Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 3. joulukuuta 2016

Hellanlettat tentään

Tänään tapahtuu historiallinen jopa talon nimen muuttava ensivierailu.
Paikat on puunattu ja puhdistettu, lumet kolattu pihalta.
Puoliääneen monta kertaa otsikon sanat rallateltu kun on nähty ja koettu miten pienen pienet sormet puristuvat pehmeäksi nyrkiksi, kietoutuen koppaan työntyneen tunkeilevan sormen ympärille.
Mites sitä sanotaankaan valloitusta tarkoitettaessa: 
"kietoo sormensa ympärille".

Toivottavasti hänestä tulee ajatteleva, mutta vähemmän ajatteleva mies kuin nuo kaksi edellä esiteltyä, jotka liikaa ajattelemalla ohittivat onnensa.

8 kommenttia:

  1. Taitaa muuttua mummolaksi. Mikäpä hienompaa, jos on niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      oikeestaan ei siinä pelekkä talo vaan koko, Päätalon sanaan, kartano sisältyy uuteen nimeen.

      Poista
  2. Hyvät nimenvääntäjät

    Jos ei lapsenlapsi muuta Paratiisia Mummolaksi, niin oiskos sitten Esikartano oikia nimi ?
    Siinä kun on se kartano-termi mukana.

    Tarvittaessa voipi panna sopivan etuliitteen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      tuo kartano on kumman venyvä käsite, lähinnä nuihen vauraihen wahlroosilaisten pesäpaikaksi miellettävä - niin eikös jo mökkipahan pihakin oo semmonen!

      - Jäi pihhaan, selitti luokkakaveri Esa ruotsinlehtorille keskikoulussa kun tämä kysy missä siun kirja on.
      Sekös ihmetytti Sultsia joka ei ymmärtänyt jotta kotiin pöydälle se jäi.
      Ei ulos pihamaalle kastumaan.

      Poista
  3. Arvoisa kartanonherra hikkaj

    Aikoinani Kemiössä asuneena muistelen saarella olleen aikoinaan toistakymmentä vanhaa aateliskartanoa, jotka olivat perua ajalta, jolloin bättre folk hallinnoi finnjäveleitä.
    Osa kartanoista oli pikku hiljaa kutistunut tavallisiksi maanviljelystiloiksi, eikä niitä aatelisiakaan paljoa ollut jäljellä.

    Ehkäpä tunnetuin ns. kartano on siellä Söderlångvik, mutta sehän ei ole ollut kuin ratsutila, siis hierarkiassa alempiarvoinen. Tunnetuksi on tullut Amos Anderssonin kesäpaikkana, nykyään museona. Tämä Andersson puolestan, kuten nimensäkin sanoo, ei ollut aatelismies, vaikka ITE-rikas tokikin oli.
    Ei ollut Amoksella lapsosia, ei edes lapsenlapsia, joten säätiöidä piti omaisuus.

    Kaikkien nimeltä tuntema on Helvetin Esikartano, mutta sen tarkkaa sijaintipaikkaa en tiijjä. Arvailen olevan siinä lähellä Ämeriäkkylää, vähän itään päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      ei, kyllä se Helevetin Esikartano on lännessä: Pahamoilla ja Nauruloilla ja etenkin Keimaniloilla.
      Idässä on korkeintaan niitä moottorenkelilöitä, mikä se nyt oli se hammasliäkäri ja muut päristelijät...

      Poista
  4. Lämmittää näin rajusäällä tuo valokuva. Kai muistit varpaitakin kuvata. Ja ensimmäinen hammas on tähellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      on ilo ja lämpö niitä katella ja toive josko ne kasvaessaan ei heti alakas näpytellä näitä meijjän värkkejä alvarriisa.
      Jotennii illautti lukea Hesarista eilen tai toissa päivänä runonaisesta joka aukaseekin runokirjan työpäivien tauoilla kun muut menevät omile konneillesa.

      Poista