Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 1. heinäkuuta 2010

Heinäkuun 2010 Kauppalehti-blogit


Viimeinen työpäivä



.

Yhdellä on tänään viimeinen virallinen työpäivä - kuin myös Yhden tutulla, ystävällä ja kollegalla Isä-Mateolla.

Huomisesta he ovat kunnan elättejä hamaan siihen päivään konsa eläke alkaa juosta: toisella kuukauden, toisella kolmen kuukauden päästä.

Mites tässä näin on päässyt käymään?

No kun veivät työpaikan alta, lakkauttivat sen koulun, ja muutaman kuukauden tähden ei uuteen kouluun enää ollut järkevää homenokkien mennä.

Niin katsoi työnantajakin ja vapautti raatajat työvelvollisuudesta: ukot ovat urakkansa tehneet, palkkansa ansainneet.

Eli tässä sitä nyt ollaan - vähänkö tyytyväisenä! Eletään oikeasti kuin viimeistä päivää.

Pitää huhkia vielä tämä vihon viimeinen työpäivä oikein olan takaa, jotta huomenna nauttii sitten enemmän vapaudesta.

 - Harmi vain että tämä viimeinen työpäivä sattuu lomapäiväksi eikä ole ketä opettaa, harmittelee Yksi harmissaan, kunnes huomaa Vaimon, joka puolestaan on huomannut Yhden ja tämän aikeet.

Vaimo perääntyy vaivihkaa huomaamattomiin. Hän ei nyt tänään halua olla liitutauluna eikä opetuksen objektina, vaikka kuinka viimeistä päivää vietetäänkin. Ei hän näe mitään mieltä, että hänen pitäisi painaa päähän näin kauniina päivänä kaikkia kummallisuuksia, kuten Volter Kilven kuin tokkurassa kirjoitettuja ilmaisuja tai Otto Mannisen runosuomennoksia menneiltä ajoilta tai ...

Sitten Vaimo keksii onneksi aseen, joka puree ja lamaannuttaa totaalisesti kohteensa:

- Teidän tulee muistaa ja peljätä yli kaiken, että hallinto-oikeudessa on teitä koskeva valitus. Hyvässä lykyssä voi olla että pääsette vielä Isä-Mateon kanssa näyttämään kykynne ja ...


Vau mitä kissoja!



.


Lehdillä on ikävä tapa höynäyttää lukijaansa, varsinkin otsikoilla ja lööpeillä.

Lempillä on ollut tuhottoman kuumaa - kellepä ei olisi jos tuommoinen turkki päällä pitäisi kuljeskella. Joku abanimalisti ehdottikin että keritään karvat pois, tehdään siitä skini. - Törkeää! vastustimme ja halveksimme asian esittäjää.

Aivan vetämättömissä on Lempi-rukka viereskellyt tämän pariviikkoisen hellejakson. Ei helpottanut, vaikka talvella kesää varten jo harjoittelimmekin harva se päivä saunan löylyissä köllötellen. Säälittää, kun mitään keinoja ei ole käytettävissä. Kaikki järkeenkäypä neuvo otettaisiin kiitollisena vastaan.

Kaivellaan kyllä koko ajan aktiivisesti tietoa sieltä sun täältä. Jopa keltaisesta lehdistöstä. Kunhan otsikot edes sinne päin viittaavat.

Äskenkin satuimme painamaan, toivossa eläen, auki Iltalehden otsikon:  Wau, mitä kissoja!

Kissanpissit! noista mitään apua ollut. Eivätkä olleet edes läheskään niin koreita ja suloisia kuin Lempi Makkonen, se meidän kissa. Yhtä julmia tosin saattavat olla.

Neuvot ja keinot ovat vähissä, mutta onneksi ainakin tilapäisesti helleongelma taitaa hellittää ja Lempi pääsee taas vapaasti luontoon, so. kansalaistottelemattomasti ruikkimaan kielletyille paikoille sekä metsästämään linnunpoikasia ynnä muita metsähiiriä. Myyriä se ei näy sisään kanniskelevan.

Sillä on tuo kumma tapa niiden elikkojensa kanssa: sisälle näytille ehdottomasti! Mahoton kolina käy aina eteisessä tai milloin missäkin huoneessa höyhenten pölähdellessä tai karvatuppojen irtoillessa, mutta koska se on julma niin mekin olemme julmia ja viskaamme saaliin pihalle sen kummemmin kehumatta.

Eilen sohvalla rötkötellessä ja Barcelonan EM-yleisurheilun kisoja telkusta keskittyneesti tuijotellessamme - näyttäisi että keskittyneemmin kuin konsanaan suomalaiset urheilusuorittajat. Niin eikös jo eteisestä kuulunut kolinaa. - Mitä sie siellä koliset! Minkä nyt oot pyytänyt? rähisimme.

- Ei kun mie oisin vuan tullu tuomaan tään lainassa olleen kuvan, kuului hento ääni.

Naapurin Irene oli poikennut asialle.
 


Jari Tervo yhä kekkulissa - vaimolla keittää



.

Menköön nyt kun on alkuun päästy: otetaan messiin koko Tervon suku, tai ainakin perhe, Kati ja Kalle. Oksennetaan blogipottu täyteen.

On vappuyö. Otetaan I sitaatti:

"Puoli yksi yöllä teekkari kailotti ovemme takana kännykkäänsä. Heräsin. Kävin sanomassa, että häipyisi. Mies ei ollut kotona. Hän oli pämppäämässä Jukan ja Matin kanssa. Kalle nukkui kuulosuojaimet päässä, koska naapurit juhlivat."

Jari Tervon vaimo aloittaa päiväkirjansa. Kati on heittäytynyt kotirouvaksi, elää siivellä; helppo tehdä veroilmoitus, koska tuloja ei ole. Kotihommat rullaavat, sukat löytävät parinsa niin, ettei kovin usein tarvitse arvostella.

Toissa päivänäkin oli tässä potussa puhetta Jari Tervosta, tuosta viisauden Koljatista, nykykirjailijoiden, taavettien joukossa. Hönkäisy vain, ja pari virnua päälle, ja kaikki ovat lyötyjä ja nujerrettuja. Halosta myöten tramppaavat ihastelemassa. Hän on ylivertainen Uutisvuodossa ja kaikessa mihin yhtyy.

Hän on varmaan lukenut montakin kertaa Haanpään Pätsistä, tuosta kämppien kiertäjästä, joka elätti itsensä naamaliikkeillä. Todennäköisesti hän noissa Seiskan kuvissa  muisti Pätsin ja yritti olla Pätsiäkin venyvämpi. On siinä Katilla ollut taas kaulitsemista Jarin hiippaillessa kekkuloinnin jälkeen himaan kuvaussessioillaan kehuskellen.

Otetaan tähän II sitaatti, edelleen on vappu 1.5.

"Minun on yhä vaikea levollisin mielin odotella häntä baarista kotiin. Olen vuosien varrella yrittänyt rentouttaa ajatuksiani. Välillä onnistun. Usein odotus on purkautunut siihen, että itse heilun kuin Justiina kaulin kädessä vastaanottamassa uupunutta juhlijaa. Opittavaa on."

Pitemmälle emme jatka, uskomme että kuuluisan kirjailijan vaimon osa ei  helpommasta päästä ole. On siedettävä monenmoista, johan sen Runebergin Fredrikastakin tiedämme.

Kyllä näitä taiteilijamulkeroita vaimot kestävät, koska aikansa kohellettuaan ne tulevat katumapäällä niin liki niin liki:

"Mies potee krapulaa. On läheisyydenkaipuinen, eikä halua työntää nokkaansa ulos." Kati Tervo, 2008 WSOY: Kesäpäiväkirja

 


Tervo kännissä keskellä päivää


27.07.2010 - 12:00 | hikkaj | LENNU

.

"HV

Duo anteeksi, tämä tieto tulee vähän takaottoisesti. Tervo otti huomiota herättävät päiväkännit terassilla pikkusta ennen juhannusta. Puolilta päivin alotti ja ehtookellojen soidessa yhä jaksoi.

Kovakuntoinen kapu!

Seiskasta, Seiskasta näitä parturissa käynnillä luin.

Hellettä!  Tuus Lennu

ps paan linkin, niin näät ite:  Jartsa kekkulissa "

No jopas jotakin - eikö olis ollu uutinen jos ei ois ollu humaloissaan?

Sehä itekin vasta pohti näitä ryyppyreissujaan, joiden hankalin vaihe on kuulemma kotipihassa kun toinen kenkä on taksissa ja toinen maassa eikä osaa ratkaista, onko tulossa vai menossa.

Olisiko syytä perustaa Tervo-koteja niin saattelisivat...


Kuolemantuomio


26.07.2010 - 12:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS

.

riettaudesta osa 5

OSA  6   tarinaa Hiidenmaalta

- TELOITETAAN PYÖVELILTÄ!

Tyly tuomio. Niin kuitenkin Tallinnan Kuninkaallinen Linnaoikeus on päättänyt tutkittuaan asiaa juurta jaksain ja ahkeruudella: Kirkkoherran rouva ja apupappi ovat syypäitä aviorikokseen ynnä karkaamiseen.

Bodeljessa Raatihuoneen takana hioo pyöveli miekkaansa, kolmen kyynärän pituista. Kansalla on pian syljettävää.

"Joudutakin jalkojas, että ehtisimme aamutaikinan ajoissa tehdä, sillä tänään teilataan pappi ja hänen porttonsa."

Leipurinsällit hoputtivat toisiansa kiiruhtaen leivintupiin timpsaioja valmistamaan. Raatihuoneen tori täyttyy näkijöistä, mutta tuomittujen 'kurjain syntisten silmät olivat peitetyt liinaisella, etteivät he näkisi'.

Emme mekään tuota brutaalia 'näytelmää' katso, vaan allapäin palaamme Lempeliuksen mukana Reigiin.

Siinä ankara lorun loppu.

Olisi ollut 1600-luvulla Amnestyn feissareilla maailman turuilla ja toreilla työmaata kerrakseen. Ja mikä herkkupala näille lehdille, jotka jo pääministerin ja missin kihlaseikkailuista isoja uutisia revittävät! Kumma kyllä tämä Reigin pappi Paavali Lempelius tuntuu todellisemmalta kuin Matti ja Sirkka, Viivi ja Ahmadi.

"Ja nyt minä vasta selkiästi tiesin, etten minä milloinkaan ollut herjennyt tätä vaimoa rakastamasta." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi

 


Matin ja Tepon jälkeen Molière


25.07.2010 - 13:30 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS

.
  "Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa ..."

Valssin lumoissa tässä pyllistelty vuorokausikaupalla ja oltu piittaamatta ympäristön paheksunnasta: Hyi! Hitto! Matti ja Teppo.

Elämyksiä metsästävät kaikki. Jos ei elämys ota tullakseen ylevien kautta, voi sitä narrata väheksyttyjä teitä. Kannattaa työntää nokkansa vasten tuulta ja jättää vaikka sormensa oven väliin. 'Aistit ja mieli avoinna', kehottavat.

Se se vaan on niin, että polkupyöräily kolmenkymmenen asteen aamupakkasessa (TÖIHIN!) aukaisee elämykselle ryörit ja varsinkin kun siinä valottomalla tiellä vielä ketjut rusahtavat pois rattailtaan. Tai kun ...

No irtoaa syvä elämys myös irtoavien ketjujen ja jäätyvien näppien lisäksi takuuvarmasti myös Molièren tai jonkun muun ranskalaisneron kynänjäljistä. Klassikot eivät petä.

Sen verran julkikuvaansa on kiillotettava, ettei tässä koko ajan rahvaanomaisista toiminnoista riippuvaisia olla, vaan yhtä hyvin osataan sitä ottaa vastaan elämyksistä jaloimpiakin.

Jos elämykseen tarvitaan jalat ja pyörä, niin  onnistuu elämyksen metsästys myös käsin: tarvitsee sormiinsa napata vain pieni ohut näytelmävihkonen Ihmisvihaaja, Molièren komedioja (1666), suomentanut O.Manninen, niin johan lähtee elämyskulkue marssille. Päässä oikein soi ja pian päästään Pariisiin, kosijoiden piirittämän Célimènen tykö.

Ei Molière ole turhaan vuosisatoja pinnalla pysynyt.

Vaikka esitystapa on vastakkainen, kosiskelemaon, on (loppujen lopuksi) Molièren sanoma sama kuin Matin ja Tepon:

"Vaan kuinka hyvänsä, turha mun peitellä koittaa: olen heikko, on hällä tenho, mi sieluni voittaa." Molière 1666

"Mutta kuka voisi meitä estää
Kun mä lennän sinun kanssasi aurinkoon
Lennän aurinkoon."
  VEEPEE Lehto, 1993  Matti ja Teppo


Hojo Hojossa tänään: Matti ja Teppo!


23.07.2010 - 12:00 | hikkaj | lapsismi, ESITYKSET

.

Silti kandee lukea,  koska lopussa on piloja.

Vau! Vautsi vau!  Tänään on se päivä! Joka on kerran vuodessa vain. Tänä iltana, itse asiassa, nähtävinä - ja kuultavina, Hojo Hojossa: Matti ja Teppo!

Sinne mennään vaikka jalka paketissa!

- Äläkä tuhahtele siellä kotonasi! Nirppis!

Nehän ilmestyvät kuin alemmat virkamiehet siihen lavalle, pikkuisen pulskistuneina, salkku vain puuttuu. Rahvaanomaisuudessa on uskomaton voima: kaksi meistä siinä. Jos kaikki pystyisivät samaan itseironiaan ja positiivisuuteen, olisimme pian kaikki veljeksiä keskenämme.

Onneksi harkitsevat lopettamista vasta sitten kun ihmiset alkavat  taas puhua: "Voi voi kylläpä ikäisekseen laulavat aika hyvin."  Viime kerrallakin muuan Tuusniemen mies eli täysillä mukana korokkeen reunalla ja hihkui, että 'tätä kuuntelis viikon vaikka syömäti!'.

Eläköön Matti ja Teppo!

Sen kunniaksi parit matit ja yks teppo:

Masan mansikat

- Mihin sää tuota kuarmaa viet? kysyi Matti tientukkona köröttävältä lantakuormaa raijaavalta traktoriäijältä.

- Mansikoitten päälle, huikkasi mies.

- Outo juttu. - Me laitetaan maitoo ja sokerii. 

Tepi mörkkinä majatalossa

- Mää en haluu nähdä sua enää!

- OK! sanoi Masa. Ja sammutti valot.

Jaakko Teppo

- Puhutteks te koskaan Jaakko Teposta?

- Kerran puhuttiin kun hotellihuoneessa korttia pelattiin niin pyysin: "Jaakko  Teppo  kortit?" 

Keikalla

Telkussa

 


Entisenä lautamiehenä riettaudesta


22.07.2010 - 11:11 | hikkaj | KIRJALLISUUS

.

OSA  5   tarinaa Hiidenmaalta

Avionrikkojat ajaa karauttivat rekikyydillä karkuun, Catharina ja Diaconus, pappilan väen nukkuessa, häviten tietymättömiin yönselkään. Heidät löydetään vasta vajaan ajastajan päästä  luodolta Turun saaristosta.

Tuossapa kyyhöttävät nyt pahalaiset tuomiolla riettaudesta. Ollaan Toompäällä Tallinnassa.

Vaan mikä on tuomio: Pyöveli vai Exilium? Kuolema vai maanpako?

Ei sovi unohtaa, että syytetyt ovat hengellistä säätyä elikkä Jumalan omaa säätyä, minkä tähden tuomio saattaa olla kaksinkertainen.

Jäädään Tallinnaan, ikään kuin kärkylle, henkeä pidätellen tuomiota vartoomaan.

Yöpykäämme, ei ei Virussa emme voi yöpyä, koska elämme 1600-lukua, yöpykäämme eli valitkaamme majatalo niin että tuo torni, Pikk Herman, on silmissä. Huonompikin kelpaa, sillä tuskin näin tuskallisen jännittävänä yönä pystymme silmälautoja ummistamaan pohdiskellessamme lopputuomiota.

Näin jonkinlaisena asiantuntijana, entisenä lautamiehenä, Assessores, minä antaisin heille lievemmän tuomion haureudesta eli ajaisin Exiliumiin,  koska eivät he pahuuttaan noin katalasti menetelleet.

"Mutta koska syytetyt sisään tuotiin heidän vartijoittensa välissä, niin minun viheliäinen sydämeni alkoi lyödä niinkuin kellon läppä." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi 



Riesansa kullakin


21.07.2010 - 11:11 | hikkaj | Local, KIRJALLISUUS

.

OSA  4   tarinaa Hiidenmaaltakin

Kesäaamuna paistaa aurinko.

aamulla

Käväistäänpäs heti herättyä pappilassa, josko siellä samanmoinen rauha

- Ohos! satutaanpa sopimattomaan aikaan: uusi apupappi Diaconus ja vanhan papin nuori verevä vaimo - pääsemättömissä toisistaan ovat. Lavitsalla kahden istuvat ukko-Lempeliuksen astuessa koputtamatta pirttiin.

Ja "ilma oli rakkaudesta raskas heidän ympärillänsä, ja heidän huulensa äsken vaienneet rakkauden sanasta".

a.p.

Tarkastetaanpas tietokoneelta saapuneet kirjeet

Koulutoimi lähestyy. Yök! Joko työhön kutsuvat? Lienee valitus viritetty hallinto-oikeuteen ja tulokset pussissa? Ei ole kummempata kuulunut.

Työterveyshuollosta välittää Koulutoimi tietoa: höpisevät, että aikoja on, jos työssä sairastuu. Vihjaillevat? Epävarmuudessa yhä kuristavat.

k.p.

Käydäänpä postilaatikolta posti

Kulttuurivihkot 3-4. Ei muuta. Kaksoisnumero tulee halvemmaksi. Tyhjänpäiväinen ja valju. Larppauksesta ja tietokonepeleistä. EK. No joh! Lie päätoimittaja nuorennettu.

i.p.

Tehdäänpäs päivän lenkki

Hiipsitään Hyytsaareen ja tavataan Velssi.

"Vihaks pistää tää portti. Keskellä tietä! Polovet kippeet niin ei kun nouse autosta portin kimppuun joka ikinen päivä ja monesti päivässä..."

Harvoin käyvät kaupunkilaismökkiläiset ovat pystyttäneet tien alkuun lukittavan portin. Paikallaolijoiden riesaksi.

illalla

Saunotaas hiet pois

Ropsautetaan oikein mummon tekemällä vastalla.

Jäähyllä kaikenmaailman hapsenkakkiaiset ja hynniäiset pistävät ja purevat. Riesa se on pienikin riesa.

illemmalla

Katotaas telkkaria

Jumalaton vauhti kaikilla päällä, sanoissa ja teoissa. Olipa faktaa tai fiktiota: ei hetken rauhaa. Kohta katsottaviksi jäävät vain FST ja Teema.

yöpuulla

Joutaa sitten nukkumaan

Luetaan pala Jerofejevin Miehiä. Toista se oli Tshehovin aikana. Aika härskiä toimintaa näillä nykyvenäläisillä. Saaneeko ryssiksi kutsua, vai onko sekin niin kuin neekeri? Sängyn ja sohvan välissä jylkytystä.

Toista se oli Tshehovin aikana: viipyilevämpää. Hänetpä Jerofejevin Viktori kumoaa, antaa palttua Antonille.

Kesäyönä on valoisaa.

"Näin sanoo Lutherus: mikäs ihminen on? Respondit: ihminen on vähämielinen ja hullu usque ad annum 40 elikkä neljäänkymmeneen ikävuoteensa asti. Jonka jälkeen hänelle selväksi käypi, että hän on narrien narri, mutta silloin on hänen Elämänsä ohitse."  Aino Kallas, 1926: Reigin pappi

 


Mika Myllylä naama ruvella - ja muuta perheasiaa


19.07.2010 - 12:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS

.

OSA  3  tarinaa Hiidenmaalta

  • Hiihtomestari MM viettänyt kostean hellejuhannuksen: useamman päivän juoppoputkessa pyöräillyt Kalajoen leirintä/häirintäalueella ja mätkähtänyt tangon yli sammalikkoon pahanpäiväisesti. Kieltää.
  • Matti Vanhasesta, Perheyritysten toimitusjohtajasta, on Sirkka Mertala erottautunut lopullisesti. Kihlat on kihlailtu. Ei kiellä.
  • Teologian ja juristiikan kirjoja varastellaan eniten kirjastosta. Papit ja lakimiehet eivät kiellä eivätkä myönnä.

Lennu näistä paheksuen tiedottaa, pitää ajantasalla. Kehottaa pysymään ajanhermoilla: "Lue vaikka Ampparia niin pysyt ajassa", sähköttää. Lähettelee mailejaan kiihtyvään tahtiin, harva se päivä, vimmoissaan. En julkaise enää kuin tähdellisimmät.

Viisainta pysyä Reigin papissa, vaikka siinäkin menossa villiintymiskausi: Hiidenmaan pappilaan lähetetty apuvoimia. Nuori Herra Diaconus villitsee Catharinan ja kirkkoväärti Lempelius menettämässä rakkaan puolisonsa, niin että pappiparkaan pesii Epäilyksen kyykäärme, joka siittää poveen seitsemän iljettävää poikasta, nimeltänsä Epäluulo, Luulevaisuus, Mustankipeys, Mielikarvaus, Viha, Epätoivo ja Murhanhimo, myrkkyä vereen vuodattaen.

Ei hyvältä näytä pappilassakaan. Taisivat osata temput jo 1600-luvulla!

Lukee niin näkee, kuis äijän käy.

" - Suloinen on sinun suusi sija, ja haarikka, kuhunka huulesi ovat kajonneet, papin muori. Nyt juo sinäkin vuorostasi, Catharina Wycken.

Niin minun vaimoni Catharina otti vuoronsa perään hitaasti haarikan ja sen huulillensa nosti. Niin Jonas Kempe sanoi: - Nyt me olemme siis samasta haarikasta huulillamme juoneet, ettäs sen muistat, Catharina Wycken, sinä Saronin ruusu." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi


Ihan sielua nipistelee


18.07.2010 - 17:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS

.

OSA  2  tarinaa Hiidenmaalta

Monen vuoden tarkk'lukemisen jälkeen tuntuu tuhlaukselta lukea hampsien. Vielä makoisammalta tuntuu: synniltä.

Saan selville Kallaksen Reigin papista:

Paavali Lempelius Toompään pappiskoulun rehtorin virasta erotettu, kaksi lasta ruttoon menettänyt, rotanloukkuihin asumaan ajettu ja sinne vaimonsa kanssa unohdettu syntinen, joka muka surmasi tottelemattoman tuomiokoululaisen, suurta ja mahtavaa maa-aatelia suvultansa edustavan, muuten ylimmäisen hulttion ja koiranleuan.

Näin ymmärsin. Ja ahneesti kiiruhdin eteenpäin. Siirryin Paavalin mukana Hiidenmaalle, missä lopulta aloiteltiin rahvaan käännyttämistä. Hiiteen oli tosiaan jouduttu: vastassa taikausko ja noituuden pimeys.

Mutta: "Kun minä olin Sanan ruoskaa kuin myös kaakin- ja jalkapuuta ynnä häpiäpenkkiä ahkerasti viljellyt ja vielä kaksi pahinta noitaa maallisen oikeuden käsiin jättänyt, niin eivät rakkaat reigiläiseni enää rohjenneet ripustella nauhansuikaleita eikä muita kirjavia hepeniä tammiin elikkä pihlajoihin eikä kipuvitsapensaisiin kirkon tykönä, kuten heidän pakanallinen ja jumalatoin tapansa oli." 

Pahinta kuitenkin on kun Catharina, vaimo kaunoinenkin, on kääntymässä ikävissään pimeyden teille.

Mukaansahan tämä imaisee, jo pelkällä vanhahtavalla kielellä.

Vaan mitäs Päätalon isä-Herkko näistä tämän sortin lukukokemuksista Kalle-rukalle laukoi, rumastikin: - Aikuinen mies ja nuita mölläriä jatkuvasti tutkii ... Tuossa ijässä miehen pitää jo juosta suoro kourassa tytärten perässä eikä tutkia lorukirjoja.

Vaan minkäs sille mahtaa kun Paavali Lempeliuksen hylkeenpyynti ja tapettujen hylkeiden välissä yöpyminen tuntuvat yhtä todelta kuin toissapäiväinen moottoripyörän tielle kiskominen Tuusniemen kurvissa . Sielua ruokkii ja nipistelee jopa enemmän luettu kuin koettu!

Tästä sitä jatketaan innolla Hiidenmaan papin matkassa, varsinkin kun hän varoittaa murheellisen tarinan jatkosta:

"... vaikka minun nyt onkin kirjaan pantava itsensä Saatanan metkuja, ja taitaa ulosnäyttää, kuin keikkuisi vakaan hanhensulkani päässä Belzebubin pitkäkyntinen sormi." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi


Tientukkona



.

(Joskus harvoin tekee mieli kertoa asioista niin kuin ne ovat, ainekirjoitusmaisesti, keikaroimatta.)

Kun ajelimme asuntomessuilta, missä emme käyneet, pois, ryöpsäytti Tuusniemen jälkeen kunnolla vettä. Auto piti pysäyttää tien varteen. Ihmettelimme, miksi sadan metrin päässä loivassa kaarteessa yksi ihminen toikkaroi kaatosateessa, vaikka auto seisoi samalla pysäkillä.

Pian selvisi.

Kuuro meni ohi, vettä lainehti yliään. Ajaa liruuttelimme paikalle. Nyt sillä pysäkillä hääri kolme ihmistä, kaksi tyttöä ja umpikastunut mies. Kaikki huiskivat käsiään.

Oliko sattunut onnettomuus? Vesi virtasi, onneksi ei veri. Pysähdyimme. Nousimme autosta.

Moottoripyörä rojotti syvällä tienluiskassa kyljellään.

- Pitääkö soittaa ambulanssi?

Moottoripyöräilijä oli vanhempi mies, ei kovin hätäiseltä vaikuttanut.

- Ei me jakseta kiskoa, valittelivat tytöt, - tarvitaan miesvoimaa.

- Jos nostetaan porukalla tielle. Puski väkisin pitkäksi liirrossa kun yritin jarruttaa linja-autopysäkille.

Aikamme nyhjättiin niin nousi. Ohiajavasta autosta tyytytettiin, että mitä te siinä tietä tukitte.

Varmaan olivat helsinkiläisiä.

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Jorma Uotinen korvasi mammutin


16.07.2010 - 20:50 | hikkaj | huikopala

.

Ihan sitä tehden matkustettiin Kuopioon. Vaan emme me sitä nähneet; Veetin se oli pultattu kiinni, joten jätimme koko mammutin katsomatta.

Sen sijaan nähtiin Jorma Uotinen.

Tosin takaapäin ainoastaan, joten emme voineet millään muotoa havaita: pultattu taikka ei.

Jorma poistui edellämme kesäteatterista. Pienempi oli kuin luulimme - televisio vissiin viruttaa.

Soman näköisesti oli pukeutunut, mustavalkoisesti: ruutuvilsa päässä ja housut valkoisilla henkseleillä kiinnitetty (ei pultattu) mieheen.

Mammutista olisi pitänyt maksaa maltaita, Jorman näimme ilmaiseksi.

Ei se asuntomessureissu siis sittenkään turha ollut.

Veeti-mammutti

http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif


Ylpistyneille öykkäreille kesälukemista


15.07.2010 - 12:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS

.

OSA 1  tarinaa Hiidenmaalta



"Herrain hyvyys ja ruusuinlehdet,

Katoo, ennenkuin kääntyä ehdit."

Pitkästä aikaa kirja kädessä: Aino Kallas, 1926: Reigin pappi - hiidenmaalainen tarina.

Mikäs kirjaa on käsien pidellessä kun pyöränsarvia ovat talvikauden ja kesän puristaneet: kaventaa vain otetta hiukan.

Vastahan tuolla Hiiumaalla toista viikkoa takaperin Reigin kirkon mäellä tepastelimme, lepäilimme, pyöräjalkoja lepuuttelimme ja kurkistimme kirkkosaliin, jonka sisäkattona on kuin kumolleen kaatunut vene. Kirkon oli rakennuttanut poikansa itsemurhan muistolle, ikään kuin kesken jääneen elämän symboliksi, mahtimies Ungern-Sternberg.

Teos alkaa Kauppalehteen sopivasti, muistuttaen tämänkin porukan haavoittumisherkkyydestä ja nöyrtymistarpeesta:

"Tämä on tarina Reigin papista Hiidenmaalla, Paavali Lempeliuksesta, nimitetty myös Lempelensis, hänen itsensä kirjaan panema, jonka Jumala, niinkuin ennen muinoin Usin hurskaan miehen Jobin, riisui alastomaksi, riistäen häneltä hänen maallisen kunniansa, lapset, jotka hän siittänyt, ja vaimon, kuin hän valinnut oli, kuitenkin lopulta aukaisten hänen silmäinsä luomet näkemään Luojan armon ja viisauden. Muistakoot tämän kaikki, jotka menestyksessä ylpistyvät ja öykkäreiksi muuttuvat."

Että katsellaanpas.




Mikko Koivu luistelee armeijasta


14.07.2010 - 11:30 | hikkaj | URHEILU, LENNU

.

"HV H_j

Kalju kuumana kiehun näillä helteillä.

Tuo nyt on naurettavaa että jonkun Mikko Koivun pitäisi vanhoilla päivillään vielä armeija käydä!

Edustanut isänmaataan ihan riittävästi, puolustanut ja hyökännyt ja kaikkensa antanut Suomen puolesta, talvi talven jälkeen sotinut, tiristänyt itsestään enemmän kuin moni meistä tavallisista. Kapteeninakin toiminut. Kyllä pitäis riittää kuittaamaan yhen asepalveluksen!

Ei Koivu laista eikä luistele asevelvollisuudesta. Mikon meriitit Suomen puolesta korvaavat yhden asevelvollisuuden - ainakin alokasajan.

Yhteiskunnallista simputusta olisi pakottaa Mikko Koivu armeijaan tasa-arvon nimissä!

                                                                                                                Tuus  L   res.korpr."

- Niin ja mites se raukka tulisi toimeen pelkällä päivärahalla!? piruilisko tuohon Lennun vuodatukseen lisää - ota tuosta selvää onko Lennart tällä kertaa tosissaan vai ilkeileekö, puheleeko hellesäässä lämpimikseen.

Toisaalta Mikonhan se vasta pitäisikin isänmaata puolustaa, koska omistaa sitä moninkertaisesti Sakun kanssa meihin muihin verrattuna.


 


Taloyhtiön autopaikka oli mennä


13.07.2010 - 11:20 | hikkaj | Sijoitus/kauppa

.

Kaverilla oli heinäkuinen henkilökohtainen ongelma: autopaikka.

Vuokralainen oli lähtenyt ja oli aika yksiön remontin. Uusi autollinen vuokralainen oli tulossa sopimuksen tekoon, mutta isännöitsijäpä ilmoittikin: - Autopaikkaa ei ole. Se meni uudelle asunnonostajalle.

SKV oli myynyt taloyhtiöstä asunnon ja saman Realian palveluksessa oleva isännöitsijä oli luvannut kytköksenä autopaikan, koska muuten kauppoja ei olisi syntynyt ja välittäjä olisi menettänyt välityspalkkionsa.

Sinne oli mennä kaverin autopaikka, mutta.

Ja isännöitsijän paikka jos olisi toisin menetellyt eli vastoin palkanmaksajaansa? Taloyhtiön osakkaasta viis!

- Jäävi! parahti kaveri isännöitsijästä.

"Sijoittajaosakkaan on voitava jatkossa luovuttaa vuokralaiselleen samanlainen oikeus yhtiön autopaikkaan kuin talossa asuvilla osakkeenomistajilla on... ... Yhdenvertaisuusperiaatetta korostetaan."  Uusi asunto-osakeyhtiölaki voimaan 1.7.2010

 


Keräilyharrastukseksi ohjelmalehtisten keräily


12.07.2010 - 12:00 | hikkaj | harrastukset, Matkailu, vapaa-aika, ESITYKSET

.

Tunnen yhden piakkoin eläkkeellejäävän PölkkyPään, käytettäköön hänestä lyhennystä PP, joka joutopäiviensä ratoksi on käynnistämässä uutta harrastusta: keräilyä. (kyräilykin saattaisi olla harrastuksena mainio)

Tähän saakka PP:mme on totisena poikana harrastanut juoksukilometrien keräilyä, mutta päästyään niin pitkälle, että maapallon ympärysmitta (40000 km) täyttyi juoksuaskelin, hän lopetti sen keräilyharrastuksen.

Pitkänmatkanjuoksijoita kanssaihmiset ovat aina pitäneet vähän tärähtäneinä, Lasse Viréniä lukuunottamatta, joten uuden harrastuksen löytämisen myötä PP toivoo samalla arvostuksen ja profiilin nousemista, kohoamista jopa intelligenttien kastiin; parta jo ennestään on, samoin työtä tekemättömän sormet. (ei minkäänlaista pelkoa uusista sfääreistä) 

Ohjelmalehtisten keräily on hänen uusi hobbynsa. Kulttuuriin liittyvien ohjelmalehtisten keräily. Eilen hän oli onnellinen: hän sai toisensa.

Hänellä on nyt  EvitaTallinnasta ja Kirkko soi! Rääkkylän Kihaus Folkista. Evita on monikymmensivuinen värikuvallinen, Kirkko soi! mustavalko nelisivuinen. Molemmat ajavat asiansa, ja ei-turhamaisena ihmisenä itseään pitävä PP pitää enemmän vaatimattomamman näköisestä Kirkko soi! -käsiohjelmasta. (niin hän ainakin julki kertoo - tiedä sitten oikeasti)

Epämusikaalisena, itse mitään tuottamattomana, ihmisenä hän aina suunnattomasti, liikutuksen kyyneliin saakka ihailee kaikkia esiintyjiä, jotka saavat säveliä aikaan mistä tahansa kautta ja minkä tahansa avulla. Eniten häntä miellyttävät esitykset, jotka tapahtuvat akustisesti ilman mikrofoneja, sähköttömästi ja jopa valoja vailla. (niin outo tyyppi PP:mme on, aika tollero: mikään ihmisen tekemä suureellisuus ei ole kaunista)

Niinpä hän nautti suuresti pyhäisestä kirkkokonsertista: Luukkaisen Leilan omista ja Pentti Ojajärven Virsikirja-virsistä vuodelta 1701. Samoin Anna Fältin kumusta. Sanna Kurki-Suoniota PP:mme kavahti, säikkyi sekä suorastaan pelkäsi! (tuli vissiin suutuksissa oleva opettaja mieleen)

(Sarja jatkuu: Seuraamme keräilyharrastuksen kehittymistä: koskahan PP nappaa kolmannen brosyyrinsa?)




Mummo, 90 v.



.
- Emmie taijja sitä päivee nähä, empi mummo vielä talvella.

- Oottako työ hommannu jo niitä evväitä? huolehti mummo tarjoilua alkuviikosta.

- Muistathan hakkee miut, vakuutteli eilisiltana.

- Oispa oudot synttärit, jos juhlakalu ite puuttus! naureskelimme.

- Vuan kun asun tiälä omassa hönnissä erillään, puolusteli mummo ja pyyhiskeli hikeä. - Lämpimän on Luoja laittanu.

- Hyvin jaksoit sitkuilla talaven yli ysikymppisiin asti. Hyvässä käveessä oot, kehuskelimme ja kannustimme.

- Ka mikäs tässä vaikka välillä tympässöö. Vastat voisin tehä jos toisitta tarpeita tuolta mehän laijjasta takapihalle. Käyppäs tyttö hakemassa. Kammihtaan tuas laitan niin ripustatta talaveks liiterin naulaan ...

Sinne jäi mummo töpinöihinsä. Oli virkeämpi vaihde päällä, joskus jumii pakille ja silloin ei vasta taitu, silloin 'pois joutas'.

- No enpä ois uskonu jotta tääkii päivä vielä koittaa - osovaakohan sielä ies olla ... tuumii mummo kunhan tänään puolilta päivin juhliin haetaan.

- Ja ihan ommaan synnynkottiin, lisevvää.

 


Pekka Haavisto miehineen ja muita sattumia kesässä



.

Pää pyörällä viisi päivää Virossa

Matkan aluksi he tapasivat Pekka Haaviston aviomiehensä Nexarin kanssa, sitten Tuomas Holopaisen Ruttopuiston patsaan kanssa ja vielä Miina Äkkijyrkän pakettiauton kanssa. Olipa siinä maalta tulleella tandemia taluttavalla parilla Bulevardilla ällistelemistä!



Länsisatamaa sekavampaa tietyöpaikkaa on vaikea löytää, joten totta kai sinne sekaan piti pariskunnan telläytyä, jotta Hiidenmaan kämmekät tulisivat nähdyiksi sekä Saarenmaan nurmien kesäiset yöt.

Säädetään siis heille mittariin viideksi päiväksi vähintään +30 C, ettei polkupyöräviima tuntuisi pahalta, ja poimitaan 30 opettajaa jonoon mukaan. Poljettavaksi laitetaan tuommoiset 300 km.



1. päivä  to (35 km)

Heltermaalla asettui jonon johtoon opas-Urve ja kohta oli pyöräsaattue Süremoisa-kartanon kulmalla tuijottamassa paronin ikkunaa, jonka takana tämä kylänpukki oli voinut halutessaan mielin määrin käyttää privilegiotaan: pari kuin pari niin morsian on ollut hänen käytössään ensimmäisen yön.

- Hyi helvetti! Varsinainen veto-oikeus! tuhahteli (epäpyhästi?) ainakin tandemin takasatulalainen (mies!). Silti tyytyväisenä yöpyi etusatulalaisen (vaimo) kanssa kaksin Hausman lautakopperossa.

2. päivä  pe (63 km)

Reigin kirkko ja Aino Kallas. Siinäpä kirkkopihassa oli näkevinään käyskentelemässä tämä ihmishylkiö, Lempeliuksen Paavali, pappi, jota Herra koetteli raskaalla kädellään Jobin tavoin. 

Kõpu-majakan huipulla huimasi, mutta Saarenmaa jo silmissä siinteli.

Yön tandempariskuntamme joutui tai 'joutui' viettämään rämäköiden naisten, Antsun ja Raijan (nimet muutettu ) kanssa huulta heittäen. Kalana on nimeltään tämä valoisa sääsketön, ötökätön merenrantapaikka.

3. päivä  la (105 km)

Oman joenuoman kaivatti rikas mies myllylleen kun ei saanut lupaa myllyä toisen miehen koskeen pystyttää. "Noh, niin pahast käv ett toisen miehen joki kuivu", kertoi Urve, joka pienenä hentona naisena sinnikkäästi polki aamupäivän viidenkympin pätkän. Muisti myös kaikki kämmekät esitellä ja isoa kiveä kutsui viehättävästi: "Hän."

Vielä piti poikettaman Puskin kirkkopihaan, jonka ortodoksikirkon kupoli on kieputettu ja suojattu jeesus-teipillä - kerrankin teippi paikallaan.

Rattoisaa oli Hiidenmaata polkea kun autoliikenne on olematonta.

Sõrun satamasta laivaan: oli lounaan aika.

Puolitoista tuntia ja jokos soi Saarenmaan valssi kolmenkymmenen lämpöasteen sylissä ja liikenteen hurinassa. Aado-opas polkaisi moponsa käyntiin ja vei selkä suorana pyöräletkaa pitkin teitä ja polkuja, maita ja mantuja: Leisi - Laugu - Soela - Meisküla - Pahapilli - Panga - Võhma - Tuiu - Küdema - Silla - Selgase.

Grillattuina lihoina pölyllä kuorrutettuina painalsivat porukanjäsenet saunan lauteille lisälämpöön ja pesulle.

Värava-maatilan aitassa uni maistui yhtä herkulliselta kuin vasta nautittu iltapala luonnonhelmassa. Huulet hymyssä suin nukahti tandempariskunta silmissä mopoileva pyöräilijä Aado, kuin kanttori Piiparinen ikään.

4. päivä  su (63 km)

Ortodoksisen kirkon sympaattinen vanhus laski miehet ikonostaasin taakse ja ilonpilke silmäkulmassa kertoili, että papin on suoritettava jumalanpalvelusmenot jos yksikin kolmestatoista seurakuntalaisesta on läsnä. Ja hän mestarina on aina läsnä!

Monark-tandem, Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa ja varsinkin Pituutensa halusi levon. Niinpä kivikossa pihahti ilma takarenkaasta, jonka mainiosuiset huoltoautonpojat ja Madis aikanaan vaihtoivat heti kun Monarkille sopi.

Kaaliin kävi siitä poljenta. Luojan työn voimaa katselemaan, sadan metrin levyistä meteoriittikraatteria hämmästelemään: on siinä pölinä käynyt kun on parinkymmenen tonnin metallimöykky taivaalta pudonnut. Tarjakin käynyt presidentti Meren kanssa ihmettelemässä, istuttamassa tammen tuon kumman kunniaksi.

- Snadi pätkä tänään, tuumivat tandemlaiset kallistettuaan päänsä Lausen maatilan Sinisen huoneen vuoteelle, basso-Anteron, tuon georg otsin pojan, jäädessä vielä viisvitosiaan juhlimaan.

5. päivä  ma (57 km)

Muhuun ja Virtsuun ja jäähyväishalausten jälkeen kotiin.

VR ei edelleenkään suostunut kuljettamaan tandemia missään junassa kauas itärajalle pohjoista kohti * . Niinpä oli halattava tandemkin ja jätettävä Matkahuollon huomaan rakas.

Kauko Röyhkän sen sijaan näytti VR suostuneen kuljettamaan, sillä hän se oli tämä mies eikä kukaan muu ken lihapullia söi pariskuntamme ravintolavaunun pöydässä.

Summa summarum  Julkkiksilla oli matka alkanut ja julkkikseen oli matka päättyvä. Ei mikään turha matka siitä huolimatta.


tiistai 1. kesäkuuta 2010

Kesäkuun 2010 Kauppalehti-blogit

Matkalla

.
.
.
.

TAAS  JALGRATAS MAAS

VIIKONPÄIVÄT poljeskellaan

NÄGEMISENI!

  

Kansojen välisen pyöräretkemme aluksi kärttyisyysharjoituksia

.
.
.
.
Vastustan säätiedotuksia. En voi ymmärtää miksi minun pitäisi tietää aurinkoisena päivänä huominen sää, jolloin odotettavissa saattaa olla sateisempaa ja kylmempää, vilunväreitä selkäpiissä, tai sateisella säällä tietää, että viikoksi luvataan sateiden jatkuvan. Pahoittaa nyt mielensä turhan päiten. Astuu aamulla sitten rappusille.
Muutenkin vastustan luojan piilottaman asian ennenaikaista paljastamista, uteliasta ronkkimista, kuten tulevan - ei meille enää, johan nyt! - lapsen sukupuolta. Asioita, joille me emme - olipa niin tai näin - kuitenkaan mitään mahda.
Kello ja säätiedotukset ovat oleva tarpeettomia informaatiolähteitä pian alkavassa uudessa elämässä, minkä nyt joskus vaivihkaa kumpaakin kurkistelen, jotta tiedän paheksua muiden mukavuutta lisäävää tiedonhalua. Niin olen päättänyt.
Eli ei mitään hämminkiä: olen kehityskelpoinen ja täyttä höyryä matkalla kohti vanhuuden perikuvaa - kärttyisää känää.
Esimerkki säätiedotuksen tarpeettomuudesta
Miksi meidän olisi jo päivää paria aiemmin pitänyt tietää, että on kaamea vastatuuli koko sen kolme ja puoli tuntia kestävän pyörälläajon ajan, jonka pyörän siirtäminen kaupunkiin vei - silloinhan me olisimme murehtiessamme polkeneet tuota tuulista matkaa ne odotuspäivätkin! Pyörä oli poljettava joka tapauksessa tuona nimenomaisena päivänä kaupunkiin, mikäli mieli osallistua ulkomailla kansojen väliseen pyöräretkeen ystävällismielisten kollegojen kanssa.
Esimerkki ärtyisyyden lisääntymisestä
- Emme. Emmeme kuljeta tandemeja ollenkaan junassa, sanoi ensimmäinen ystävällinen nainen tiskin takana.
- Ette? Etteköte kuitenkin voisi kun noin tyhjinä vaunut kulkevat. Ja pitäisi ylihuomenna olla laivalla.
- Emme. Emmeme, vahvisti toinen nainen tiskin takana tyhjässä lipunmyyntisalissa, ystävällisesti.
- Etteköte mistään hinnasta, ettekä mistään kautta?
- Emme. Emmeme, sillä pitäisi olla matkalaukunkuva aikataulussa, niin sitten, vastasi kolmas, kaikista ystävällisin nainen salissa lasisermin takaa ja jatkoi: - Vaan kun valitettavasti täältä lähtevissä junissa ei matkalaukun kuvaa ole.
- Vai kapsäkin kuva pitäisi olla. No eipä sitten muuta kuin iloista istumista teille kaikille!
Retkemme kohti Jalgratas-maata, taas yhden kerran, oli aluillaan - eikä alkumatka hyvältä näyttänyt.
Ulkona hypin jonkin aikaa kypärän päällä ennen ratkaisun näkymistä huutaen hurahtaneena kuin muovikippokaupustelija Onnenmaassa: - Plastiikkia! Tämä on plastiikkia!
Kumma kyllä: tässä vaiheessa Vaimon nähtiin ottavan joitakin taka-askeleita ja livauttavan oman kypäränsä selkänsä taakse.

Kunta Kinte on pian vapaa lukemaan

.
.
.
.
(nulikkamainen vapauden tunne yltymässä)
"...niinpä olivat sanatkin hetken hyvissä saaneet ilmaa liepeisiinsä ja lähteneet järjen tanterilta mielen liehumille ja helmahuiskeille."
Juhannusaattona 25.6.2010  mummon tekemän vastan hauduttamana
Kuukauden päivät olen vetkutellut Volterini kanssa. En ole istuutunut Alastalon salin penkille, tarkoituksella olen karttanut. Parkkilaivan osuudet ovat merkityt. Piiput sytytetyt. Pääruoka tuoksusta päätellen tuloillaan. Langholma on saatu houkuteltua takaisin saliin (hänhän ei voinut sietää Alastalon Hermannin kevytmielistä marssia ja toimitusta parkkikirja käsissä huiskimassa salin ympäri Pukkilan käsikynkässä Härkäniemen kanssa).
Kaikki kunnossa. Kaikki on valmista, sen kuin tulevana talvena kaadetaan metsä ja rakennetaan parkki, kolmimastoinen, mikä tosin jää kirjan loppuessa lukijan mielen kaadettavaksi ja rakennettavaksi.
En ole raaskinut istuutua saliin, koska sehän olisi tämän sarjan, Saaristolaissarjan, Volter Kilven myöhäisiän kypsän kypsän tuotannon loppu: Alastalon salissa 1933, Pitäjän pienempiä 1934 ja Kirkolle 1937. Neljä vaivaista sivua ja sen jälkeen Kilpi on siirrettävä syrjemmälle, koko sarja luettu. Jätettävä, ryhdyttävä uusiin tuumauksiin ja tuumailuihin. (Onneksi sen päätöksen saa itse tehdä; helpotuksen huokaus on pääsevä kun voi vähitellen jättää omaan arvoonsa tuon ilmaisun esteeksi asettuneen sensorin, sivistyslautakunnan salaisine nuhteineen.)
Niin neljä sivua ja sitten esille Lehtonen, Lassila taikka Salama, Haavikko - kokonaan kaikkineen niin kuin Mukka, Päätalo, Haanpää. Vaiko Lehtosta, Lassilaa, Salamaa, Haavikkoa osina, palasina? Kun ei enää viitsisi haukata palaa sieltä, toista täältä, vaan on nautittava koko kakku ajan kanssa. Antaapa ajan ratkaista, syksyn saada. Päättää sitten mikä nautinnoksi syyssateisiin, talventuiskuihin valitaan. Tosin vaikea (mahdoton) on löytää Kilven veroista isän polvea, jolla tuleva talvi istuskella.
Ihan ensin kyllä lopputarkasteluun joutuvat ne Huovisen Kylän koirat, kun ei tarvitse enää olla sidottu, tilivelvollinen Kunta Kinte, orja kunnan isäntämiesten ikeen alla. (Tunnehan hipoo nulikkamaista armeijasta kotiuttamistunnetta! Poistutapa vielä maahan, senkin kehno ...) Voihan elämä!
Juhannuspäivän iltana 26.6.2010  vapaan Suomen lipun laskun jälkeen, +16C
Kuuden tunnin kokous  Alastalon salissa on nyt 800 sivun jälkeen päätöksessään: parkkilaiva hankitaan ja sen kunniaksi kirjan päättyessä jäädään Alastaloon syömingeille ja vielä sen jälkeen juomingeille, sillä "ei Alastalosta enempää Eevastiinan kun Hermanninkaan hommista ja sallimilta vierasta tavallisestikaan aterian jälkeen karaisemattomana ehtookylmiin päästetty, saati sitte tämmöisenä päivänä ja parkkipidoista!".
Kymmenen kuukautta, tismalleen, olen salissa myötä istunut, nauttinut, lukenut - mit den guten appetit!
Puolitoista vuotta, toissa vuoden joulupäivästä, olen Kustavin saaristolaisten kanssa aikaani viettänyt. Ylen kiitollinen olen heille heidän tarjoamastaan isottelunhaluisesta seurasta, vaikka viimeksi minä olisin kyllä saaristolaisisäntien ja kapteenien kynnen alla halunnut elää, sillä ei heillä juuri muuta ihmisen arvonmittaa ole kuin manttaalit ja rahanmäärät. Volter Kilpi kirjoittaa heidän himonsa, ajatuksensa ja aatoksensa, arvojärjestyksensä,  sielunliikkeensä sisältä päin julki. Silti ilman heitä ja Kilven ainutlaatuisesti välittämää tunnelmaa tässä älyä vailla olevassa turhanpäiväisessä koulumylläkässä olisi ollut kestämistä.
"Härkäniemi, joka kauan oli ollut hiljaisin, ja jonka sydän siis oli täysin parrastasainen, ja joka myöskin,  jos munaskuihin asti näki, oli taatusti vakain ja uskollisin sielu salissa ja Alastalon lähin mies ja käsivarren tuki, hän nyt ensimmäisenä Langholman jälkeen valmistui tähjille ja jutunkypsiin. "Sinun henkesi kupeissa on siittävä sarvi ja sinä astut toimentiineeksi koko seurakunnan!" lausahti hänkin sanansa Alastalolle ensi mielensä täydeltä ja oli painava ja paikallansa kuin arkki Araratilla. Härkäniemi muutti kuitenkin nopeasti nuotin arkisemmaksi ja lisäsi saarnaansa maananataipäiväistä: "Onpa sinulla kuitenkin ollut juoksemistakin ja vielä viikkoisempaa hengenvähtiä, ennen kuin olet jokaisen meistä kääntänyt uskoosi, niin että nyt istumme niin monta kuin meitä on minä-Mattia salissa ja oman pään vikuria tuoleilla ympärileikattuina amalekiittoina seurakunnassa ja herranvertaisina parkinretareina pässikarjassa!" Hän antoi silmänsä vaeltaa Pukkilasta Eenokkiin, ja vaikeni, sillä mitä enempää tässä oli sanomista, koska asia oli valmis ja ateriakin odotettavissa." Volter Kilpi, 1933: Alastalon salissa

Aika pysähtyi

.
.
.
(Onnellinen juhannuskertomus aikavanhuksesta, melkein kuin taika ...)
Talvisydännä Junghansimme alkoi temppuilla. Halutessaan kävi, halutessaan unohti lyöntinsä. Oliko Junghansille tullut alzheimer vai dementoiko vanhuuttaan; ymmärrettävää: sadan vuoden iässä tuskin kenelläkään on kova halu iskeä, lyödä, käydä  - säännöllisesti.
- Käy sinä, ukkeli, käy! pyysimme ja vedimme avaimella lisää vetoa, kiristimme vieteriä, lyötätimme väliin jääneitä tunteja. Heilutimme heiluria. Autoimme eteenpäin kaikin tavoin.
Pakkaset jatkuivat ja jatkuivat. Viluko sitä sitenkin vaivasi? Siirsimme kellon ulkoseinältä välihirsiin. Se tuntui tehoavan. Joitakin viikkoja se kävi kuin aika poika, nuori Hans, Hänschen. Sitten seisahtui. Eikä mikään enää auttanut. Ei lämpö, ei rukous. Se seisoi vain.
- Kolmisen sataa, arvioivat torinlaidan kelloseppäveljekset korjauksen ja täydellisen huollon, - uuden hinta. Mutta on tämä sen arvoinen.
- Ajanpatinaa, muistoja, menneiden sukupolvien silmäyksiä. Lasin taakse ovat katsoneet ukit ja mummit. Äiti vetämässä hikeä pyyhkien.
- Puramme osiin. Rattaat käännämme.
Se oli hiihtoloman seutua kun kello jäi osiin pilkottavaksi torinlaidalle.
- Josko juhannukseen mennessä. Ei sillä niin kiire. Kellolla. Saa levätä sataan vuoteen.
- Soittelemme jos yllätyksiä tulee, voi olla ettei kaikkia osia löydy. Mietitään sitten.
Niin sovimme. Huone hiljeni talveksi, ei lyönyt kello puolen tunnin välein, ei paukutellut tunteja täyteen. - Olisitte vaihtaneet viisarit ja panneet patterin kellotaulun taakse, ehdotti kyläkauppias ja myi tilapäiskellon, - niin on jotkut hämänneet.
 - Pitää raksuttaa. Heilurin heilua. Ei käy pirtaan!
Talvi jatkui julman kylmänä. Kellosepästä soittoa ei kuulunut. Pääsiäisen jälkeen oli käsi jo luurilla: - Miten vanhuksemme jakselee, joko hengittää? Soittamatta sentään maltoimme olla. Patterikellonläpyskä Junghansin naulassa nytkähteli eteenpäin; tarkka poika se oli, mutta niin vaatimaton kuninkaallisen kruunupään paikalla.
- Mites potilas voi? oli aika juhannusviikolla astua kellopuotiin ja kysyä.
- Kiitos kysymästä, vastasivat sepät. - On kotiuttamisen aika. Melkein nieletti kun vielä jatkoivat: - Omin voimin pääsee. Täsmälleen käy ja ajassa pysyy. Uljas satavuotias!
Ylpeänä kuuntelimme, kruunupäätä taputtelimme, syliin kaappasimme, hoputimme:
- Matkaan, Alte Kameraden!

Nimmriarvtus juhnusliekeihn

.
.
.
.
.
MATKAKERTOMUS   osa 5  Nimikirjoitus
Viimeisen matkapäivän kysymys: Kenen nimmari?
vihjaukset
klo 12   suomalainen   konkari   mies
klo 14   viihdetaiteilija, veikkaisin Argentiinan puolella MM-jaliksessa, sattuneesta syystä
klo 16   piilosanamaisesti: a) etunimikin osoittaa että englanniksi kääntyy kun puolittaa  b) saavimiehiä
klo 18  raitistunut färski konkari lauleli aamutuimaan, oli selvinnyt sitten viime kerran näkemisestä: huojuen ja horjuen talutettiin kesken keikan VPK-talolta Lappeenrannasa 1971 armeija-aikojen tansseista  

Matkat on matkailtu, viruvalgiat naukkailtu. On saaliin jaon aika: mitä jäi kouraan? Konkreettisesti ei juuri muuta kuin tuo nimikirjoitus - ja sekin vihkoon. Ja sen antajan nimeä tässä nyt joukolla käykäämme arvuuttelemaan.
Antaapa sadella arvauksia!
Pitkin päivää putoilee vihjeitä lisää. Ja jotta jännitys säilyisi: kommentit ja arvaukset näkyvät vasta illankamussa.
pst (sori sori sori, hela jive jne kisan luoteesta johtuva päivitysetuilu...)
****************
Vataus:     Grönin Einon  nimmari  (kuunteleehan sitä muun kivun ohella, pitkän uran takia kunnioittaakin, mutta mutta)
141  teitä kävi kopasemassa nimmarijuttua - osa jopa vastasi, mistä kiitos!
Mieleni minun tekisi palkita oikeaan osuneet ja harhaan menneet  Valittujen Palojen röhypalkinnolla, vaan mistäs auton tempaset - varmaan taputukset riittävät. Palataan asiaan.

Prinssin prillit




.
.
.
.
.
 "Että  juhannusta tässä, hyvissä ajoin hyvää!  Toivottelen. Sinulle. Sateen seassa.
Katoit Ruotsin häitä?  Eniten siieppas nuo Daanielin rillit: koko miehen naamasta ei muuta nää kuin paksupokaset silimälasit. On kun hitsari ois töissä! 
On niillä muuten vara pitää kaikennäkösiä teattereita yllä, Ruotsissa. Ja kansa maksaa!
                                                                 Tuus  L"
Tuohon nyt ei voi muuta sanoa kuin että demokratia on vielä kallimpaa kun monarkia. Ja mitkä häät! Ja mikä prinssin puhe kuningattarelleen! Olisi Lennu vaan tyytyväinen eikä joutavia purputtaisi.
Victoria & Daniel  Soma pari. Ja pulinat pois!
Kateellinenko vai kommunisti tuo Lennu? Raukka.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

 eesti keeles


"Ura-avain on palautettava" - uran lopuksi

.
VIMEINEN SAVOTTA         epilogi
Alkavan juhannusviikon sunnuntaina   (16C, tuulenpuuskia, sadekuuroja)
Niin kävi käsky.
Ensin ajattelin että se on isokin asia kun luovutan koulun avaimen pois. Lopullisesti. Onhan se pyörinyt taskunpohjilla monet kymmenet vuodet.
Kierrän vielä talon, kaikki kolme kerrosta. Joka ainoa korkea luokkahuone autio ja kumisevan tyhjä. Kolkko.
- Eikö ollut outo? naurahtaa Jokkeri talonmiehen asunnollaan, jonne koulun pihan poikki kuljen.
- Uskomatonta.
- Oli huutokaupassa tiistai-iltana tämä koulunpiha mustanaan kansaa.
- Taitaa joutaa tämä pois. Vieläkö kerräilet? Vaikket oo enää toimessa.
Tapansa mukaan, kuinkas muuten, on luvannut hoitaa tämänkin asian, kuten kaikki asiat aina, loppuun saakka.
- Tähän pistät kuittauksen: Ura-avain palautetaan uran lopuksi. Ja sitten nimi.
- Semmonenhan se on tämän leikin sääntö. Lorun loppu. Eli ei enää muuta kuin kolme kertaa yhteen ääneen kovasti: URAA! URAA! URAA!
Nauruksi menee juhlallinen toimitus.
- Käyhän kulkiessa. Tähän mäille jiän, jos ei uus omistaja pois aja.
Lupaan poiketa ja kantaa urheilukirjallisuutta, kun nyt kyläkirjastokin samalla sulkeutui.
Ei se viimeinen lähtö ja avaimen jättö sen kummempi juttu ollut. Ja vielä vähäpätöisemmältä tuntuu kun sunnuntain lehdestä luen Kirgisian viikon takaisen puhdistuksen, 3000 tapettua.
Sehän riippuu, asian isous, siitä mihin mitäkin vertaa. Ei se sen kummempaa, mikään. Tässä maailmassa.
"Monista taloista on pystyssä enää savupiippu. Os ja Jalalabad on puhdistettu suuresta osasta uzbekiväestöä. Kirgisian ja Uzbekistanin rajalla, piikkilankojen takana, on neljännesmiljoona pakolaista. Joukossa raiskattuja, orpoutuneita, raajattomia, nälkäisiä sekä kuumuuteen pyörtyviä pikkulapsia ja psyykkisesti järkyttyneitä." HS 20.6.2010

EVITA! Argentiina!

.
.
.
MATKAKERTOMUS  osa 4   Musikaalissa
 (Neljännen päivän kysymys jätetään kysymättä, koska edellisiinkään kysymyksiin ei ole tullut yhtään vastusta!)

Koko ajan ei voi hönttästä turhan perästä, jossakin vaiheessa pitää terästäytyä ja täytyy alkaa sivistäytyä.
Ulkona Viru-hotellin edessä isossa lakanassa loistaa naisen kuva.
 EVITA!
Evita ehta elävänä illalla. Esitys aivan tuossa nurkan takana. Estonia teatterilta hyppäys. On Evitan aika Nokia Kontserdimajas.
Tähän majaseen mahtuu istumaan 2000 nopeinta, me eturiveihin enää. - Tuota kujosta myöten, viittaa lipunkatsojatäti, ystävällisesti.
Satakunta esiintyy estradilla. Toinen mokoma soittaa montussa. Evitana Maarja-Liis Ilus, pari kertaa kympin sakkiin Euroviisuissa sijoittunut. Hänen halventajanaan itse Che Guevara, Vaiko Eplik.
Heti alkuun presidentti Juan Perón, Marko Matvere, ilmoittaa kansalle 26.7.1952 suru-uutisen: "Eva Perón, kansamme henkinen johtaja, on muuttunut kuolemattomaksi kuoleman kautta."  (Requim for Evita)
Che loikkaa takki levällään istua harottamaan arkun päälle ja huutaa laulaa epäilyksensä julki: Oliko hän enkeli vai huora, joka kiipesi vallan huipulle keinoja kaihtamatta. (Oh What a circus)
Ilta on hieno ja tunnelataus sen mukainen. Jo toisen näytöksen alkupuolella, kun suuri kansanjoukko ylistää Evitaa myrskyisämmin kuin Perónia itseään, alan tunnustella, vaimolta kysellä että flunssankehnoko puhkeamassa kun niin syvältä kurkkua kaivaa ja värisyttää, kunnes alkaa soida laulujen laulu Don't Cry for me Argentina, niin jopa älyän että syvä tunnehan se vyöryy iskee ylitse, räväyttää salaman kirkkaudella, voimalla, väkevyydellä ...
Sepä siitä. Tarton Vanemuine-teatteri on käynyt lävistämässä melkein-eläkkeelläolijan, miltei raadoksi räväyttämässä.



(  André Rieu ) ( Anna Eriksson )  ( Madonna )

Mustanahaline naine ja Elevandiluurannik

.
.
.
.
MATKAKERTOMUS  osa 3   Kieltä selättämässä
(Kolmannen päivän kysymys on hankala, siksi se esitetään vasta lopuksi - ja seisten.)

Monta päivää perillä kun viettää, melkein-eläkeoliolla ei enempiä kiireitä kotio palata, niin mikä etteikö kieltäkin jo tajuaisi. Öhtuleht muutamal kroonil R-kitskasta ja tavaamaan hotellin korkeuksiin:
  • SÜNDMUS         'Tallinki laeval sündis isa sünnipäeval poisslaps.'
  • LAULJATAR HÄDAS HUULTEGA        ' Vene tüdrukutebändi Tatu Julia Volkova: Neiu huuled on liiga suureks paisunud, teevad valu ning segavad rääkimist ja laulamist.'
  • MUSTANAHALINEN NAINE     'Diane Abbot (56) on esimene mustanahaline naine, kes pürib Briti leiboristide partei liidriks.'
  • RÖÖV     'Tallinnas röövisid eile kaks maskis meest Lootsi tänaval kauplust, müüjat rünnati pipragaasiga.'
Eilen Lootsille Urho Kaleva Kekkoseen riennettäessä nähtiin tuo poliisien eristämä ryöstetty yksinäinen putiikki terminaalin edustalla: pippurikaasu ei enää haissut. Parasta pysytellä Laupäev turvallisesti täällä yläilmoissa. Eipähän voro vie eikä rosvo ryövää. Laukatkoon Vaimo kaupamajat ja juuksurit.
Mikäs on katsellessa kahdennestakymmenennestä kerroksesta panoraamaa kun on mitä katsella: vanhaa kaupunkia, satamaa ja vellovaa merta. Eikä muutenkaan tee mieli ulos kus sajab vihma ja puhub tuul.
Ja jos kyllästyttää niin avaa telkun, sen kuin MM-jalgpallia tsiigailee, ennustada, voittaako Prantsumaa, Inglismaa, Saksamaa, Hispaania, Mehhiko, Tsiili tai peräti Elevandiluurannik. Yllätysmomentti leijuu koko ajan ilmassa, varsinkin kun kisapall-Jabulanile on monen mielestä kui hobuse s**t!
(Kolmannen päivän kysymys:  Mikä maa vie jalgpalli-MM 2010? )

Isoryntäinen miesnainen

.
.
.
.
MATKAKERTOMUS  osa 2  Perillä
(Toisen päivän kysymys on vaikeampi, vaan ei mahdoton, koska ainahan voi googlettaa:  Mikä asuste: rinnahoidja? )
Vaimo osuu oikeaan, nappiin, todetessaan että näiltä ihmisiltä puuttuu kirjaimia kielestä; siltä tosiaan kuulostaa ja näyttää.
Pettymykseksi edellismatkan kohokohta Rinnanibu on hinkattu pois Narva mnt:n ring-puodin akkunaruudulta, vaan eipä hätää: Rinnahoidja pitää yllä aihetta, ja säpinää, kun kävelee vähän matkaa Pärnutietä, niin siinä näyteikkunassa lukee sen kaupan tuote - RINNAHOIDJA. Sortimentti on vähäinen, mutta ah! niin hyväkielinen.
Jaa. Aiheeseen liittyen voikin yksintein poiketa kupille muuriluolaan Vabaduse Väljakilla:
Karoliina-holvissa istuessamme kuuman totin ääreen laskeutuu pariskunta, vieripöytään asettautuu: lyhyenläntä vanhempi herrasmies ja pitkänhonkelo mustatukkainen, isoryntäinen nainen. - Epäsuhta pari, kuiskaan, paraskin. Taustalla soi vironkielistä Satulinnaa ja Tummaa silmää ruskeaa tukkaa. Silti niiden juttelu kuuluu, matalaäänisiä kumpikin - römeitä suorastaan.
- Mies se on. Naista mallaa. Kato sen käsiä, ja takaraivoa! Pyöreä kalju.
Hyväntuulisia ovat poikkeavuudessaan. Vapautuneita. Niitä ei toinna pelätä niin kuin Neuvostovallan alla 80-luvulla kun tämän luolan täyttivät savu ja nahkapuseroiset hämäräheikit. Eivät nekään mitään täällä ryöstäneet jos uskalsi vain painautua joukkoon tummaan. Niillä luolamiehillä olivat apajat ulkopuolella.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif 

Jalalla koreasti heti aamutuimaan!

.
.
.
MATKAKERTOMUS  osa 1  Matkalla
(Helppo ensimmäisen päivän kysymys, kuten ensimmäisen kysymyksen kuuluukin olla: Minne mennään? )
Tämä melkein-eläkkeelläolohan vasta hassua on: heti aamusta voi halutessaan pistää jalalla koreasti.
- Hyvää huomenta! kuuluttaa estradille kavunnut viininpunaiseen takkiin pukeutunut artisti; näyttää niin kuin häntäkin ajankohta arveluttaisi. - Jos aloitettaisiin tangolla heti aamutuimaan, hän ikään kuin hymähtää. - 'Tango merellä'. Olkaa hyvä!
Laiva painaa tuhatta ja sataa solmua kohti Rääveliä ja kansa tanssii aamu kymmeneltä, kirkonmeiningin aikaan. Muistuu mieleen Yks Melekinen, kollega, joka ei voi ymmärtää tanssimista ylipäätään. Olisi sillä nyt suu sepposellaan.
- Miks sitä noin pittää riekkasta. Lähteä pöydästä varta vasten parketille ... eikö olis sama jos tuo kaikki tapahtus pöydissä, yritän selvittää Vaimolle, - vaikka silleen että päällä tanssis ja nokkis, ensin nyökkäis jonkun pariksi. Päällä koreasti! Tällä tavalla näin heiluttelis päätä, puolelta toiselle. Välillä väristelis ja täristelis...
Vaimo katsoo kuppia pöydällä, mutta uskottava on: pelkkää espressoa se on - ja ukko siis vesiselvä.
- Pyörittelis, pompottelis, heiluttelis päätä näin ja nääiin. Toinen tanssis omassa pöydässään, siellä heiluttelis päänuppiaan samaan tahtiin omassaan. Päästäs kaikki helpommalla.
- Sie sitä et hömpsyjä tarvihe, kuittaa Vaimo kun maankuulu artisti on puolituntisen tunnelmoinut ja virut ja laululavat jo näkyvillä. - Lähetään laukunhakuun. Jo tuota oot tanssannu tarpeeksi.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Pottu kumoon kuivumaan ja tuulettumaan itsekukin

.
.
.
.
.
NASTA                                                                             ILMOITUS                                                                       NASTA

NYT  PANNAAN

BLOGIPOTTU

viikonpäiviksi

KUMOON

- Lähemmä tästhä rinnanibuja näbelöimhäääää...
                
NASTA                                                                                                                                                          NASTA                                                                                                 

Leikin loppu

0
0
0
0
0
VIIMEINEN SAVOTTA  XXII
Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina  (7C, kolea tuuli, valoisaa)
Eilen kaikki päättyi. Kyläkoulu vaaralla sulki ovensa.
Tuhat asiaa tuli tehdyksi, tuhat jäi tekemättä. Kolme oli asiaa, joista loppuun saakka pidin kiinni ja joista sapiskaa myös sain:
1. Koulunjohtajuus  2. Oppilaiden omatoimisuus  3. Ei rangaistuksia jälki-istuntokuittauksena
Upeaa, hienoa ja mahtavaa on ollut olla opettajana ja apuna monenmonituiselle oppilasjoukolle. Koulunjohtajana olen ollut siksi, ettei koululla olisi ollut johtajaa: pitkälle koulutettu työntekijä ei tarvitse kontrollia vaan vapautta, joka synnyttää halun tehdä parhaansa omalla tavallaan ja luovasti.
Itse olen täysin epämusikaalisena ihmisenä kuvitellut olevani kapellimestarina orkesterin edessä. Ja tärkein tehtäväni on ollut huomata, etteivät kaikki soittele samanlaisilla soittimilla, kaikilla ei ole polvellaan haitari, vaan jokainen käsittelee erilaista instrumenttia. Minun tehtävänäni on antaa soittaa jokaisen omalla soittimellaan, muttei koko ajan sooloillen vaan niin että koko orkesteri soi persoonallisesti yhdessä, eikä se rumpali rummuta kaikkien päälle.
Viimeiset kolme vuotta olivat vaikeimmat, suorastaan mahdottomat, koska nuotit revittiin käsistämme ja tilalle työnnettiin epäkelpoja sävellyksiä ja soittimia.
Työnantaja halusi lopettaa orkesterimme, niinpä soittamisen sijasta jouduimme tämäntästä tukkanuottasille toistemme ja työnantajan kanssa. Sulosointujen sijasta tuotimme suunsoittoa ja kakofoniaa. Ja aikamme kakofoniaa tuotettuamme kävi työnantaja mittaamassa tasomme ja antoi arvosanaksi: ei lähelläkään toisen koulun tasoa. On syytä lakkauttaa epäkelpoa tavaraa tuottava laitos.
Ensimmäisellä kerralla koulun lakkauttamisyritys epäonnistui, mutta painostus jatkui ja lopulta keskustapuolue sai osoitettua muutamille kannattajillemme ettei huonoa kannata kannattaa. Lopulta kolmivuotisen taistelun jälkeen valtuusto päätti lakkauttaa 70 oppilaan koulumme äänin 13 - 8. Kokouksessa kylänmiehistä, arvostettu kunnallismies, Kauko Kaasinen sai yleisöpuheenvuoron, jossa hän jyrkin sanoin paheksui koulun ja kylän tahallista kuolettamista sekä esitti koulun muistolaattaa, johon hakattaisiin lakkauttamisen puolesta äänestäneiden nimet*.
Oli miten oli, elämä jatkuu, ja on tässä ja nyt. Kiitän kuluneista vuosikymmenistä ennen kaikkea oppilaita, vanhempia ja niitä luottamushenkilöitä, jotka ovat olleet tukemassa koulumme säilymistä ja koulutyötämme. Samoin työtovereille kiitos ja kunnia.
Koulun ensimmäinen johtaja ja opettaja oli Otavan ja WSOY:n ammattikirjailija K.A.Järvi ja viimeinen kirjallisuudesta kiinnostunut  SARVin amatööriarvostelija, blogipottuilija hikkaj.
Vaikka 113-vuotinen sivistyslaitos lakkaa, niin korvikkeeksi kolmipuolivuotias blogipottu jatkaa. Käykää kylässä - tarpeen tullen!
 
"No hei taas, muistivihko! Vaikka rahat on kaikki ja sorruttu olemattomiin kamppeisiin, niin onhan kuitenkin VAPAUS ja edessä lämmin kesä ja paljon sääskiä. Hellurei . . . ! Näitä piirteli Vikke Nilo" Kalle Päätalo, 1966: Viimeinen savotta

*"Lakkauttamista vastustivat Kari Kulmala, Ilpo Jorasmaa, Mikko Juvonen, Väinö Jordan, Jari Pitkänen, Jouko Päivinen, Arvo Tikkanen ja Merja Vaittinen.
Lakkauttamisen kannalla olivat Tapio Hämäläinen, Tuure Hirvonen, Irja Ihalainen, Lasse Korhonen, Harri Laasonen, Raija Helmi, Merja Leskinen, Raili Makkonen, Urho Makkonen, Satu Melkko, Timo Mölsä, Saila Tarkkonen ja Marjukka Viljala."  Koti-Karjala 16.12. 2009

Yks

.
1
.
.
.
pe
Sisävesilaivareissulta ja laulurinnelaulannalta palattu juuri nyt klo 21.50. Tätä palasta en muuten olisi tehnyt vaan kun on jäljellä enää tuo ykkösaamu, kai.
Ja siinä se sitten kaikk'. Työ tehty on, ma pääsin voittajaks', kai.
Ilmoitukseen täytyy tosin suhtautua säävarauksella eli Huutosen Matin epävarmuudella - kai.

Lahkeetkin housuista?

.
2
.
.
.
to
Opettajan koko opetusvelvollisuus tänään: kolme tuntia!
Huominen Laulurinnekeikka tasoittaa: 12 tuntia.
Laivalla kaupunkiin, linja-autolla takaisin. Tärväämme vuosien saatossa vaivalla hankkimamme retkikassan jäännökset. Ei, ei, älkää peljätkökään: kunta ei avusta - ei tarvitse edes pyytää.
Tänään kunnanmiehet olivat armollisia: irrottivat ainoastaan televisiot ja digiboxit ja veivät ne suut myhyssä mukanaan kirkolle. No mitäpä me niillä. Tosin pikkuisen me Vanhatparrat jännitimme, jos vaikka muuttomiehet ohikulkiesaan puuttuvat henkilökohtaiseen habitukseemme: leikkaavat kenties lahkeet housuistamme ja vievät ne mukanaan, sinne kirkolle. Eivät koskeneet, antoivat asian olla, armollisesti.
Psst. Tätä ei oppilaille sovi kertoa, etteivät villiinny viimeisillä hetkillä: Vanhatparrat tuntien tuherrusten jälkeen, nokakkain istuen, kirjoittivat valmiiksi viimeiset todistukset viimeisille oppilailleen. Siunailivat siinä ohessa, kuten joka vuosi, vanhakantaisia kun ovat, sanallisen arvioinnin epämääräisyyttä ja pakollisuutta: olisivat välttämättä halunneet antaa muutamissa aineissa rehellisen numeron - kuten matematiikassa. Vaan se on kiellettyä: matematiikkaakaan ei saa numeroilla arvostella! - Pyh! tuhisivat, kuin parhaatkin siilit. 
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif

Vievätkö municipality men lahkeetkin trousers? 

Teacher teaching the whole duty today: three hours!

Tomorrow's Song Rinne Gig offset: 12 hours.

The city by boat, bus back. Tärväämme over the years, hard-earned trip to the treasury remains. No, no, do not be afraid: the municipality does not help - not even need to ask.

Today, the municipality of the men were merciful: TVs, and only took apart Digibox and took them myhyssä nozzle with the church. Well, what did we do. Admittedly a little nervous, we old beards, although if the removal men ohikulkiesaan missing personal habitus: intersect, perhaps housuistamme legs and take them with him, there the Church. Did not apply, due to be made, mercifully.

Psst. This does not tell students agreed that villiinny has these moments: old beards tuherrusten hours after nokakkain sitting down, wrote the last pre-certification for past pupils. Siunailivat by it, as every year, delaying when you are, and the vagueness of the verbal assessment mandatory: would necessarily want to give some subjects a fair number - as in mathematics. But it is prohibited by: math about the numbers should not be criticized! - Bah! tuhisivat, as the best laid urchins

Ohi on, ohi on, ohi on, tämä farssimme ... eikö mitä!

.
3
.
.
SELKOKIELINEN SELOSTUS ILMAN PARRANPÄRINÄÄ SIITÄ KUINKA KEPU JATKAA KOULUFARSSIA
Ensin ne hävittivät kyläkoulun, loppukiitokseksi putsaavat kyläkoulun Vanhoillaparroilla pöydän.
Koulun lakkautuessa kunnanjohtaja tarjosi eläkkeelle siirtymispaketiksi toiselle opettajalle yhden kuukauden ja toiselle kolmen kuukauden lakkautuspalkkaa työvelvoitteitta.
Jotta nämä jästipäät eläkeiän saavutettuaan ällyäisivät jäädä syksyllä eläkkeelle, eivätkä hölmöyksissään jatkaisi maailman tappiin saakka kuten ovat aikoneet.
Kunta välttyisi opettajien yt-kierrokselta sekä irtisanomisilta.
Opettajat, nämä jästipäät, hyväksyivät kunnan tarjoaman sovintoesityksen, jota kepulaiset sittemmin kultaiseksi kädenpuristukseksi nimittivät.
Lautakunnan keput eivät moista vääryyttä hyväksyneet, ymmärrettävästi - perspotkut sen sijaan olisivat näille venkoilijoille enemmän kuin paikallaan.
Hallitus eilisiltana hyväksyi kunnanjohtajan esityksen äänestämättä. Puheenjohtaja (kepu) jätti kiireenvilkkaan eriävän mielipiteen, jotta kolmivuotinen farssi jatkuisi.
Joten prosessi jatkuu - hamaan hallinto-oikeuteen?
Mahtaa Takapirua kammiossaan naurattaa.
ke
Iltasella puutarhajuhlilla koulun luonnonihanassa puutarhassa vietimme rattoisaa iltapuhdetta, pidimme iltakoulua oppilaiden, vanhempien ja kyläläisten kanssa. Kylä saa juhannukseen mennessä oman viirin; kylätoimikunta palkitsi viirin suunnitelleen Petri-taiteilijan (4.lk).
Söimme lettuja ja makkaroita, joimme mehua ja kahvia sekä ratkoimme luontopolkutehtäviä vaaran rinteellä. Kunnalle kustannuksia ei koitunut, vakituiset sponsorit (Rautiaiset, Päiviset jne.) löytyvät omalta kylältä. Nautimme iloiten ja itkusilmin toinen toisistamme - kaikki yhdessä viimeisen kerran.
PS  Aamuinen juttu Lempistä  ja ketusta (vaarassa) on täysi tosi, vaikka kuinka Aisopoksen sadulta kalskahtaisikin ja vaikka joku  lukija siitä saattaa olla löytävinään symboliikkaa: Pääkepu hiippailemassa koulunjohtajan tontilla pahat mielessä. Näin ei kuitenkaan ole.

Lempi vaarassa

-
3
.
.
- Tule kato! huusi vaimo nukkumaanmenon aikoihin.
Iso pörhö kuljeksi ikkunan alla. Kettu oli ilmestynyt kuusiaidan aukosta pihan puolelle. Eipä ole koskaan ennen poikennut.
Siinä käveli aitoviertä jälkiä nuuhkien. Kiireettömänä.
- Missä Lempi on?
- Ulkona.
- Sitä vaanii.
Vaimo katosi.
Kolkutin ikkunaruutua. Kettu katseli hailakoin silmin sisälle. Ei elettäkään. Kolkutin toisen kerran. Sitten vasta tajusi ja puikahti aidan toisesta aukosta tielle ja lähti luikkimaan häntä sojossa tietä pitkin järvelle päin monen talon ohitse.
Ovi kolahti.
- Tämä nukkui verannon tyynyllä, sanoi vaimo rutistaen Lempiä sylissään.
- No jo on aikoihin eletty, keskustassa kettu! Varmaan karhu ensi kerran.

Ei sentään ihmisauksuunia

.
4
.
.
.
ti
"Me olisimme halunneet poistua unhon yöhön kokonaisesta koulusta, ehjästä laitoksesta, sellaisesta missä elämäntyömme teimme. Työn jäljiltä. Siinä kunnossa. Emme me olisi halunneet lopettaa työtämme muuttolaatikoiden seassa kannettomien pulpettien luokissa, yhdessä mylläkässä. Huutokauppatunnelmissa. Viikon kaksi olisivat malttaneet odottaa muuttotouhujaan ja suoneet meille asiallisen ja kunniallisen lopun.
Lohtuna olkoon kuitenkin se, ettei lapsilla käydä kauppaa ihmisauksuunissa."
Niin ajattelivat Vanhatparrat viimeisen viikon tiistaina töistä kotiin, heh! kirkolle, polkiessaan, myötätuulessa, auringonpaisteessa.
Taisivatpa silti hiemaseltaan huojentuneilta näyttää.
http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif      kopasepa!    http://gfx2.hotmail.com/mail/w3/ltr/emoticons/smile_angry.gif
At least not ihmisauksuunia
 4      Tues


"We would have liked to leave unhon night of an entire school, from an unruptured plant, a where the life of our work we did. The aftermath. In order. We do not, we would have liked to stop our work in moving boxes among kannettomien desks classes, together with the hurly-burly. The auction atmosphere. Week two would be prepared to wait for migration hustle from and preferred to us judicious and honorable end.

Congratulations Lohtuna however, is that children be traded ihmisauksuunissa. "

So thought the old beards the last Tuesday of the week home from work, heh! the church, while cycling, with the wind, the sun.

Would still hiemaseltaan looks relieved.