Kirjeitä jos jostakin

" Kohottakoon nämä rivinpätkät henkistä kuntoa ja maanpuolustustahtoa."

- opp. rip Kontioranta

Lapsuuden ystävyys on pysyvää. Se ei hevin näy murenevan; sitä ei pane halla, ei pakkanen eikä lyö rakehet.
Onpa jännä lukea kirjeitä sieltä jostain, aikojen takaa!

Kyllä me jonkinlaisia humaanikkoja lienemme olleet jo lukionuorukaisina; kummallekin töyhtöhyypälle taisi armeija olla jonkinlainen shokki.
Raakalaismaista meininkiä, tai jotain.

Tarpeellinen herätys elämän untuvikoille.

On tapeltava melkeinpä verissä päin, jos mieli palasen leipää, pötyä pöytään kantaa aikanaan läheisimmillemme. Selvitäksemme noiden repolaisten vaaninnalta.

Taisimme osaltamme onnistua, koska pystymme näin vuosien jälkeen kuittaamaan armeija-aikaisen kirjekuoren päällisen Kiyosuken tankamietteen:

Kukaties elän

 vielä niin kauan että
 alan kaivaten,
 leppoisasti muistella
 tätä murheeni aikaa.

Ei nyt kaivaten, sentään, mutta leppoisasti muistellen kuitenkin - ja muitakin murheiden päiviä kuin metsäläisaikojen.

Niin on käynyt, päässyt käymään.

On niin kaunis kirkas lämmin huomen tullut, oikea onkijuhannus.
Aikaa leppoisasti muistella,
lukea ullakonpiirongin kätköistä löytynyttä kirjenivaskaa - sieltä jostakin, silloin jollonkin.

"Jokunen 4 km painettiin pusikossa. Pimeintä oli kun leiripaikalla oltiin. Sitten otettiin lapiot esiin ja alettiin kaivaa kaivaa kaivaa kaivaa kaivaa...etc ... Kaivettiin yö kaivettiin päivä. 2 t. sai nukkua keskellä yötä. Ja sitten me kaivettiin. klo 15.00 k:viikkona oli möyrimiset möyritty. "Syötiin" ja "levättiin(?)" Ja kun ilta saapui mustin harsoin, me pojat syöksyimme rensselit seljässä kankaalle. Hyökättiin koko yö ...."