Auringon paahtamalla kentällä tapahtuu jotain, jonka kenttäkuulutus vahvistaa: 110 m aidat. Harjoituskilpailevat Kalevan Kisoja varten.
Lähinnä rasvaavat toimitsijoita kisakuntoon. Portilla tupakalla käynyt toimitsija laskee vettä vesiestemonttuun, moukarihäkin luona veivaavat heittohäkkyrää suppeammaksi, seiväshyppypaikalla juostaan seiväs tanassa, pudotetaan jotta järjestäjät oppisivat nostaman riman ... no ei kai nyt sentään tahallaan.
Tässä on ilmapiiri missä viihdyn, hyvä etten itseään Oblomovia ole löytävinäni, viihtyisin vaikka päivän pari: pirteitä pyrähtelijöitä, suurin osa odottelua - sitä ruuskasantin herkistelyä ja verryttellyy.
Sadankympin aitojen miehet kolistelevat kohta aitoja, hyvin vanha mies kyykistyy lähtötelineisiin. Liki maalia tuntuu kaatuvan. Viidentoistapintaan juoksee voittaja, vanhalla miehellä taitaa mennä puolisen minuuttia - minkä nyt tänne taka- ja etusuoran väliseen kaarteeseen näkee.
Sittenpä tuleekin ylläri.
Edessä harjoitelleet kuulantyöntäjänaiset kuulutetaan työntämään, seassa vähänläntiä jos varsinaisiakin. Kämäräinen Sanna, kiekonheittäjä kokeilemassa kuulaa. Tuttu nimi tuntemattomien seassa. Vartta ja vipua on: 183/83.
Sitten paukku: Vera Räsänen.
- Hei tuohan on se mies, joka nyt nainen! Viikolla lehdet täynnä juttua entisestä Vesasta, kun urheiluliitto hylkii ja muut ymmärtävät transsukupuolta.
Entisen miehen muskeleilla luulisi kuula sinkoutuvan. Vaikka Vilin Valerie saisi jo vastusta.
Mutta ei lennä. Kämäräisen yksi hyväksytty, 14½ m, riittää. Vera jo vanha naisten leikkeihin, hentoinen kuulaan.
Pois pois!
Porottavasta auringosta takaisin kaupunkia kohti. Katujuna jyskyttää ohi.
Hannes juoksee helteestä piittaamatta.
Ortodoksisen kirkon ovi on auki, sali tyhjä mustahelmaista pappia lukuun ottamatta.
- Käykää toki peremmälle, ystävällisesti kehottaa repomainen pappi.
Käymme, keskeytämme. Matkamme määrä olkoon nyt tässä. Tällä haavaa. (myöh. TÄNNE )
lisätty linkki Vera Räsänen
