Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-ope, ex-lautamies + ex siinä sun tässä

perjantai 4. elokuuta 2017

Sattuipa somasti

Turusta ensin, ei Turussa vaan Lieksassa, ja nyt Schroderusta Kiteellä, molemmissa raivattiin korpeen rintamamiestilaa.
Peninkulma tästä näyttämöpaikasta itään, niin oltaisiin jääneillä mailla.
Rajoilla ollaan!

Velivenäläisen ääni kaiuttimista kantautui yli sodan äänen.
Sitten pamahtikin kunnolla, niin että katsomossa korvat tilliä löivät. Säikäyttävän autenttista.

Raivaaja Reinikan Antti näki näkyjä maassa kieriskellessään, tai takautumia sodastaan. Aivan niin kuin Viljo siellä Vuonislahdessa. Eivät ne painajaiset jääneet sinne rajan taakse, vaan kulkevat miesten mielissä mustina läpi elämän.
Jos näytteli Turusen Maan veressä Tapio Kärkkäinen Viljonsa viimeisen päälle, niin näytteli myös Hannu Väistö osansa Kyläparin Myllyteatterissa Otsasi hiessä -näytelmässä, ja ne muut miehet ja niiden  toprakat akat.
Herrajestas!

Se tuossa omassa mielessä kutitteli, kun tuon Väistön kanssa yksi kokonainen päivä toissa keväänä sahattiin lautoja kenttäsirkkelillä. Se että miten hiljainen mies se siellä, ja nyt ihan toisin päin, toisella tuurilla nyt kävi.

Oli tässä muutakin muisteltavaa:
Kuunnelkaas!
nämä kaikki paikat tässä entisen kollegan mailla. Sen Tuomaksen äidin ja isän konnuilla. Siihen kun kakkuna vielä tulla tupsahti tauolla

Pikku-Ainon mansikkamyssy kunniapaikalla.
Aino,
se entinen mansikkamyssytyttönen, halaamaan vanhaa opettajaansa, niin jo kelpasi muistella.

Isoksi tytöksi oli kasvanut ja Helsinkiinkö jäämässä kanteleella soittelemaan, Sibelius-Akatemioihin ja sellaisiin.
- Olen minä hyvin musiikin opettanut, kun toinen maailman kuulu ja toinen alansa huippuja Suomessa.
Niin
olin jo röyhistelemässä rintojani, kunnes muistin että perättömän jäljillä liikun: Kirstihän ne musatunnit piti täällä päin ja kanteleen soiton alkeet opetti Ilomäen koululla Kaasisen Sari. Siitä jossain kirjoitinkin, miten joululta tuntui kun Sari ja Aino istuivat koulun jälkeen hämärissä kahdestaan luokan paljaalla lattialla, kun johtajan töitä näpersin Pömpelissä, ja sieltä hiipsin salaa ovenraosta kuuntelemaan Joulunkelloja ja katselemaan pienten sormien vipellystä kanteleen kielillä.
Siitä oli sodat kaukana.

Onnellisempi loppu oli tällä kylällä tällä raivaajalla Potoskavaarassa kuin sillä raivaajalla siellä Vuonislahdessa.
Siitäkin iloitsimme ja kylliksi hyvällä mielin nähdylle taputimme.

 
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti