Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

lauantai 4. lokakuuta 2014

kuin

kuin kana kaurakuhilaan juurella;
kuin vainion harja helluntaina;
kuin hyppivä orava kuusen oksalla;
-
kuin pietarilainen juhtinahka;
kuin piimää köyhän talon piimätuopissa;

Muori (vasemman korvan hiustupsu) humisi ja nyökki hartaasti kuin kana kaurakuhilaan juurella:
- Muistan minä, muistan minä! - Tuore minä olin kuin vainion harja helluntaina ja rusko kiilteli pinnallani kuin hyppivä orava kuusen oksalla!
Ukkeli (oikean korvan hiustupsu) hörähteli hyvillä mieli, pienen leikinkin lykkäsi jutun juureksi:
- Koko rietas sinä olit päivinäsi lorvimaan korvallisellasi ja välkyit kuin pietarilainen juhtinahka! - Hehe! ja mittaakin piisasi kuin piimää köyhän talon piimätuopissa, kun vettä tuoppiin kaadettiin!
Siinäpä pätkää Volter Kilven Pitäjän pienempiä teoksen osasta Aurinkotytin tanssi, missä suutari Soleniuksen hiustukot puhelevat muinaisia. Suutarin kaljun yli huutelevat toisilleen.

Siinä kuin saa kyytiä nopeassa tempossa, kuin kunnon polkan tahdissa. Eli Kaville ja Ryytimannille vain tiedoksi, että perillä asioista olette, mutta että kyllä tältäkin pesee - ja ennen kaikkea löytyy jos linkoaakin. Ajatelkaas: pari kolme virkettä ja mikä kuinien määrä! 
Huumormieshän Volter on viimeisen päälle kirjoittaessaan. Juha Hurme on painotellut Kilven tekstin hauskuutta, moni ei ole asiaa huomannut eikä uskaltanut tajuta. Ei ihme jos lukijaraukat pitkästyvät jos kaiken tosissaan vakavanaamoin ottavat.
"Yksi parhaista naurua pusertava iloa hykertävä kirjallinen esitys edessä" olen merkinnyt Aurinkotytin III luvun alkuun, ja luvun loppuun:

"Viimeksi on yhtä paljon huvittanut ja naurattanut sekä hymyhuvia tuottanut Päätalon Kallen kerronta armeija-aikaisesta putkareissustaan Oulussa."
Ja voi sitä alleviivauksen määrää, jota kynästäni on irronnut raaputtamaan, kutittamaan pitkin Pitäjän pienempiä. Selkärangat ja -ruodot notkolla saivat varoa kutitusta nuo eläjät!

Muuten, muistivat nuo harmaantuneet ja ohueksi käyneet hiustupsut myös niitä mainioita nuoruuden aikoja jolloin saivat pitää varansa kun suutari oikein syljellään niitä litteäksi lipoi kun häätantsuihin  oli meno: kylläpä silloin nyt kalju päälakikin oli näyttänyt komealta - vai mitä:

"Soleniuksen päälakikin tunki tukkaa kuin sonnitettu sarka orasta ja itsessäkin oli paksuutta pideltäväksi."


3 kommenttia:

  1. "rusko kiilteli pinnallani kuin hyppivä orava kuusen oksalla!"
    Tuon kun olisin tiennyt, olisi päässyt naurattavien esimerkkieni kunnianarvoiseen joukkoon kuin viimeinen pökäle edellistensä pariin fajanssikulhossa huuhdeveden tsunamin kohta matkallensa vietäväksi!

    VastaaPoista
  2. Killistän tässä silmämuniani akkunan läpitse kuin sisäkissa nähdessään ulkomaailman houkutusviettelyksen päivänpaisteisessa puutarhassa yksinäisen punarinnan hypellessä omenia tiukkuvien puiden sammalrungolla kuin suvi vielä viettäisi parhaita päiviään, eivätkä orapihlajan topit ja niiksi naamioituneet vaahteransujot kutsuisi vetämään roikkajohtoa kuin mustinta myrkkymatoa nurmikolle kiemuroimaan ja pärisyttämään leikkuria tasaustyötä tekemään kuin parturi saksineen metsittyneen ahavamiehen harmaisiin hiustupsuihin, joita syljellä litteäksi livottu oli.

    VastaaPoista
  3. koot

    sanattomaksi saitte.
    Yhtä sanattomaksi kuin Sofi Oksasen Nobel-ehdokkuus: http://yle.fi/uutiset/kansainvalinen_media_sofi_oksanen_mahdollinen_nobel-yllattaja/7509895
    Vähin kirjoinkin mahdollista.

    VastaaPoista