Ruma sana

Tänään on noiden puljujen sun muiden nuorten lätkyttäjien juhlapäivä: Suomen nuoret leijonat ovat päässeet loppuotteluun nujuamaan kullasta jääkiekon maailmanmestaruudesta Venäjän karhunpentujen kanssa.

Senpä vuoksi, kun kasvomaalauksia tahi kaikenmaailman tekokiharoita taikka pillejä ja purnukoita ei eto asian vuoksi viitsi vaivautua hommaamaan, paneuduin pitkästä aikaa Tukholmassa (F. & G. Beijerin kustantama  Suomen kansanvalistusseuran suostumuksella) painettuun Vänrikki Stoolin tarinoihin vuodelta 1887. Kumma kyllä myös A. Malmströmin piirroksia tarkkaillen, vaikka ylijään olen sitä mieltä että kuva kaunokirjallisuudessa on turha, so. jokainen muodostakoon oman kuvansa.

Eipä rajumpaa yllytysmateriaalia voisi nuorten kiekkoleijonien valmentaja Jukka Jalonen pentujensa eteen syöttää kuin nämä tappelut ja taistelut venäläisiä vastaan. Tai siis ryssiä vastaan, niinhän tavataan kutsua verivainolaista.
On minusta tuo sana paljon pahempaa rasismia kuin mustalainen mulliturpa, neekeristä puhumattakaan.

Mutta käytettäköön sitä tässä uhossa nyt kun se kerran on kirjaan präntätty. Ja kaivettakoon parikolme pätkää näin taisteluhenkeä kohottaaksemme. Ojentakaamme arvon pätkät pikkuleijonien valmistautumisrituaalimateriaaliksi, aivan vappaasti.
Itse sanoudun irti koko hommasta, kuin paraskin Haanpää Noitaympyränsä sisällöstä.

Sandels
se vaan huoleti istuu aamuruo'allaan valmiina sotaan, joka 'alkavi Virrall' uudestaan, heti kello kun yks lyö. -
Mutta
piankos sanaa kiikutettiin välirauhan kierosta päättymisestä, kun kas:

' Kakstoista meidän on kello, mut yks Ryssäin on soittanut.'

Herranen aika: täysi melske päällä, ja kenraali sen kuin ruokapöydässä istuu!
Araks pelkuriks omat soturit näin ollen hänet tuomitsevat.
Siitäkös sitten tantereelle taisteluun tuimaan:

'Pöyhkeillä Ryssien annoin. No, 

alas nytpä ne syöskää jo!

Näin lausui, siin' oli kylläksi,
ilo kajahti ilmoihin. 

Kuussataa miestä nyt ryntäysi
alas Ryssihin ylpeihin;

rivi rivilt' alas ne viskattiin,
loput salmehen sorrettiin.'

- "Hurraa kenraalia urhakkaa!" sai kehut Sandels.

ps
Eiköhän näillä toimilla ja kannustuksilla kulta illalla kiekkoleijonille lohjenne; onhan 21 leijonalla vastassa vain vaivaiset 21 karhunpenikkaa; Koljonvirralla vainolaisia kävi sentään 8000 tuhatta suomipoikaa päin.

NO SILLEEN ks.!