Matkalla
30.06.2010
- 12:00 | hikkaj | hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, liikenne, lapsismi, voe mahoton!
..
.
.
TAAS JALGRATAS MAAS
VIIKONPÄIVÄT
poljeskellaan
NÄGEMISENI!
Kansojen
välisen pyöräretkemme aluksi kärttyisyysharjoituksia
29.06.2010
- 13:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, voe mahoton!
..
.
.
Vastustan säätiedotuksia. En voi ymmärtää miksi minun pitäisi tietää aurinkoisena päivänä huominen sää, jolloin odotettavissa saattaa olla sateisempaa ja kylmempää, vilunväreitä selkäpiissä, tai sateisella säällä tietää, että viikoksi luvataan sateiden jatkuvan. Pahoittaa nyt mielensä turhan päiten. Astuu aamulla sitten rappusille.
Muutenkin vastustan luojan piilottaman asian ennenaikaista paljastamista, uteliasta ronkkimista, kuten tulevan - ei meille enää, johan nyt! - lapsen sukupuolta. Asioita, joille me emme - olipa niin tai näin - kuitenkaan mitään mahda.
Kello ja säätiedotukset ovat oleva tarpeettomia informaatiolähteitä pian alkavassa uudessa elämässä, minkä nyt joskus vaivihkaa kumpaakin kurkistelen, jotta tiedän paheksua muiden mukavuutta lisäävää tiedonhalua. Niin olen päättänyt.
Eli ei mitään hämminkiä: olen kehityskelpoinen ja täyttä höyryä matkalla kohti vanhuuden perikuvaa - kärttyisää känää.
A Esimerkki säätiedotuksen tarpeettomuudesta
Miksi meidän olisi jo päivää paria aiemmin
pitänyt tietää, että on kaamea vastatuuli koko sen kolme ja puoli tuntia
kestävän pyörälläajon ajan, jonka pyörän siirtäminen kaupunkiin vei -
silloinhan me olisimme murehtiessamme polkeneet tuota tuulista matkaa ne
odotuspäivätkin! Pyörä oli poljettava joka tapauksessa tuona nimenomaisena
päivänä kaupunkiin, mikäli mieli osallistua ulkomailla kansojen väliseen pyöräretkeen
ystävällismielisten kollegojen kanssa.
B Esimerkki ärtyisyyden lisääntymisestä
- Emme. Emmeme kuljeta tandemeja ollenkaan
junassa, sanoi ensimmäinen ystävällinen nainen tiskin takana.
- Ette? Etteköte kuitenkin voisi
kun noin tyhjinä vaunut kulkevat. Ja pitäisi ylihuomenna olla
laivalla.
- Emme. Emmeme, vahvisti toinen
nainen tiskin takana tyhjässä lipunmyyntisalissa, ystävällisesti.
- Etteköte mistään hinnasta, ettekä
mistään kautta?
- Emme. Emmeme, sillä pitäisi olla
matkalaukunkuva aikataulussa, niin sitten, vastasi kolmas, kaikista
ystävällisin nainen salissa lasisermin takaa ja jatkoi: -
Vaan kun valitettavasti täältä lähtevissä junissa ei matkalaukun kuvaa ole.
- Vai kapsäkin kuva pitäisi olla. No
eipä sitten muuta kuin iloista istumista teille kaikille!
Retkemme kohti Jalgratas-maata, taas yhden kerran, oli aluillaan - eikä
alkumatka hyvältä näyttänyt.Ulkona hypin jonkin aikaa kypärän päällä ennen ratkaisun näkymistä huutaen hurahtaneena kuin muovikippokaupustelija Onnenmaassa: - Plastiikkia! Tämä on plastiikkia!
Kumma kyllä: tässä vaiheessa Vaimon nähtiin ottavan joitakin taka-askeleita ja livauttavan oman kypäränsä selkänsä taakse.
Kunta
Kinte on pian vapaa lukemaan
27.06.2010
- 17:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, KIRJALLISUUS, KILPI-Salama-LEHTONEN
..
.
.
(nulikkamainen vapauden tunne yltymässä)
"...niinpä olivat
sanatkin hetken hyvissä saaneet ilmaa liepeisiinsä ja lähteneet järjen
tanterilta mielen liehumille ja helmahuiskeille."
Juhannusaattona 25.6.2010 mummon tekemän vastan
hauduttamanaKuukauden päivät olen vetkutellut Volterini kanssa. En ole istuutunut Alastalon salin penkille, tarkoituksella olen karttanut. Parkkilaivan osuudet ovat merkityt. Piiput sytytetyt. Pääruoka tuoksusta päätellen tuloillaan. Langholma on saatu houkuteltua takaisin saliin (hänhän ei voinut sietää Alastalon Hermannin kevytmielistä marssia ja toimitusta parkkikirja käsissä huiskimassa salin ympäri Pukkilan käsikynkässä Härkäniemen kanssa).
Kaikki kunnossa. Kaikki on valmista, sen kuin tulevana talvena kaadetaan metsä ja rakennetaan parkki, kolmimastoinen, mikä tosin jää kirjan loppuessa lukijan mielen kaadettavaksi ja rakennettavaksi.
En ole raaskinut istuutua saliin, koska sehän olisi tämän sarjan, Saaristolaissarjan, Volter Kilven myöhäisiän kypsän kypsän tuotannon loppu: Alastalon salissa 1933, Pitäjän pienempiä 1934 ja Kirkolle 1937. Neljä vaivaista sivua ja sen jälkeen Kilpi on siirrettävä syrjemmälle, koko sarja luettu. Jätettävä, ryhdyttävä uusiin tuumauksiin ja tuumailuihin. (Onneksi sen päätöksen saa itse tehdä; helpotuksen huokaus on pääsevä kun voi vähitellen jättää omaan arvoonsa tuon ilmaisun esteeksi asettuneen sensorin, sivistyslautakunnan salaisine nuhteineen.)
Niin neljä sivua ja sitten esille Lehtonen, Lassila taikka Salama, Haavikko - kokonaan kaikkineen niin kuin Mukka, Päätalo, Haanpää. Vaiko Lehtosta, Lassilaa, Salamaa, Haavikkoa osina, palasina? Kun ei enää viitsisi haukata palaa sieltä, toista täältä, vaan on nautittava koko kakku ajan kanssa. Antaapa ajan ratkaista, syksyn saada. Päättää sitten mikä nautinnoksi syyssateisiin, talventuiskuihin valitaan. Tosin vaikea (mahdoton) on löytää Kilven veroista isän polvea, jolla tuleva talvi istuskella.
Ihan ensin kyllä lopputarkasteluun joutuvat ne Huovisen Kylän koirat, kun ei tarvitse enää olla sidottu, tilivelvollinen Kunta Kinte, orja kunnan isäntämiesten ikeen alla. (Tunnehan hipoo nulikkamaista armeijasta kotiuttamistunnetta! Poistutapa vielä maahan, senkin kehno ...) Voihan elämä!
Juhannuspäivän iltana 26.6.2010 vapaan Suomen lipun laskun jälkeen, +16C
Kuuden tunnin kokous Alastalon salissa on nyt 800 sivun jälkeen päätöksessään: parkkilaiva hankitaan ja sen kunniaksi kirjan päättyessä jäädään Alastaloon syömingeille ja vielä sen jälkeen juomingeille, sillä "ei Alastalosta enempää Eevastiinan kun Hermanninkaan hommista ja sallimilta vierasta tavallisestikaan aterian jälkeen karaisemattomana ehtookylmiin päästetty, saati sitte tämmöisenä päivänä ja parkkipidoista!".
Kymmenen kuukautta, tismalleen, olen salissa myötä istunut, nauttinut, lukenut - mit den guten appetit!
Puolitoista vuotta, toissa vuoden joulupäivästä, olen Kustavin saaristolaisten kanssa aikaani viettänyt. Ylen kiitollinen olen heille heidän tarjoamastaan isottelunhaluisesta seurasta, vaikka viimeksi minä olisin kyllä saaristolaisisäntien ja kapteenien kynnen alla halunnut elää, sillä ei heillä juuri muuta ihmisen arvonmittaa ole kuin manttaalit ja rahanmäärät. Volter Kilpi kirjoittaa heidän himonsa, ajatuksensa ja aatoksensa, arvojärjestyksensä, sielunliikkeensä sisältä päin julki. Silti ilman heitä ja Kilven ainutlaatuisesti välittämää tunnelmaa tässä älyä vailla olevassa turhanpäiväisessä koulumylläkässä olisi ollut kestämistä.
"Härkäniemi, joka kauan
oli ollut hiljaisin, ja jonka sydän siis oli täysin parrastasainen, ja joka
myöskin, jos munaskuihin asti näki, oli taatusti vakain ja uskollisin
sielu salissa ja Alastalon lähin mies ja käsivarren tuki, hän nyt ensimmäisenä
Langholman jälkeen valmistui tähjille ja jutunkypsiin. "Sinun henkesi
kupeissa on siittävä sarvi ja sinä astut toimentiineeksi koko
seurakunnan!" lausahti hänkin sanansa Alastalolle ensi mielensä täydeltä
ja oli painava ja paikallansa kuin arkki Araratilla. Härkäniemi muutti
kuitenkin nopeasti nuotin arkisemmaksi ja lisäsi saarnaansa
maananataipäiväistä: "Onpa sinulla kuitenkin ollut juoksemistakin ja vielä
viikkoisempaa hengenvähtiä, ennen kuin olet jokaisen meistä kääntänyt uskoosi,
niin että nyt istumme niin monta kuin meitä on minä-Mattia salissa ja oman pään
vikuria tuoleilla ympärileikattuina amalekiittoina seurakunnassa ja
herranvertaisina parkinretareina pässikarjassa!" Hän antoi silmänsä
vaeltaa Pukkilasta Eenokkiin, ja vaikeni, sillä mitä enempää tässä oli
sanomista, koska asia oli valmis ja ateriakin odotettavissa." Volter
Kilpi, 1933: Alastalon salissa
Aika
pysähtyi
..
.
(Onnellinen juhannuskertomus aikavanhuksesta, melkein kuin taika ...)
Talvisydännä Junghansimme alkoi temppuilla. Halutessaan kävi, halutessaan unohti lyöntinsä. Oliko Junghansille tullut alzheimer vai dementoiko vanhuuttaan; ymmärrettävää: sadan vuoden iässä tuskin kenelläkään on kova halu iskeä, lyödä, käydä - säännöllisesti.
- Käy sinä, ukkeli, käy! pyysimme ja
vedimme avaimella lisää vetoa, kiristimme vieteriä, lyötätimme väliin jääneitä
tunteja. Heilutimme heiluria. Autoimme eteenpäin kaikin tavoin.
Pakkaset jatkuivat ja jatkuivat. Viluko sitä sitenkin vaivasi? Siirsimme
kellon ulkoseinältä välihirsiin. Se tuntui tehoavan. Joitakin viikkoja se kävi
kuin aika poika, nuori Hans, Hänschen. Sitten seisahtui. Eikä mikään enää
auttanut. Ei lämpö, ei rukous. Se seisoi vain.
- Kolmisen sataa, arvioivat torinlaidan
kelloseppäveljekset korjauksen ja täydellisen huollon, - uuden hinta. Mutta
on tämä sen arvoinen.
- Ajanpatinaa, muistoja, menneiden
sukupolvien silmäyksiä. Lasin taakse ovat katsoneet ukit ja mummit. Äiti
vetämässä hikeä pyyhkien.
- Puramme osiin. Rattaat käännämme.
Se oli hiihtoloman seutua kun kello jäi osiin pilkottavaksi torinlaidalle.
- Josko juhannukseen mennessä. Ei sillä niin
kiire. Kellolla. Saa levätä sataan vuoteen.
- Soittelemme jos yllätyksiä tulee, voi olla
ettei kaikkia osia löydy. Mietitään sitten.
Niin sovimme. Huone hiljeni talveksi, ei lyönyt kello puolen tunnin välein,
ei paukutellut tunteja täyteen. - Olisitte vaihtaneet viisarit ja
panneet patterin kellotaulun taakse, ehdotti kyläkauppias ja myi
tilapäiskellon, - niin on jotkut hämänneet.
- Pitää raksuttaa. Heilurin heilua. Ei
käy pirtaan!
Talvi jatkui julman kylmänä. Kellosepästä soittoa ei kuulunut. Pääsiäisen
jälkeen oli käsi jo luurilla: - Miten vanhuksemme jakselee, joko hengittää?
Soittamatta sentään maltoimme olla. Patterikellonläpyskä Junghansin naulassa
nytkähteli eteenpäin; tarkka poika se oli, mutta niin vaatimaton kuninkaallisen
kruunupään paikalla.
- Mites potilas voi? oli aika
juhannusviikolla astua kellopuotiin ja kysyä.
- Kiitos kysymästä, vastasivat sepät. -
On kotiuttamisen aika. Melkein nieletti kun vielä jatkoivat: -
Omin voimin pääsee. Täsmälleen käy ja ajassa pysyy. Uljas satavuotias!
Ylpeänä kuuntelimme, kruunupäätä taputtelimme, syliin kaappasimme,
hoputimme:
- Matkaan, Alte Kameraden!
Nimmriarvtus
juhnusliekeihn
22.06.2010
- 18:00 | hikkaj | pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!
..
.
.
.
MATKAKERTOMUS osa 5 Nimikirjoitus
Viimeisen matkapäivän kysymys: Kenen nimmari?
vihjaukset
klo 12
suomalainen konkari mies
klo 14 viihdetaiteilija,
veikkaisin Argentiinan puolella MM-jaliksessa, sattuneesta syystä
klo 16 piilosanamaisesti:
a) etunimikin osoittaa että englanniksi kääntyy kun puolittaa b)
saavimiehiä
klo 18 raitistunut färski
konkari lauleli
aamutuimaan, oli selvinnyt sitten viime kerran näkemisestä: huojuen ja
horjuen talutettiin kesken keikan VPK-talolta Lappeenrannasa 1971
armeija-aikojen tansseista
Antaapa sadella arvauksia!
Pitkin päivää putoilee vihjeitä lisää. Ja jotta jännitys säilyisi: kommentit ja arvaukset näkyvät vasta illankamussa.
pst (sori sori sori, hela jive jne kisan luoteesta johtuva päivitysetuilu...)
****************
Vataus: Grönin Einon nimmari (kuunteleehan sitä muun kivun ohella, pitkän uran takia kunnioittaakin, mutta mutta)
141 teitä kävi kopasemassa nimmarijuttua - osa jopa vastasi, mistä kiitos!
Mieleni minun tekisi palkita oikeaan osuneet ja harhaan menneet Valittujen Palojen röhypalkinnolla, vaan mistäs auton tempaset - varmaan taputukset riittävät. Palataan asiaan.
Prinssin
prillit
21.06.2010
- 12:00 | hikkaj | Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, vapaa-aika, koti, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, kertakäyttökamaa,
LENNU, lapsismi, voe mahoton!
.
.
.
.
.
"Että juhannusta
tässä, hyvissä ajoin hyvää!
Toivottelen. Sinulle. Sateen seassa.
Katoit Ruotsin
häitä? Eniten siieppas nuo Daanielin rillit: koko miehen naamasta ei
muuta nää kuin paksupokaset silimälasit. On kun hitsari ois töissä!
On niillä muuten
vara pitää kaikennäkösiä teattereita yllä, Ruotsissa. Ja kansa maksaa!
Tuus L"
Tuohon nyt ei voi muuta sanoa kuin että demokratia on vielä kallimpaa kun
monarkia. Ja mitkä häät! Ja mikä prinssin puhe kuningattarelleen! Olisi Lennu
vaan tyytyväinen eikä joutavia purputtaisi.Victoria & Daniel Soma pari. Ja pulinat pois!
Kateellinenko vai kommunisti tuo Lennu? Raukka.
eesti
keeles
"Ura-avain
on palautettava" - uran lopuksi
20.06.2010
- 14:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, henkilökuva, Työelämä,
Local, viimeinen savotta
.VIMEINEN SAVOTTA epilogi
Alkavan juhannusviikon
sunnuntaina (16C, tuulenpuuskia, sadekuuroja)
Niin kävi käsky.Ensin ajattelin että se on isokin asia kun luovutan koulun avaimen pois. Lopullisesti. Onhan se pyörinyt taskunpohjilla monet kymmenet vuodet.
Kierrän vielä talon, kaikki kolme kerrosta. Joka ainoa korkea luokkahuone autio ja kumisevan tyhjä. Kolkko.
- Eikö ollut outo? naurahtaa Jokkeri
talonmiehen asunnollaan, jonne koulun pihan poikki kuljen.
- Uskomatonta.
- Oli huutokaupassa tiistai-iltana tämä
koulunpiha mustanaan kansaa.
- Taitaa joutaa tämä pois. Vieläkö kerräilet?
Vaikket oo enää toimessa.
Tapansa mukaan, kuinkas muuten, on luvannut hoitaa tämänkin asian, kuten
kaikki asiat aina, loppuun saakka.
- Tähän pistät kuittauksen: Ura-avain
palautetaan uran lopuksi. Ja sitten nimi.
- Semmonenhan se on tämän leikin sääntö.
Lorun loppu. Eli ei enää muuta kuin kolme kertaa yhteen ääneen kovasti:
URAA! URAA! URAA!
Nauruksi menee juhlallinen toimitus.
- Käyhän kulkiessa. Tähän mäille jiän, jos ei
uus omistaja pois aja.
Lupaan poiketa ja kantaa urheilukirjallisuutta, kun nyt kyläkirjastokin
samalla sulkeutui.Ei se viimeinen lähtö ja avaimen jättö sen kummempi juttu ollut. Ja vielä vähäpätöisemmältä tuntuu kun sunnuntain lehdestä luen Kirgisian viikon takaisen puhdistuksen, 3000 tapettua.
Sehän riippuu, asian isous, siitä mihin mitäkin vertaa. Ei se sen kummempaa, mikään. Tässä maailmassa.
"Monista
taloista on pystyssä enää savupiippu. Os ja Jalalabad on puhdistettu suuresta
osasta uzbekiväestöä. Kirgisian ja Uzbekistanin rajalla, piikkilankojen takana,
on neljännesmiljoona pakolaista. Joukossa raiskattuja, orpoutuneita,
raajattomia, nälkäisiä sekä kuumuuteen pyörtyviä pikkulapsia ja psyykkisesti
järkyttyneitä." HS 20.6.2010
EVITA!
Argentiina!
19.06.2010
- 14:00 | hikkaj | hyvinvointi, pahoinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, liikenne, lapsismi, ESITYKSET
..
.
MATKAKERTOMUS osa 4 Musikaalissa
(Neljännen päivän kysymys jätetään kysymättä, koska edellisiinkään kysymyksiin ei ole tullut yhtään vastusta!)
Ulkona Viru-hotellin edessä isossa lakanassa loistaa naisen kuva.
EVITA!
Evita ehta elävänä illalla. Esitys aivan tuossa nurkan takana. Estonia teatterilta hyppäys. On Evitan aika Nokia Kontserdimajas.
Tähän majaseen mahtuu istumaan 2000 nopeinta, me eturiveihin enää. - Tuota kujosta myöten, viittaa lipunkatsojatäti, ystävällisesti.
Satakunta esiintyy estradilla. Toinen mokoma soittaa montussa. Evitana Maarja-Liis Ilus, pari kertaa kympin sakkiin Euroviisuissa sijoittunut. Hänen halventajanaan itse Che Guevara, Vaiko Eplik.
Heti alkuun presidentti Juan Perón, Marko Matvere, ilmoittaa kansalle 26.7.1952 suru-uutisen: "Eva Perón, kansamme henkinen johtaja, on muuttunut kuolemattomaksi kuoleman kautta." (Requim for Evita)
Che loikkaa takki levällään istua harottamaan arkun päälle ja huutaa laulaa epäilyksensä julki: Oliko hän enkeli vai huora, joka kiipesi vallan huipulle keinoja kaihtamatta. (Oh What a circus)
Ilta on hieno ja tunnelataus sen mukainen. Jo toisen näytöksen alkupuolella, kun suuri kansanjoukko ylistää Evitaa myrskyisämmin kuin Perónia itseään, alan tunnustella, vaimolta kysellä että flunssankehnoko puhkeamassa kun niin syvältä kurkkua kaivaa ja värisyttää, kunnes alkaa soida laulujen laulu Don't Cry for me Argentina, niin jopa älyän että syvä tunnehan se vyöryy iskee ylitse, räväyttää salaman kirkkaudella, voimalla, väkevyydellä ...
Sepä siitä. Tarton Vanemuine-teatteri on käynyt lävistämässä melkein-eläkkeelläolijan, miltei raadoksi räväyttämässä.
Mustanahaline
naine ja Elevandiluurannik
18.06.2010
- 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, lapsismi,
voe mahoton!
..
.
.
MATKAKERTOMUS osa 3 Kieltä selättämässä
(Kolmannen päivän kysymys on hankala, siksi se esitetään vasta lopuksi - ja seisten.)
- SÜNDMUS
'Tallinki laeval sündis isa sünnipäeval poisslaps.'
- LAULJATAR
HÄDAS HUULTEGA '
Vene tüdrukutebändi Tatu Julia Volkova: Neiu huuled on liiga suureks
paisunud, teevad valu ning segavad rääkimist ja laulamist.'
- MUSTANAHALINEN
NAINE 'Diane Abbot (56) on esimene
mustanahaline naine, kes pürib Briti leiboristide partei liidriks.'
- RÖÖV
'Tallinnas röövisid eile kaks maskis meest Lootsi tänaval kauplust, müüjat
rünnati pipragaasiga.'
Mikäs on katsellessa kahdennestakymmenennestä kerroksesta panoraamaa kun on mitä katsella: vanhaa kaupunkia, satamaa ja vellovaa merta. Eikä muutenkaan tee mieli ulos kus sajab vihma ja puhub tuul.
Ja jos kyllästyttää niin avaa telkun, sen kuin MM-jalgpallia tsiigailee, ennustada, voittaako Prantsumaa, Inglismaa, Saksamaa, Hispaania, Mehhiko, Tsiili tai peräti Elevandiluurannik. Yllätysmomentti leijuu koko ajan ilmassa, varsinkin kun kisapall-Jabulanile on monen mielestä kui hobuse s**t!
(Kolmannen päivän kysymys: Mikä maa vie jalgpalli-MM 2010? )
Isoryntäinen
miesnainen
17.06.2010
- 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!
..
.
.
MATKAKERTOMUS osa 2 Perillä
(Toisen päivän kysymys on vaikeampi, vaan ei mahdoton, koska ainahan voi googlettaa: Mikä asuste: rinnahoidja? )
Vaimo osuu oikeaan, nappiin, todetessaan että näiltä ihmisiltä puuttuu kirjaimia kielestä; siltä tosiaan kuulostaa ja näyttää.
Pettymykseksi edellismatkan kohokohta Rinnanibu on hinkattu pois Narva mnt:n ring-puodin akkunaruudulta, vaan eipä hätää: Rinnahoidja pitää yllä aihetta, ja säpinää, kun kävelee vähän matkaa Pärnutietä, niin siinä näyteikkunassa lukee sen kaupan tuote - RINNAHOIDJA. Sortimentti on vähäinen, mutta ah! niin hyväkielinen.
Jaa. Aiheeseen liittyen voikin yksintein poiketa kupille muuriluolaan Vabaduse Väljakilla:
Karoliina-holvissa
istuessamme kuuman totin ääreen laskeutuu pariskunta, vieripöytään
asettautuu: lyhyenläntä vanhempi herrasmies ja pitkänhonkelo
mustatukkainen, isoryntäinen nainen. - Epäsuhta pari, kuiskaan,
paraskin. Taustalla soi vironkielistä Satulinnaa ja Tummaa silmää ruskeaa
tukkaa. Silti niiden juttelu kuuluu, matalaäänisiä kumpikin - römeitä suorastaan.
- Mies se on.
Naista mallaa. Kato sen käsiä, ja takaraivoa! Pyöreä kalju.
Hyväntuulisia ovat
poikkeavuudessaan. Vapautuneita. Niitä ei toinna pelätä niin kuin
Neuvostovallan alla 80-luvulla kun tämän luolan täyttivät savu ja
nahkapuseroiset hämäräheikit. Eivät nekään mitään täällä ryöstäneet jos
uskalsi vain painautua joukkoon tummaan. Niillä luolamiehillä olivat apajat
ulkopuolella.
Jalalla
koreasti heti aamutuimaan!
16.06.2010
- 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, lapsismi, voe mahoton!
..
.
MATKAKERTOMUS osa 1 Matkalla
(Helppo ensimmäisen päivän kysymys, kuten ensimmäisen kysymyksen kuuluukin olla: Minne mennään? )
Tämä melkein-eläkkeelläolohan vasta hassua on: heti aamusta voi halutessaan pistää jalalla koreasti.
- Hyvää
huomenta! kuuluttaa estradille
kavunnut viininpunaiseen takkiin pukeutunut artisti; näyttää niin kuin häntäkin
ajankohta arveluttaisi. - Jos aloitettaisiin tangolla heti aamutuimaan, hän
ikään kuin hymähtää. - 'Tango merellä'. Olkaa hyvä!
Laiva painaa tuhatta ja sataa solmua kohti
Rääveliä ja kansa tanssii aamu kymmeneltä, kirkonmeiningin aikaan. Muistuu
mieleen Yks Melekinen, kollega, joka ei voi ymmärtää tanssimista ylipäätään.
Olisi sillä nyt suu sepposellaan.
- Miks sitä
noin pittää riekkasta. Lähteä pöydästä varta vasten parketille ... eikö olis
sama jos tuo kaikki tapahtus pöydissä,
yritän selvittää Vaimolle, - vaikka silleen että päällä tanssis ja nokkis,
ensin nyökkäis jonkun pariksi. Päällä koreasti! Tällä tavalla näin
heiluttelis päätä, puolelta toiselle. Välillä väristelis ja täristelis...
Vaimo katsoo kuppia pöydällä, mutta uskottava
on: pelkkää espressoa se on - ja ukko siis vesiselvä.
- Pyörittelis,
pompottelis, heiluttelis päätä näin ja nääiin. Toinen tanssis omassa
pöydässään, siellä heiluttelis päänuppiaan samaan tahtiin omassaan. Päästäs
kaikki helpommalla.
- Sie sitä et
hömpsyjä tarvihe, kuittaa Vaimo kun
maankuulu artisti on puolituntisen tunnelmoinut ja virut ja laululavat jo
näkyvillä. - Lähetään laukunhakuun. Jo tuota oot tanssannu tarpeeksi.
Pottu
kumoon kuivumaan ja tuulettumaan itsekukin
08.06.2010
- 12:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, nokkeluus, hyvinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, liikenne, kertakäyttökamaa,
lapsismi, voe mahoton!, auringonpistot
..
.
.
.
NASTA ILMOITUS NASTA
NYT PANNAAN
BLOGIPOTTU
viikonpäiviksi
KUMOON
- Lähemmä tästhä rinnanibuja
näbelöimhäääää...
NASTA NASTA
Leikin loppu
06.06.2010
- 12:00 | hikkaj | merkinnät, nokkeluus, hyvinvointi, Politiikka, pahoinvointi, harrastukset, Matkailu, rakkaus, URHEILU, vapaa-aika, koti, Sijoitus/kauppa, henkilökuva, Työelämä,
liikenne, MEDIA -
tv,lehti,kirja yms, uutiset,
JOULUKALENTERI, kertakäyttökamaa,
LENNU, tilinpäätöksiä,
Päästöjä,
Local, facta, lapsismi, KIRJALLISUUS, voe mahoton!, KILPI-Salama-LEHTONEN,
menneitä , ällös
unta näe!, auringonpistot,
viimeinen savotta, RAIKU, vetovihje, saldot, LAUANTAISEURA, huikopala, ESITYKSET, LEHDISTÖ, RuutuAkka
00
0
0
0
VIIMEINEN SAVOTTA XXII
Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina (7C,
kolea tuuli, valoisaa)
Eilen kaikki päättyi. Kyläkoulu vaaralla
sulki ovensa.
Tuhat asiaa tuli tehdyksi, tuhat jäi
tekemättä. Kolme oli asiaa, joista loppuun saakka pidin kiinni ja joista
sapiskaa myös sain:
1. Koulunjohtajuus 2. Oppilaiden
omatoimisuus 3. Ei rangaistuksia jälki-istuntokuittauksena
Upeaa, hienoa ja mahtavaa on ollut olla
opettajana ja apuna monenmonituiselle oppilasjoukolle. Koulunjohtajana olen
ollut siksi, ettei koululla olisi ollut johtajaa: pitkälle koulutettu
työntekijä ei tarvitse kontrollia vaan vapautta, joka synnyttää halun tehdä
parhaansa omalla tavallaan ja luovasti.
Itse olen täysin epämusikaalisena ihmisenä
kuvitellut olevani kapellimestarina orkesterin edessä. Ja tärkein tehtäväni on
ollut huomata, etteivät kaikki soittele samanlaisilla soittimilla, kaikilla ei
ole polvellaan haitari, vaan jokainen käsittelee erilaista instrumenttia. Minun
tehtävänäni on antaa soittaa jokaisen omalla soittimellaan, muttei koko
ajan sooloillen vaan niin että koko orkesteri soi persoonallisesti
yhdessä, eikä se rumpali rummuta kaikkien päälle.
Viimeiset kolme vuotta olivat vaikeimmat,
suorastaan mahdottomat, koska nuotit revittiin käsistämme ja tilalle
työnnettiin epäkelpoja sävellyksiä ja soittimia.
Työnantaja halusi lopettaa orkesterimme, niinpä
soittamisen sijasta jouduimme tämäntästä tukkanuottasille toistemme ja
työnantajan kanssa. Sulosointujen sijasta tuotimme suunsoittoa ja kakofoniaa.
Ja aikamme kakofoniaa tuotettuamme kävi työnantaja mittaamassa tasomme ja antoi
arvosanaksi: ei lähelläkään toisen koulun tasoa. On syytä lakkauttaa epäkelpoa
tavaraa tuottava laitos.
Ensimmäisellä kerralla koulun lakkauttamisyritys
epäonnistui, mutta painostus jatkui ja lopulta keskustapuolue sai
osoitettua muutamille kannattajillemme ettei huonoa kannata kannattaa. Lopulta
kolmivuotisen taistelun jälkeen valtuusto päätti lakkauttaa 70 oppilaan
koulumme äänin 13 - 8. Kokouksessa kylänmiehistä, arvostettu kunnallismies,
Kauko Kaasinen sai yleisöpuheenvuoron, jossa hän jyrkin sanoin paheksui koulun
ja kylän tahallista kuolettamista sekä esitti koulun muistolaattaa, johon
hakattaisiin lakkauttamisen puolesta äänestäneiden nimet*.
Oli miten oli, elämä jatkuu, ja on tässä ja nyt.
Kiitän kuluneista vuosikymmenistä ennen kaikkea oppilaita, vanhempia ja niitä
luottamushenkilöitä, jotka ovat olleet tukemassa koulumme säilymistä ja
koulutyötämme. Samoin työtovereille kiitos ja kunnia.
Koulun
ensimmäinen johtaja ja opettaja oli Otavan ja WSOY:n ammattikirjailija K.A.Järvi ja viimeinen
kirjallisuudesta kiinnostunut SARVin amatööriarvostelija, blogipottuilija
hikkaj.
Vaikka
113-vuotinen sivistyslaitos lakkaa, niin
korvikkeeksi kolmipuolivuotias blogipottu jatkaa. Käykää kylässä - tarpeen
tullen!
"No hei taas,
muistivihko! Vaikka rahat on kaikki ja sorruttu olemattomiin kamppeisiin, niin
onhan kuitenkin VAPAUS ja edessä lämmin kesä ja paljon sääskiä. Hellurei . . .
! Näitä
piirteli Vikke Nilo" Kalle Päätalo, 1966: Viimeinen savotta
*"Lakkauttamista vastustivat Kari Kulmala, Ilpo Jorasmaa, Mikko Juvonen, Väinö Jordan, Jari Pitkänen, Jouko Päivinen, Arvo Tikkanen ja Merja Vaittinen.
Lakkauttamisen kannalla olivat Tapio Hämäläinen, Tuure Hirvonen, Irja Ihalainen, Lasse Korhonen, Harri Laasonen, Raija Helmi, Merja Leskinen, Raili Makkonen, Urho Makkonen, Satu Melkko, Timo Mölsä, Saila Tarkkonen ja Marjukka Viljala." Koti-Karjala 16.12. 2009
Yks
04.06.2010
- 21:55 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, koti, Local,
voe mahoton!
.1
.
.
.
pe
Sisävesilaivareissulta ja laulurinnelaulannalta palattu juuri nyt klo 21.50. Tätä palasta en muuten olisi tehnyt vaan kun on jäljellä enää tuo ykkösaamu, kai.
Ja siinä se sitten kaikk'. Työ tehty on, ma pääsin voittajaks', kai.
Ilmoitukseen täytyy tosin suhtautua säävarauksella eli Huutosen Matin epävarmuudella - kai.
Lahkeetkin
housuista?
03.06.2010
- 18:00 | hikkaj | Työelämä,
pahoinvointi, hyvinvointi, Matkailu, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
voe mahoton!
.2
.
.
.
to
Opettajan koko opetusvelvollisuus tänään: kolme tuntia!
Huominen Laulurinnekeikka tasoittaa: 12 tuntia.
Laivalla kaupunkiin, linja-autolla takaisin. Tärväämme vuosien saatossa vaivalla hankkimamme retkikassan jäännökset. Ei, ei, älkää peljätkökään: kunta ei avusta - ei tarvitse edes pyytää.
Tänään kunnanmiehet olivat armollisia: irrottivat ainoastaan televisiot ja digiboxit ja veivät ne suut myhyssä mukanaan kirkolle. No mitäpä me niillä. Tosin pikkuisen me Vanhatparrat jännitimme, jos vaikka muuttomiehet ohikulkiesaan puuttuvat henkilökohtaiseen habitukseemme: leikkaavat kenties lahkeet housuistamme ja vievät ne mukanaan, sinne kirkolle. Eivät koskeneet, antoivat asian olla, armollisesti.
Psst. Tätä ei oppilaille sovi kertoa, etteivät villiinny viimeisillä hetkillä: Vanhatparrat tuntien tuherrusten jälkeen, nokakkain istuen, kirjoittivat valmiiksi viimeiset todistukset viimeisille oppilailleen. Siunailivat siinä ohessa, kuten joka vuosi, vanhakantaisia kun ovat, sanallisen arvioinnin epämääräisyyttä ja pakollisuutta: olisivat välttämättä halunneet antaa muutamissa aineissa rehellisen numeron - kuten matematiikassa. Vaan se on kiellettyä: matematiikkaakaan ei saa numeroilla arvostella! - Pyh! tuhisivat, kuin parhaatkin siilit.
Vievätkö municipality men
lahkeetkin trousers?
Teacher teaching the whole duty today: three hours!
Tomorrow's Song Rinne Gig offset: 12 hours.
The city by boat, bus back. Tärväämme over the years, hard-earned trip to the treasury remains. No, no, do not be afraid: the municipality does not help - not even need to ask.
Today, the municipality of the men were merciful: TVs, and only took apart Digibox and took them myhyssä nozzle with the church. Well, what did we do. Admittedly a little nervous, we old beards, although if the removal men ohikulkiesaan missing personal habitus: intersect, perhaps housuistamme legs and take them with him, there the Church. Did not apply, due to be made, mercifully.
Psst. This does not tell students agreed that villiinny has these moments: old beards tuherrusten hours after nokakkain sitting down, wrote the last pre-certification for past pupils. Siunailivat by it, as every year, delaying when you are, and the vagueness of the verbal assessment mandatory: would necessarily want to give some subjects a fair number - as in mathematics. But it is prohibited by: math about the numbers should not be criticized! - Bah! tuhisivat, as the best laid urchins
Ohi
on, ohi on, ohi on, tämä farssimme ... eikö mitä!
02.06.2010
- 21:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, Local,
voe mahoton!
.3
.
.
SELKOKIELINEN SELOSTUS ILMAN PARRANPÄRINÄÄ SIITÄ KUINKA KEPU JATKAA KOULUFARSSIA
Ensin ne hävittivät
kyläkoulun, loppukiitokseksi putsaavat kyläkoulun Vanhoillaparroilla
pöydän.
Koulun lakkautuessa
kunnanjohtaja tarjosi eläkkeelle siirtymispaketiksi toiselle opettajalle
yhden kuukauden ja toiselle kolmen kuukauden lakkautuspalkkaa työvelvoitteitta.
Jotta nämä jästipäät eläkeiän
saavutettuaan ällyäisivät jäädä syksyllä eläkkeelle, eivätkä hölmöyksissään
jatkaisi maailman tappiin saakka kuten ovat aikoneet.
Kunta välttyisi opettajien
yt-kierrokselta sekä irtisanomisilta.
Opettajat, nämä
jästipäät, hyväksyivät kunnan tarjoaman sovintoesityksen, jota
kepulaiset sittemmin kultaiseksi kädenpuristukseksi nimittivät.
Lautakunnan keput eivät
moista vääryyttä hyväksyneet, ymmärrettävästi - perspotkut sen sijaan
olisivat näille venkoilijoille enemmän kuin paikallaan.
Hallitus eilisiltana hyväksyi
kunnanjohtajan esityksen äänestämättä. Puheenjohtaja (kepu) jätti
kiireenvilkkaan eriävän mielipiteen, jotta kolmivuotinen farssi jatkuisi.
Joten prosessi jatkuu - hamaan
hallinto-oikeuteen?
Mahtaa Takapirua kammiossaan naurattaa.
keIltasella puutarhajuhlilla koulun luonnonihanassa puutarhassa vietimme rattoisaa iltapuhdetta, pidimme iltakoulua oppilaiden, vanhempien ja kyläläisten kanssa. Kylä saa juhannukseen mennessä oman viirin; kylätoimikunta palkitsi viirin suunnitelleen Petri-taiteilijan (4.lk).
Söimme lettuja ja makkaroita, joimme mehua ja kahvia sekä ratkoimme luontopolkutehtäviä vaaran rinteellä. Kunnalle kustannuksia ei koitunut, vakituiset sponsorit (Rautiaiset, Päiviset jne.) löytyvät omalta kylältä. Nautimme iloiten ja itkusilmin toinen toisistamme - kaikki yhdessä viimeisen kerran.
PS Aamuinen juttu Lempistä ja ketusta (vaarassa) on täysi tosi, vaikka kuinka Aisopoksen sadulta kalskahtaisikin ja vaikka joku lukija siitä saattaa olla löytävinään symboliikkaa: Pääkepu hiippailemassa koulunjohtajan tontilla pahat mielessä. Näin ei kuitenkaan ole.
Lempi
vaarassa
02.06.2010
- 12:00 | hikkaj | pahoinvointi, hyvinvointi, harrastukset, rakkaus, vapaa-aika, koti, facta
-3
.
.
- Tule kato! huusi vaimo
nukkumaanmenon aikoihin.
Iso pörhö kuljeksi ikkunan alla. Kettu oli ilmestynyt kuusiaidan aukosta
pihan puolelle. Eipä ole koskaan ennen poikennut.Siinä käveli aitoviertä jälkiä nuuhkien. Kiireettömänä.
- Missä Lempi on?
- Ulkona.
- Sitä vaanii.
Vaimo katosi.Kolkutin ikkunaruutua. Kettu katseli hailakoin silmin sisälle. Ei elettäkään. Kolkutin toisen kerran. Sitten vasta tajusi ja puikahti aidan toisesta aukosta tielle ja lähti luikkimaan häntä sojossa tietä pitkin järvelle päin monen talon ohitse.
Ovi kolahti.
- Tämä nukkui verannon tyynyllä, sanoi
vaimo rutistaen Lempiä sylissään.
- No jo on aikoihin eletty, keskustassa
kettu! Varmaan karhu ensi kerran.
Ei
sentään ihmisauksuunia
01.06.2010
- 19:00 | hikkaj | Työelämä,
Politiikka, pahoinvointi, hyvinvointi, rakkaus, Local, voe mahoton!
.4
.
.
.
ti
"Me olisimme halunneet poistua unhon yöhön kokonaisesta koulusta, ehjästä laitoksesta, sellaisesta missä elämäntyömme teimme. Työn jäljiltä. Siinä kunnossa. Emme me olisi halunneet lopettaa työtämme muuttolaatikoiden seassa kannettomien pulpettien luokissa, yhdessä mylläkässä. Huutokauppatunnelmissa. Viikon kaksi olisivat malttaneet odottaa muuttotouhujaan ja suoneet meille asiallisen ja kunniallisen lopun.
Lohtuna olkoon kuitenkin se, ettei lapsilla käydä kauppaa ihmisauksuunissa."
Niin ajattelivat Vanhatparrat viimeisen viikon tiistaina töistä kotiin, heh! kirkolle, polkiessaan, myötätuulessa, auringonpaisteessa.
Taisivatpa silti hiemaseltaan huojentuneilta näyttää.
At least not ihmisauksuunia
4
Tues
"We would have liked to leave
unhon night of an entire school, from an unruptured plant, a where the life of
our work we did. The aftermath. In order. We do not, we would have liked to
stop our work in moving boxes among kannettomien desks classes, together with the hurly-burly. The auction
atmosphere. Week two would be prepared to wait for migration hustle from and
preferred to us judicious and honorable end.
Congratulations Lohtuna however, is that children be traded ihmisauksuunissa. "
So thought the old beards the last Tuesday of the week home from work, heh! the church, while cycling, with the wind, the sun.
Would still hiemaseltaan looks relieved.
Congratulations Lohtuna however, is that children be traded ihmisauksuunissa. "
So thought the old beards the last Tuesday of the week home from work, heh! the church, while cycling, with the wind, the sun.
Would still hiemaseltaan looks relieved.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti