Eikähän nyt enää mistään kesäteatterista ole kysymys: Nyt on kysymys Rissasen kirjasta, jota illalla Päätalon, Epätietoisuuden talvi, päälle luin.
Kalle muuten sanoutui just irti Taivalkosken rakennusmestarin virastaan suututtuaan perinjuurin tukinmittaukseen eli kunnanhallituksen varapuheenjohtajan tökeröön käytökseen. Lähtö takaisin maailmalle, Tampereelle, on edessä; vuosi tätä hevosenleikkiä Kallelle riitti, kun ei hetken rauhaa työltä.
Näyttää omat kunnanmiehet ottaneen pattiin Rissasellekin, mitä nyt kirjan alustukseksi ja pohjustukseksi nettiä selailin, ainakin Ilomantissa se Hoskonen. Ja maailmalle, Portugaliin, taas yhden kerran näyttää käyvän Karinkin tie.
Että kyllä tässä pohjatyötä aina Cityssä asti on tehty, jotta pääsee arvioimaan ja repostelemaan Rissasen ensikirjaa, novellikokoelmaa Alaston takinkääntäjä - Kirjokansi 2017.
50 työpaikkaa viisvitosella miehellä ja sama määrä osoitteita, siihen parit aviot. Siis eletty, täytetty se Erno Paasilinnan kirjailijaksitulemisvaatimus:
'Kirjailijaksi ei synnytä. On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija.'
Kymmenkunta alkupuolen novellia lukeneena täytyy sanoa että hyvältä haisee. Varsinkin novellissa Kirjailija lukija saa nokilleen juuri niin niin kuin kunnon novellin loppuyllärinä pitääkin.
Kirjavinkeissähän tämä kala lopullisesti puhkotaan, vaan silloin ei huolta hätää: kirjantekijä kaukana maailmalla - turvallisen matkan päässä. 😂
__________
*** myös
