Ilmetty ope

- Ihan kun meijjän ope! olin kuulevinani kuiskeita menneiltä ajoilta.
- Just tuolleen se riehaantu yhen äkin.
- HUMPUUKIA! huusi ja kehu Linkolaa.

Ne nuo teatteriesitykset ovat vallan mainioita, pääsee tuommoiseenkin tunnelmaan halutessaan, vilkaisemaan itseään uudemman kerran peilistä.

Hittolainen! Huvitti tuo tyyppi estradilla: kitupiikki, visukinttu, Roope Ankka. Ilmetty minä!

Tämä ajastaan jälkeenjäänyt työnsankari Ernesti Kituri, Ebenezer Scrooge, Ilpo Jorasmaa, sentään viisastui lopulta, kun näytettiin kolme menneisyyden omaa kuvaa. Tiukassa oli, mutta löytyihän jalo joulunsydän miehestä - ja kukkaron nyörit aukesivat.
Kaikille tuli hyvä joulumieli.

Dickensiä tämä: Saiturin joulu.

 

Laadukas talviteatteri Riäkkyteatteri esitti vauhdikkaan version Dickensin rahapulassaan kirjoittamasta menestystarinasta. Symboloiko teatterikipale myös tätä itsenäistä, itsepäistä kuntaa, mene ja tiedä? Kuntavertaus käväisi mielessä senkin takia kun pääosan vetäjänä entinen kunnanjohtaja.

Oli menoa ja meininkiä, vastakohtia niin ihmisissä kuin tapahtumissa. Ilo ylimmillään. Suru syvimmillään. Ja sopivasti hiljentymiä riehan keskellä.

Kolmisenkymmentä näyttelijää ja näyttelijän alkua nasta laudassa lavalla (kunnan asukasluku 2250) ja katsomo (toistasataa) täynnä. Kyseessä sentään jo viides esitys.
Menestystarina, siis.

Hyvin vedit osasi, Ilpo, kun pystyit palauttamaan samaistumiskohteen elävänä mieleen. Siinä samalla toteutit myös ohjaaja Kirsi Koskelon asettaman näyttelijäntehtävän: "Kaikki on kuitenkin yksinkertaisimmillaan kiinni ihmisestä, näyttelijästä, joka kuvittelee olevansa tarinan henkilö, vaikka onkin joku muu."

Oli tunnelmallista saapua joulunpunaiseksi valaistuun joulun- eikun koulunpihaan ja hyvillä mielin puolentoista tunnin jälkeen poistua samoissa tunnelmissa. Kyllä tämä tuokio kirkkaasti korvasi Kauneimmat joululaulut!

hiihdot 10/119 km = 16 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös