Sopivasti näin Ranskan EM-jalkapallokisojen aikaan löytyi kirjahyllystä isäntämaan monipuolisesta kulttuuripolveilusta tämmöinenkin osoitus: litteä läpyskä, jonka Karjalaisen kulttuuripuolen pomo RituV oli lähettänyt arvosteltavaksi lehteen.
No minähän - elettiin vuotta 1983.
Pyysin että vessapaperirullalle kirjoitus. Toteuttivat.
Ranskalaista pörähtelyä
Suom. Satu Laaksonen, Love-kirjat 1983. 99 s.
Tiedämme: ranskalainen laskettelee jo yläpäästänsäkin melkoisia törähdyksiä, ärrän murskajaisia. siten sitten on pyllypuolen laita?
"Alkaisiko hän kutsua itseään nimellä p é t e u r !" Sanakirja sanoo: P é t e u r ... se, jolla on tapana piereskellä, alatyyliä.
Ei, liian brutaalia. Olkoon hän vastedes Petomaani, pierumies; vai olisiko "pöräyttelijä" sopivampi suomennos?
Semmoinen ihme eli Ranskassa vuosina 1857 - 1945, mies, Joseph Pujol, pöksyjensä pohjalta äännähtelijä. Veti ilmaa tai vettä, alta sisään, sitten ulos pidätellen, liverrellen, jyrähdellen, soittoja soitellen. Kansa oli haltioissaan, liput loppuunmyyty. Kuninkaallisiakin pärskähtelemässä salaa aitiossa.
Muistuu mieleen se muuan suomalainen alan taitaja, joka pitkälle osasi soittaa laulua "Honkain keskellää mökkini seisoo", vaan kohdassa ... hoilaarilaarilaa! ... lorahti aina housuihin.
Love-kirjat on näemmä höllännyt tosikkomaista Wuolijoki-Shakespeare -linjaansa tarjoamalla kevyttä kesälukemista, ranskalaista pikanttia paukuttelua. Valitettavasti kirjaa ei voi soittaa.
aito filminpätkä
+
Viivi ja Wagu
