Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Martti Turtola. Luopumisen tuska. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Martti Turtola. Luopumisen tuska. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. joulukuuta 2018

Luopumisen tuska

Se on vähälle huomiolle jääneen tuoreen kirjan nimi, vaikka tekijä Martti Turtola on korkeasti oppinut mies, jolla pitkä rimpsu titteleitä: sotahistorian professori, Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti sekä Helsingin ja Turun yliopistojen dosentti.

Tammi 2018
Kirjassa, alaotsikoltaan Suomen presidentit ja vallasta luopuminen, ei liene tarjolla skandaalin käryä, iltalehdille otsikoita.
Kyllähän siinä Mannerheim melkoiseksi 'sairastelijaksi', pakoilijaksi ja erolla uhkailijaksi todistetaan sekä Kekkonen omahyväiseksi ylimieliseksi ylivertaiseksi tyranniksi, mutta uuttakos tuo. Sitä paitsi itse asiaan ei ole vielä päästykään kirjan puolimatkan krouvissa, missä parhaillaan juottotauolla levähdän, vasta pohjustellaan.

Kekkosen hiihtokohtaan pysähdyn, kun meillä samat tavoitteet: tonni vuodessa.
Urkilla vielä liki kasikymppisenä!
Mutta hänelläpä olikin lääkärien mukaan muka 40-vuotiaan kunto.

City

Minä sentään olen aikonut höllätä,
viime talvena jo tiukille veti,
joskus seitenkymppisenä:
ablaatiot sun muut katetroinnit
läpikäyneen
sydäntautisen
tohi
liikoja riskeerata...


Toista se on noiden toisten: Voittaa pitää. Voittaa pitää aina toinen, ja toisten järjestää voitto kotiin, isoin vonkale saatava tahi suurin saalis:

"---viimeisellä Neuvostoliiton-vierailulla  1980 asia ratkaistiin niin, että Kekkonen pantiin onkimaan sampia suoraan sumpusta."
 On se huimaa menoa tuolla valtakunnan huipulla tuo peli!

Kun Urho ei enää 1977 tehnyt Lapin hiihtokierrosta, olisi Paavonkin pitänyt tajuta ettei kaikki enää natsaa. Einollahan, siltä Uusitalolla, ei ollut mitään häpyä ehdottaessaan vielä -80-luvulla jatkoaikaa presidentille.
Kekkonen korvasi Lapin retket tekemällä lapinkäännöksiä etelässä ystävänsä pellonpientareilla:
"Olavi J. Mattila avasi kotitilansa ovet presidentille, armeija ajoi Palopuron metsät ja pellot täyteen mitä parhaimpia latuja."

Toista se on toisten täällä!
Saas nähä hiihtokilsojen määrä tänään: monot on nähkääs käymässä kaukana kaupungissa suutarin korjuussa, ja kohta jo iltapäivän hämäryys kolkuttelemassa tien toisella puolen - mene sinne sitten ilman turvamiehiä.

(pst pst Jos uskaltais niin uhois: Mies vielä kestäis vaan kengät ei! Vaan eipä uskalla kun kirjan kantta katsoo - lopputulemaa.)

🏂 hiihdot  10+12 km/ 72 km/ € = 12 h