Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 25. syyskuuta 2018

Selkävoitto?

Ilman kolaria, kerran pari vuodessa on käytävä uusimassa tämä Hesassa ajamisen ajokortti, eli herättelemässä huomiokyvyn ja reagoinnin taitojaan unipölyn alta, jota vuodenmittaan kertyy ykstoikkoisessa maantieajossa.

Ole valpas!
Aina mieli, se on turva verraton - padampam-pam!
Jori-setähän se tuohon malliin honotteli, tai jotain. tark. 

Liki se liippaa aina tuo PAM! Hesassa. Vaan vielä tämän kerran selvittiin ehjin nahoin. Ja päästiin ajelemaan aurinkopäivänä, ruskamaisemiin, vaikka aikanaan yllättikin yö sitten kun kylättelyn jälkeen haikamielin paineltiin yönselässä kohti Karjalaa.

Kuun valossa mikä ei kuitenkin ollut ajellessa; minkä nyt vettä ripautti vähän väliä ja mustasi pikitien imaisten niin pitkät kuin lyhyetkin valot sisuksiinsa. Lahdessa oli kullannut aurinko Salpausselän, Kuorttiin lasketeltiin vielä kirkkain mielin, kunnes jostain joku hra Ex Tempore vilahti autoon:
- Eiköhän poiketa serkun luona!
- Poiketaan, eihän tästä oo kuin kymppi.

Käännyttiin.

Muutaman tunnin jälkeen, pimeyden tultua istuttiin taas autossa, missä lie istuttu Juvan seutuvilla, Mikkelit, Visulahdet, Olokorjaamot oli ohitettu, niin yhä siunailtiin, että eipäs tullut aikanaan poikettua Pertunmaan-serkun luona, ja nyt kun poikettiin niin mikä ilmoitus Raimolta kuultiin: - Ei Annikkia enää ole. Leskimies olen ollut jo kymmenen vuotta.
Ja siihen päälle sitten tottumuksen totuus: - Ja kun vaimo kuolee, niin ei yksin ihminen lähde, lähtee ja kuihtuu ja muuttuu lähes kaikki.

Siinäpä sitten totuuden valjettua köröteltiin pimeässä ja mietittiin elämän kulkua ja pälyiltiin hirvenhaamuja. Kerran vielä keskeytettiin matkanteko ja noustiin päätä tuulettamaan yön koleuteen JariPekan laajalla asvaltilla ja sisällä hämmästeltiinkummasteltiin traktorin virkattua vaatetusta. Totta totisesti tuota valmettia ei tulevana talvena palella!


Ja eikun yönselkään, kahvin maku suussa kohti Varkautta. Nyt taas sirkein silmin ja painavin kaasujaloin. Pian voiton puolella matka, selätettynä öinen tie.

Siitäpä sitten vaivan palkkakin oli pian tuleva - meidät huomattiin, päästiin parrasvaloihin, kun himppu ennen määränpäätä oranssilamppujen hämärissä välähti yössä kirkasta kirkkaampi tähti, silmiä häikäsevä valonvälähdys.
Ja se kirkas silmiä häikäisevä valo lähti pylväästä, jossa on kaksi silmää päälletysten.

Selkävoiton sittenkin oli ottanut yö?

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


12 kommenttia:

  1. Arvoisa linssilude-maailmanmatkaaja -hikkaj

    Se on ihan hyvä asia, että on viranomainen laittanut nuita valokuvauskoneita tuonne tien varteen.
    Sitähän vanha kansa tiesi sanoa, että jos ei oo kellä muita omaisia, niin onhan aina kuitenkin näitä viranomaisia ...

    Semmonen kauhun tasapaino on linssiludepelehtimisellä ja perinne-Valmetin huvikäytöllä, jotta Valmetille ei salamavalo välähdä.
    Vaikka ois koreammatkin kuteet päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      vaan saishan nuo v-omaiset sijottaa nuo tötterösä semmosiin paikkoihin missei ois ohikulkijoille niistä riesaa. Hämeen härkäteille ja semmosille syrjäsille teille joissei pääsis kulkemaan kun nuo ferkut ja valmetit...

      Poista
  2. Käväisin minäkin tuossa herrain Helssingissä, kokous piti mielestäni olla, ja oikein olin törtevän oloisena Onnibussissa. Sieltä meinasin illankuhjassa jatkaa Jyväskylään, kotikonnuille.
    Vaan selvisi siinä Turun ja Helssingin välillä, että olen erehtynyt päivässä, kun tarkemmin kännykän sähköpostia selasin. En jiännä pölvästelemään viisiä tunteja pääkaupungissa, vaan ostin siinä matkatessani lipun seuraavaan Onnikkaan, jolla Jyväskylään pääsi. Jouduin minä siinä Kampissa olemaan vajaan tunnin, ja ihan riitti.

    Oun ottanna nuilla pitemmillä siivuilla sen käytännön, että jos julkisilla pääsee, ja lipun saapi jostain tarjouksesta, niin minä käytän niitä. Ehin lukkee matkan aikana ruotsinkielistä jännitysromaania hyvinkin puolet isosta tiiliskivestä.

    Eikä ne tienvarsien tähtöset tuiki. Minulle taisi viimeksi tuikkia Mäntsälässä, kun oltiin menossa kerrattain oopperoita katastelemaan vuosia sitten.

    Annan kyllä jylisevän hyväksyntäni poliisin valvonnalle. Vielä kun oisi niillä semmoinen vehe, joka hullut ohitukset rekisteröisi, niin tulisi tuo rintamaiden halki vanhaan pääkaupunkiin kulkeva vt8 huomattavasti miellyttävämmäksi, kun lähtisi muutamilta mustien isokokoisten autojen kuskeilta aloluvat oottelemmaan sitä, että kiire mänis sivute.

    Niin, se Mäntsälän välläys poiki vain huomautuksen. Ol se ylitys niin pieni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      ' mustien isokokoisten autojen kuskeilta '

      Just nuo! Mikähän noilla heittää? Minne just noilla muka ylikiire?

      Ootellaanhan sakon suuruutta - onneks ei ollut oma auto! :)

      Poista
    2. Eihän tuossa jos rahalla seleviää. Ei ne sinua kunniallista elakemiestä linnaan vie.
      Tul tuossa toas mieleen Kavin viisas toteamus vähän mukkaillen. (oma osuus:)Hallituksethan on hirveän huonoja aina ja kaikki (Kavin ossuus)mutta minulle kelepaa semmonen, jonka edustajat ei öisin hae ihmisiä kuulusteltaviksi ja hakattaviksi.

      Etta kyllä se tuikkiva tähtönen harmillisuuvestaan huolimata on ihan meijän yhteiseks parraaks.

      Lohun sanoja tässä koitan löytää.

      Poista
    3. äej

      ei muuta kuin lautamies telekien taakse!

      Kavi on oikkeessa.
      Pienessä Siperian-pelossa elelevät Pronssitähen väki Saarenmaalla Paula Havasteen uusimmassa romaanissa, jota tuossa oheisessa Luetuimmissa selevittelen: painasehan ja lukasehan kaunis lämpöinen kirja.

      Tuskin nuo sentään entistä tuomionjakajaa Siperiaan asti raahaavat, katellaanhan.

      Poista
  3. Hyvä varttunut miesväki

    Sitähän vois niihin isompiin mustiin autoihin laittaa jo myytäessä semmosen lisämaksun, jolla sitten katettaisiin ne myöhemmät käytössä ilmaantuvat nopeusmittarihäiriön aiheuttamat ylinopeussakot.

    Ja mikäli oikeen muistan, niin niissähän jo on se lisämaksu siihen hintaan leivottuna.

    Tai sitten niihin vois tehtaalla tai ainaskin maahantuojan verstaalla laittaa ehjät nopeusmittarit !

    Jotta, eikun kaahaamaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      eikö nuissa lie niinkun sanot jo se ylihinta sitä varten!
      Vai oisitko valamis maksamaan yhestä autosta satatuhatta!

      Miusta jo parikytdonaa, ne Antti Mäk Koin taskurahat, autoon sijoitettuna on virhesijotus.

      Oikeestaan niihin pitäs asentaa semmonen sähkölevyn sisältävä pakollinen kuskinpenkki, joka poltteleis perskannikoita jos ajas vähänkin ylinopeutta ja jos paljon niin polttas pöksyihin reiät.
      Kannikat rakkuloilla ois tärkeissä kokouksissa hankala istuskella.

      Poista
  4. Arvoisa sähköisen vaikuttamisen ideamies hikkaj

    Niinpä ! Kun on niissä jo ne penkinlämmittimet, niin niihin vaan semmoset säädöt, jotta sama selssiuslämpö ois vastuslangoissa kuin mikä numero ois nopeusmittarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      tuopa sopiva viritys!

      Kumma jos eivät trafit sun muut instanssit ota onkeensa meidän ehotuksia, joista tietenkään emme provisooreja vaadi.

      Poista
    2. Arvoisa epäobamamainen hikkaj

      Se yks entinen pressa saa/ottaa kuulemma 400 000 euroa/taalaa yhestä puheesta. Lieneekö sillä tuli persiin alla ?
      Meillä toki on HöY/ BöU-stipendirahastossamme kohtuutaaksat !
      Ja korkeintaan kylmä rinki ...

      Poista
    3. Voksi, sir

      ja paremmat tiedot - jos eivät niin oikeetkaan!

      Poista