Tietoja minusta

Oma valokuva
SARVin jäsen, ex-lautamies, emeritus ope

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

kaksi sanaa

Yhtä todellista se on. Lukipa tai elipä. Yhtä kouriintuntuvaa on tuntuva.

Kallea kääntelen paareilla, Liekkejä laulumailla kirjaa kädessä. Yöksi jäi tuskittelemaan Kuusamon kirkonkylän luokkahuoneeseen kaikkine haavoineen: nyrkinmentävä aukko selkälihassa, vasen nilkka nykykielellä sanottuna paskana.
Toista lasikuikallista oli kahden vuorokauden tekemättömyyden jälkeen lasketellut niiltä sijoiltaan. Mikä helpotus: säästyi kahden naishoitajan kivuliaalta alapään sorhaamiselta, katetrin työntämiseltä sinne, mistä naapuripetin kaveri pelotteli:
- Sinnehän on valmis reikä! Alkavat survoa lankia lemmennuijan päästä, ja niin pitkälle, että kusi rupejaa tirisemään letkua myöt...
Puistattaa jo ajatuskin niin kertojaa kuin lukijaakin, kun on omaakin katetrikokemusta takana, mutta hypätääs mukavampiin.

Kaarlo Alvar vuonna 1941. elokuun puolenvälin kieppeillä, vajaat 22 v. Ei puhettakaan pystyyn tahi ylös nousemisesta.

Ja silti, kuunnelkaas, miten Kalle jo Sohjanan sairasparakissa ennen Kuusamon kaksia lakanoita tuntojaan kuvailee kun lotta oli painanut kätensä otsalle ja kuiskannut:

- Voi poikaressua ...!
"Tiedän olevani herkkäluonteinen, ja läpi elämän se on minut silloin tällöin yllättänyt. Kuitenkaan en muista aikuisena miehenä kokeneeni yhtä rajua herkistymistä kuin nyt koen. Nuoren lotan lämmin käsi otsallani ja hänen kuiskaamansa kaksi sanaa laukaisevat sisälläni padon, jonka olen rakentanut sinne pelon, järkytyksen ja epätoivon esteeksi. Nyt ne kaikki purkautuvat yhtenä pakahduttavana, kuohuvana tunteena. Mutta ei täyteen vapauteen ...! Taistelen kaikilla tahdonvoimillani, ettei minulta karkaisi ääntä. Sille en voi mitään, että silmäni alkavat vuotaa. Tartun molemmin käsin otsallani olevaan käteen. Lotta ei vedä kättään pois, kuiskaa vain kuin hänkin taistelisi itkuaan vastaan: - Kyllä te miehet joudutte nyt kovin kestämään ...  
---
Lotta korjaa vielä peitteeni yläosaa ennen kuin jättää minut. Hän ehtii ottaa vain muutaman askeleen, kun jossakin sanotaan kuivuudesta käreällä äänellä:
- Oletko, tyttö, niin ystävällinen ja annat vettä. Janottaa.
Makaan liikkumattomana. Minun on lämmin ja haikean hyvä olo. Käsitän eläneeni kauneimman hetkeni aikuisena miehenä."

Eiköhän tuossa täksi Kalevala-pyhäksi epistolaa ja evankeliumia nokko meille pikku-väinämöisille sekä jokaiselle joukahaiselle.
1849 - WP-kuva
-2°C hiihdot 13 km / 401 km//€

lauantai 27. helmikuuta 2016

Taas tampataan!

Vähänkös rajummin ottein mennään kun puikoissa, piiskan varressa, on itse markiisi de Sade.
Eli lopettelen Kauniston Luxuksen täysin lyötynä, heh.

Taas tampataan eli:
Sen verran on giljotiini kilahdellut. Verisiä päitä vähän sinne sun tänne lennellyt, jonkun prinsessan tussusta sanskulotti liimannut itselleen viiksikarvat.
Ranskan vallankumous on menossa, kuningas Louis XVI, Ludvig siis, nostettu torniin tuomiolle puolisonsa Marie Antoinetten kera; kumouksen johtohahmot Marat ja Robespierre jakobiiniydinjoukkoineen juhlivat iltaa ilotalossa, Maison de Luxessa, uutta aikaa, odotellen yön kuluessa aatelisista lopullisesti sanskulottien - noiden jakobiinien käsikassaroiden, sivistymättömien tomppelien - 'puhdistamaa' aamua.


Melkoisen sävellyksen on Ranskassa asuva Milja Kaunisto jo saanut aikaan.
Jo.
Niin: tämä on vasta ensimmäinen osa Purppuragiljotiini-sarjasta. Erittäin raaka ja väkivaltainen ja seksistinen, mutta siten että tekstiin turtuu kummallisesti - eikä teksti enää raa'alta tunnukaan, ainoastaan paikoittain, eikä seksin kyllästämältäkään.

Sen sijaan kouluajoilta tutut vallankumousnimet alkavat kiinnostaa niin että on kerrattava heidän asemansa ja kohtalonsa oikeassa elämässä eikä vain tässä Kauniston romaanissa.

Niinpä myös vallankumoukseen liitettävä, vaikka ajat sitten kuollut filosofi Rousseau, tuo idolini, alkaa - totta kai!, kuten kaikki idolit -  näyttää rumemmat puolensa, muutkin kuin sen miten huono kasvattaja hän omille lapsilleen oli.

Vaan mitäpä näistä täällä tämän enempää, käydään kirja läpi siellä mistä se on saatukin eli Kirjavinkeissä jossain vaiheessa kunhan keväämpi keikkuen koittaa.

Nythän on aurinko, taivaalla, houkutteleva valkolumi, maassa, maisemassa.
Joten:
Ulos suksi survaiskaamme!


-5°C hiihdot 14+10+10km / 388 km//€

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Tamppauspäivän vetkuttelua

-7 °C.
(Pitäs nousta siivoamaan)

Ei kahta sanaa: mieluummin kirja kuin siivous. Mieluimmin lenkki kuin kirja. Tai no ainakin lenkin jälkeen on aina parempi olo kuin kirjan: semmoinen mitäänvaillaolematon olo. Puhdas päältä ja sisältä. Lenkki on kertasuoritus, romaani ei ole.
Eikähän siivouksenkaan jälkeen ole aivan mitätön olo, puhdas olo silloinkin - päältä päin puhdas. Kertasuoritus sekin.

Romaanin jälkeen?
Tampattu olo.

Keskeneräinen, useimmiten.
Sillä harvoin romaanin, eli ei koskaan, saa luetuksi kerralla loppuun. Romaani jää monta kertaa kesken ennen kuin viimeinen sivu kääntyy, eikä tuolloinkaan aina tunnu että perillä ollaan. Paitsi oikein hyvän romaanin jälkeen: Rikoksen ja rangaistuksen, Alastalon salin, Maa on syntisen laulun ... Onhan noita.

Juoksulenkki, hiihtolenkki ovat kertasuorituksia. Loppu mikä loppu!
Niin myös siivous, tilavaatteiden vaihto, matontamppuu ja mökkänöiden, heh, piiskaus ja tuuletus.

Mutta romaani: mihis sitä Luxuksessa eilen jäätiinkään, mikäs tuo oli tuo äijä, ai Isidor, se pyövelin apulainen, mites se oli joutunut bordelliin, ai niin Marie/Marianne sen tahtoi tuvamiehekseen, nämähän ovat siellä Saden komennossa, ja kuningas Louis suistettiin eilen istuimeltaan, katkottuja kauloja ja pudotettuja päitä kelluu pilvin pimein suihkulähteissä ja ...

Siitä vähitellen muisti palauttaa ja lukuinto kasvaa.
Dieseli hehkutuksen jälkeen alkaa ruplattaa.

Ja jos ei, niin vaihtaapa teosta, ottaa varman päälle.
Ottaa käsiin runokirjan!

Niin vapaus se varmasti koittaa!
Lukijan mielikuvituksen vapaus, meinaan. Lähtee mielen reiteille.
Nauttii vaikka rytmistä:
"Plataanin alla kevyessä tuulessa
hitaalla mielellä laajenevalla ajalla - "

" - Äiti kuoli kissa kuoli puu kuoli potkut tuli ja ero - "
 
Ja täältä lisää

(NYT Pittää nousta siivoamaan! kuulemma)
 -1°C hiihdot 12+10km / 354 km//€


maanantai 22. helmikuuta 2016

Sitä on niin itsekäs

Nytkin kun painaa tuota oikean palstan Luennassa-sanan alla olevaa ALLAKKAA, avautuu esille oikea aarrekartta ja mahdollisuuksien maailma. Ja joka ikinen päivä, pyhät arkensa.

Sopii kokeilla mitä pomppaa täksi päiväksi!



Ja kaho! Ja kuuntele sie!
Ai hittolaine!
Ja joku kurja kehtaa vielä vakavalla naamalla väittää jotta onpas elämä tylsää! - Mittää ei tapahu.

En minä tuosta Donnerista niinkään, siinähän sekin muun kivun ohella raaviskelee, mutta
Sirpa Kähkönen ja Kuopio-sarja Graniittimiehen jälkeen kiinnostaisi
saatikka
PUTKINOTKO.
Kummankin kimpussa huitkotvasen äheltänyt, viettänyt ylen äijä aikaa. Kelailenpa.

Ja kuunneltavissahan nuo ovat ja katseltavissa moni muu hyvä, kun vain kuvakkeita painelee.
Jotenkin tuntuu ettei voi olla totta että ilmaiseksi näitä herkkuja tarjoillaan kaikelle kansalle. Mutta mitä tekee kaikki väki: niillä on Subinsa ja Livinsä ja Nelosensa ja Jiminsä ja ... ***

Katsomatta kuuntelematta ne minultakin jäävät kun en juuri ääniä siedä.
Itsekkäästi paneudun, lukemalla lukemaan Joel Lehtosen kirjaa, jos en Putkinotkoon enää enkä Lintukotoon niin josko jo, kun se Ryytmannikin uskallutti, siihen viimeiseen Hyvästi Lintukotoon, ja ainakin Kalleen ja Kauniston Luxukseen, tuohon crème de la crèmeen.

*** ai niin nämä kolme punaista tähteä: eivät tarkoita Kauniston bordellivaloja vaan suurta salaisuutta. So. 
pst pst
eli en syrji enkä tuomitse: tehköön kukin mitä hirviää, koska omatkin illat tahtovat kulua lätkän parissa; meillä näet näkyvät kaikki 10 Pro-urheilukanavaa, siis extroineen päivineen!
Ja ai sitä huutoa - ai ai miten se korville käy ja vihloo.
-3 °C hiihdot 10+11+9 +10km / 332 km//€


torstai 18. helmikuuta 2016

Että Elviskin

Intensiivinen Kalle-kausi jatkuu.
Tulokset tipahtelevat Kirjavinkkeihin yksi kerrallaan: Iijoki-sarja.


Kumma juttu: ajattelin lukea Iijoen kursorisesti kuukaudessa, mutta sananimu Kalle Päätalolla on jotenkin maaginen, tai siis ote lukijaan. Tuntuu synnilliseltä lukea hutasemalla, aivan kuten Kallesta tehdä mitään hommaa puolihuolimattomasti.

Siinähän sitten jämähdät Kallen mukana, yhdeksäs osa - Ukkosen ääni - sentään jo menossa, parkumaan naisen petollisuutta! No sitä Enniä, jonka luona naisen makuun päästyä ilta illan jälkeen käymme Kallen kanssa yöjalassa 'kynttilää' polttamassa.

Tämä naikkonen kun näet pitää Kallea aivan tomppelina ja pilipalipoikana:

"Paksu pökkelö ja katselee kieroon. Oikea maalaismoukan perikuva!" selvittä Enni toiselle sulhaselleen Kallen kuunnellessa salaa puiden takana puhetta.

Et siitä hevin hypi lukijana seuraaville sivuille, vaikka kuinka tutuntuntuista teksti onkin: puun ja kuoren välissä olet ja pysyt!

Ja että Elviksenkin kaappaa Kalle tekstiinsä 8. osassa Miinoitettu rauha, jossa kertoo armeija-ajoista. Hurjan kyydin saa Savukoskella suutari Vouvilalta, joka naskalillaan naputtelee Kallen lantion ihua hevosenleikkimielellä haavoille:
"Aina kun katselen Presleyn esiintymistä elokuvassa tai tv-ohjelmassa, muistan pakoni kauppatalon ullakon yli alas johtavaan rappukäytävään. Samoin minulle tulee mieleen, että saman villin karjunnan ja keskikohdan nakkelut, joilla Presley on lumonnut yleisönsä, suoritin minä, "tyhmä pioneeri" jo kesällä 1940. Kitaraa minulla ei tosin ollut paetessani pirunkuristen suutarien naskalituomiota, mutta äänessä ja pyllynpyörityksessä rock-kuningas olisi jäänyt rinnallani toiseksi.
Harmikseni aika vaan oli liian ankea ja varhainen, lisäksi paikkakuntakin syrjäinen. Siksi kaupan rappukäytävään rynnänneet katselijat eivät tajunneet siihen sisältynyttä viihdytysantia. Tästä taas seurasi, että rock-kuninkaaksi kruunattiin amerikkalainen autonkuljettaja Presley eikä suomalaista metsätyömies Päätaloa."
Että ei se Kalle aina kronologiassa pysy eikä pöllipinoilla, niin kuin moni lukematon luulee.

-2 °C hiihdot 11+10 +11 km / 292 km//€

maanantai 15. helmikuuta 2016

Helmikuinen diaari

Tänään viittaan kylmän viileästi Cityyn, missä selviää - selviää, toden totta! -  Haanpää, hänen helmikuinen viikkonsa vuonna 1948.
Voi verrata, miten eroaa maatiaiskirjailijan ja tavan maatiaisen talviviikon vietto.
68 vuotta on väljää välissä.

2016
07.2.  Gargantua luettu. -  10 km  tiellä pertsaa.
08.2.  Ahdistettua maata puoleenväliin. - Tapetointia. - Vesikeli.
09.2.  Luxuksessa käräjät. - Sulakkeet irti, rasiat seinään. - Yläkomeroon salpa: temmitöitä.

10.2.  Luxus: Markiisi ei kangas vaan Sade. - Hiekkaa pihamaalle. – Puusänky vintiltä aittaan.

11.2.  Miinoitettu rauha alkuun. - Vesitihkussa Halo hihnan päässä 7 km. - Pörssi vajonnut |>vk!

12.2.  Haanpää kauhuissaan isäuutisesta. - Lempille ystävänpäiväkortti p.laatikossa Missiltä.

13.2.  Kalle P palaa pieksettynä kotilomilta Savukoskelle.  - Murtsikkaa seiska. - Rivitaloille potkurilla, lapsuuden kaverille lehtiä.

Haanpääkö muka erakko! Mie ihe olin puheissa nokikkain vain yhden ulkopuolisen ihmisen kanssa koko viikolla, mikä enemmän kuin normaalisti. So. tarkoituksellinen isolaatio.


0 °C hiihdot  9+10 km / 260 km//€
 

lauantai 13. helmikuuta 2016

Melkein järkyttynyt

Ei tullut täysiä pojoja, ei!


Melkomoinen järkytys perfektionistille. Eino Leinoon heti aluksi kompastuin. EJ olisi tuon tiennyt; olisi pitänyt kilauttaa kaverille, vaan milläs sitä kirjaton karjaton kännykätön aimo miesi.

Yle-testistä tässä paasaus ja poru, mik'ei kuulu oikean ei vasemman puoleisesta kaiuttimesta.
Ylen omilta sivuilta on tuo Kirjallisuustietotesti luettavissa, joten käykää peremmälle:
Oletko haka kotimaisessa kirjallisuudessa? -testi.

Jos nykykirjallisuudesta Sofeineen olisi puhe niin noin huonon tuloksen ymmärtäisin, mutta nyt revin pelipaitani!
Suokaa anteeksi, sittenkään ei voi näihin sivuihin luottaa, tuskin maksaa vaivaa potulleni istahtaa tämän koommin.

- Sori, sori, sori ...

Noinhan pyyteli Oskarikin Joonakselta käsityötunnilla armoa ja anteeksiantoa juosten kuoleman kielissä voivottelevan Joonaksen perässä pitkin veistosalia iskettyään naulanpitäjää vasaralla peukaloon - tietysti vahingossa, eikä kai toki suinkaan tahallaan.

 
0 °C hiihdot  7km / 241 km//€

perjantai 12. helmikuuta 2016

Helpottaa olotilaa vesikelillä

Jos joskus univäheissään tuskastuttaa, tai hiihtokelittömyydessä, niin helppopa on rauhoittua yhdellä silmäyksellä. Tai kahdella.

Nuo korvat tai tuo pöytä.
Nuo valppaat pystykorvat lituskat, tai tuo pöydän tura.

Lituskakorvat, valmiina palvelukseen, unenvetäjällä, heti jos risahtaa, vieras ääni vähäinenkin; isäntä saa kyllä pärskäyttää huoneita kaatavan pärskyn unta hetkauttamatta. Tuota pyöreätä päätä ja tuota vankkaa karvaniskaa, noita hörökorvia ei voi kuin hyvillä mielin katsoa - ja huomatkaas: takaapäin ne näkyvillä.
Ja jos tuo näky ei vielä riitä niin päätä vain tyynyllä kääntää ja luetteloi tulevaa luettavaa, sitten ottaa sen minkä arpova käsi koukkaa:
  • Haanpää: Hurja
  • Loridan-Ivens: Isä et koskaan palannut
  • KK 12 - hyi! yhä kesken: mikä häpeä. Mikä häpeä?
  • Kaunisto: Luxus - oikeastaan: ou jee!
  • Hirn: Esteettinen elämä - ihan siistii jotain teiniä lainaten.
  • Kontturi: Saisiko olla yksi testamentti - no ei vielä, kiitos.
  • Jussila: Villit vihreät saaret
  • Kaunisto: Synnintekijä - Luxuksen tekijältä / Pasi Kauniston tytöltä aiempi.
  • Rimbaud: Kirjeitä Afrikasta
  • Kilpi: Suljetuilla porteilla - ihanista ihanin!!! nam nam.
Ja siinä vain toinen torni, toisessa pinossa yhtälailla herkkua. Pöydän alla - parhaimmat, vähän kuin niiden entisten rintamamiesten jallupullot.

Kaikkiruokainen sika tässä, lukija siis, vaikka Pulkkinen väitti romaania ylipäänsä - Romaanihenkilön kuolemassaan? - kaikkiruokaiseksi siaksi.
Tämmöinen lukija jos mikä on varsinainen rotusika, ei mikään länsisuomalainen luppakorva eikä itäsuomalainen pystykorva niin kuin Mats aikoinaan sikarotuja paskaopin kokeissa luetteli.

Dekkareista sanoudun kyllä ehdottomasti irti. Ehdottomasti. Sillä mieluummin tapatan sian kuin ihmisen.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Lopuksi hirsipuuhuumoria?

TV:tä, tuota akultturellista sontaluukkua katsellessa, näyttää kyllä itsestään selvältä, että ... melekonen haipakka kanavalla kuin kanavalla menossa, paitsi Femmalla ja Teemalla.

Vaan onkos pakko katsoa!


Mikset tee niin kuin harva tekee: tarttuu vaikka Elonkehään.

Ja jos eivät sen pitkä jorinat kiinnosta, niin kiinnostaa hirsitalossa-asujaa ainakin yksi juttu, lehden viimeinen: Hirsirakentamista omavaraiseläjänä.
Nyt valtimolainen, entinen Saksassa-eläjä, korkeasti kouluja käynyt Lasse Nordlund on ajat ammoin hylännyt sivilisaatiomme ja elää korvessa viittä aaria viljellen ja rakentaa perheelleen kovin kourin hirsitaloa. Mikähän noita etelän äijiä muuten juuri Valtimo vetää? Sampsa Oinaala siellä on ja siellä elelee se muuan erakkomunkki Stefanos ja ...

Siinä ei hiilijalanjälki paljon kasva.

Kunnioitettavia tyyppejä.

Lasse Nordlund  on laskenut koneitta tehtävän rakennusprojektinsa keston viideksi vuodeksi. Taloon tulee parveke; sähköä, vettä, vesivessaa ei tietenkään taloon koskaan tule.

Rakentaminen on työlästä ja tarkkaa puuhaa, seinähirsien väliin tilkkeiksi tulevien rahkasammalten keruu suo-ojista hidasta jne.

Sopii ostaa syväekologinen lehti tai tilata. Vuosikerta, 4 numeroa, 32 €. Mutta jos olet varaton, siis köyhä, saat lehden halvemmalla: 25,50 €. Sisältöön voit tutustua tästä.

ps
Oli hirsijutussa yksi vinkki, jota taidan enskesänä kokeilla, jos V suostuu:
 'Lisäksi hirsitalossa voi tulla auringossa paahtavan kuuma. Jos verhot ovat  sisällä, lämpöä saa heijastettua ulos huonommin. Kun verhot asetetaan ulos, se käy tehokkaammin.'
 
hiihdot  10/234 km//€
 

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Sananselätyksiä

Mites ois kilpahengen laita?
Jalavan kaupan urheilupuoli

Olisi koko pyhäinen päivä aikaa pohdiskella, niin: merkkijä ja merkityksiä - vähän niin kuin Herkko Riitun huivinheilautuksia ja lakanoiden.
Yhen otan Haanpäältä, kaikki muut Päätalolta.

Veden väristä ilmoitti Pentti joskus tai useinkin kipanneensa.

Sitten Kallen tiineelle repulle:
  1. atima
  2. ruppi talittuu
  3. kaulasonta
  4. pyörä härillään
  5. mölläri
  6. kahateolla
  7. luuhareissu
  8. taipperi
  9. kankitauti
  10. ratulat
Sopii selittää ja selätellä kun on aikansa attuillu.
Ja jos ei ratkija niin pittää muistaa jotta joka tappauksessa
'niin pitkään on ihmisellä asiat hyvässä sortissa kun leivänpalo ruskistaa alushousuja'.
 
hiihdot  15+8+10/224 km//€

torstai 4. helmikuuta 2016

Päivän suola ja sokuri

Toisilla on työkiireitä sun muuta pakkoa ja vastusta edessä: ensin työnnettävä nokkansa kaikennäköiseen koiranilmaan ja sitten kestettävä monenmoista ihmisrääkkiä työn ohella.

Toisilla ei ole. Enää.
Ketään tarvitse nähdä jos ei halua.

Sen kuin köllöttelet. Lempiä silittelet korvan juuresta.
Avaat kirjan jos siltä tuntuu. Pistät puuta pesään jos holotna yllättää. Otat sukset seinviereltä ja sivakoit matkan mielesi mukaisen.
Ai ai autuutta tätä.

Mitä että! Jännityskö puuttuu, so. päivän suola ja sokuri?

E Ei.

Nytkin voi pujahtaa papin kanssa bordelliin.
Taikka lyödä munkki matalaksi.

Mitenkäkö?
No tuota Luxusta* lukemalla, kurkistamalla Gargantuaa**.

Jotta kiiruhtakaapa töillenne siitä hushus! - me tästä sitten, kunhan päiväkahvit runebergeineen nautittu, niin suksilla survaisemme möyheään lumimetsään kahtasataa rikkomaan.


-1 °C  15 km/191 km//€
ps 1 *
Kaunisto on tapattanut kreivin ja jättänyt kreivitär Marien puille paljaille, kitumaan köyhyyteen Ranskan vallankumouksen pyörteissä; ensin Marien pelastaa pyövelinapulainen Isidore, nyt koditon pappi Maurice: sijaa löytyy ilotalosta.
Mutta mutta:
Rakkauden hinnasto
Kädellä tyydyttäminen, tavallinen  10 souta
Kivesten kutit...

Saattaapi kreivittärellä ja pastorilla olla vielä sopeutumista - sanoissa ja teoissa

ps 2 **
Rabelais höykyttää porukat sotahommiin, niin liioitellusti kuin ikinä taitaa. Korvasta syntynyt lempeä jätti Gargantua näyttää kaapin paikan sotatantereella eikä sorru - vaikka vahingossa, kuten olemme lukeneet, saattaa salaatin mukana ahmaista muutaman ihmisen - vastustaja Pierocholen kaltaiseen julmaan kenttäoikeuteen, kuten: "Sitten hän käski jousimiestensä hakata hänet kappaleiksi. Ja tämä tehtiinkin niin julmasti, että veri punasi koko huoneen lattian ...  ja heitätti Toucquedillon'in ruumiin laaksoon muurien yli."

Saattaapi lukijalla olla sopeutumista  - hyperbolassa ja hurmeessa.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Tonni rikki

 
Blogipottu aloitettu 11.10.2012 - Siirtolohkare
Ikä 3 v 3 kk 22 d
60 013 sivun katselua
 
 

LEVIKKIOSASTO TIEDOTTAA

kautta aikojen tilasto
 

_________________________________________________________________________________
KOMMENTIT

Voksi, tri
Onnittelen: olit tuo tuhannes päivällä. (klo 13.32)

EJ
Pikkusen myöhästyit, olit sitten MI.

1000 kommenttia lukijoilta! No puolet varmaan on omia eli vastauksia kommentteihin.
__________________________________________________________________________________
LUKIJAT

Lukijoita sadan tietämillä päivittäin. Ks. sininen aaltoviiva.

Lukijat 5 tarkoittaa = lukijoiksi tunnustautuneet. Vähän - mutta sen laadukkaampia! ;) Emoji

 
KIITOS.
-1 °C hiihdot 10 km/176 km//€

maanantai 1. helmikuuta 2016

Halaistu sana

Ei pitänyt mainita Päätalosta tällä parketilla sanan sanaa, ei edes halaistua, mutta minkäs mahat kun otat tarkkourkon ja luet uudelleen Iijoen, 26 osaa. Ei nyt sentään kaikkia 17 014 sivua, mutta silleen kenedymäisesti lukien.
Onhan siitä jo kymmenkunta vuotta edellisestä.

Menossa on viidennen osan, Nuoruuden savotat, loppulitviikki; huvittaa kun Kalle ei millään jaksaisi pysyä kronologiassa, vaan väkisin tahtoo kirjailijan ajatus harpata kymmenenkin vuotta yli. Ja harppaakin eli pohjustaa tulevaisuudessa kuulemallaan jutulla parhaillaan tapahtuvaa: Kumman Kallen ja isä-Herkon riidanjuurta, välien rikkoutumisen syntyjä syviä.

Haitanneekos tuo, suotakoon sen verran Kallelle helpotusta ankaraan kirjasarjapuurtamiseen.
Sillä sillä tavalla hyppimällä saisi normaaliromaanin kasaan kun ristiin rastiin tekisi aikahyppyjä.

Kunnon romaanin rakentamiseen ja julkaisemiseen Päätalo tähtäsi, siitä unelmoi, unelmastaan kertoi myös julki, kunhan ensin olisi saanut Iijoen lasketuksi, puoli elämää toiseen kertaan eletyksi ja sarjan valmiiksi.

Niin sitten tapahtui: romaanit Sateenkaari pakenee, 1996, sekä Juoksuhautojen jälkeen,1997.

Niin niin, Iijoki-sarja periaatteessa oli jo valmis 25-osaisena (+Nälkämäki erillisenä sarjaan kuuluvana päälle), kunnes lukijoiden pyynnöstä kirjailijan piti vielä täydentää sarja 26-osaiseksi kirjalla Pölhökanto Iijoen törmässä, missä selvittelee henkilöiden myöhempiä vaiheita ja kohtaloita, ei tosin kaikkien sarjan henkilöiden. (> 1000 nimeä)


Hämärästi muistin että kansakoulunopettaja usutti Kallea hakemaan seminaariin, mutta kumminkaan näin helpoksi en muista omaa opettajan työtä, miksikä Kalle opettajahomman kuvittelee:

"Kansakoulunopettaja... Minun ei enää tarvitsisi työntyä pihkaisissa ryysyissä pyryyn ja pakkaseen. Saisin olla luokan edessä hyvissä vaatteissa, peräti solmio kaulassa, ja minun tarvitsisi vain puhua, korkeintaan kirjoittaa ja tehdä numeroita taululle. Saisin soittaa urkuharmoonia ja opetella lasten kanssa lauluja... Ja opettajilla on monen kuukauden kesälomat! Silloin voisin kirjoittaa myös arkipäivät läpeensä, kuukausitolkulla.
Lisäksi opettajat, niin kuin yleensä herrasihmiset, hupailevat kesälomien aikana. Kulkevat Suomea ristiin rastiin, jotkut käyvät kuulemma ulkomailla asti."

Hyvin voi kuvitella isä-Herkon ilmeen ja vastauksen, kunhan Haaveilija Kallioniemeen ehtii.
Ja niinpä:
"En kerkiä puhua pitkällekään, kun isä pukkaa itsensä istumaan ja sanoo isolla äänellä:
- Niin opettajakurssille? Vielä perkele yksi vouhotus ..."
-
-3 °C aurinko paistaa!  hiihdot 11+11+10 km/166 km//€