Lämpöpumppu läähättää

Tilastoniiloille tiedoksi, kannattako ilmalämpöpumpun hankinta

Tammikuun 2024 I viikko

Vuosi sitten sama aika: 366 kWh!

Pakkaset paukkuivat tammikuun ensimmäisen viikon ajan. Lämpöpumppu yritti kaikkensa; jopa -32 C asteessa henkäili lämpöä yhden lämpöpatterin verran! Muttei siitä sentään talon lämmittäjäksi ollut, vaan oli yksi patteri muiden mukana. (neljää patteriahan se normaalisti korvaa)

Kulutusta viikossa tuli lähes saman verran kuin vuosi sitten koko tammikuussa.

Tammikuu 2023:n kulutus 1557 kWh

Enää saisi kuluttaa loppukuussa 423 kWh, mikäli mielisi viime vuoden lukemiin!

Mihin lopulta yltääkään???

Eivät ole veljeksiä vuodet, jos eivät päivät eivätkä kuukaudetkaan.

No, eipä muuta kuin kaiva kuvetta!

Vähenemään päin kulutus reilusti silti vuositasolla lämpöpumpun kera. Pumppuhan asennettiin vuoden 2022 syksyllä.

Vuoden 2023 kulutus; 11059 kWh. 2022: 14498 kWh. 2021: 19640 kWh.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

🏂-1°C hiihdot 6+6 km / 221 km / € = 39 h

Milloin yllä, milloin alla

Omakotitalon omistajana elely on useimmiten haastavampaa kuin kerrostaloeläjän. On tuosta tullut joskus mainituksi.
Jännää: saa keikkua milloin ylisillä, milloin alisilla.



                                         eilen

                        ylhäällä
                  in
    Nuuuuu-               
                   

   Nääää-
                 in
                      alhaalla
                                         tänään

Ylhäällä ettei sadepisara pienoinen otsaan kattopellin reiästä lotskahtaisi sängyllä makoillessa.

Alhaalla sillan alla ettei sama pisara jäätyisi vesiputkistossa, ja jottei Lempiä palelisi talon kivijalassa, kun nyt talvikin tuloillaan ja hiiret sisälle tuppautumassa. Tarkenee sitten Lempi hiirivartiossaan.

'Könyä - ja olet turvassa!' kuuluu kuiske, käskyksi pian muuttuva.

Haalareihin vaan!
Vaikka olisi sunnuntai, vastoin Lassen lurituksia.

Omakotitalo - unelma ja ikuinen työmaa 15.

Pihamaan mylläys  14

Nyt on marraskuun puoliväli, 15.11., ja viimeinkin pihamaan mylläysprojekti loppu. Viimeiset laattakivet saunapolulle kaivelin eilisessä tihkusateessa kuin paraskin Åke Lindman.
Kaikki huoli ja murhehan, kuin myös ilo, alkoi elokuun puolivälin maissa, 19.8., merkinnällä Ihan pelottaa pihamaan puolesta.
Sitä ennen ja siinä samalla piti vedellä kaksi auringon polttamaa seinää norsunluulla ja liikennemerkkikeltaisella; värkkäillä ite-taidetelineiden kimpussa jos jotakin.

Nyt, luulen ma, että kolmen kuukauden rupeaman jälkeen pihamaa on kunnossa ja Paratiisi rapakkopiha(to)sta huolimatta valmiina kukoistukseen.

Paitsi että, Pah ja PAH!: Valopiuha on yhä kaapelikerällä seinvierustalla yhdistämättä ja talon rossipohjan alla oleva vesijohdon osuus lopullisesti eristämättä.

Valopiuha odottaa yhä vierasta tekijäänsä, sen sijaan rossipohjan putkieristäjä on koko ajan tässä paikalla siinä missä näppylähanskatkin odottamassa inspistä, milloin lähtisi hakemaan putken ympärille eristystuppeloa. Kuulemma parempi ensin kietoa putken ympärille styroxsuoja, koska pelkkä karhuntalja kostuu putken hikoilusta.

Summa summarum

Omakotitalo on oiva askartelupaja. Olen sen aina tiennyt.

Joskus - harvoin - tulee mieleen, entäs jos muuttaisi kaupunkin ja kerrostaloon niin saisi toimetonna kulkea -
 olla ja elöä ... ja sielullensa rauhan?

koko storyhan alkoi ennen

sontakaivon tyhjennystä, kuten tekstin linkki osoitti.