koulunkäyntikokemuksia
 |
| SKS Kirjat 2023 |
No jopas jotain: lennähti kätöseen tuommoinen teos - vähän vajaat puolentuhatta sivua, ainakin kilonkaks verran.
No mikäs, koulukaupunki Kahilan Ellin poikalyska-ajoilta ja palanpainikkeeksi vielä Kirkisen Heikin korkeakoulu, armeija-aikainen lomakeidas ja ties mitä Karelia-iltoja siihen höysteeksi.
Läpituttu paikka. Etenkin nämä asumis-/kämppäkadut:
- Kirkkokatu
- Ilveksenkatu
- Rantakatu
- Kuusitie
- Tulliportinkatu
- Tammitie
- Kirkkokatu uudelleen
Nahkurinkatu siellä Mutalassa, josta rallattivat 'Elä mäne Mutalaan, Mutalassa tapetaan!', tuli ensimmäisenä paikkana tutuksi. Pikkupoikana Hilkka-tätin ja Pekan, kummien, vuokrakämpillä Viktorin talon yläkerrassa muutamatkin uudet vuodet kateltiin, miten kaupungilla ampuivat rakettinsa. Mitä lie ollut 50-luvun loppupuolta. Sittemmin Vanamokadulta.
60-luvun loppuvuosina se pelottavan Ellin lyska ja Mannen turhautunut huokaus matikan tunnin lopussa, kun piti seuraavaksi tunniksi poistua luotamme 'niitä potenssiuunoja opettamaan'.
70- ja 80-luvulla Kirkisen lupsakkaa opevalmistusta Simo Seppoineen ja Tuunaisineen. Paikka oli Tulliportinkadulla, neljänkympin asuntokin samassa pihassa pari vuotta.
Noita vuosia kirjasta lähinnä haeskelin kaikkine teatteri-Turkka show'ineen ja kaupungintalopaloineen; ja paloihin meidän vuokrakämppäkin siinä sivussa Rantakadulla sittemmin.
 |
| Torikadun alakuvaa uudempi linja-autoasema ! Tuolla takana Rantakadulla palanut kämpämme eli SPR:n talo, jossa oli leipomo ja 'Sikala'-kahvila/ruokala. |
Paljon omia muistoja ja omia kokemuksia nosti kirja mielen viereen. Siinä mielessä virkistävä - sana jota ei juuri tule historian kirjoista puhuttaessa käytetyksi. 👍
 |
| Tästäkin torikuvasta ja ennen kaikkea tuosta matalasta linja-autoasemasta muistuu mieleen, miten yks Harisen poika, jo kauppakoulukas, kävi asemalla päivittäin koti-ikävissään kurkistelemassa Riäkkyllään lähteviä linja-autoja, josko ois nähny tutunnäköisiä kasvoja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti