SYYSKUU
7.9. (ke) 1977 Elämä on mennyt päin helvettiä, niin pahasti, etten oo viittiny edes näitä sivujasi nuolla.
Täytyy vaan sanoa, että lapsenuskolla varustettu aikaihminenminä joutuu vähitellen luopumaan lapsenuskostaan ja tönimään ja katkeroitumaan leipää saadakseen. Haistakoon halleluja koko 'järjestäytynyt' yhteiskunta!
Tämän viikon, viime lauantaista saakka, olen ollut flunssassa ja turtuneena, ja koska ammattini on mikä on, on ollut pakko käydä joka ainoa päivä töissä, sillä mistäpä niitä sijaisia otat.
Asuntoa en ole saanut vaan ajan joka päivä 100 km tienatakseni ne vähäiset markat.
Uusi vakinainen työpaikka, jonka sain keväällä, on teetättänyt ja teetättää ensi kesään saakka minulla kahden ihmisen työn yhden ihmisen palkalla. (Ikään kuin minua olisi huijattu?!)
Ja vaikka mitä ...
Jos rehellisesti sanon ja itselleni tunnustan, täytyy minun sittenkin myöntää, että pieniähän nämä vaivani suurten, kokemieni, vaikeuksien rinnalla loppujen lopuksi ovat.
Mitäpä minä: elän ja syön.
Pieniähän me ihmiset yksilöinä olemme; pieniä, pieniä, pieniä. Mutta meissä pienissäkin on skaalaa!
Vaikka näin:
"USA:n ulkoministeri Cyrus Vance matkusti eilen Washingtonista Pekingiin neuvottelemaan Kiinan johtomiesten kanssa maailman rauhasta. Huomenna ministeri Vance neuvottelee Japanissa taloudellisista ongelmista."
"Ulkoministerin autosaattue eteni läpi kaupungin pysähtelemättä, koska kaikki muut kulkuväylät olivat tiukasti suljetut ja katu vapaa, kadun reunustat täynnä huiskuttavia ihmisiä."
"Reppuvaaran opettaja Heikki Hikka Jurvonen ajoi eilen kuoppaista tietä koulultaan koulutoimistoon neuvottelemaan koulutoimenjohtajan kanssa uusista hankinnoista: saako Reppuvaaran koululle ostaa jatkojohdon ja irtokaksoispistokkeen rainakonetta varten, jottei jatkuvasti töpseleitä tarvitsisi riuhtoa seinästä irti. (Ei oltu suostuvaisia.)"
"Reppuvaaran pienviljelijä Johannes Mutikainen ajeli hevosellaan sontaa pellolleen koko päivän. Illalla haisi ja nukutti makeasti."En vertaile kadehtiakseni, sillä noiden ulkoisten olosuhteiden erilaisuus takaa myös sisäisten olosuhteiden erilaisuuden, eikä aina, ei edes usein, prameissa kulisseissa elävän eduksi.
Pienviljelijä Johannes Mutikaisen ei kannata olla katkera opettaja Heikki H. Jurvoselle eikä opettaja Jurvosen kannata olla katkera ulkoministeri Cyrus Vancelle.
Näiden mainittujen eläjien etäisyys sisäiseen rauhaan ja tyytyväisyyteen lienee yhtä lähellä jokaista, jokaisen saatavissa.
Vaikka pienviljelijä Mutikainen ei saakaan päivällispöytäänsä matoja eikä sammakonreisiä, eikä opettaja Jurvosen työsalkkua kannakaan avustaja, voisivat pienviljelijä ja opettaja olla oloihinsa ja elämäänsä suhtkoht tyytyväisiä.
Mutta miksi he eivät nykyään ole, älyä olla?
Syypäitä ovat nämä tiedotusvälineet, aikakauslehdet, jotka viikosta toiseen kertovat julkuista, joilla pyyhkii niin mahdottoman hyvin. Iskelmälaulajatähti voi aivastaa koko sivun leveydellä: "En voi kuvitellakaan elämää ilman talvista etelän lämpöä ja karnevaalitunnelmaa." Lääkäri voi kertoa nahkasohvaltaan peräpukamissaan kipristellen: "Muista käydä suihkussa kahdesti päivässä ja suorittaa alapesu." Missipahanen siellä kertomassa: "Maailma on kotini, en voisi ajatellakaan eläväni Suomessa saati landella."
Viikosta toiseen noin. Eipä ole ihmekään, jos pienviljelijä pyyhkäisee ulkohuoneessa noilla päillä persalustansa ja katkeroituu ja opettaja koulun ulkohuussiin kiivettyään tuhahtaa: - Eivätkö pirut muita arvoja tajua! Eivät edes kotiin tilatut ja tunkeutuvat viikkolehdet vihjaise julkisten esikuvien elämän onttouden vaaraa.
Tämän kaiken katkeroittavan päälle tulee puolilta päivin postilaatikkoon päivän sanomalehti, joka piru sekin samassa juonessa kertomassa ihmeellisyyksiä ja tavoiteltavia arvoja, elämän helppoutta:
"Yökerho Siperiassa. Seisovan pöydän hinta lämpimine ruokineen on 60 markkaa. Meillä käy vakituisia asiakkaita, jotka vähintään viitenä iltana viikossa nauttivat aterian juuri meillä."
Viimeistään tässä vaiheessa pienviljelijä Mutikainen tarkkaa vaimon kattamaa pöytää, jossa ruishuttu makoisana tuoksahtaa ja opettaja Jurvonen pistää suihinsa neljän markan maksalaatikkoa kolmenkymmenen lapsen heitellessä toisiaan näkkileivänpalasilla toisiaan herjaten. Niin pienviljelijä kuin opettajakin tuntevat olevansa se rattaanpyörän osa, joka aina tuntuu olevan maata vasten puristuksissa, tuntevat että rattaanpyörä ei tasapuolisesti pyörikään eli ei pyöri ollenkaan, vaan vaunut ovat juuttuneet saveen.
Nämä julkut sen kuin vaunuissa vapaan taivaan alla mekastelevat ja vislailevat.
*Rakas Kuvalehti,
kerro meille tavallisista ihmisistä, kerro meille mitä meidän tavoitella kannattaa,
ettemme omaa elämäämme,
omaa elämisenarvoamme väheksyisi.
Aammen.*
 |
| https://www.youtube.com/watch?v=5imSiqH3M9M |
Wa-oh, wa-oh
wa-oh, wa-oh
wa-oh, wa-oh
zai zai zai zai, zai zai zai zai
zai zai zai zai, zai zai zai zai
wa-oh, wa-oh
wa-oh, wa-oh ... (x2)
zai zai zai zai, zai zai zai zai
wa-oh, wa-oh
wa-oh, wa-oh ... (x2)
__________
*** myös
