Joulunaikaan olisi enempi puhuttava syntymästä kuin kuolemasta, mutta miten kauniisti, kirkkaasti ja liikuttavasti voikaan ilmaista iloisen surunsa.
Luin lehdestä:
"Rakas timanttini, kiitos säihkeestäsi."
Se on niin Leenaa, niin Leenaa,
että sydämestä osaaottavasti ottaa.
Vuosikymmenten ajan kimpassa.
Rehtori siinä hyvästelemässä rakasta miestään joka yhdenäkin yhdellä soudulla jo aikoja sitten oli muuttunut historian lehtorista maatalouslomittajaksi.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Tekijästä: Suomen arvostelijain liiton eli SARVin JÄSEN - ja sen tasossa huomaa 🤣😊🙃
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti