Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maarianvaaran kesäteatteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maarianvaaran kesäteatteri. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. elokuuta 2018

Taivas aukeni - todella!

👀 Kätkäläistä katsellessa ketkallaan sai naurahdella katsomossa.

Kun ensin oli ostanut noin 120 mk-hintaisen piletin, ny(l)kyrahassa 20 eläkeläis-€.
Oli kyllä, eipä silti, rahansa arvoista touhua näyttämöllä. Väliaikajäätelö oli sen sijaan vähemmän tyyris: 10 mk eli 2 €.

Budjetin mukaan on elettävä itekunnii. Niin Kätkäläisen kuin sivustakatsojankin. Kätkäläiselle tuotti vaikeuksia: eivät tahtoneet markat riittää millään. Poliisi tuon tuostaan kävi velkoja perimässä, käräjille haastamassa. Myös naapuri-Hurskaisen kanssa syntyi kiistaa 'eto suosta'. Eikä katsastusmieskään ollut suosiollinen Warren läpäsylle - miten olisikaan kun autonkotterossa ei toiminut muu kuin pissapoika!

Rahannuusa oli jatkuvaa.

Kunnes... taivas aukeni! Todella!
Turha sen lentokonemyrkkypilven jälkeen enää haaveilla olohuoneen tapetointia satasilla ja ulkohuussin vuoraamista viitosilla. 3 miljoonan taikka vähintään 3 saantauhannen markan lakkasuontienestihaaveet katosivat taivaantuuliin.

Sinne meni viimeisetkin hilut, hillat ja toiveet. Mersun sijasta tuli hommattavaksi mopo ja eukkorakas istutettava sen tarakalle, vissiin.


Noin se Simo Hämäläisen romaani Kätkäläinen eteni näyttämöllä. Noin sen esitti viimeisen päälle taitavat ammattilaiset Maarianvaaran kesäteatterista eilisiltana Honkavaaran helteessä.
Mittään ei puuttunut, paitsi sitä rahhoo!
Oli musiikkia, liikettä sekä puhetta sopusuhtaisesti. Ja varsinkin se kieli! Murteen viäntö eli veäntö, vaut! Kelpasi katsojan, satojen katsojien, mukaan eläytyä kun näki että esittäjät tosissaan hommansa hoitivat, siis ei toisella kädellä huitasten jotta kohan on - otetaan rahat ja häivytään!.

Ja tässä mustaa valakosella, numeroin + mahd. kirjallinen erikoislisä:
  • Kätkäläinen    Mikko Lauronen - 9 (mikä hyppykone ja manitanssi)
  • Vaimo+muut   Anu-Riikka Vilhunen - 8  
  • Tytär+muut    Henna Leppänen - 8
  • Hurskainen+muut  Tero Sarkkinen - 9+ (+ kauppiaanketkusta)
  • Tytär+muut     Liisa Hytti - 9+ (+yhtäkkisestä roolin, rytmin ja kielen vaihosta/intro)
  • Poliisi/lentäjä Valtteri Haliseva - 7 (ei sais vaikuttaa, mutta periaatteessa mitäs meni myrkyttämään koko lakkasuon ja ahistelemaan Kätkäläistä muutenkin! 😁 )
Tangokunkku Erkki Räsänen on säveltänyt musiikin ja Juhani Joensuu ohjannut porukat ruotuun, kuten niin monena vuotena ennen.

On aina kesän merkkitapaus näiden kiertolaisten käynti paikkakunnalla. Joustavaa, vähän niin kuin shakespearilainen Elisabethin ajan teatteri in England. -"Näyttelijäseurueen tuli pystyä esittämään esityksensä oman teatterinsa lisäksi lukuisissa eri tiloissa kiltasaleista toreihin ja yksityisiin puutarhoihin.." Elina Kilkku: Teatterin tyylilajit

Summa summarum ja hei hallerii:
Hölömöhän on hän ken tämän porukan näytelmän on väliin jättänyt ja juossut monessa joutavammassa kesäteatterissa.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kiertolaisia

- Nyt se ralli taas alako! oli pakko myöntää sormilleen, jotka laskivat päiviä edellisestä, kesän ensimmäisestä: ma, su, la. - Kolome päivää sitten Räty P.!

Toinenhan tämä vasta.

Vaan soma on katsella kauniissa kesäillassa kun ihminen ihmistä näyttelee. Eivätkä kolkon kesänalun jälkeen itikatkaan kiusaa, eli voi yhtyä maarianvaaralaisten brosyyrikiitoksiin:

 KIITOKSET
Paikalle saapumatta jättäneet itikat, paarmat ja ampiaiset ja Suomalainen iltamahenki ja kyläilmiö. Kaikki toimintaamme tukeneet ja meiningissä mukana olleet.
Ja sitten kun vielä noin taitavat tekijät sen tekevät, sen ihmisen näyttelemisen - tuon monimuotoisen epelin. Siinä tosiaan saa pohtia, kuka se hullu on. Saattajatko vai Elmeri, poliisiko vai saarnaaja? Ruusu-neito ei nyt ainakaan!
Entä jospa me, riveillä istujat? Sen takia just, kun on kerta lähetty tämmöstä katsomaan. Aapelia, joka muina miehinä kirjuttelee:
"Kun nousemme katsomaan itseämme vähänkin kauempaa, vaikkapa vain ylitsemme liipottavan variksen silmin, näemme sinne tänne omituisesti sinkoilevan Olennon, jonka päämäärää ja tarkoitusta on vaikea edes arvailla."
Kiertueaikataulu

Ruusu on tuossa vasemmalla, Ana Rummukainen, Elmeri, hoitoon vietävä, keskellä, Vilippus Rummukainen ja alinna Selema, joka polliisina oli näkemisen arvonen. Poliisi näet hyppi pillin mukaan, ihan samalla lailla mitä käärme käärmeenkesyttäjän siellä Intioissa.
Ja sitten arvosanat, leijonat ja lampaat iltalehtien malliin:
  • Vilippus 9, Lempisenä 10. (Tero Sarkkinen)
  • Selma Rummukainen 8, poliisi 10, sanankuulija 9 (Sanna Kärkkäinen)
  • Kaisa Rummukainen 8, Ruusu, hevonen, sanankuulija 9 (Liisa Hytti)
  • Elmeri ja Nestori 8 (Sakari Saikkonen)
  • Valtteri Haliseva ei kun Ana Rummukainen 8 (Valtteri Haliseva)
Ohjaajan oivalluksille (Juhani Joensuu) sekä taustavoimille ja Erkki Räsäsen lauluille myös aplodit.
Taitavia, taitavia ammattilaisia, olisivat pärjänneet jo 1500-luvulla, jolloin kiertävät näyttelijäseurueet shakepearioitaan esittivät, ja kiertueissa kautta aikain.
Mukavaa perinteen elvytystä tämä kun: lääkäri tulee sairaan luo - eikä potilas terveyskeskukseen. Palvelu pelaa.
Tietysti rokottavat lipuista vähän enemmän kuin amatöörikesäteatterilaiset, niin kuin pitääkin: eivät ole mitään valenäyttelijöitä, vaan ihka oikeita - taso maksaa. Ja kannattaa maksaa.

ps
Ovat  pahukset aina niin ranttuja tuon kuvauskieltonsa kanssa, niin pistetääs historia kiertämään:
Kiertävää teatteria
*** myös

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Pitäs varmaan vaieta

... ja suu suppuhun laittaa.
Eilen näet nimittäin täyttyi tusinas kesäteattereita!

Paras kaikista oli. Vaan toisaalta eipä ihmekään: ammattilaiset asialla.
Ilikiänkö ees sanua: alastonta roikalehtimista 15 beaufortin tuulessa ja liämäsatteessa. Sanos semmonen joka ei ymmärrä hyvän päälle höykösenpölähtävää.

Kaavilaiset olivat asialla, nuo mainiot maarianvaaralaiset.
Mimiikka siinä kukoisti. - Siistii! Huikeeta! huudahtais Teme sekä muut sanaköyhät jääkiekkoilijat ja jatkaisivat: - Aivan Mieletön Tatsi.

Totta puhun, vaikka vähän venkoillenkin.
Nyt sen oikein näki, miten liki kaikista kesän näytelmistä puuttui ruumiin kieli.

Se koiranlurppakin miten hellyttävä ja yleisöön uppoava.  Syliinsä olisi jokainen ottanut, vaan mitä sitten jos olisi: alta lurppakorvien paljastui iso miehenroikale. Kyllä sitten ainakin me miehenpuolet olisimme tuhat kertaa mieluummin ottaneet syliimme nuo pontevat naiset: vallesmannin tyttären ja piian.

Agapetuksen Aatamin puvussa ja vähän Eevankin oli esityksen nimi Ristissä, juonta ei juuri lain mutta, kuten sanottu: mikä miimisyys! mikä rytmi!
Pakko paljastaa edes yksi tekijänimi - koreografia: Sakari Saikkonen

Muuta en uskalla sanoakaan, koska saattaa hyvinkin olla että hilut kinttuihin kilahtavat, kun vielä kuvan näkyviin laitan, vaikka esityksen kuvaaminen oli ankarasti kielletty.

PS
Luiskahtikohan lautamiehen titteli tässä samalla?