot 10 km / 700  km//€=107  h

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Sunnuntaiaamuisin kirjoittamatta

Voiko?

No ei oikeastaan, mutta kun oikein pakottaa niin voi. Eikä pakotus tarkoita jotta jotain jäsentä kolottaisi. Mielensä hallintaa se tarkoittaa. Mindfullia, eli sitä Pakkalan stiiknafuulia.

Kirjoittaapa korvikkeeksi sitten täällä potulla näkymättömiä, vaikka muille kentille, muihin avaruuksiin omiaan, kuten tänä aamuna Bittiparatiisiin tämänlaisen taivastelun:
'eikös se oo vähän samaa eli yhtä hölömöä kuin tää nykynen renti poikain ja tyttöin myyvvä RAHASTA maat ja mannut, talot ja pellot ja järvenrannat niile joita vastaan heijjän isäsä taistel?

Eipä silti: näin urheiluavustajana ihmettelen koko piä ymmyrkäisenä tuota Suomen lentopallomaajoukkueen valmentaja Sammelvuota, jota isänmaallisempaa ihmistä ei hänen aikasemmin näytösten mukaan ei oo: Nyt yhenäkin haluaa muuttua venäläiseks! Jotta pääsee Venäjän lentopallomaajoukkueen luotsiksi.


Monestako ruplasta sie oisit valamis myömään nahkas, vaihtamaan ihtes itäkansalaiseks?'
Tai lisättävä tuonne Cityyn Bottaksen ansiot,
tai Kirjavinkkeihin Canthin.

Kai se niin sitten kuitenkin on että jokapäivä on primaaritarpeet tyydytettävä:
  • syötävä,
  • kirjoitettava ja
  • liikuttava/hiihettävä!
🏂 hiihdot 10 km / 690  km//€=105
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Vuoden nainen

Torstaisin se ilmestyy. Se jota aina eniten odotan. Muut sysään syrjään odottamaan.
Viikon päähenkilölle raivaan tilaa. Puhallan muruset pois pöydältä. Levitän eteeni:
LISBET. Ilman h:ta.

Takuuvarmaa tekstiä. Ei petä koskaan. Lipponenkin sanoo sen joka viikko lukevansa. Paavo siis, tämä valtakunnan syrjäytetty kaasuputkimies, entinen pääministeri sekä valtiomies.
Meillä sama maku.

Vaikka Lisbet kuinka vähättelisi itseään, morkkaisi itseään ja muita, ei auta. Viikko on aina pelastettu, viikonloppu aloitettu, kuin Nelos-tv, jo torstaina kun lehti ilmestyy.

Tämän viikkoisen marjat poimin pottuun Elämän arkea -pakinasta:
  • "Kun on toinen jalka hauvassa, ei jaksa haitata, onko maassa hallitus vaiko ei."
  • "Mummojen ja ukkojen pienet asiat kulkevat samaa latuaan kuin ennenkin."
  • "Elämän pienet asiat tuntuvat paljon tärkeämmiltä."
  • "Särkeekö minä yönä enemmän jalkoja kuin toisena?"
  • "Rutisevatko olkapäät ja kaularanka tänään kovemmin kuin männä viikolla?"
  • "Riittääkö kallis lääke tulevaan eläkepäivään, vai pitääkö ostaa velaksi?"
Äsh! Nyt tuli leikatuksi koko pakinan alku, vaikka piti vain pomppien. Mutta ei voi mitään - mukaansa tuo kerronta imaisee: Mitä realismia! - ja kyykytystä.

Enpä kerrokaan jatkoa, sietää mennä vaikka kirjastoon ja pyytää virkailijaa etsimään ja jos ei ole tilaamaan Viikko Pohjois-Karjala 11/2019 sivu 9.

Sen ajan soteista ja palvelupihoista eli ruotimummokaupoista ja loisista tärähtää tekstiä, raikuu suoraa sanaa, jotta tuntuu luissa ytimissä ja munaskuissa ja varsinkin sydämessä.



No olkoon en malta vielä yhtä loppupuolen filmaattista pätkää olla lainaamatta:
  • "Tänä päivänä tuo samainen mummo olisi varmasti valittu vuoden naiseksi, omaperäisellä tyylillään tuohenkäppyrä haivenissaan, ja russakkalauma helmoissaan, nokiset varpaat risoissa virsuissaan ---"
🏂 hiihdot 10 + 10 km / 680  km//€=104
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 14. maaliskuuta 2019

3 x 2 kyynärää

ja 150 wirstaa

'Hakee hakee eikä soisi löytävänsä.' - Mikä se on?

Emme ainakaan me: minä ja kirjeenvaihtajakaverini. Vai olisiko median nykyään näin tittelinmuutosaikoina (lauta-, palo-, puhe- ynnä muu- mies) vaihdettava moinen aataminaikuinen ammattinimike muotoon mailinvaihtaja.

Eikä tarkastajia kammoava Attendo tahi Terveystalo tahi Esperi tahi ...

Oikea vastaus arwoitukseen löytyy Topeliuksen Maamme kirjasta tai nopeammin tästä.

Me kirjeen- äsh! mailinvaihtajan kanssa edistymme päivä päivältä tehtävässämme hyvää vauhtia; salaisena aseena mailinvaihtaja käyttää sukututkimukseen perehtynyttä apuria, jonka intohimona on tonkia muitakin vanhoja asioita, käännellä ikivanhoja lehtiä digiarkistoista.
Kiinnostavaa kieltämättä.

Ja niinpä asiamme ovat mallillaan: hyvää kyytiä Kappelin alttaritaulun salaisuus on selviämässä.
Tänään voimme lisätä probleemitauluun jo mitat, ja samalla selviää lukijalle myös sijaintimme eli missä päin rakasta Suomenmaatamme, monenko nykyisen virstan päässä Kuopion kaupungista  pitäjämme sijaitsee:

Suomalainen Wirallinen Lehti 27.8.1871
🏂 hiihdot 13+14  km / 660  km//€= 102  h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Salapoliisina

Kappelin alttaritaulun salaisuus



Tuo kirkon vanha alttaritaulu vaihtui sitten uuteen vuonna 1929; jo vuosia aikaisemmin, kirkon korjauksen yhteydessä, se oli poistettu paikaltaan - ja joutui pitkiksi ajoiksi häveyksiin.

Millainen entinen alttaritaulu oli ja milloin se oli tullut kirkkoon, joka valmistui vuonna 1851?
Entä tekijä?
Nyt tuo kirkon entinen alttaritaulu on kylän kappelin alttaritauluna.
Mistä se sata vuotta kirkkoa myöhemmin, 1951, rakennettuun kappeliin oli päätynyt? Missä lymyillyt?

Tuosta kysymysten ketjusta dedetiiviotsikko.

Ja kaikki totta. Tätäkös olen kaverini kanssa ratkoskellut. Soitellut sinne sun tänne ja jotain on jo koossa kappelin alttaritaulun, kirkon entisen alttaritaulun historiasta.
  • Sen on lahjoittanut Pietarin hautausmaanhoitaja, hautausurakoitsija Anders Wilhelm Kastegren (ent. Kaksonen), jolla sukulaisia pitäjässä. Vuonna 1867.
  • Maalaus on tehty Pietarin maaluuakatemiassa - oppilastyönä? Signeerausta ei ole.
  • Maalaus esittää ristiinnaulittua Kristusta ja hänen surijoitaan.
  • Uuden alttaritaulun valmistuttua entinen tarpeettomana sysättiin jonnekin syrjään.
  • Kirkon rappujen alakomerosta sen sitten kymmeniä vuosia myöhemmin kirkkoa siivotessaan seurakunnan naistoimikunta löysi monessa myttyrässä.
  • ??? tässä aukko ???
  • Se vietiin paikalliselle taitavalle taiteilijalle kunnostettavaksi, vaan tämän kieltäytyi puuttumasta noin arvokkaaseen maalaukseen.
  • Maalaus kuljetettiin konservoitavaksi uuteen Valamoon, hinnaksi tuli parikymmentätuhatta markkaa.
  • Maalaus on nyt kappelin alttaritauluna.
Näin pitkällä tässä jo ollaan salapoliisityössä, tutkintatyö on kesken joten vaikenemme vielä, emme kappelipitäjääkään vielä tässä vaiheessa paljasta.

Odotellaan, josko uusia juonteita vielä ilmestyy.
Saataisiin taulu kokonaisena kokoon:


🏂 hiihdot 16 + 10 km / 633  km//€= 98 h 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Lauantai-illan huumaa

esseet esteinä

Ihan säikäytti: Kun mitään, eininmitään jää muistiin, taikka ymmärrä - lukemastaan siis. Siitä tässä kerron. Kun lojuu väsyneenä vuoteella ja uni on putkahtamaisillaan. Jos vähänkin vaikeampaa tai asiallisempaa tekstiä käsissä niin miten käy.

Iltana eilisen koetin ensin paneutua Vastapainon uutuuteen: Isänmaan miehet:

'REPRESENTAATIO JA HEGEMONINEN MASKULIINISUUS Representaatio on työssäni keskeinen väline. Vaikka en käytäkään sitä tuonnempana kohdetekstien yhteydessä, se on tärkeä lukemistani ohjaavana mallina. Semiotiikassa ja estetiikassa representaatio viittaa siihen, miten merkki, sana tai kuva esittää jotain muuta kuin mitä se ilmitasolla on. Representaatio tuo poissaolevan presentaation läsnä olevaksi re-presentaatioksi, toisin sanoen esittää uudelleen jonkin poissaolevan merkin tai merkkijärjestelmän avulla...' -Jokinen

Lopettaa. Eikä niin pienintäkään pätkää jää mieleen. Panee ulisemaan.

Ai, I-T-K-U! manaa.

Tähänkö järkeni sumeni? Lopullisesti mennyttä miestä. taju katoam...
Mies uneen vaipumassa.
Varsinaista lauantai-illanhuumaa!
Ei helevettiläinen! Vaan periksi ei anneta - vaihtaa mies kirjaa, kaivaa Punaiset kengät kaapista:

'Neljäs DSM-manuaali on sen päätoimittajan Allen Francesin mukaan aiheuttanut kolme pahaa mielenterveysepidemiaa - ADHD, Asperger ja lapsuuden kaksisuuntainen mielialahäiriö - siihen laadittujen uusien diagnosoitujen takia. Aspergerin oireyhtymän eli lievemmän autismin muodon ottaminen mukaan luokitukseen lisäsi valtavasti diagnosoitujen lasten määrää. Yhdysvalloissa on paikka paikoin syntynyt jopa autistisia epidemioita, joiden syntyä eri tutkijat ovat pyrkineet selvittämään. Tuoreimmissa luokituksissa asperger-diagnoosista ollaankin luopumassa kokonaan ja on siirrytty puhumaan autismikirjon häiriöistä.' -Maijala

Yhä paranee! Litistää kannet yhteen.
Eihän tästä tuu helevettiäkään! huokailee. Tavailee sotkeutuneena, kuin Summas-Rami pelipöksyihinsä, päivänäöllä niin tuttuja sanoja, ammattiinsa kuuluneita adhd asperger autis ... ja harrastuksiinsa kuuluvia representaatio presentaatio ilmitaso ja ...

Luopuu tältä illalta, tietää että huomenissa on taas toisin, päivänvalossa ymmärtää paremmin. Esseet eivät kuulu huvi-iltoihin.
Nyt parempi ottaa tavan romaani tai mikä lie kevytkertomus ja lukea tuiki tavallista tekstiä, joka yöpöydällä hätätapauksia varten odottamassa, on ollut jo kauan, Lintukoto:

'Niin minäkin katselen, - ja katseluni vakuuttaa, että leikkiähän minunkin elämäni lienee: hyönteisen lyhyttä elämää. Leikin, sieppaan kiinni vikkelän, vihreälle välkkyvän koppakuoren, asetan sen, harmaapäinen harmaaparta, selälleen; tiedän, että se niskanapsahduksella kimpoaa ilmaan ja putoaa taas jaloilleen, se taitava, jolla on aina onni mukanaan. Mutta tästäpä ei toistaiseksi pääsekään pakoon! Ajelen kullanhimmertäviä maakiitäjiä, joiden suojana on niiden ilkeä haju niin kuin arvonsa tuntevilla ja vakaumuksistaan ehdottomasti varmoilla ihmisillä häikäilemätön käytös ja menettelytavat. Ihastelen kauniita metallinvärisiä turilaitaan, jotka ovat kuin muinaisten Egyptin naisten rintasolkia, pyhiä scarabeuksia...' -Lehtonen

scar... scar... scar... 
scarabeuksien kohdalla nuupahtaa, nukahtaa lauantailukijamme uneen autuaalliseen.


🏂 hiihdot 6 km / 607 km//€= 94 h 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Ennenkuulumatonta

Rajan takaa haetun bensan lisäksi tarttuu usein, eli aina jos on saatavilla, bensan hajun lisäksi käpälään Karjalan Sanomat, joka mielestäni on mielenkiintoinen lehti. Uskoo siihen eli ei. Suomeksi kerran viikossa Petroskoista ja rajantakaisesta Karjalasta.
Viis ajoittaisesta kielen kankeudesta!


Saa siitä erilaista näkökulmaa kuin Karjalaisesta tai Hesarista. Joskus ennenkuulumatonta, monesti ennen kuulematonta.
Niin kun tämäkin nyt tässä:


Vai olitteko kuulleet, että espanjalaisiakin vastassa sotatiellä?
Näin juttu jatkuu ingressillä:
Espanjalaiset vapaaehtoiset pidättivät yli kuukauden kohti Syväriä eteneviä suomalaisjoukkoja.
Säntämän nunnaluostari on tutkinut heidän kohtaloitaan ja koonnut aineistoa näyttelyyn.

Siis suomalaiset säntäämässä Äänislinnaa valloittamaan, mutta Espanjan pojat, 74 nuorta nostomiestä, Aunuksessa estämässä!
Tältä opettajalta - sentään melkein appro historiasta 😉 - luiskahtanut moinen tieto ohi korvien, nyt sitten jauhot suussa kyselemässä, jottako espanjalaisetkin meitä vastaan.

Tästä johtui:
 
Francosta.
Pääsivät Stalinin luo turvaan...

Rohkeita ja tehokkaita pojat olivatkin: " - Espanjalaiset osoittivat taisteluissa urhoollisuuttaan. He kävivät tiedusteluretkillä ja auttoivat tuhoamaan puissa istuvia vihollisen tarkka-ampujia, Petroskoin yliopiston historian professori Aleksandr Paškov kertoo."

Mutta lopulta: - Melkein kaikki espanjalaiset kaatuivat taistelussa. Ainakin kolme miestä joutui suomalaisten vangiksi ja kaksi heistä kuoli vankeudessa.

Petroskoin kaupungintalolla näyttely espanjalaisten elämänvaiheista
N-Liitossa ja Venäjällä vuodesta 1937 nykypäivään.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

torstai 7. maaliskuuta 2019

Kustannussopimus

Ei huoli liioin lehtiä lueskella, lukee lehtien sijasta blogeja: niissä elämänkirjoa nokko.
Meille jotka mielellään luemme, jostain kumman syystä, sanataidekulttuuriin liittyviä asioita, on se maailma keskitetysti tyrkyllä esim. täällä.
Ja johan lähtee elo liikkeelle kaikkine iloineen ja suruineen.
 
Jokin aika sitten luiskahdin seuraamaan tämmöisen 'hääräilijän' (= hänen itsensä määritelmä itsestään) kamppailua Addiktio-käsikirjoituksen kimpussa:
 
 
Pitkä on ollut prosessi ja vaivalloinenkin taival esikoiskirjailijaksi, kuten Päätalolla ikään ja kuten blogipötköstä luettavissa on:
 
Hämärässä Huhtikuun
 
Mutta katsopa vaan: Maali! Goal! Ja seitsemän tähteä!

Tuore tapaus. 
Hän, Huhtikuu, vielä nimetön, kuukautta ennen nimmariaan kirjoittaa:
"Nyt kävi näin. Addiktio siirtyy Otavan hoiviin. Sopimus tuli allekirjoitettua (näköjään) eilen, kun vuorokausi ehti tässä jo vaihtua. Ei tätä oikeastaan vielä tajua, luulen, että aamulla (tai iltapäivällä) kun herään, en hetkeen edes ---"
"Addiktion ensimmäisen raakaversion aloituksesta (aloitin kirjoittamisen 2013 keväällä) tähän päivään meni aika tasan 6 vuotta."
Jäämme odottamaan* addiktion laatua ja Addiktion ilmestymistä: jokohan syysmarkkinoille?
Lykkyä!
*😜 SARVin (Suomen arvostelijain liiton) jäsen 😝 

🏂 hiihdot 6+13 km / 601 km//€= 93 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös