Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Mersuseppä laulaa

 
 
Sitä tuota meijjän museoikäistä mustalaismersua joutuu aina sillon tällön käyttämään kunnon sepällä, mitä kun on 700 000 kilometriä mittarissa. Moottori kestää kyllä mutta matkamittari on jouvuttu käyttämään Tamperetta myöten korjuutettavana.

Nikottelee se moottorikin joskus harvoin, mutta silloin on minne mennä: no pajalle, sinne luottosepälle kaupungin taakse. Ja kun seppä, semmoinen tumma isoruppinen möreä-ääninen ystävällinen mies, muutaman kerran konepellin alle nuuhkasee, niin pian on homma hanskassa ja varmoissa öljytyissä kourissa.
Eikä maltaita maksa, ja aina kuitilla.

Ei sinne minkäänlaisia viittoja tahi opastuksia vallantieltä ole. Ne on turhia:
- Näkyy nuo osaavan tänne kun ensin kaupungissa yrittävät vielä tyyriimmälä korjuuttaa, kumahtaa huvittunut vastaus ihmettelyyn miten vaikee tänne on eksyä.

Takuukorjuuta ja luotettavaa palvelua vaikkei välttämättä siltä näyttäs jos äkkinäinen ympäristöä tutkailee. Eivät paikat kiillä.
Oikein mukava siellä pajalla taikka korjaamolla, kuinka vain, on pistäytyä; joskus ihan toivoo kun särkys auto ja pääsisi asiakseen tuossa miljöössä poikkeamaan.

Mutta annahan olla!

Yllätysmomentti on vasta tuloillaan.

Nimittäin pyhän kyläreissulla lyötiin lähtiessä käteen CD taikka DVD, mikskä ne nyt noita kiekkoja sanovat, joka tapauksessa joku levykekotelo mukaan ja sanottiin jotta eikun kahontaan.

No tämäpä samainen seppähän se siellä laulua laittoi. Ja koko kiekollisen.
Kunnon bassolla sydämeen käyvästi niin että ihan piti kyyneltippa poskelta pyyhkäistä!


 __________
*** myös

7 kommenttia:

  1. Se alakaa varmaan olla jo perheenjäsen tuommonen kulukupeli. Ja pajan väki kanssa, kultakimpalehan tuommonen on varsinkin semmoselle, jolla on peikalo keskellä kämmentä.

    Kävin aikoinaan Riäkkylässä tekemässä juttua pikkuautosta, jolla oli ajettu 400 000 kilometriä, merkkiä en muista. Sekin tuntu ihmeelliseltä, huollot sun muut oli tehty ite. Meijjän poika osti vanahan poliisimaijan, jolla on rutuutettu puoli miljoonaa kilometriä. Joka vuosi sannoo vaihtavasa, vain ei oo suanna aikaseks, kun on issääsä tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      ja sillon aina etuajo-oikeus kaupungissa: uskaltaa työntäytyä ensimmäisenä risteyksiin kun ei tarvii välittää, tuleeko kuhmu peltiin niin kun uusilla autoilla ajaissa.
      Varmaan sille poliisimaijalle myös järjestyy samalla lailla tilaa.

      Poista
  2. Hyvä perinneväki

    Lienevät mersulla jo moottori ja kori käyneet muutaman kerran vaihdossa ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      sama koppa, sama moottori - trippimittari jumii.

      Poista
  3. Tuo mussiikkikiekko näyttäs piällisin puolin ja kenties sisällöltään olevan mukavamman tuntunen kun tiällä:

    http://www.uusimaa.fi/artikkeli/476470-tasta-kansanedustajan-kappaleesta-nousi-kohu-hs-arvioi-itse-onko-vuoden-1918

    VastaaPoista
  4. Hyvä sopivaisuuden testaajaväki

    Sitä saapi elokuvantekijä ja historiakirjan kirjottaja ihan eri tavalla juttujaan julkasta kuin kansanedustaja. Etenkin jos se on persu !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ + VP, sirit

      sohastaan nyt kerran on sohasemaan lähetty:
      kasso > https://www.city.fi/blogit/hikkaj/talvisaikaan+ei+voi+hukuttaa/132700

      Poista