Viimeinen
työpäivä
31.07.2010
- 14:00 | hikkaj | merkinnät, nokkeluus, hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, henkilökuva, Työelämä,
liikenne, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa,
LENNU, tilinpäätöksiä,
Päästöjä,
Local, facta, lapsismi, KIRJALLISUUS, voe mahoton!, KILPI-Salama-LEHTONEN,
menneitä , ällös
unta näe!, auringonpistot,
viimeinen savotta, RAIKU, vetovihje, saldot, LAUANTAISEURA, huikopala, ESITYKSET, LEHDISTÖ, RuutuAkka
.
Yhdellä on tänään viimeinen virallinen työpäivä - kuin myös Yhden tutulla, ystävällä ja kollegalla Isä-Mateolla.
Huomisesta he ovat kunnan elättejä hamaan siihen päivään konsa eläke alkaa juosta: toisella kuukauden, toisella kolmen kuukauden päästä.
Mites tässä näin on päässyt käymään?
No kun veivät työpaikan alta, lakkauttivat sen koulun, ja muutaman kuukauden tähden ei uuteen kouluun enää ollut järkevää homenokkien mennä.
Niin katsoi työnantajakin ja vapautti raatajat työvelvollisuudesta: ukot ovat urakkansa tehneet, palkkansa ansainneet.
Eli tässä sitä nyt ollaan - vähänkö tyytyväisenä! Eletään oikeasti kuin viimeistä päivää.
Pitää huhkia vielä tämä vihon viimeinen työpäivä oikein olan takaa, jotta huomenna nauttii sitten enemmän vapaudesta.
- Harmi vain että tämä viimeinen
työpäivä sattuu lomapäiväksi eikä ole ketä opettaa, harmittelee Yksi
harmissaan, kunnes huomaa Vaimon, joka puolestaan on huomannut Yhden ja tämän
aikeet.
Vaimo perääntyy vaivihkaa huomaamattomiin. Hän ei nyt tänään halua olla liitutauluna eikä opetuksen objektina, vaikka kuinka viimeistä päivää vietetäänkin. Ei hän näe mitään mieltä, että hänen pitäisi painaa päähän näin kauniina päivänä kaikkia kummallisuuksia, kuten Volter Kilven kuin tokkurassa kirjoitettuja ilmaisuja tai Otto Mannisen runosuomennoksia menneiltä ajoilta tai ...
Sitten Vaimo keksii onneksi aseen, joka puree ja lamaannuttaa totaalisesti kohteensa:
- Teidän tulee muistaa ja peljätä yli
kaiken, että hallinto-oikeudessa on teitä koskeva valitus. Hyvässä lykyssä voi
olla että pääsette vielä Isä-Mateon kanssa näyttämään kykynne ja ...
Vau mitä
kissoja!
30.07.2010
- 15:30 | hikkaj | pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!
.
Lehdillä on ikävä tapa höynäyttää lukijaansa, varsinkin otsikoilla ja lööpeillä.
Lempillä on ollut tuhottoman kuumaa - kellepä ei olisi jos tuommoinen turkki päällä pitäisi kuljeskella. Joku abanimalisti ehdottikin että keritään karvat pois, tehdään siitä skini. - Törkeää! vastustimme ja halveksimme asian esittäjää.
Aivan vetämättömissä on Lempi-rukka viereskellyt tämän pariviikkoisen hellejakson. Ei helpottanut, vaikka talvella kesää varten jo harjoittelimmekin harva se päivä saunan löylyissä köllötellen. Säälittää, kun mitään keinoja ei ole käytettävissä. Kaikki järkeenkäypä neuvo otettaisiin kiitollisena vastaan.
Kaivellaan kyllä koko ajan aktiivisesti tietoa sieltä sun täältä. Jopa keltaisesta lehdistöstä. Kunhan otsikot edes sinne päin viittaavat.
Äskenkin satuimme painamaan, toivossa eläen, auki Iltalehden otsikon: Wau, mitä kissoja!
Kissanpissit! noista mitään apua ollut. Eivätkä olleet edes läheskään niin koreita ja suloisia kuin Lempi Makkonen, se meidän kissa. Yhtä julmia tosin saattavat olla.
Neuvot ja keinot ovat vähissä, mutta onneksi ainakin tilapäisesti helleongelma taitaa hellittää ja Lempi pääsee taas vapaasti luontoon, so. kansalaistottelemattomasti ruikkimaan kielletyille paikoille sekä metsästämään linnunpoikasia ynnä muita metsähiiriä. Myyriä se ei näy sisään kanniskelevan.
Sillä on tuo kumma tapa niiden elikkojensa kanssa: sisälle näytille ehdottomasti! Mahoton kolina käy aina eteisessä tai milloin missäkin huoneessa höyhenten pölähdellessä tai karvatuppojen irtoillessa, mutta koska se on julma niin mekin olemme julmia ja viskaamme saaliin pihalle sen kummemmin kehumatta.
Eilen sohvalla rötkötellessä ja Barcelonan EM-yleisurheilun kisoja telkusta keskittyneesti tuijotellessamme - näyttäisi että keskittyneemmin kuin konsanaan suomalaiset urheilusuorittajat. Niin eikös jo eteisestä kuulunut kolinaa. - Mitä sie siellä koliset! Minkä nyt oot pyytänyt? rähisimme.
- Ei kun mie oisin vuan tullu tuomaan tään lainassa olleen kuvan, kuului hento ääni.
Naapurin Irene oli poikennut asialle.
Jari
Tervo yhä kekkulissa - vaimolla keittää
29.07.2010
- 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, rakkaus, KIRJALLISUUS, voe mahoton!
.
Menköön nyt kun on alkuun päästy: otetaan messiin koko Tervon suku, tai ainakin perhe, Kati ja Kalle. Oksennetaan blogipottu täyteen.
On vappuyö. Otetaan I sitaatti:
"Puoli yksi yöllä teekkari kailotti
ovemme takana kännykkäänsä. Heräsin. Kävin sanomassa, että häipyisi. Mies ei
ollut kotona. Hän oli pämppäämässä Jukan ja Matin kanssa. Kalle nukkui
kuulosuojaimet päässä, koska naapurit juhlivat."
Jari Tervon vaimo aloittaa päiväkirjansa. Kati on heittäytynyt kotirouvaksi, elää siivellä; helppo tehdä veroilmoitus, koska tuloja ei ole. Kotihommat rullaavat, sukat löytävät parinsa niin, ettei kovin usein tarvitse arvostella.
Toissa päivänäkin oli tässä potussa puhetta Jari Tervosta, tuosta viisauden Koljatista, nykykirjailijoiden, taavettien joukossa. Hönkäisy vain, ja pari virnua päälle, ja kaikki ovat lyötyjä ja nujerrettuja. Halosta myöten tramppaavat ihastelemassa. Hän on ylivertainen Uutisvuodossa ja kaikessa mihin yhtyy.
Hän on varmaan lukenut montakin kertaa Haanpään Pätsistä, tuosta kämppien kiertäjästä, joka elätti itsensä naamaliikkeillä. Todennäköisesti hän noissa Seiskan kuvissa muisti Pätsin ja yritti olla Pätsiäkin venyvämpi. On siinä Katilla ollut taas kaulitsemista Jarin hiippaillessa kekkuloinnin jälkeen himaan kuvaussessioillaan kehuskellen.
Otetaan tähän II sitaatti, edelleen on vappu 1.5.
"Minun on yhä vaikea levollisin mielin
odotella häntä baarista kotiin. Olen vuosien varrella yrittänyt rentouttaa
ajatuksiani. Välillä onnistun. Usein odotus on purkautunut siihen, että itse
heilun kuin Justiina kaulin kädessä vastaanottamassa uupunutta juhlijaa.
Opittavaa on."
Pitemmälle emme jatka, uskomme että kuuluisan kirjailijan vaimon osa ei helpommasta päästä ole. On siedettävä monenmoista, johan sen Runebergin Fredrikastakin tiedämme.
Kyllä näitä taiteilijamulkeroita vaimot kestävät, koska aikansa kohellettuaan ne tulevat katumapäällä niin liki niin liki:
"Mies potee krapulaa. On
läheisyydenkaipuinen, eikä halua työntää nokkaansa ulos." Kati
Tervo, 2008 WSOY: Kesäpäiväkirja
Tervo
kännissä keskellä päivää
.
"HV
Duo anteeksi, tämä tieto tulee vähän
takaottoisesti. Tervo otti huomiota herättävät päiväkännit terassilla pikkusta
ennen juhannusta. Puolilta päivin alotti ja ehtookellojen soidessa yhä jaksoi.
Kovakuntoinen kapu!
Seiskasta, Seiskasta näitä parturissa
käynnillä luin.
Hellettä! Tuus Lennu
ps paan linkin, niin näät ite: Jartsa kekkulissa "
No jopas jotakin - eikö olis ollu uutinen jos ei ois ollu humaloissaan?
Sehä itekin vasta pohti näitä ryyppyreissujaan, joiden hankalin vaihe on kuulemma kotipihassa kun toinen kenkä on taksissa ja toinen maassa eikä osaa ratkaista, onko tulossa vai menossa.
Olisiko syytä perustaa Tervo-koteja niin saattelisivat...
Kuolemantuomio
26.07.2010
- 12:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS
.
riettaudesta osa
5
OSA 6 tarinaa Hiidenmaalta
- TELOITETAAN PYÖVELILTÄ!
Tyly tuomio. Niin kuitenkin Tallinnan Kuninkaallinen Linnaoikeus on päättänyt tutkittuaan asiaa juurta jaksain ja ahkeruudella: Kirkkoherran rouva ja apupappi ovat syypäitä aviorikokseen ynnä karkaamiseen.
Bodeljessa Raatihuoneen takana hioo pyöveli miekkaansa, kolmen kyynärän pituista. Kansalla on pian syljettävää.
"Joudutakin jalkojas, että ehtisimme
aamutaikinan ajoissa tehdä, sillä tänään teilataan pappi ja hänen
porttonsa."
Leipurinsällit hoputtivat toisiansa kiiruhtaen leivintupiin timpsaioja valmistamaan. Raatihuoneen tori täyttyy näkijöistä, mutta tuomittujen 'kurjain syntisten silmät olivat peitetyt liinaisella, etteivät he näkisi'.
Emme mekään tuota brutaalia 'näytelmää' katso, vaan allapäin palaamme Lempeliuksen mukana Reigiin.
Siinä ankara lorun loppu.
Olisi ollut 1600-luvulla Amnestyn feissareilla maailman turuilla ja toreilla työmaata kerrakseen. Ja mikä herkkupala näille lehdille, jotka jo pääministerin ja missin kihlaseikkailuista isoja uutisia revittävät! Kumma kyllä tämä Reigin pappi Paavali Lempelius tuntuu todellisemmalta kuin Matti ja Sirkka, Viivi ja Ahmadi.
"Ja nyt
minä vasta selkiästi tiesin, etten minä milloinkaan ollut herjennyt tätä vaimoa
rakastamasta." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi
Matin
ja Tepon jälkeen Molière
25.07.2010
- 13:30 | hikkaj | lapsismi, KIRJALLISUUS
.
"Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa ..."
Valssin lumoissa tässä pyllistelty vuorokausikaupalla ja oltu piittaamatta ympäristön paheksunnasta: Hyi! Hitto! Matti ja Teppo.
Elämyksiä metsästävät kaikki. Jos ei elämys ota tullakseen ylevien kautta, voi sitä narrata väheksyttyjä teitä. Kannattaa työntää nokkansa vasten tuulta ja jättää vaikka sormensa oven väliin. 'Aistit ja mieli avoinna', kehottavat.
Se se vaan on niin, että polkupyöräily kolmenkymmenen asteen aamupakkasessa (TÖIHIN!) aukaisee elämykselle ryörit ja varsinkin kun siinä valottomalla tiellä vielä ketjut rusahtavat pois rattailtaan. Tai kun ...
No irtoaa syvä elämys myös irtoavien ketjujen ja jäätyvien näppien lisäksi takuuvarmasti myös Molièren tai jonkun muun ranskalaisneron kynänjäljistä. Klassikot eivät petä.
Sen verran julkikuvaansa on kiillotettava, ettei tässä koko ajan rahvaanomaisista toiminnoista riippuvaisia olla, vaan yhtä hyvin osataan sitä ottaa vastaan elämyksistä jaloimpiakin.
Jos elämykseen tarvitaan jalat ja pyörä, niin onnistuu elämyksen metsästys myös käsin: tarvitsee sormiinsa napata vain pieni ohut näytelmävihkonen Ihmisvihaaja, Molièren komedioja (1666), suomentanut O.Manninen, niin johan lähtee elämyskulkue marssille. Päässä oikein soi ja pian päästään Pariisiin, kosijoiden piirittämän Célimènen tykö.
Ei Molière ole turhaan vuosisatoja pinnalla pysynyt.
Vaikka esitystapa on vastakkainen, kosiskelemaon, on (loppujen lopuksi) Molièren sanoma sama kuin Matin ja Tepon:
"Vaan kuinka hyvänsä, turha
mun peitellä koittaa: olen heikko, on hällä tenho, mi sieluni voittaa." Molière
1666
"Mutta kuka voisi
meitä estää
Kun mä lennän sinun kanssasi aurinkoon
Lennän aurinkoon." VEEPEE Lehto, 1993 Matti ja Teppo
Kun mä lennän sinun kanssasi aurinkoon
Lennän aurinkoon." VEEPEE Lehto, 1993 Matti ja Teppo
Hojo
Hojossa tänään: Matti ja Teppo!
.
Silti kandee lukea, koska lopussa on piloja.
Vau! Vautsi vau! Tänään on se päivä! Joka on kerran vuodessa vain. Tänä iltana, itse asiassa, nähtävinä - ja kuultavina, Hojo Hojossa: Matti ja Teppo!
Sinne mennään vaikka jalka paketissa!
- Äläkä tuhahtele siellä kotonasi!
Nirppis!
Nehän ilmestyvät kuin alemmat virkamiehet siihen lavalle, pikkuisen pulskistuneina, salkku vain puuttuu. Rahvaanomaisuudessa on uskomaton voima: kaksi meistä siinä. Jos kaikki pystyisivät samaan itseironiaan ja positiivisuuteen, olisimme pian kaikki veljeksiä keskenämme.
Onneksi harkitsevat lopettamista vasta sitten kun ihmiset alkavat taas puhua: "Voi voi kylläpä ikäisekseen laulavat aika hyvin." Viime kerrallakin muuan Tuusniemen mies eli täysillä mukana korokkeen reunalla ja hihkui, että 'tätä kuuntelis viikon vaikka syömäti!'.
Eläköön Matti ja Teppo!
Sen kunniaksi parit matit ja yks teppo:
Masan mansikat
- Mihin sää tuota kuarmaa viet? kysyi
Matti tientukkona köröttävältä
lantakuormaa raijaavalta traktoriäijältä.
- Mansikoitten päälle, huikkasi
mies.
- Outo juttu. - Me laitetaan
maitoo ja sokerii.
Tepi mörkkinä majatalossa
- Mää en haluu nähdä sua enää!
- OK! sanoi Masa. Ja sammutti valot.
Jaakko Teppo
- Puhutteks te koskaan Jaakko Teposta?
- Kerran puhuttiin kun hotellihuoneessa
korttia pelattiin niin pyysin: "Jaakko Teppo kortit?"
Keikalla
Telkussa
Entisenä
lautamiehenä riettaudesta
22.07.2010
- 11:11 | hikkaj | KIRJALLISUUS
.
riesansa-kullakin
osa 4
OSA 5 tarinaa Hiidenmaalta
Avionrikkojat ajaa karauttivat rekikyydillä karkuun, Catharina ja Diaconus, pappilan väen nukkuessa, häviten tietymättömiin yönselkään. Heidät löydetään vasta vajaan ajastajan päästä luodolta Turun saaristosta.
Tuossapa kyyhöttävät nyt pahalaiset tuomiolla riettaudesta. Ollaan Toompäällä Tallinnassa.
Vaan mikä on tuomio: Pyöveli vai Exilium? Kuolema vai maanpako?
Ei sovi unohtaa, että syytetyt ovat hengellistä säätyä elikkä Jumalan omaa säätyä, minkä tähden tuomio saattaa olla kaksinkertainen.
Jäädään Tallinnaan, ikään kuin kärkylle, henkeä pidätellen tuomiota vartoomaan.
Yöpykäämme, ei ei Virussa emme voi yöpyä, koska elämme 1600-lukua, yöpykäämme eli valitkaamme majatalo niin että tuo torni, Pikk Herman, on silmissä. Huonompikin kelpaa, sillä tuskin näin tuskallisen jännittävänä yönä pystymme silmälautoja ummistamaan pohdiskellessamme lopputuomiota.
Näin jonkinlaisena asiantuntijana, entisenä lautamiehenä, Assessores, minä antaisin heille lievemmän tuomion haureudesta eli ajaisin Exiliumiin, koska eivät he pahuuttaan noin katalasti menetelleet.
"Mutta koska syytetyt
sisään tuotiin heidän vartijoittensa välissä, niin minun
viheliäinen sydämeni alkoi lyödä niinkuin kellon läppä." Aino
Kallas, 1926: Reigin pappi
Riesansa
kullakin
21.07.2010
- 11:11 | hikkaj | Local, KIRJALLISUUS
.
OSA 4 tarinaa Hiidenmaaltakin
Kesäaamuna paistaa aurinko.
aamulla
Käväistäänpäs
heti herättyä pappilassa,
josko siellä samanmoinen rauha
- Ohos! satutaanpa sopimattomaan
aikaan: uusi apupappi Diaconus ja vanhan papin nuori verevä vaimo -
pääsemättömissä toisistaan ovat. Lavitsalla kahden istuvat ukko-Lempeliuksen
astuessa koputtamatta pirttiin.
Ja "ilma oli rakkaudesta raskas heidän
ympärillänsä, ja heidän huulensa äsken vaienneet rakkauden sanasta".
a.p.
Tarkastetaanpas
tietokoneelta saapuneet kirjeet
Koulutoimi lähestyy. Yök! Joko työhön kutsuvat?
Lienee valitus viritetty hallinto-oikeuteen ja tulokset pussissa? Ei ole
kummempata kuulunut.
Työterveyshuollosta välittää Koulutoimi
tietoa: höpisevät, että aikoja on, jos työssä sairastuu. Vihjaillevat?
Epävarmuudessa yhä kuristavat.
k.p.
Käydäänpä
postilaatikolta posti
Kulttuurivihkot 3-4. Ei muuta.
Kaksoisnumero tulee halvemmaksi. Tyhjänpäiväinen ja valju. Larppauksesta ja
tietokonepeleistä. EK. No joh! Lie päätoimittaja nuorennettu.
i.p.
Tehdäänpäs päivän lenkki
Hiipsitään Hyytsaareen ja tavataan Velssi.
"Vihaks pistää tää
portti. Keskellä tietä! Polovet kippeet niin ei kun nouse
autosta portin kimppuun joka ikinen päivä ja monesti päivässä..."
Harvoin käyvät kaupunkilaismökkiläiset ovat
pystyttäneet tien alkuun lukittavan portin. Paikallaolijoiden riesaksi.
illalla
Saunotaas hiet
pois
Ropsautetaan oikein mummon tekemällä vastalla.
Jäähyllä kaikenmaailman hapsenkakkiaiset ja
hynniäiset pistävät ja purevat. Riesa se on pienikin riesa.
illemmalla
Katotaas telkkaria
Jumalaton vauhti kaikilla päällä, sanoissa ja
teoissa. Olipa faktaa tai fiktiota: ei hetken rauhaa. Kohta katsottaviksi
jäävät vain FST ja Teema.
yöpuulla
Joutaa sitten nukkumaan
Luetaan pala Jerofejevin Miehiä. Toista
se oli Tshehovin aikana. Aika härskiä toimintaa näillä nykyvenäläisillä.
Saaneeko ryssiksi kutsua, vai onko sekin niin kuin neekeri? Sängyn ja sohvan
välissä jylkytystä.
Toista se oli Tshehovin aikana: viipyilevämpää.
Hänetpä Jerofejevin Viktori kumoaa, antaa palttua Antonille.
Kesäyönä on valoisaa.
"Näin sanoo
Lutherus: mikäs ihminen on? Respondit: ihminen on vähämielinen ja
hullu usque ad annum 40 elikkä neljäänkymmeneen ikävuoteensa asti.
Jonka jälkeen hänelle selväksi käypi, että hän on narrien narri, mutta silloin
on hänen Elämänsä ohitse." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi
Mika
Myllylä naama ruvella - ja muuta perheasiaa
19.07.2010
- 12:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS
.
ihan-sielua-nipistelee
osa 2
OSA 3 tarinaa Hiidenmaalta
- Hiihtomestari MM viettänyt kostean hellejuhannuksen:
useamman päivän juoppoputkessa pyöräillyt Kalajoen
leirintä/häirintäalueella ja mätkähtänyt tangon yli sammalikkoon
pahanpäiväisesti. Kieltää.
- Matti Vanhasesta, Perheyritysten toimitusjohtajasta, on
Sirkka Mertala erottautunut lopullisesti. Kihlat on kihlailtu. Ei kiellä.
- Teologian ja juristiikan kirjoja varastellaan eniten
kirjastosta. Papit ja lakimiehet eivät kiellä eivätkä myönnä.
Lennu näistä paheksuen tiedottaa, pitää ajantasalla. Kehottaa pysymään ajanhermoilla: "Lue vaikka Ampparia niin pysyt ajassa", sähköttää. Lähettelee mailejaan kiihtyvään tahtiin, harva se päivä, vimmoissaan. En julkaise enää kuin tähdellisimmät.
Viisainta pysyä Reigin papissa, vaikka siinäkin menossa villiintymiskausi: Hiidenmaan pappilaan lähetetty apuvoimia. Nuori Herra Diaconus villitsee Catharinan ja kirkkoväärti Lempelius menettämässä rakkaan puolisonsa, niin että pappiparkaan pesii Epäilyksen kyykäärme, joka siittää poveen seitsemän iljettävää poikasta, nimeltänsä Epäluulo, Luulevaisuus, Mustankipeys, Mielikarvaus, Viha, Epätoivo ja Murhanhimo, myrkkyä vereen vuodattaen.
Ei hyvältä näytä pappilassakaan. Taisivat osata temput jo 1600-luvulla!
Lukee niin näkee, kuis äijän käy.
" -
Suloinen on sinun suusi sija, ja haarikka, kuhunka huulesi ovat kajonneet,
papin muori. Nyt juo sinäkin vuorostasi, Catharina Wycken.
Niin minun
vaimoni Catharina otti vuoronsa perään hitaasti haarikan ja sen huulillensa
nosti. Niin Jonas Kempe sanoi: - Nyt me olemme siis samasta haarikasta
huulillamme juoneet, ettäs sen muistat, Catharina Wycken, sinä Saronin
ruusu." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi
Ihan
sielua nipistelee
18.07.2010
- 17:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS
.
OSA 2 tarinaa Hiidenmaalta
Monen vuoden tarkk'lukemisen jälkeen tuntuu tuhlaukselta lukea hampsien. Vielä makoisammalta tuntuu: synniltä.
Saan selville Kallaksen Reigin papista:
Paavali Lempelius Toompään pappiskoulun rehtorin
virasta erotettu, kaksi lasta ruttoon menettänyt, rotanloukkuihin asumaan
ajettu ja sinne vaimonsa kanssa unohdettu syntinen, joka muka surmasi
tottelemattoman tuomiokoululaisen, suurta ja mahtavaa maa-aatelia suvultansa
edustavan, muuten ylimmäisen hulttion ja koiranleuan.
Näin ymmärsin. Ja ahneesti kiiruhdin eteenpäin. Siirryin Paavalin mukana Hiidenmaalle, missä lopulta aloiteltiin rahvaan käännyttämistä. Hiiteen oli tosiaan jouduttu: vastassa taikausko ja noituuden pimeys.
Mutta: "Kun minä olin Sanan ruoskaa kuin myös kaakin- ja jalkapuuta ynnä häpiäpenkkiä ahkerasti viljellyt ja vielä kaksi pahinta noitaa maallisen oikeuden käsiin jättänyt, niin eivät rakkaat reigiläiseni enää rohjenneet ripustella nauhansuikaleita eikä muita kirjavia hepeniä tammiin elikkä pihlajoihin eikä kipuvitsapensaisiin kirkon tykönä, kuten heidän pakanallinen ja jumalatoin tapansa oli."
Pahinta kuitenkin on kun Catharina, vaimo kaunoinenkin, on kääntymässä ikävissään pimeyden teille.
Mukaansahan tämä imaisee, jo pelkällä vanhahtavalla kielellä.
Vaan mitäs Päätalon isä-Herkko näistä tämän sortin lukukokemuksista Kalle-rukalle laukoi, rumastikin: - Aikuinen mies ja nuita mölläriä jatkuvasti tutkii ... Tuossa ijässä miehen pitää jo juosta suoro kourassa tytärten perässä eikä tutkia lorukirjoja.
Vaan minkäs sille mahtaa kun Paavali Lempeliuksen hylkeenpyynti ja tapettujen hylkeiden välissä yöpyminen tuntuvat yhtä todelta kuin toissapäiväinen moottoripyörän tielle kiskominen Tuusniemen kurvissa . Sielua ruokkii ja nipistelee jopa enemmän luettu kuin koettu!
Tästä sitä jatketaan innolla Hiidenmaan papin matkassa, varsinkin kun hän varoittaa murheellisen tarinan jatkosta:
"... vaikka
minun nyt onkin kirjaan pantava itsensä Saatanan metkuja, ja taitaa
ulosnäyttää, kuin keikkuisi vakaan hanhensulkani päässä Belzebubin
pitkäkyntinen sormi." Aino Kallas, 1926: Reigin pappi
Tientukkona
17.07.2010
- 17:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, vapaa-aika, liikenne, lapsismi, voe mahoton!
.
(Joskus harvoin tekee mieli kertoa asioista niin kuin ne ovat, ainekirjoitusmaisesti, keikaroimatta.)
Kun ajelimme asuntomessuilta, missä emme käyneet, pois, ryöpsäytti Tuusniemen jälkeen kunnolla vettä. Auto piti pysäyttää tien varteen. Ihmettelimme, miksi sadan metrin päässä loivassa kaarteessa yksi ihminen toikkaroi kaatosateessa, vaikka auto seisoi samalla pysäkillä.
Pian selvisi.
Kuuro meni ohi, vettä lainehti yliään. Ajaa liruuttelimme paikalle. Nyt sillä pysäkillä hääri kolme ihmistä, kaksi tyttöä ja umpikastunut mies. Kaikki huiskivat käsiään.
Oliko sattunut onnettomuus? Vesi virtasi, onneksi ei veri. Pysähdyimme. Nousimme autosta.
Moottoripyörä rojotti syvällä tienluiskassa kyljellään.
- Pitääkö
soittaa ambulanssi?
Moottoripyöräilijä oli vanhempi mies, ei kovin hätäiseltä vaikuttanut.
- Ei me
jakseta kiskoa, valittelivat tytöt, -
tarvitaan miesvoimaa.
-
Jos nostetaan porukalla tielle. Puski väkisin pitkäksi liirrossa kun
yritin jarruttaa linja-autopysäkille.
Aikamme nyhjättiin niin nousi. Ohiajavasta autosta tyytytettiin, että mitä te siinä tietä tukitte.
Varmaan olivat helsinkiläisiä.
Jorma
Uotinen korvasi mammutin
.
Ihan sitä tehden matkustettiin Kuopioon. Vaan emme me sitä nähneet; Veetin se oli pultattu kiinni, joten jätimme koko mammutin katsomatta.
Sen sijaan nähtiin Jorma Uotinen.
Tosin takaapäin ainoastaan, joten emme voineet millään muotoa havaita: pultattu taikka ei.
Jorma poistui edellämme kesäteatterista. Pienempi oli kuin luulimme - televisio vissiin viruttaa.
Soman näköisesti oli pukeutunut, mustavalkoisesti: ruutuvilsa päässä ja housut valkoisilla henkseleillä kiinnitetty (ei pultattu) mieheen.
Mammutista olisi pitänyt maksaa maltaita, Jorman näimme ilmaiseksi.
Ei se asuntomessureissu siis sittenkään turha ollut.
Veeti-mammutti
Ylpistyneille
öykkäreille kesälukemista
15.07.2010
- 12:00 | hikkaj | KIRJALLISUUS
.
OSA 1 tarinaa Hiidenmaalta
"Herrain hyvyys ja ruusuinlehdet,
Katoo, ennenkuin kääntyä ehdit."
Pitkästä aikaa kirja kädessä: Aino Kallas, 1926: Reigin pappi - hiidenmaalainen tarina.
Mikäs kirjaa on käsien pidellessä kun pyöränsarvia ovat talvikauden ja kesän puristaneet: kaventaa vain otetta hiukan.
Vastahan tuolla Hiiumaalla toista viikkoa takaperin Reigin kirkon mäellä tepastelimme, lepäilimme, pyöräjalkoja lepuuttelimme ja kurkistimme kirkkosaliin, jonka sisäkattona on kuin kumolleen kaatunut vene. Kirkon oli rakennuttanut poikansa itsemurhan muistolle, ikään kuin kesken jääneen elämän symboliksi, mahtimies Ungern-Sternberg.
Teos alkaa Kauppalehteen sopivasti, muistuttaen tämänkin porukan haavoittumisherkkyydestä ja nöyrtymistarpeesta:
"Tämä on tarina Reigin papista Hiidenmaalla, Paavali
Lempeliuksesta, nimitetty myös Lempelensis, hänen itsensä kirjaan panema, jonka
Jumala, niinkuin ennen muinoin Usin hurskaan miehen Jobin, riisui alastomaksi,
riistäen häneltä hänen maallisen kunniansa, lapset, jotka hän siittänyt, ja
vaimon, kuin hän valinnut oli, kuitenkin lopulta aukaisten hänen silmäinsä
luomet näkemään Luojan armon ja viisauden. Muistakoot tämän kaikki, jotka
menestyksessä ylpistyvät ja öykkäreiksi muuttuvat."
Että katsellaanpas.
Mikko
Koivu luistelee armeijasta
.
"HV H_j
Kalju kuumana kiehun näillä helteillä.
Tuo nyt on naurettavaa että jonkun Mikko
Koivun pitäisi vanhoilla päivillään vielä armeija käydä!
Edustanut isänmaataan ihan riittävästi,
puolustanut ja hyökännyt ja kaikkensa antanut Suomen puolesta, talvi talven
jälkeen sotinut, tiristänyt itsestään enemmän kuin moni meistä tavallisista.
Kapteeninakin toiminut. Kyllä pitäis riittää kuittaamaan yhen asepalveluksen!
Ei Koivu laista eikä luistele asevelvollisuudesta.
Mikon meriitit Suomen puolesta korvaavat yhden asevelvollisuuden - ainakin
alokasajan.
Yhteiskunnallista simputusta olisi
pakottaa Mikko Koivu armeijaan tasa-arvon nimissä!
Tuus L res.korpr."
- Niin ja mites se raukka tulisi toimeen pelkällä päivärahalla!? piruilisko tuohon Lennun vuodatukseen lisää - ota tuosta selvää onko Lennart tällä kertaa tosissaan vai ilkeileekö, puheleeko hellesäässä lämpimikseen.
Toisaalta Mikonhan se vasta pitäisikin isänmaata puolustaa, koska omistaa sitä moninkertaisesti Sakun kanssa meihin muihin verrattuna.
Taloyhtiön
autopaikka oli mennä
13.07.2010
- 11:20 | hikkaj | Sijoitus/kauppa
.
Kaverilla oli heinäkuinen henkilökohtainen ongelma: autopaikka.
Vuokralainen oli lähtenyt ja oli aika yksiön remontin. Uusi autollinen vuokralainen oli tulossa sopimuksen tekoon, mutta isännöitsijäpä ilmoittikin: - Autopaikkaa ei ole. Se meni uudelle asunnonostajalle.
SKV oli myynyt taloyhtiöstä asunnon ja saman Realian palveluksessa oleva isännöitsijä oli luvannut kytköksenä autopaikan, koska muuten kauppoja ei olisi syntynyt ja välittäjä olisi menettänyt välityspalkkionsa.
Sinne oli mennä kaverin autopaikka, mutta.
Ja isännöitsijän paikka jos olisi toisin menetellyt eli vastoin palkanmaksajaansa? Taloyhtiön osakkaasta viis!
- Jäävi! parahti kaveri isännöitsijästä.
"Sijoittajaosakkaan
on voitava jatkossa luovuttaa vuokralaiselleen samanlainen oikeus yhtiön
autopaikkaan kuin talossa asuvilla osakkeenomistajilla on... ...
Yhdenvertaisuusperiaatetta korostetaan." Uusi
asunto-osakeyhtiölaki voimaan 1.7.2010
Keräilyharrastukseksi
ohjelmalehtisten keräily
12.07.2010
- 12:00 | hikkaj | harrastukset, Matkailu, vapaa-aika, ESITYKSET
.
Tunnen yhden piakkoin eläkkeellejäävän PölkkyPään, käytettäköön hänestä lyhennystä PP, joka joutopäiviensä ratoksi on käynnistämässä uutta harrastusta: keräilyä. (kyräilykin saattaisi olla harrastuksena mainio)
Tähän saakka PP:mme on totisena poikana harrastanut juoksukilometrien keräilyä, mutta päästyään niin pitkälle, että maapallon ympärysmitta (40000 km) täyttyi juoksuaskelin, hän lopetti sen keräilyharrastuksen.
Pitkänmatkanjuoksijoita kanssaihmiset ovat aina pitäneet vähän tärähtäneinä, Lasse Viréniä lukuunottamatta, joten uuden harrastuksen löytämisen myötä PP toivoo samalla arvostuksen ja profiilin nousemista, kohoamista jopa intelligenttien kastiin; parta jo ennestään on, samoin työtä tekemättömän sormet. (ei minkäänlaista pelkoa uusista sfääreistä)
Ohjelmalehtisten keräily on hänen uusi hobbynsa. Kulttuuriin liittyvien ohjelmalehtisten keräily. Eilen hän oli onnellinen: hän sai toisensa.
Hänellä on nyt EvitaTallinnasta ja Kirkko soi! Rääkkylän Kihaus Folkista. Evita on monikymmensivuinen värikuvallinen, Kirkko soi! mustavalko nelisivuinen. Molemmat ajavat asiansa, ja ei-turhamaisena ihmisenä itseään pitävä PP pitää enemmän vaatimattomamman näköisestä Kirkko soi! -käsiohjelmasta. (niin hän ainakin julki kertoo - tiedä sitten oikeasti)
Epämusikaalisena, itse mitään tuottamattomana, ihmisenä hän aina suunnattomasti, liikutuksen kyyneliin saakka ihailee kaikkia esiintyjiä, jotka saavat säveliä aikaan mistä tahansa kautta ja minkä tahansa avulla. Eniten häntä miellyttävät esitykset, jotka tapahtuvat akustisesti ilman mikrofoneja, sähköttömästi ja jopa valoja vailla. (niin outo tyyppi PP:mme on, aika tollero: mikään ihmisen tekemä suureellisuus ei ole kaunista)
Niinpä hän nautti suuresti pyhäisestä kirkkokonsertista: Luukkaisen Leilan omista ja Pentti Ojajärven Virsikirja-virsistä vuodelta 1701. Samoin Anna Fältin kumusta. Sanna Kurki-Suoniota PP:mme kavahti, säikkyi sekä suorastaan pelkäsi! (tuli vissiin suutuksissa oleva opettaja mieleen)
(Sarja jatkuu: Seuraamme keräilyharrastuksen kehittymistä: koskahan PP nappaa kolmannen brosyyrinsa?)
Mummo, 90 v.
10.07.2010
- 09:30 | hikkaj | hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, henkilökuva, voe mahoton!
.
- Emmie taijja sitä päivee nähä, empi
mummo vielä talvella.
- Oottako työ hommannu jo niitä evväitä? huolehti
mummo tarjoilua alkuviikosta.
- Muistathan hakkee miut, vakuutteli
eilisiltana.
- Oispa oudot synttärit, jos juhlakalu ite
puuttus! naureskelimme.
- Vuan kun asun tiälä omassa hönnissä
erillään, puolusteli mummo ja pyyhiskeli hikeä. - Lämpimän on Luoja
laittanu.
- Hyvin jaksoit sitkuilla talaven yli
ysikymppisiin asti. Hyvässä käveessä oot, kehuskelimme ja kannustimme.
- Ka mikäs tässä vaikka välillä tympässöö.
Vastat voisin tehä jos toisitta tarpeita tuolta mehän laijjasta takapihalle.
Käyppäs tyttö hakemassa. Kammihtaan tuas laitan niin ripustatta talaveks
liiterin naulaan ...
Sinne jäi mummo töpinöihinsä. Oli virkeämpi vaihde päällä, joskus jumii pakille ja silloin ei vasta taitu, silloin 'pois joutas'.
- No enpä ois uskonu jotta tääkii päivä vielä koittaa - osovaakohan sielä ies olla ... tuumii mummo kunhan tänään puolilta päivin juhliin haetaan.
- Ja ihan ommaan synnynkottiin, lisevvää.
Pekka
Haavisto miehineen ja muita sattumia kesässä
08.07.2010
- 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, liikenne, lapsismi
.
Pää pyörällä viisi päivää Virossa
Matkan aluksi he tapasivat Pekka Haaviston aviomiehensä Nexarin kanssa, sitten Tuomas Holopaisen Ruttopuiston patsaan kanssa ja vielä Miina Äkkijyrkän pakettiauton kanssa. Olipa siinä maalta tulleella tandemia taluttavalla parilla Bulevardilla ällistelemistä!
Länsisatamaa sekavampaa tietyöpaikkaa on vaikea löytää, joten totta kai sinne sekaan piti pariskunnan telläytyä, jotta Hiidenmaan kämmekät tulisivat nähdyiksi sekä Saarenmaan nurmien kesäiset yöt.
Säädetään siis heille mittariin viideksi päiväksi vähintään +30 C, ettei polkupyöräviima tuntuisi pahalta, ja poimitaan 30 opettajaa jonoon mukaan. Poljettavaksi laitetaan tuommoiset 300 km.
1. päivä to (35 km)
Heltermaalla asettui jonon johtoon opas-Urve ja
kohta oli pyöräsaattue Süremoisa-kartanon kulmalla tuijottamassa paronin
ikkunaa, jonka takana tämä kylänpukki oli voinut halutessaan mielin
määrin käyttää privilegiotaan: pari kuin pari niin morsian on ollut
hänen käytössään ensimmäisen yön.
- Hyi helvetti! Varsinainen
veto-oikeus! tuhahteli (epäpyhästi?) ainakin tandemin takasatulalainen
(mies!). Silti tyytyväisenä yöpyi etusatulalaisen (vaimo) kanssa
kaksin Hausman lautakopperossa.
2. päivä pe (63 km)
Reigin kirkko ja Aino Kallas. Siinäpä
kirkkopihassa oli näkevinään käyskentelemässä tämä
ihmishylkiö, Lempeliuksen Paavali, pappi, jota Herra koetteli
raskaalla kädellään Jobin tavoin.
Kõpu-majakan huipulla huimasi, mutta Saarenmaa jo
silmissä siinteli.
Yön tandempariskuntamme joutui tai
'joutui' viettämään rämäköiden naisten, Antsun ja Raijan (nimet muutettu ) kanssa huulta heittäen. Kalana on nimeltään tämä
valoisa sääsketön, ötökätön merenrantapaikka.
3. päivä la (105 km)
Oman joenuoman kaivatti rikas mies myllylleen kun
ei saanut lupaa myllyä toisen miehen koskeen pystyttää. "Noh, niin
pahast käv ett toisen miehen joki kuivu", kertoi Urve, joka pienenä
hentona naisena sinnikkäästi polki aamupäivän viidenkympin pätkän. Muisti myös
kaikki kämmekät esitellä ja isoa kiveä kutsui viehättävästi: "Hän."
Vielä piti poikettaman Puskin
kirkkopihaan, jonka ortodoksikirkon kupoli on kieputettu ja
suojattu jeesus-teipillä - kerrankin teippi paikallaan.
Rattoisaa oli Hiidenmaata polkea kun autoliikenne
on olematonta.
Sõrun satamasta laivaan: oli lounaan aika.
Puolitoista tuntia ja jokos soi Saarenmaan valssi
kolmenkymmenen lämpöasteen sylissä ja liikenteen hurinassa. Aado-opas polkaisi
moponsa käyntiin ja vei selkä suorana pyöräletkaa pitkin teitä ja
polkuja, maita ja mantuja: Leisi - Laugu - Soela - Meisküla - Pahapilli -
Panga - Võhma - Tuiu - Küdema - Silla - Selgase.
Grillattuina lihoina pölyllä kuorrutettuina
painalsivat porukanjäsenet saunan lauteille lisälämpöön ja pesulle.
Värava-maatilan aitassa uni maistui yhtä
herkulliselta kuin vasta nautittu iltapala luonnonhelmassa. Huulet hymyssä suin
nukahti tandempariskunta silmissä mopoileva pyöräilijä Aado, kuin kanttori
Piiparinen ikään.
4. päivä su (63 km)
Ortodoksisen kirkon sympaattinen vanhus laski
miehet ikonostaasin taakse ja ilonpilke silmäkulmassa kertoili, että papin on
suoritettava jumalanpalvelusmenot jos yksikin kolmestatoista seurakuntalaisesta
on läsnä. Ja hän mestarina on aina läsnä!
Monark-tandem, Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa
ja varsinkin Pituutensa halusi levon. Niinpä kivikossa pihahti ilma
takarenkaasta, jonka mainiosuiset huoltoautonpojat ja Madis aikanaan vaihtoivat
heti kun Monarkille sopi.
Kaaliin kävi siitä poljenta. Luojan työn
voimaa katselemaan, sadan metrin levyistä meteoriittikraatteria
hämmästelemään: on siinä pölinä käynyt kun on parinkymmenen tonnin
metallimöykky taivaalta pudonnut. Tarjakin käynyt presidentti Meren kanssa
ihmettelemässä, istuttamassa tammen tuon kumman kunniaksi.
- Snadi pätkä tänään, tuumivat tandemlaiset
kallistettuaan päänsä Lausen maatilan Sinisen huoneen vuoteelle, basso-Anteron,
tuon georg otsin pojan, jäädessä vielä viisvitosiaan juhlimaan.
5. päivä ma (57 km)
Muhuun ja Virtsuun ja jäähyväishalausten jälkeen
kotiin.
VR ei edelleenkään suostunut kuljettamaan
tandemia missään junassa kauas itärajalle pohjoista kohti * . Niinpä oli halattava tandemkin
ja jätettävä Matkahuollon huomaan rakas.
Kauko Röyhkän sen sijaan näytti VR suostuneen
kuljettamaan, sillä hän se oli tämä mies eikä kukaan muu ken lihapullia söi
pariskuntamme ravintolavaunun pöydässä.
Summa summarum Julkkiksilla oli matka alkanut ja julkkikseen oli matka päättyvä. Ei mikään turha matka siitä huolimatta.
