Miksenpä minäkin pelaisi sitten kaksilla korteilla, ristiin kirjoitan tänne blogipottaan ja tuonne Kittyyn. (ja asiallisimmat sitten vielä Kirjavinkkeihin) Kaksoisblogilaisuus siis. (tai kolmois!) Toisaalla toista yleistä hölisten, täällä vähän niin kuin kiikkustuolissa intiimimmin omia höpisten, enemmän omimmillaan: niinku meiner Meinung nach.
Nytkin helteiden uuvuttamana valokuva-albumiasteelle vajonneena verestelen milloin missäkin näkyvässä paikassa esiin pulpahtavia oppilaita. Täällä niin tosissani ja vakavissani kuin osaan, tuolla leukaillen.
Muusikoiksi ovat ryhtyneet ainakin nämä kolme kivaa:
Ihana mansikkahattu Aino viimeisimmästä koulusta, sieltä Ilomäen, ja nuo kaksi putin poikaa ensimmäisestä koulusta, sieltä Rajanpinnan, Hannu ja Tuomas. Mukava noita on seurailla kun jo polvenkorkuisista on heitä tiiraillut ja siinä sivussa aikoinaan heitä ihmisiksi yrittänyt kasvatella milloin räyhäten, milloin canella ja porkkanalla, joskus jopa jätskillä houkutellen.
Aino ja kannel, Canella kitara ja kitarisat, Tuomas ei liiemmin esittelyjä kaipaa, koska koko maailma hyppysissä.
Vaan veikeitä nuo olivat alaluokilla, omatoimisia etenkin. Ilimankos!
Pelkkää hyvää sanottavaa opella heistä - minkä lie nurkumista toisinpäin. Mutta niinhän se on jotta kasvatus tekee kippeetä - puolin ja toisin. 👍👎👍
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
