Paavo ja Dostojevski

AlfalTV:ltä kuului taas totuus, kuten monesti: noita kaikkia rämpytyskanavia on turha vanhemman väen käännellä katsottaviksi.

Paavo Väyrynen oli illalla istahtanut Taavi Vartian Kuvia ja käännekohtia -ohjelmateatterin näyttämölle. Pitkästä aikaa puhkaissut mediamuurin, joka on estänyt näkyville tulon. Halua olisi koko ajan ollut, mutta, tiedättehän, 'media vaikenee minusta'.

Tuolissa istui inhimillinen ihminen, herkistynyt, itkuinenkin. Sillä tavalla uusiutunut, ei mikään kone.

Sinun-kaupoilla aloitettiin ja olen onnellinen -vastaukseen lopetettiin.

Siinä välissä monta elämänmutkaa kierrettiin ja väärinkäsityksiä oiottiin. Kuolemaakin joka monin paikoin on liipannut liki, ja pojan kohdalle osunut, pohdittiin.

Hirtehisesti kertoili Paavo kirjoittamastaan Kekkos-Koivisto -näytelmästä /katso!, jossa Paavo esitti Kekkosta kesähelteessä, vaikka lääkäri oli varoittanut vasta flimmeristä kärsinyttä potilastaan välttämään moista tilannetta.

Eikös yleisön joukosta joku saanut sairauskohtauksen, ja pian ambulanssi piippaili paikalle. Vaimo kotonaan tuumailemaan: - Nyt sitä Paavoa sitten viedään!

Minusta Paavo oli aito, mitä hevillä en kyllä hänen kohdallansa tunnustaisi. Vaan mistä näistä tietää - julkuista!

Niin, sen legendan koko Dostojevski-tuotannon läpiluennasta viikonloppuna selvensi siten, jotta hän luki kaiken D:n tuotannon, joka oli Keminmaan kirjastossa eli vain muutaman hassun teoksen ja nekin kursorisesti, koska haki tietoa venäläisestä filosofiasta, Venäjän henkeä: Kirjoituksia kellarista -teos sitä eniten heijastaa. 

Kaunokirjallista lukemista se ei siis ollut, sitä varten on Waltarin Sinuhe ja muut tuotanto sekä Leinon runot.

Tai mikä tulkki minä olen, katsokaa ohjelma omin silmin tästä. 

KIRJA-ARVOSTELUT 

*** myös