Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 22. lokakuuta 2019

Sosiaalinen elämä

Sosiaaliseen elämään harvoin osallistujalla ilonhetkistä yhenäkin tunkua.

  • Tiistaina viiden laboratorioveriputkellisen jälkeen soittaa Galina terveys- eli hyvinvointikeskuksesta: ei näistä kerry kuin yksi piste, kahden pisteen jälkeen vasta saat ohennuslääkkeen limmeriisi, viimeistään kun täytät seitsemänviisi. 

- Siihenhän on ikuisuus. Lupaako se noin pitkän pätkän elämää!

  • Torstaina kuusiaita on leikattu, tikapuilta putoamatta; enää rännien puhdistus jäljellä.

- Sitten talvi saa tulla jollottaa.

  • Perjantaina ulkosaunaa ei mikään voita hikilenkin jälkeen.

- Sauvoilla yhdessä kumpikin.

  • Lauantaina poikaperillisen perhe käy onnittelemassa: suklaata ja kaksi riviä lottoa kortin välissä, ja miten mukava kujerrellessa pienenpienten kanssa, lukea kirjaa vierekkäin sängyssä maaten, kohta kolmevuotiaalle kuiskutellen: "Käypä mummolta kysymässä joko ois sapuskoo tarjolla." Ponnahtaa ja pian kuuluu keittiöstä: - Onko mummo jo shapuskoo?

- Että osaakin löytyä sattuvia sanoja kulutettavaksi.

  • Sunnuntaina on pyhäinen tuntu muutenkin, mutta siihen vielä tytön haku junalta.

- Residenssiviikkoon korpeen menossa kotisaunan kautta. Joku japanilainen siellä kuuluu jo taiteilevan. No, Niinistöhän puolestaan Japanissa Naruhitoa keisaroimassa.

  • Maanantaina heti aamusta soi puhelin, nyt on vastattava, koska soittajan arvaan: ikiaikainen ystävä syntymäajoilta asti soittaa rilauttaa lämpimän puhelun.
  • Yhdentoista särvessä ajaa auto pihaan: - Ei helekutti! Punkaharjun kupeelta toinen ikiaikainen ystävä Ulpunsa kanssa. No johan on markkinat! Ei paremmasta väliä. Otetaan vastaan ja siunaillaan voi tokkiisat.

- Siunaillaan sitäkiin jotta eihän sitä nyt tarvitsisi ottosten kanssa tulla: perunakassin ja ruisleivän.

  • Ja vielä tämä kaiken kukkuraksi: sisko sieltä kaukaa bulevardiloilta soittelee. Kolme tuntia kulahtaa helposti puhelinlankoja pitkin.

- Jopas jotakin, tämmöistäkö on sosiaalinen elämä? Nautinnolista. Ihan unohtunut oli.

ps
illankamussa tulee vielä yksi puhelu, vaikkei pitäisi enää tulla. Vaimo vastatkoon!
"Ei asu enää tässä numerossa", vastaa.
Turhaan säpsähdän: enkö?

"Puhelinmyyjä", vastaa Vaimo. "Eliminoin."





4 kommenttia:

  1. Galinasta tuli mieleen lapsuuskylässä asunut Itä-Karjalan pakolainen Ontrei, joka seurasi ahkerasti radiosta Sosiaalista kirjelaatikkoa ja vetosi siihen joka inttelyssä: "Mie kuntelin männä viikol sosialistiluadikkou, siel sanottih jotta..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      Meijjän kylän Onni taas kuunteli N-Liiton rätiseviä puykiradiolähetyksiä mielellään ja nimesi lukuisat kissansakin sen myötä Sergeiksi, Nikolaiksi, Nikitaksi ja millon miksikin radioaaltojen innoittamana.

      Poista
  2. Onnea merkkipäivän ja sosiaalisen elämän johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM

      kiittelen, vaikka välivuosia vielä mennä viiletellään - ja yhä vähemmän kasvokontakteissa ollaan, mistä johtunee jotta
      kirjojen lukuvalikoima näkyy kääntyvän enemmän henkilöhistorioihin: Mieto meni juuri Kirjavinkkeihin.
      Loiri ja Simola koputtelevat paraillaan oven takana rystyset kippeinä.

      Sentään kotona vielä asutaan, vaikka puhelusta ensin luulin toisin. ;)

      Poista