- Jack London: Martin Eden
- Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi?
- Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Kirjailijaesikuvina oli hengenheimolainen Toivo Pekkanen, toisena idolina Pentti Haanpää, joiden koulunkäynti oli jäänyt vähiin.
Enkä viimeistä.
Waltarihan sieltä löytyy jo nuoruudesta, kun 15-vuotias Kalle tilasi Aiotko kirjailijaksi? -kirjan salaa vanhemmiltaan ja yhtenä pakkaspäivänä mieli hehkuen ja sormet täristen avasi hätäisesti aarretta paketista Taivalkosken Osuuskaupan huussissa talonmiehen rynkyttäessä ovea niin että säppi oli irti laukeamassa. Ensitutustuminen loppui lyhyeen: olisi ollut häpeän huippu miesten silmissä jäädä kiinni noin lapsellisesta puuhasta.
Lopulta Kalle oppi kirjan ulkoa, vaikkei sitten noudattanutkaan kirjan ohjeita, ei ainakaan säädyttömyyksien välttämisessä kirjoituksissa.
Londonin Martin Edenin, jota hän oli himoinnut kauan, hän lainasi Tampereelle Messukylään muutettuaan, sotareissulta siipirikkona palattuaan:
"Hän luki sen ahmimalla kahteen kertaan. Lukukokemus oli järisyttävä. Kallesta tuntui kuin London olisi kirjoittanut kirjan juuri hänelle, häntä varten. Hän tunsi olevansa prikulleen samassa tilanteessa kuin Jack London silloin kun tämä ryhtyi kirjoittamaan Martin Edeniä. Itseluottamus nollapisteessä, josta ponnistaa sisulla ja hammasta purren päämäärään, kirjoittajaksi." -Ritva Ylönen: Kalle Päätalo - kirjailijan elämä, SKS 2017
Dostojevskin Rikos ja rangaistus oli kuitenkin kaikista lukukokemuksista voimakkain:
"Dostojevskin Rikos ja rangaistus oli minulle järkyttävä lukukokemus, voimakkain mitä olen kokenut." -Matti Vehviläisen Kalle Päätalo, Gummerus 1978.Äiti-Riitun ääneen lukemista ja isä-Hermannin tuomitsemista 'riettaallisista ja maallisista' Nyyrikki ja Sirpale -lehdistä alkanut lukuinnostus oli kummasti jalostunut ja oli pian jalostuva Ihmisiä telineellä -esikoisromaaniksi vuonna 1958.
