Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Evita Perón. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Evita Perón. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. lokakuuta 2023

Evita

emme toki niin kevytkenkäisiä ole, että pelkästään viihdytyskiertueella olisimme olleet - pois se meistä.

Kyllä se kaiken kaikkiaan oli tämä joka matkamme määrä:


 Eikä ensimmäistä kertaa:

 EVITA!

Nyt tuonne ylös ruskan värjäämän puistikon taakse Jyväskylän kaupungin teatteriin kipinkapin kiertotietä käyden Samaan!

EVITA

Hiukka pienemmällä esittäjämäärällä estradilla SAMA 

Hyrisyttihän se jo ennakkoon moinen, sillä muistin, että näin siell Tallinnass silloin eläkeiän kynnyksellä opelle kävi kylmät:
"Ilta on hieno ja tunnelataus sen mukainen. Jo toisen näytöksen alkupuolella, kun suuri kansanjoukko ylistää Evitaa myrskyisämmin kuin Perónia itseään, alan tunnustella, vaimolta kysellä että flunssankehnoko puhkeamassa kun niin syvältä kurkkua kaivaa ja värisyttää, kunnes alkaa soida laulujen laulu Don't Cry for me Argentina, niin jopa älyän että syvä tunnehan se vyöryy iskee ylitse, räväyttää salaman kirkkaudella, voimalla, väkevyydellä ...
Sepä siitä. Tarton Vanemuine-teatteri on käynyt lävistämässä melkein-eläkkeelläolijan, miltei raadoksi räväyttämässä."

No nyt ei aivan noin syvävesiin joutunut näiden jyväskyläläisten käsittelyssä / vieminä, Hän, tämä eläkekonkari, vaikkei paljon puuttunutkaan: Ylen taitavia olivat esittäjät, ylen taitava pukuloisto ja lavastus ylipäänsä. Ennen kaikkea ne korkeat joonialaispylväät saivat ensi ihmetyksen: kätevä, kätevä puuseppä heillä.

Che, Miika Laakso, oli luotettavan oloinen linkki ja selkeäsanainen parjaaja siinä edessä, välissä näyttelijöiden ja yleisön. Hän se selvitti, että älkää hyvät ihmiset, kansa, uskoko tuon naisen tai tuon everstimiehen puheita - se feikkiä on, tuhoon tuomittua itsekkyyttä.

Esityksen tähti, suorastaan! 

Ei Evitassakaan, Saara Jokiaho, valittamista, loistavimmillaan siellä ylhäällä kimaltavana presidentin vaimoksi kohonneena; no, ehkä rahtunen lisää kokoa, jota taas oli kyllin Juanissa, Juha Valkama.

Ai niin tämä oli musikaali, eikä musiikista vielä mitään mainintaa siksikään, koska se toimi ja vetosi - tosin korvia koettelevan kovalla toistui ääni. Vaikka eläkeläisen kuulo jo heikentynyt, niin silti. Ainoa miinus siis. 

Ikälisä ja lisääntynyt elämän kokemus sen tekevät ja selittävät, eikä esitys, jos tällä kertaa jäikin kurkunkaivuu kokematta. 

Jyväskylän kaupungin teatteri: Evita


Irtiottosarjaa IV
ei jatk.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Löytöjä

 nettiä selaillen

Jokunen viikko sitten haravoin ja hakuammuin kulttuuria tästä värkistä, josko löytyisi tuon jokapäiväisen [lue: turhanpäiväisten] IS-IL-akselin ulkopuolelta kunnon luettavaa. Eikös napsahtanut esille mielenkiintoinen uusi tuttavuus: Kulttuuritoimitus.fi

Pikkuisen säikäytti aluerajoitus, näinä korona-aikoina:

Suomen suurin kulttuuritoimitus seuraa kulttuurielämää Tampereen ja Pirkanmaan näkökulmasta.

Tokko p-karjalaiselle kerjäläiselle mitään jaettavaa? Vaan kun kehuu olevansa Suomen suurin kulttuuritoimitus, niin täytyy olla. Lupaus perässä kuuluu: Kulttuuri kuuluu kaikille!

Ja kyllä. 

Ja onhan kosketusta Tampereen Telakalta ainakin Hurmeen Hullun verran. Ja Linna/Päätalo, Viidasta puhumattakaan. Se Juicekin.

Sitäpä sivua löydön jälkeen on tullut kurkatuksi harva se päivä, vaikken ihan vielä niin vakuuttunut olekaan, jotta olisin kelpuuttanut tuonne yläoikean Suosittelen-listaan. ↗

Mitäs siellä tänään sunnuntaina? Poimitaanpa kypsät marjat koppaan:

1. Heti aluksi tuttu, eilen Kirsi Haapamatin kirjoittama teatterinäkemys Seinäjoelta, Evita,

josta teatterielämys jo menneiltä ajoilta,
kymmenen vuoden takaa Tallinnasta, mistä riehaannuin kirjoittamaan KL-blogiin tähän tapaan - ja ISOLLA:
 

EVITA! Argentiina!

.
.
.
MATKAKERTOMUS  osa 4   Musikaalissa
 (Neljännen päivän kysymys jätetään kysymättä, koska edellisiinkään kysymyksiin ei ole tullut yhtään vastusta!)

Koko ajan ei voi hönttästä turhan perästä, jossakin vaiheessa pitää terästäytyä ja täytyy alkaa sivistäytyä.
Ulkona Viru-hotellin edessä isossa lakanassa loistaa naisen kuva.
 EVITA!
Evita ehta elävänä illalla. Esitys aivan tuossa nurkan takana. Estonia teatterilta hyppäys. On Evitan aika Nokia Kontserdimajas.
Tähän majaseen mahtuu istumaan 2000 nopeinta, me eturiveihin enää. - Tuota kujosta myöten, viittaa lipunkatsojatäti, ystävällisesti.
Satakunta esiintyy estradilla. Toinen mokoma soittaa montussa. Evitana Maarja-Liis Ilus, pari kertaa kympin sakkiin Euroviisuissa sijoittunut. Hänen halventajanaan itse Che Guevara, Vaiko Eplik.
Heti alkuun presidentti Juan Perón, Marko Matvere, ilmoittaa kansalle 26.7.1952 suru-uutisen: "Eva Perón, kansamme henkinen johtaja, on muuttunut kuolemattomaksi kuoleman kautta."  (Requim for Evita)
Che loikkaa takki levällään istua harottamaan arkun päälle ja huutaa laulaa epäilyksensä julki: Oliko hän enkeli vai huora, joka kiipesi vallan huipulle keinoja kaihtamatta. (Oh What a circus)
Ilta on hieno ja tunnelataus sen mukainen. Jo toisen näytöksen alkupuolella, kun suuri kansanjoukko ylistää Evitaa myrskyisämmin kuin Perónia itseään, alan tunnustella, vaimolta kysellä että flunssankehnoko puhkeamassa kun niin syvältä kurkkua kaivaa ja värisyttää, kunnes alkaa soida laulujen laulu Don't Cry for me Argentina, niin jopa älyän että syvä tunnehan se vyöryy iskee ylitse, räväyttää salaman kirkkaudella, voimalla, väkevyydellä ...
Sepä siitä. Tarton Vanemuine-teatteri on käynyt lävistämässä melkein-eläkkeelläolijan, miltei raadoksi räväyttämässä.

(  André Rieu ) ( Anna Eriksson )  ( Madonna )


Siinäpä toinen löytö, nyt oma, jonka löysin kun tongin taustaa Seinäjoen Evitalle.

Että eiköhän tämä pyhäinen päivö kulu nyt tämän Tampereen Kulttuuritoimitus-sivun parissa, mikäli sen jokainen juttu yhtä pitkiä muistinkaiveluja synnyttelee.


ps
Sittemmin vielä tämä sama Jyväskylässä: https://hikkaj.blogspot.com/2023/10/evita.html



perjantai 26. toukokuuta 2017

Ceaușescu - naiset

Heti oikaisu otsikon monikkoon, Nicolaella oli vain yksi Nainen, Elena, josta riitti naista koko elämän ajaksi. Syrjähyppyjä ei tarvittu, puolin ei toisin. Yhdessä silloin joulupäivänä 1989 kuolivatkin.

Yhä hupsumpaan käy kirjan sankareiden taival, yhä vähemmän arvoa on kansalaisella. Uskomatonta lukea näiden johtohahmojen toilailua kansansa johtajina. Niin kuin nyt näitäkin romanialaisia. Neljä vuotta koulua käyneestä Elenasta, joka alun perin ei Elena ollut, oli Lenuta, ja joka alun perin ei ollut syntynyt vuonna 1919, oli 1916, ja jolla teloituspäivään mennessä oli 74 arvokasta yliopistotitteliä, vaikkei kirjotuskaan kielioppivirheittä sujunut ...

Jäljet oli syytä häivyttää nuoruuden aikaisilta prostituoidun poluilta.

Elena, kuin esikuvansa Maon Jiang Qing: yhtä suulas, yhtä hyökkäävä, yhtä vallanhaluinen. Kyltymätön vaatimaan lahjoja: Jordanian kuninkaalta huvipursi, Ranskan presidentiltä garderobiin täydennystä, Saksan liittokanslerilta mersuja talliin. Carterilta ei tosin onnistu saamaan kuin kirjan minkkiturkin sijasta. Eikä hän tyydy pelkkään Conducătorin vaimon rooliin, vasta 'Kunnioitettava insinööri, Kansallisen tiede- ja teknologian johtaja' kalskahtaa jo vähän sinne päin.

Romanian kansan on lisäännyttävä, naisista on tehtävä synnytyskoneita.

Runoilijan on runoiltava hänestä: 'Naisista suurin, kansamme koskaan näkemä.
Romanialaisessa asussasi muistutat taivaan tähteä.'

Elena löytää uuden esikuvan: Evita Perón.
Kohtakos kuuskymppistä 'Suurta intellektuellia' palvotaan virallisin menoin.

On siinä siis naista Nicolaelle nokko, ei tarvetta eikä uskallusta aviomiehen potkia aisojen yli.

Sitten tuleekin tuo joulupäivä, tuomion päivä, joka pöyristyttää Maan äitiä:
"Elena valittaa vartijalle, joka sitoo hänen kätensä selän taakse: - Lapseni, sinä satutat minua. Hän on ja pysyy maan äitinä ja kaikkien Romanian maaperää tallovien äitinä. Miten omat lapset uskaltavat nostaa kätensä äitiä vastaan? Hän yrittää vielä viimeisenkerran rimpuilla itsensä irti, mutta siteet ovat tiukalla. Hän anelee sääliä teloittajiltaan..."

On meitä moneksi!
On on.
Musso - Lennu - Josif - Salaz - Boka - Mao - Tsau - Aatu

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös