Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 27. helmikuuta 2014

Tuntematon hiihtäjä


Paloaukealla, sillä Väinö Linnan Tuntemattomalla, hiihtelee Vanha Mies ja kiroaa; ei nyt sentään yhtä karskista kuin Linnan sotilaat, pois se meistä: entinen opettaja sentään. Puhdas Suu. Hiihtää sulkeiskenttää ja noituu.

Että tämmöiseksi ovat typistäneet uljaan kentän!
Tykistön lakkauttaneet ja kasarmista koulun valaneet. Alakoulun. Tykin ovat kuljettaneet piiloon kentältä, missä Vanha Mieskin aikoinaan alistettiin komennoin isänmaan palvelukseen ja missä VM itse nuorna karjahteli TaaKSE POIIStujaan uusille isänmaan astujille. Miesten koulussa.

Nyt alakoulu samalla paikalla, samassa rakennuksessa.
 - Hävytöntä! älähtää VM rinkiä kiertäessään. Murahtelee alennustilalle, historian halventamiselle, perspektiivin puutteelle, niille Haglundeille ja Enestameille.
Kiertää, kiertää, suksilla ympyrää kiertää, kunnes huomaa viimein tykkihallin verkkoaidan takaa.

"Näytän itse itseäni komentaen", määräsi yliluutnantti Spåre ryhmänjohtajien koulutuksen aloitussanat, juohtuu mieleen, "ja siitä jatkatte liikkeen mukaan!" 

Niin se meni. Upposi koiruus. VM alkaa sulaa, hymähtää, muistaa oman vuoronsa ja opastuksensa ja repeävän riemun:
 - Toimitte mallini mukaan! Näytän ensin itse itseäni komentaen. Oletteko valmiit? Seuratkaa tarkoin liikkeen etenemistä. Än yy tee nyt: - KATse oikeaan päIN!
Sitten vinkuivat hippulat!
Eipä pitänyt yliluutnantinkaan pokka, vaan pärähti nauruun Carl-Erik, kuten koko konkkaronkka. Sitä mentiin eikä meinattu tykkihallia ympäri ulkopuolelta kerien ja kiertäen.

Pehmenee, pehmenee Vanha Mies väsyessään ja - ilossaan: pian täyttyy viissatanen tältä talvelta, kunhan vielä takaisin Pärnälle vähässä lumessa kaluaa. Tuumaa jo vaimolleen, joka perästä hiihtää, koko ajan hiihtänyt on, ja joka monet paaruamiset ja sulamiset on kestänyt:
- Toisaalta eikös tämä jalompaa? Gladios suos in aratra. Koulu kasarmin paikalle. Sivistys sanonko mä minkä! Tai kai se Pentti H on jo sanonut ja - kärsinyt.

 Jäljellä   H500! km, KK217 s

4 kommenttia:

  1. Johan ensimmäistä kertaa kuulin ärinää aiheesta gladios suos ad aratra... Melkein kuulen vaihtoehtohistoriallisen pariisilaislauseen "Jo ovat tyttökouluksi jalon Bastiljin muuttaneet!"... :)

    VastaaPoista
  2. KR

    Onpa akuutti aihe!
    Ruotuun palattava ja kädet ristittävä: Kuinka käynee Ukrainassa - ja sitten meillä lännempänä.
    sieltä päin juuri tulossa: 
    ks. 2.3.2014/17:35 http://www.city.fi/blogit/hikkaj/ameriakkyla+ei+halua+tulla+ulos+kaapista/126115

    VastaaPoista
  3. Melkein soi mielessä Toivo Kuulan Isonkyrön kantaatista pätkä: "Kaikki kaatuu, sortuu ja maatuu…"
    Vaan kyllä minä koulun kasarmia parempana pien noin ylleensä, joskin kasarmillakin oma tarpeensa on, ei käy kieltäminen, ei...

    VastaaPoista
  4. äej
    kyllä miekii mieluummin ope olin kuin viäpel!

    Hiihon korvaa tällä hetkellä muuten nuapurin mehässä möyriminen.
    Eli rankaa sahataan uutta talvea varten pääasiassa käsipelissä. Niin ei pärise ja hermot ja korvat saavat levon

    Varmaan väistyvää vanhan kansan puuhaa, jota uusi sukupolvi ei enää harrasta vanhanakaan. Niin kuin kaverini omalta tontiltaan samaa puuhattuaan kirjoittaa.
    (ks. http://hikkaj.blogspot.fi/2014/03/on-palattu-nevskilta.html)

    VastaaPoista