Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

torstai 1. marraskuuta 2007

Marraskuun 2007 Kauppalehti-blogit

Marraskuun saldo - hitaammin, lyhyemmin, matalammalle

            

                                            
  
        LIIKUNTA     343 km (2756km/v)   =   30 h (292h/v)

        LUKEMISET   Freire, Lassila, Haanpää, Peltonen J, Järvi K.A.
Plussan puolella on Savonlinna: Mennessä Kerimäen puukirkko, maailman suurin kaksine lehtereineen; perillä mitä muhkein Olavinlinna ja mitä vaatimattomin teatteri, jossa Täällä Pohjantähden alla. Joka kerran hämmästelee teatterin ulkoista vaatimattomuutta, katsomon läävämäisyyttä ja sitä mahtavaa paloa, joka näyttelijöistä huokuu. Rauhassa saavat Kinnus-Heikit, Silvot, Palot, Roineet,  kaikki julkinäyttelijät parrasvaloissa loistaa, sillä täällä ylisillä ortten alla on oikeanlaista töpinää.

Toinen yllätysplussa ja innostava plussa menee sille lumenvihmomalle rupsahtaneelle viinirypäletertulle, viisivuotiaalle saunanseinäviljelmälle, rönsyjen alta paljastuneelle, poimijan pettämälle. Ensimmäinen se oli, varsinainen herranterttu. Ensi kesänä, ensi kesänä, pojat! Odottakaahan!

Kolmas plussa pistetään pyyteettömälle Aulikselle, naapurille, joka melua itsestään pitämättä on aina valmis auttamaan. Hitsipillein nytkin työntyi auton alle ja katso: katsastusmiehellä ei ollut helmapellistä nokankoputtamista.

Miinuksen, ja ison, annan itselleni: tyhmä, avuton, tumpelo narisija, joka tuskin osaa muuta kuin juosta hölökyttää pitkin kylän raitteja - sitäkin vuosi vuodelta yhä hitaammin, lyhyemmin ja matalammalta. Hölmöjen hölmö, tyhmyyksien Tonava. - Dorkien dorka, sanoisi urbaani kaapuntilainen. Palata nyt töihin, vaikka ei mikään pakko!

No annetaan, ettei liian itsekeskeiseksi menisi, toinen miikka näille kummallisille polskuttelijoille, pienille sammakoille, sisäkeitaan kävijöille, sähköaaltojen kellujille, jotka haluavat talvella uida sisällä ja kesällä hiihtää putkessa.

Kolmas miinus Punkaharjulle: ei voi millään käsittää miten kauniille harjulle, läpi koko kansallismaiseman, on litistetty asfalttitie!
"JrVeljeni. Pörssi painuu päin sitä. Enää pientä warretoivoa joulukuuksi. Silti voit vielä olla siellä. Joko kynttilä on sytytetty? Adventtisi alkanut? Hoosiannaa Sinulle! t. V_si H.j"
"Vehreiden köynnösten
alla hänet huomasin
Hän riisui mua, katseellaan,
jota hieman pakoilin
Kaukana laaksoissa
linnat henkii mennyttä aikaa... "         Taavitsainen Marita: -Andre (K. Litmanen/J. Nikkinen)
                                 IM004221.jpg IM004236.jpg IM004241.jpg    

jatk... Pitkä pitkäveteinen jatkokertomus opettajan parista arkisesta viikonpäivästä, pitkä siksi koska marraskuiset päivät ovat niin pimeitä ja pitkäveteisiä (47.vk)


        Osa II
Pyöräilen aamuhämärissä sen kympin koululle. Heijastinliivit on puettu asianmukaisesti ylle. Valo napsautettu ohjaustankoon. Kypärämyssy kypärän alle imaistuna. Tarkenee vielä, aamuasteet pikkupakkasella. Tienreunoja eivät auraa, on ajettava autourilla.

Puolessa matkaa vaalenee niin että lampun voi sammuttaa. Autojen helminauhaa riittää; taitavat pitäjän kaikki työpaikat olla kaupunkilaisten miehittäminä: paikallispankin pankinjohtaja sukkuloi keulilla, etunenillä rakennustarkastaja, jonossa terveyskeskusporukkaa, opettajia pilvin pimein...  Kunnanjohtaja ja pappi sentään omassa seurakunnassa majailevat - verokertymän vähyyttä tuskittelemassa.

Toiset aamukahvit tiputan koululla ja pyydän kouluun tullutta äitiä kahville.

Alakulo ja marraskuinen ankeus ovat käsinkosketeltavissa. Silmäpussit maata viiltävät.

Pöydällä loistaa kansikuvassa kaksi viimeisen päälle nääläytynyttä naispäätä punaisine töröhuulineen, paklattuine rusoposkineen.
- On siinä toimittajan koulutus mennyt hukkaan pahemman kerran kun joutuu tuommoisista kirjoittamaan, sanon äidille, repäisen kansikuvan irti ja lätkään naiset  pällistelemään magneettinapilla opehuoneen taululle. Eskariopelle vihjaan:
- Miksei täällä meillä näy tämmösiä hienohelmahempukoita, sulosimpukoita?
Kahvia ryypätessämme lisääntyy kuhina pihamaalla. Oppilaita ja henkilökuntaa liikuskelee pitkin pihaa ja käytäviä. Talkkari ripottelee hiekkaa kottikärrystään. Uusi ope valvoo uuden avustajan kanssa ruokalan edessä. Eskariope on livahtanut vahtaamaan leikkimökin elämää. Mats tulee ja valittaa hammassärkyä, Laiskalta ovat avaimet taas hukassa. Koulunkäyntiavustaja Mar tsemppaa itseään jotta on valmis vastaanottamaan pikkukoplan tämän päivän iskut, potkut, syljet, haistattelut. Keittäjä odottaa sydänsykkyrällä koplan kysymyksiä: "Mitäs paskaa sie tänään syötät?"

Sen verran levottomaksi käy opehuoneen atmosfääri, että pyydän äidin omaan pömpeliini. Laskeudumme kerroksen. Tässä huoneessa voisi leikkiä uskottavasti suurta johtajaa ynnä virallista valvojaa, sillä rekvisiittaa riittää: Sivupöydällä on tietokone, takapöydällä läppäri ja tällä neuvottelupöydällä vain puhelin ja kalenteri; tosin sohvan paikalle on lääkäri hilannut potilastutkimusvuoteen. Yhden seinän täyttävät mapit, toisen opetusopilliset kirjat ja teokset täynnä pedagogiikkaa, didaktiikkaa, kehityspsykologiaa, filosofiaa.

Vaan eipä minusta, kravatittomasta, ole generalissimukseksi, ilduceksi, hädin tuskin edes gerlanderiksi.

Äiti kertoo painokkaasti, ettei ole tyytyväinen opettajaan, koska tämä ei kohtele tasapuolisesti oppilaita. Välillä keskeytyy rupattelumme, omat oppilaat vaeltavat vuoronperään valittamaan metelistä: "Iita ei sua kurrii."  Käyn rauhoittamassa luokan ja äidille kerron välittäväni äidin terveiset opettajalle. Nousemme ja toivomme:
- Josko se siitä sitten.
Omien ihanien naperoiden kanssa laskemme matematiikka, ylitämme satalukuja, jopa tuhannenkin yli pääsemme. Tutkimme Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista Jeesuksen syntymäkuvaukset. Markus ja Johannes vaikenevat tyystin. Piirrämme syntymäpäivän tapahtumat: Marian ja Joosefin, tallin ja seimen, paimenet ja enkelin sekä taivaallisen sotaväen.
- Pyssyjä ja tykkejä ette sitten piirrä!
Nousemme yläkertaan laulamaan toisten kanssa itsenäisyysjuhlalaulua. Ja loppupäiväksi mennä jaarramme pulkkamäkeen.

Sitten pyörän selkään ja puolituntinen huokaus kotiin. Levottomin mielin katselen Pölösen Karjalan kunnailla ja BB-talon Nikon oksennussessioon päättyvää juhlintaa.

Rauhaton sielu rauhoittuisi kympin juoksulla - ei millään muulla niin nopeasti. Koska tältä päivältä se on jäänyt, askaroi mieli, ottaa yliotteen eikä anna unta.

Elämällä on periaatteessa yksikertainen perusrunko:  syntymä, koulutus, ammatti, puoliso, lapset ja lopuksi halpalento taivaisiin. Miksi hiidessä tuo tapahtumasarja  monimutkaistuu lihallistuessaan?

Marraskuiset päivät mataavat. Matelevat niin verkkaisesti etteivät lopu koskaan. Valo, aurinko, lämpö ovat Kyproksella, josta tyttö tekstiviestittää: "Aamulla herään ja poimin mandariinin puusta aamiaiseksi." Minä taas kolistelen ananaspeltipurkkia isolla lusikalla ja nieleskelen kalatabletin.

"Pistä piste publikaani" kuulen äänen ja tottelen. Ääni on joko yliluonnollisen tai vaimon. Joka tapauksessa sitä on toteltava.
"JrVeljeni. Kaikki tuo myös Sinulle tiedoksi. Kaikkea hyvää! V:si H-j"
"... ovat jo sen siviän ja sinulle uskon-turvallisen sarkahameen riisuneet ja hävelikkäänsä hyljänneet ja ainoastaan hempihameen ja himaisuharson ja hämyharson päällensä pukeneet ja kiehenauhoilla ja lumonauhoilla ne ihanat kutrikkaansa kaunistaneet..." Maiju Lassila, 1915: Liika viisas


Pitkä pitkäveteinen jatkokertomus opettajan parista arkisesta viikonpäivästä, pitkä siksi koska marraskuiset päivät ovat niin pimeitä ja pitkäveteisiä (47.vk)

                                           I OSA

Pyörremyrsky on Bangladeshissa vienyt tuhansilta läheisen, kodin, kaiken. Itkevät kuvaruudussa. Maailman murhe vyöryy omaan olohuoneeseen. Opettaja vaihtaa kanavaa: koiraa valmistetaan ulkomaanmatkalle, housuihin puetaan. Tämä sitä luomakunnan biodiversiteettiä, monimuotoisuutta.

Sama se.

Juoksukympin jälkeen makailee samettisohvallaan onnen autereessa opettajamme. Yrittää edes jotenkin koota näkemäänsä palapeliä: riisinviljelijän kasvot, koiranhousut, Vanhasen virtsakivet, Laitinen-Pesolan muhkeuden ...

Miten hän noiden kanssa elää? Omaanko päähän vielä nuokin palat pitäisi mahduttaa, vaikka siellä jo vilistelevät koulun keittiöön karanneet ekaluokkalaiset, lumiukon särkijät, jotka tulikuumien uunien välissä puikkelehtiessaan ihastelevat keittäjän upeita veitsiä.

Häivyttää ne jonnekin. Napsauttaa uuden kanavan: ruikulamiehet pelaavat koripalloa ylisuurissa housuissaan, joihin mahtuisi koirista jopa bernhardilaiset. Nämäkin rikkovat  tämäntästä sääntöjä ja saavat varoituksen, vapaaheittoja. Turha toivoakaan peliä, elämää ilman tuomaria, vailla sovittelijaa.

Onko olemassa tyyssijaa maailmassa, jossa ihminen ei kinaisi? Seurakunnat, luostarilaitokset? Heti kun toisen näkee, alkaa vaania, juonia, kytätä, hyökätä, käyttää hyväkseen, omaksi edukseen.

Kummallinen epeli on ihminen, outo, ja yhtä outoja kaikki pronominiletkan jäsenet: minä sinä hän me te he. Minä ennen kaikkea johtotähtenä, varsinkin se, tuossa roikassa onkin. Sille minulle ei mikään riitä. Paitsi nyt, kun juoksukympin endorfiinipilvi alkaa peittää koko miehen sumuunsa kuin parhaimmassakin lavashow'ssa.

Vaipuu unelmienmies sohvalleen, kuulee sieltä täältä selostajan parkaisuun kun pallo ei uppoa koriin tai kun kolmen pisteen heitto sujahtaa sukasta sisään. Häipyy jonnekin autereen taakse riisinviljelijän tuskainen ilme, pääministerin etutukka, ammattiliittopomon venynyt kaula ... Satumainen onni valtaa mielen: ei ole mitään vailla, ei lottopottia, ei mitään.

Vain tämä raukeus, vain juoksun jälkeinen high, tila johon lennetään tauotta ponnistelemalla. Edetään ilmassa ilman maakosketusta useita minuutteja tunnin lenkin aikana.

Jossain vaiheessa vaimo palaa kaupunkitöiltään kotiin - ja mies samassa maahan. Kopisee aikansa eteisessä ja sitten huikkaa tsaunsa. Vasta siinä vaiheessa palaa myös unelmienmies todellisuuteen. Korismatsi on televisiossa päättynyt, traktorilla kiskovat jotain merkillistä mustin päästöin, koira on vissiin saanut pöksynsä ja Laitinen-Pesola pullansa.
- Jarkin kioskiin olivat murtautuneet, kertoo vaimo ja nostaa munkit pöydälle, - antoi nämä alta pois. Pikkukolikot eivät olleet kelvanneet, tupakat ja setelit  vieneet.
Enemmän on ope Jarkin kuin roiston puolella, mutta silti sanoa töksäyttää:
- Miksköhän  ei Luakkonen Y eikä Ollila J eikä Lilius M rosvoa kioskia koskaan?

- Siula aina nuo rahallarällääjät mielessä, paheksuu vaimo.

- Tainneet kahmaloija etunenässä, ja yli osasa, yhteisestä kassastamme.
                                                                         jatk... 



... ei lasta ei pask... (46.vk)

BERLIINI - PRAHA - NIKOSIA lentelee vasta lattialla kontannut tyttö.

BARCELONA - ROOMA - NAPOLI keilailee vasta jaloissa pyörinyt poika.

PÖTSÖNLAHTI - SALOKYLÄ - SANGENLAHTI veivailee pyörällään elämässä edennyt isä.
- Uudet talvirenkaat ostin, passaa taas töissä autoilla, takakontissa ovat, esittelee ylpeänä äiti.

- Uuden etunastarengasvanteen vaihdoin fillariin, saa vastaukseksi.
Mitäs isän avaraan suureen maailmaan muuta? Kurkataanpas:
  • Tuplat kantaa ikkunoihin
  • Kiskaisee ullakon turvonneen, keväästä aukinaisen akkunan kiinni
  • Kellarin ikkunapokasta irrottaa verkon ja asettelee ruudun paikoilleen
  • Virittää hiirenlitskut juustosyötein, kippaa porkkanat, perunat muovikorvoon jyrsijöiltä turvaan
  • NE talvirenkaat vaihtaa. Eikä haittaa vaikka koristekapseleiden päältä ajaa - niin että ritisee
  • Tyhjentää kompostista toisen puolen, asettaa styroxin palasen sisäseinään suojaksi
  • Saunan kiukaan, vesipadan tuhkat ripottelee pitkin lumen peittämää pihasammalikkoa
  • Kääntää ruohonleikkurin aisan nurin tallin tilaa nielemästä
  • Viinirypäletertun löytää viljelmältään, saunan seinältä! Ensimmäisen viisivuotisen viljelyuran jälkeen. Rusinankokoisia ovat, ruskeiksi paleltuneita jäniksenpapanoita. Mutta silti. Silti! Ei ole kukintaakaan huomannut. Innoissaan leikkaa versot ja taittaa oksiston maata vasten, lumella ja pihtakuusen havuilla peittää
  • Viheltelee, laskee sukset aitanvintiltä, laulaa rallattaa tuku-tukua
  • Kivijalan tuuletusluukut jättää auki: antaa rossipohjan kuivua vielä
  • Säpsähtää 
... koulu ja sinä olette menetelleet väärin. MEIDÄN LAPSEN kanssa teidän, on sinun, olisi pitänyt menetellä, antaa yksilönä olemiseen mahdollisuus sekä joustaa tilanteessa niin ett ...
  • Pyörätelineen raahaa hädissään leikkimökin taakse piiloon, tekisi mieli kätkeytyä sinne itsekin
... MEIDÄN LASTA ON YMMÄRRETTÄVÄ yksilönä eri tavalla kuin muiden lasten käyt...
  • Sulkee liiterin oven, leivinuunihalot ovat kesältä kuivuneet
  • Yrittää rallatella: 'ootteko nähneet meidän pässiä teidän kankaan laidal ...'
... on  perin   outoa   ettei teillä ole ammattitaitoa kasvattaa MEIDÄN LASTA, jonka tarpeet ja taipumukset viittaavat aloille joihin ovat kykeneviä vain harvat ja valit ...
  • Kuulee jyrinän ylhäältä ja näkee kiiltävän pisteen. Ääni taivaalta pauhaa, suihkukoneen vana etenee yläilmoissa päin Pötsönlahtea, Prahaa, Nikosiaa. Kohta jo hajoaa hattaramereksi
... mitä  te  oikein  siellä   PUUHAATTE  KUN  ETTE  ANNA   MEIDÄN   LAPSEMME,   JOLLA SENTÄÄN ON DIAGNOSOITU ADHD toteuttaa its ... ???
  • Kuuntelee pihaan vyöryvää kuorma-auton terävää peruutuspiipitystä. Loikkaa rapuille, jos lie vaikka sota alkanut, pihakoivun riippaoksia katkovan tankkiauton tieltä
  • Ovi aukeaa. Ryvettynyt kuski kurkkaa ovelta ja iskee silmää: "Open likakaivon tulin tyhjentämään. Yks latinki vielä tankkiin mahtuu, aattelin että lopetan tältä päivältä sivistyneeseen paskaan."
Mahtavana kuin janoinen norsu seisoo ronkluttava loka-auto pihamaalla, ryystää kärsällään virvoittavan lietteen kitaansa; mennevät meidän lapset pesuveden mukana.

Isä sulkee nätisti ulko-oven ja astuu sisään, alistuu, mitä nyt mennessänsä  tuhahtelee: "... tottahan laskun laittaa ... lapsellani on sentään diagnosoitu A-D-H-D ... iskällänsä kiillotettu B-M-W ... minulla vain kapinen L-A-D-A ... CCCP ..."

*****
"Kallis jrVeljeni. Sairaanhoitajat peruvat lakkoaan, alkolaiset eivät. Pääministeri Vanhanen virtsakiven takia yön yli sairaalassa. Räikköselle formula-MM ja rakastajatar Italiasta. Susanna Sievinen ei saa töitä ... jatkanko? ;) Pörssi alamäessä, callet kumossa pian. Olet opekka kun varjeltunut siellä tältä kaikelta myllingiltä t:Vsi Hj"

”Tuku, tuku lampaitani,kili, kili kiliäni, päkä, päkä puskuripässiä, päkä, päkä pässiäni.” – Olli Suolahti (1895 - 1952)


Katsoo peiliin opettaja (45.vk)

11.11.2007 - 16:08 | hikkaj | merkinnäthyvinvointikotirakkausTyöelämäpahoinvointi
Ei liene vaikea arvata, mistä opettaja kirjoittaa suruviikon päätteeksi. Surusta. Ja yhä aina vain itsestään.

Pelkää lyövänsä lyötyä lisää. Yrittää hillitä itsensä, ettei osaltaan olisi lietsomista lisäämässä, tuleen bensaa valamassa. Muita syyttämässä. Muita syyllistämässä. Kylmää syliänsä tarjoamassa. Yksityiskohtiin kajoamassa.

Joku löytää Linkolan syylliseksi; joku nimeää jonkun muun. Kasvoja vaatii moni; moni aseenkantoluvan tiukentamisen uskoo ratkaisuksi. Satoja syyllisiä, tuhansia syitä.

Ei taida perisyytä löytyä, ei nopeaa ratkaisua. Leipätaikinasta ei pullaa leivota, ei pullataikinasta leipää.

Katsoo peiliin opettaja. Huomaa: siinä yksi syyllisistä pälyilee, koska on mukaan kyytiin hypännyt, tähän vauhtiin, joka sokaisee.

Kerää mammonaa, lukee lehtiä, televisiota tuijottaa, tietokonetta näplää, internetissä surfailee: saa uusia virikkeitä tavarataivaasta, jossa armoa ei ole. Ei erota konetta ihmisestä. Ei kohtaa ihmistä, tavatessaankin vain näkee ihmisen.

Lähettää koteihin kieltolappuja koulustaan:
  • ei saa heittää lumipalloja
  • ei saa käyttää halventavaa kieltä
  • ei saa sylkeä toisen päälle, ei opettajankaan
  • ei saa potkia toista
  • ei saa hakata toista
  • ei saa
  • ei saa
  • ei saa
Silläkö aikoo pelastaa? Ei sano, ei liene rohkeutta, uskallusta epäillä:
  • josko vähempikin riittäisi
  • josko jatkuvan kasvun ideologia olisi tullut tiensä päähän
  • josko ruumiin rasittamattomuus, pelkästään nautintoon tähtäävän, hedonistisen  elämän tavoitteleminen onkin kunnon elämän este - suuntana harha
  • josko
  • josko
  • josko
Aha, katsoo peiliin opettaja. Ihmettelee: mistäs kummasta tuon käteen on ilmestynyt karttakeppi, tahtipuikko, karahka, jolla osoittelee, ojentelee, ei itseään, vaan noita muita.

Pahoittelee, ettei aika ole niin kuin ennen: saisi lyödä karttakepillä käsille pienille, kaataa kannusta kylmää vettä niskuroijan kauluksesta sisään.

Kurittaa. Nyt saa lyödä karttakepillä vain itseään. Löisikin, niin oppisi! Aloittaisi itsestään. Opettaisi itseään. Kurittaisi pois:

  1. ylpeyden = turhamaisuuden
  2. kateuden
  3. vihan
  4. laiskuuden
  5. ahneuden
  6. ylensyönnin = kohtuuttomuuden
  7. himon = irstauden

Puhdistaisi ensin itsestään pois Akvinolais-Tuomaksen kuolemansynnit

Tyytyisi  Maslowin hierarkiassa perustarpeiden alimpiin portaisiin, paisuttamatta niitä, ja vasta sitten opettaisi muita.

Sitten olisi vähemmän tavaraa, enemmän rakkautta ja aikaa jaettavaksi kaikille näille pienemmille, joita nyt säälii enemmän kuin rakastaa.

Rikkoo peilin. Helisee. 

Heittää karttakepin nurkkaan, avaa lehden, paheksuu: media herkuttelee tapahtuneella.

Löytää selatessaan saavalaismaisen tragikoomisen inhimillisyyden häivän tappajastakin, joka ei tappanut aivan jokaista käytävällä eteensä sattunutta vastaantulijaa, vaan armahti ja totesi äidille: "Ei tänään onnistu."

Erottaa jo koneen ja ihmisen, opettaja.

Kunpa vielä ymmärtäisi armon, rabbi.

*****

"JrVeljeni. Kai lienet jo kuullut tapauksen? Tuus Veljesi Hikkaj"
"Ampuja kysyi minulta, että mitä minä täällä teen? Sanoin, että tulin tapaamaan tyttäreni opettajaa. Ampuja sanoi, että se ei tänään onnistu."  IS 8.11.07


Täällä Pohjantähden alla (44.vk)

08.11.2007 - 16:25 | hikkaj | ESITYKSET

IM004221.jpg 
Pyhäinpäivä kului Erik Akselinpoika Tottin vieraana. Poika keilasi äitinsä kanssa neljä tuntia. Isä kiersi tuulipuku päällä kaupunkia: työnsi pitkän nokkansa linnanmuurien rakoihin ja ihaili tornien ulkonemia, entiaikojen sisävessoja Kyrönsalmen yllä. Kylmällä sisäpihalla tuulisella kuljeskeli venäläisä turisteja - vieläpäs näinkin myöhään vuodesta.

Rumempaa linnaan johtavaa pontonisiltaa ei voi edes kuvitella.

Ensilumi odotuttaa itäisessä Suomessa; Tampereella pelaavat jalkapalloa kunhan ovat kolanneet lumen kentältä.

Musta pässi-oinas linnan onkin vihreä. A.Tähden väitteistä huolimatta. Sorsat taistelevat leivänkipenistä räpylät viuhtoen. Tulevan kesän oopperajuhlajuliste lepattaa kopin seinällä. Mövenpick-kioskin luukulla lukee: SULJETTU. Se tästä viimasta vielä puuttuisikin: kieli kiinni tuuttiin, tötteröön.

Seisoskelu värisyttää. Siis matkaan. Jatkan ylös Linnankatua ja laskeudun vasenta reunaa alas. Kierrän museon ja lähden kävelemään rantaa pitkin kaupungille. Sorsia täälläkin. Telkkiä. Koskeloita. Kaksi valkoista muskelivenettä leikkii ristiaallokossa toistensa kanssa. Nollassa asteessa päristelevät; kesä vissiin jäänyt mielensopukoihin kummittelemaan. Ovat sen verran kaukana kaartelemassa, ettei saa selvää, ovatko ajelijat sortseissa tahi uikkareissa.

Kiskaisen vetoketjulla kauluksen kurkun suojaksi.

Lenkkikenkäpareja liikkuu kuntoilumielessä, tai illan juhlintaa verkkaisesti pois kävellen. Kukaan ei kysy suomeksi, ei venäjäksi tietä jonnekin - siksiköhän kun näytän neuvostoliittolaiselta jäänteeltä holotnan puistelemalta.

Museon takana oli kuiva halkopino ja pari hinaajaa talvea odottamassa. Kauppatorin laidalla kaksi tervahöyryä kelluu vartoomassa uutta oopperakesää; kai ne jonnekin telakoidaan jäiden tieltä.

Ylitän kävelysillan ja olen toisella kaupungin puolella. Sotilaspojankatu lukee kyltissä. Marssin eteenpäin. Mäen päällä seisoo punatiilikirkko: ei entrancea pääovesta, vaikka sisältä pilkottaa valoa ja kantautuu laulun hyminää.

Jyrkät portaat pudottavat poikkikadulle. Kyyryvanha mies nykäisee kaupan ovea. Pyhälauantai ei laske sisään. Pääkadun kulmapubin ovella huojuvat tavallinen juoppo ja räikeän punahousuinen juoppo. Mörähtelevät. Iltapäiväkaljoille tuntuisi olevan aie, vaan portsari ei salli entrancea heillekään. Miltähän tuntuisi olla humalassa kuukausisotalla? Tekisi mieli udella. Vaan vastaisivatkohan veljet?

Olavinkatu vie takaisin silloille. Kiinteistövälittäjien ikkunat näyttävät asuntokuvia siistissä järjestyksessä. Hintataso kaupunkiasunnoiksi on matalalla, halpaa suorastaan. R-kioskin Iltalehti julistaa Kari Tapion tienuut. Puoli miljoonaa, josta puolet veroa. Kolmessa vuodessa laulaa luikauttaa Jalakasen poika tavantehyläisen neljänkymmenen vuoden palkan.

Arvojärjestys kuin sorsilla tuolla salmessa: yhteiskunta määrittelee arvon. Me siis.

Ka samapa tuo kun henki kulkee ja puurokuppi täyttyy näinkin joka päivä.

Häkkinen lopettaa pieniin päin suistuneen uransa. Parempi hänelle näin, koska seuraavaksi olisi kyykistynyt leikkiautoja päryyttelemään hiekkalaatikolle.

Vihamielinen tuuli puhaltaa Casinon kapealla sillalla. Violettilumipilvet peittävät taivaan. Pimentävät tienoota ja kolmen jälkeen. Jos sataisivat, tulisi valoisaa. Vilu, muttei nälkä, ajaa kulkijan sisälle. Euron syötän pajatson loveen. Nälissään hotkaisee lasin taakse kolikot eikä kaki senttiäkään kuppiin. Pitäköön.

Hieraisen lippalakin päälaelle ja taivallan hallille ikään kuin takakautta riisuuntuneiden hopeapajujen reunustamaa tietä. Vaatimaton teatterirakennus pälyilee keilahallin kyljessä.

Täällä Pohjantähden alla menossa teatterissa ja tässä kävelyssä. Ei muuta jäljellä kuin koota perhe.

- Turha reissu, murehti poika.

- Keskiarvossa, summasi äiti saalistaan.

- Siis pojalla himpun yli, äidillä reilummin alle 200, laskeskeli isä - Ihan kohtuullisesti. Ei aina voi napittaa. Ei kun syömään kunnon pyhäinmiesten paisti.
*****
"JrVeliseni - ankeahkot ajat täällä, ankarana talvi vartoo ovella. Muistelen näin pyhäinpäivänehtoona Sinua, vaikka et olekaan kuollut. Ethän? terv Veljesi Hikkaj"
"Niin vuolaan virran rannalla on linna Olavin, ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan." Annikki Tähti, 1956: Balladi Olavinlinnasta
   IM004241.jpg  IM004213.jpg


Toisesta Koulusta tiedotetaan: Neljän kopla - SOS

04.11.2007 - 20:33 | hikkaj | merkinnätuutiset
Ylimääräinen tiedotustilaisuus sunnuntai-illan rauhaan:

Toisessa Koulussa on pienryhmä, ei tietenkään meidän. Pienryhmässä on neljä vekaraa. Neljällä lapsella on yksi opettaja ja kaksi avustajaa. Lapset ovat seitsenvuotiaita. Opettaja sekä kiinnipitäjä/avustajat ovat vanhempia.

"Lapset ovat villejä", Toisesta Koulusta tiedotetaan. ADHDWCDVD-tautia tai jotain. On heissä kiinnipitämistä. Lapsilla yleensäkin, porukassa jos ollaan, on vähän itsesuojeluvaistoa ja hienotunteisuutta toista kohtaan. Näiltä lapsilta puuttuu isv sekä sääli tyystin.

Päivittäin Toisessa Koulussa saavat muut varautua mitä merkillisimpiin tapahtumiin ja tempauksiin. Milloin tulee koulunkäyntiavustaja muksittuna opettajainhuoneeseen. Milloin pikkutyttölauma hädissään kertomaan: "Ivan hakkaa terveellä käillään meitä eikä laske välkäle..." Milloin tulee yksi ulkovalvojista kauhuissaan kertomaan: "Sasha on kavunnut katolle ja nyt ravaa siellä kuin mikäkin." Milloin vihainen isä soittaa tulisen puhelun: "Koulukyytiä ootellessa oli joku koplasta pomppinut Tiinan rintakehän päällä!" Milloin tulee kolmannen luokan pojat kuorossa kertomaan: "Igor löi pesismailala kalloon ja Ivan ja Sasha pitelivät kiinni..."  Isojen tyttöjen vanhemmat soittelevat: "Tytöt eivät kohta ilkeä tulla kouluun kun koplalaiset jernivät jaloissa kiinni ja nytkyttelevät."

Muuan poika, Kalle, raapii muuten vain lystikseen ohikulkevien kasvoja ja - kaitsijoidensa hermoja. Kaitsijat ehtivät paikalle aina hitusen myöhässä.

Viimeisin viesti pongahti perjantailta: talkkari ei voinut pystyttää katosta hiekkalaatikon päälle, sillä poikaporukka hässäsi, härnäsi kimpussa ampiaisina koko ajan.

Tuo Toinen Koulu on viihtyisä, virikkeinen puuhamaa noille neljälle - ei muille.

Tuo Toinen Koulu on pieni, turvallinen koulu noille neljälle - ei muille.

Toisessa Koulussa ovat neuvottomina ja pyytävät apua ja ohjeita.

Lokakuun saldo - Se on siinä!

                              IM0042101.jpg

LIIKUNTA      456 km (2413 km/v) = 35 h (262h)

LUKEMISET   Freire, Aho, Leino, Runeberg, Lassila, Venkula

Kiirettä piti lopettaa lokakuu: siskon auto oli ajettava talvehtimaan Helsinkiä halvempiin talleihin. Hectorin pitkän konsertin jälkeen jäi ajoaikaa = autovakuutusaikaa jäljelle vajaa tunti ennen keskiyötä.

Ja katso! Siinä se on: Neljä minuuttia ennen puolta yötä auto seisoi kuin seisoikin perillä umpipimeällä pihalla. Hesan keskustan parkkihallipaikka pyörii vanhan tonnin hujakoilla kuukaudessa. Maaseudulla talvehtiminen säästää puolen vuoden ajalta 1000 euroa!

Oli. Oli Hectorilla asiaa kuten aina. Tosin tarvitseeko rauhansanoman laulaminen noin  infernaalisen pauhun ja jytinän - se onkin another thing. Hectorin olemuksessa on keräymä suomalaista kulahtanutta perusäijää: Loiria, Irwiniä, Pelle Miljoonaa... Kyllä kansaan uppoaa tämä I jäähyväiskiertue 'Maailman parhaimman Kiertueorkesterin' tahdissa.

Kesän sadosta voi lausua: - Niinhän siinä taas kävi.
  • tomaatit jäivät vihreiksi ja vähäisiksi ilman kasvihuonetta;
  • varhaisperunasato ilman apulantaa kompostivoimin valmistui elokuussa, riitti syyskesälle;
  • omenat pihlajanmarjakoin syömää;
  • persiljaa, jääsalaattia kyllin;
  • luumut: tuskin kannattaa mainita;
  • siperialainen karhunvadelma juuri ja juuri ehätti mustia marjoja maistiaisen verran kypsyttää.
Askarepa se tärkeintä, ei tuotos.

"Ahdistus on ajattelemisen alkutila", opetti opettajia Metodimessuilla aamupäivän mielenkiintoinen Jaana Venkula, joka nosti arvoon oman ajattelun, mutun. Lokalauantai-iltapäivä väännettiin, ties monennenko kerran uran aikana muuttuneita, uusia kirjoituskirjaimia taivastolpista kuuluisan pesäpallosyöttäjän vierellä. Tuskaa tuotti Holttisellekin H:n vääntäminen. Sekin kirjain laihtunut missiihanteen myötä anorektikkoruipeloksi. Esteettinen elämys on karsittu pois: eivät niin minkäänmoista dekoratsioonia tarjonneet kirjaimet uudet. Kaipa nykyeläjä ei moista tunnetilaa kaipaakaan.
"JrVeljeni. Pimeys peittää maan. Talviaikaan on kellot käännetty. Lumi enää puuttuu.Ennen viittä saa sitaista lampun otsaan piha-askareihin ryhtyessä. Aurinko häipynyt kauas - sinne? Warret väreilevät. Mausteeksi SAMia osteskelin. Ensi keskiviikkona räväyttää kolmannen kvartaalin. Näkee ken elää. No, leikkiähän tämä. T. Veljesi Hikkaj" 
"Ilman häntä ei ois Hitler koskaan saanut voittojaan,
Ilman häntä Caesar yksin jäänyt ois'.
Ilman hänenlaistaan oisko täällä sotaa laisinkaan..."
 Hector: Palkkasoturi

                                      IM0042061.jpg


maanantai 1. lokakuuta 2007

Lokakuun 2007 Kauppalehti-blogit

KIMI. KIMI. JA KIMI! (43.vk)


Tuo pääkoppa, 'hummeetti' sanoisi Päätalon Kalle, on melekosen sekamelskainen ja hutera kapistus. Joskus se on niin tavaraa täys, ettei siitä pirukaan selevää ota - se on kuin täyteen sullottu pesukone, jonka lasiluukku on tellätty puoliväkisin kiinni ja kone pantu hurraamaan. Yhtenä mylläkkänä siinä monenlaista riepua pyörii erottumatta mikä on pöksy ja mikä on paita: vanhasta kanervaa kataista heinäluomaa russiaa metsoa kurdia irakia lenitaa nykäsmattia... myllää. Hyörinä, hytke, hurina hirmuinen.

Yhdenäkin sitten tulee taas aika, että täytettävästä on kapelo. Hyvä jos sukkaparin löytää  rumpuun rapisemaan.

Nyt on tyhjemmän koneen kausi ollut. Viikon sisällä on pyörinyt vain yksi vaivainen ketine:
- KIMI.
Sitä on koneen ontto rumpu veivannut sinne sun tänne tunnista toiseen, päivästä päivään. Ees sun taas taas sun ees kolistellut ilman vettä ja ilman omoa ja raikastetta. Kimi ollut ylhäällä ja Kimi ollut alhaalla, välillä viskautunut toiselle sivulle ja välillä toiselle sivulle paiskautunut.

Kimi kimpoilee sinne ja Kimi kimpoilee tänne. Kimi siellä täällä kopistellut aivojen riesana pyöriskellyt. Yksinvaltiaana, suurvisiirinä, kuninkaana, keisarina. Kim Il-sung. Kim Pu-Li-song. Kim Pi-Li-pom.
 - KIM I. KIM I. KIM I.
Kimi uunona kinginä pysynyt: Vaikka Santeri on koulussa välitunnilla Simoa kaulasta henkihieveriin kuristanut. Vaikka Igori ekaluokkalainen on Nisseä pesäpallomailalla täysillä syyttä suotta päähän kumauttanut. On päässä kolminkertaisena hei-huutona kajahdellut vain: - KIMI. KIMI. KIMI.

Entä EU:n maataloustuki, 141? No ei kun:
KIMI.
Entä pedofiilirengas?
KIMI.
Entä tuhannet työpaikat, Stora Enso, Tehyn lakot?
KIMI.
Entä Susanna Ruusunen ja pääministerin intimiteettisuoja?
KIMI.
Maajussit ja BB-hörhöttelijät?
KIMI.
Bush, Putin, Paavikaan?
KIMI. KIMI. KIMI.
Uskotaan. Uskotaan. Syötäpä sinne mitä vain niin se vastaa häkämiehinä:
KIMI. KIMI. JA KIMI!
Ja uskottava on, koska Iisalmen Kekekin sanomaksi laati: "Kimi on maailman tunnetuin ihminen."

Ihminen sentään vielä. Ei siitä irtiottoa ole. Koliskoon tyhjyyttä, tääkin pää.

                    *****
"Parahin JrVeljeni kimi Sydän sykkyrällä täällä pelaillaan kimi Tieto-Enska-warret tuottivat tuplat kimi Sitten pistin ne  UPM-calleihin kaksoiskimi Joulukuut taitavat upota Storan lakkautusten myötä kimi Norrea ovat joten voivat ampaistakin koska niillä ei sitä aasialaista häntää kimi Nauti rauhastasi kimi Terveisin V-si H-j"
"Ei mitään, ja niin olen minä, oi suomenkansa, suurin sinussa, olevaisin sinun olemisissasi, kaikkikäsittävin sinun hengessäsi, niin iloissa kuin suruissa, niin synnissä kuin siitä pois pyrkimismenoissa ja sinun taikinassasi olen minä se hapattavin hiiva. Elä ujoa!" Maiju Lassila, 1915: Liika viisas


Aikuisten karkkihyllyillä (42.vk)

I HYLLY

Tää on just tätä. Tänne piti taas tuleman jotta tään näkis. KERSKAN. Tulis sota ja hävittäs tään kaiken. Tulis ees pula-aika: jäis jäljelle vain tarpeellinen. Eli tänne ei kerrassa mittää. Tuokin rakennus on uus viime käymän. Ja tuohon kohoaa toinen uus.
Onneks lunta oot läikyttäny sinne tänne pitkin golfkenttää ja onneks sen verran pakkasta pannu, ettei maila pysy kolhvaajan käissä.
Talvelle valmistautuu nälkämaan tanner. Vanha mies hölkkää vastaan havumattoa pitkin. Kunnioitanko vai en? Kunnioitan. Perästä kävelee äiti lasta liekuttaen. Ilomielin plussan suon. Muutama auto väliin, turbojabajaba tietenkin, muutama maasturi seassa. On näillä rahaa. On. On. Miinuksen puolelle vetää. Reippaasti.
Näille olet näemmä jostain syystä jakanut mällättävää.
Sitten nuoria pareja kimpassa liikuskelee. Kuusi kuvankaunista, postimyyntiluettelosta pomittua väkeä ilmiselvästi. Muotivaatteet viimeisen päälle. Hilpeinä, juhlan jälkimainingeissa aamukalpein naamoin. Happea yrittävät haukata, vaan eipä se krapulaan auta. Eikä elämän onttouteen.
Anna heille syvyyttä, esim. matka omaan päähän. Mutta ei niin kuin minä...
Muutamissa lehtipuissa vielä jokunen kellertävä lehti tuulen heiluteltavana. Lepattavat lämpimikseen, kuin valehtelijan huulet - niilläkin niin kylmä ja yhtä joutavanpäiväinen juhlan jälkeinen olo kuin altakulkevilla. Poislähtevä. Putoava.
Juppila nimeltään tämä  kompleksinen virkistysalue. Viikko-osakkeita Hyytävän rannalla. Myytävänä pian uusia, yhä modernimpia. Lämpötila -3* C.
Taidatpa piruilla. + 25* olisi somempi.
Mutta mitä! Yksi virhe suunnittelussa. Kömmähdys: pääsisäänkäynnin ovi ei automaattisesti avaudukaan, pitää ovenripaan ihan kaksin käsin tarttua.
No tämän kyllä arvasi ja tiesi, meni minne meni: sodanvoittajat ylinnä molottamassa ahneella kielellään. Vastaanottotiskin ympärillä kiehuu. Sitovat buabuskoilleen ulkotamineita, kadottavat kuohkeisiin turkiksiin. Väistyttävä niiden tieltä taas kerran on. A vot! Ja se Hospodi päälle! Eivät ne ikinä huomaa olevansa mailla vierahilla.
Mikskä ulko-ovi vain manuaalisti aukeaa - selviää. Täällä on tropiikki Kiannon nälkämailla. Uimaan ilmarit pulahtavat ankaran oviponnistelun uuvuttamina.
Ei helevettiläinen! Tänne en taho. Julukiset kammat lyön Päätalon tavoin. ULOS.
Ohueen jäähän olet riittänyt pihalammen. Kiiltelee, auringonsäteitä kimpoilee.
Jään päällä taitoksissa tupakantumppi. Pieniä kiviä potkaisen. Sirottuvat pitkin pintaa. Jää pitää. Tuulipuvun kaulusta kohotan, en niinkään hävetäkseni ilmiasuani vaan tätä ihmiskätten työtä, Juppilaa kiantolaisuuden laidalla - jokin häpy sentään!
Toisaalta jos joku täältä elämälleen sisällön onkii ja jopa ylpeilee saaliillaan, niin mikä ettei! Sisätennisvuoro, sisäpöytätennispingis, sulkapallo, squash, keilapallo, lentopallo, kuntosali, kuntopyörä, juoksumatto, hiihtoputki ... juomaputki, hah. Kaikki SISÄ.
Hei, tämähän on Havukka-aholaisen sielunmaisemaa. Lie Konstalla vakivuoro kuntohuoneella, pulikoiko tekoaltailla? Huovisen kotipitäjää, näkisipä kirjailijan naamavärkin ;)
II HYLLY 
Kuokin vaímon pois keilahallilta. Risteyksessä pistän mersun iskemään silmää tälle tekoseudulle. Pian kävelemme lääkäri Lönnrotin kadulla Eino Leinon kujosilla. Sen kunniaksi oikein klubitakin ja tormaushousut puen ja nappaskengät jalkaan nyörin, eikä muuta kuin elämän parketille humuamaan. Paras syy käyttöön: koska muutkin menevät. Hienonhienona niin, jotta joku ventovieras lausuu: - Anteeksi herra. Minulle!
Omatuntokos yltyy illan mittaan soimaan ja tanssimaan sambaa takiaisena: Sinä hölmö! Sinä viheliäinen karvakuontalo! Sinä vaivainen mato matkamies. Hittoakos tuomitset toisten juppilat kun itse kierrät samanlaiset kuppilat. Bassonjytkettä diskossa tunnustelemassa yömyöhään, päivänvalossa taas sitäkin paheksumassa! Onko määrää tahi laitaa! Onko pelisi rehellistä, Duvfani? Mitä? Häh!
TUOMIO 
Käy selkeä käsky, taivainen. Käskyttää. Kuunteluttaa. Alistun. Jyrisee:
Huomenissa ajatte Koljonvirran kautta. Saatte muistella Sveniä ja Suomen sotaa niin eiköhän päänne siitä selvene. Ja siinä sillankorvassa on Ahon Juhanin laita. Käytte! Mattina ja Liisana  ajaa köröttelette hyrysyssyllänne, otetaas uudistettu painos, ohi viimeisen aseman ja käännytte Lapinlahden jälkeen kohtapian itää kohti. Sen verran juhlahumussa synnillistä elämää nautittuanne on teidän poikkeaminen kotimatkalla vielä Aholansaareen - Tahkovuoreen ette mene! - tunnustelemaan tuntojanne, mietiskelemään onko omallatunnolla tungosta, Hullut Päivät menossa. Sinnehän se Ruotsin Paavokin palaili retkiltään. Vasta Aholansaaren venereissun jälkeen olette vapaat palaamaan kotitanhuville ja katumaan syvästi, ja suurella hartaudella lupaaman teidän pitää: "Vastedes pysymme oikealla tiellä lenkkitossut jalkoihin kiedottuina." Tai kaarratanpa teidät vielä Juankosken Juice patsaan kautta - hänhän asiantuntija jos kuka; näkyy tori sattuvan paluumatkan varteen ja palkkiona näette samalla pörssi-idolisi STROMSDALIN.
- Vaimo hei. Kotonahan me ollaan? huokaisen ja nostan täkin kulmaa syyslomalauantaina. - Hitonko risteilyn lie uni näyttänyt? Koljonvirrat ja Juiket...
- Ei. Totta koko reissu, vakuuttaa vaimopaha, kun kuulee painajaisretkestämme.
Hien pukkaa ja vakaan ajatuksen: - Jopa on hyvä kun huomiseen loppuu loma ja pääsee taas opetustöihin: opettamaan ihmistaimia tavoille.
* * * * *

"JrV:ni. Empatiaa harjoittelin. Pöksyihisi hyppäsin. Eipä ihme jos sinne Vähään livahdit. Enska-Warre poiki tuplat, UPM taitaa hotkia saaliin, uppoaa yhä. Moit! V:si H-j" 
 "Taival lie hankala - olkoon vaan. Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan......Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa! Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan, puolesta hengen ja heimon ja maan. Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö, missä on ryhtisi, kunnia, työ? Meidän on uudesta luotava maa, raukat vaan menköhöt merten taa!"   Ilmari Kianto, 1911.

Palanen Sinistä saunasuklaatia - s'il vous plait! (41.vk)

Kirkonkylän K-kaupan ulkopenkillä istuskelee kaksi humalikasta. Tarkenevat, vaikka nollaa vilkkuu Osuuspankin kattodigitaali. Ilkeävätkin olla hyväkkäät jouten, vaikka sama digitaali vuoroin  vasta puolta päivää vilkkuu. - Keskellä arkipäivää päissään! tuhahdan. Hospodi! Paraskin tuhahtelija: aikuinen mies ja puolilta päivin jo koulusta polkemassa - toiset vasta ruokatunnilta palailevat. Vaan eipä hävetä yhtään, ei ainakaan enempää kuin noita kahta penkillä reuhahtelevaa veronmaksajaa. - Anna rööki kuule, mä en diggaa sun pärstä...tana. Painu vit...

Pitkälettinen hampsu on toinen, toinen on vetänyt pääkotelon peitoksi pipon yli korvien. Kolmenkympin särvessä veikkailisin. Yhä nuorempia horjujia on viime vuosina ilmaantunut kirkolle notkumaan ja melskaamaan, arvaamattomia, tuntematonta slangijengiä, osa itärjan 'inkeriläisiä', osa hesalaisia tai jotain.

Sentään ennen tunsi kaikki ne kymmen kuntajuoppoa, tiesi heidän metkunsa, ymmärsikin; ei niistä harmia ollut, mielellään niille soi sen sosiaalihuoltoleiviskän yhteisistä verovaroista.

Vaan nämäpä elävät toisin, hengenvaarassa koko lähitienoo: aikansa juoda ryllätään muistit pellolle, helistellään ikkunat, säretään paikat, tapellaan. Harva se päivä ujeltaa pilliauto rivitaloille: milloin ambulanssi, milloin poliisi, palokuntakin joskus. Sitten käräjillä tavataan. Tyyristä lystiä maksumiehille, kuntalaisille, nämä uudet tulokkaat.
- No terve!  Puliukkoja orrella istuu - mikä se on? esitän arvoituksen Kake-kauppiaalle, joka tovin sihtaa hämillään

- No hitto, yhäkö ne siinä ovat, parahtaa Kake ja säntää ulos niin että ovi rämähtää.
Kauppa on tyhjä. Lihatiskin takana seisoo Kaken äiti, Marja, 80.
- Vieläpään jaksat.

- Uutta lihhoo myön, naurahtaa Marja. - Samahan missä vanha seisoo. Ei kehtoo kotona kiikkutuolielämään vaipua. Ei se ois sen kummasempoo...
Ovi käy.
- Lupasivat häipyä, hymähtää Kake. - Näitä vankilasta ja Venäjältä piässeitä kylä pullollaan!

- Siellähän ne Salon entisellä koululla majailevat, otattelen, vaikka tiedän.

- Olivat. Olivat ja soittelivat jotta tuoppa setä taas koppa kaljaa Penalle kun se on ollut niin kilttinä ja Eskolle kun siltä lelut lopussa ja Patelle kun on ollu puukotta jo viikon.

- Sie veit?

- Jonkun kerran vein. Mutta olutta sitä ei saa kotiin kaupata, lääni kieltää. Muuttivat sitten tänne kirkolle kaikki. Kaljan perässä.

- No silleen. Miule anna kaks saunasuklaata, sinistä vatseria. Suu makkeeks koulun jäliltä.

- Lyhyt on siun päiväs.

- Lyhyt mutta ytimekäs, täyteläinen kuin tämä, kuittaan ja kohotan Sinistä Fazeria. - Mistä hitosta nuo muuten tänne meille ovat ossautunneet?

- Vankilan seinällä kuuluu olevan ilimotus, jotta Salon koululla on vuokrattavana edullisia hirsipaneloituja yksiöitä. Pirttikalusteet ja muut mukavuudet.
Selkämykset vielä herroilta vilkkuvat, kun kiinnittelen saunasuklaitani hämähäkillä tarakalle. Lomaintoa puhkun: on perjantai, loman aatto, saunailta. Syyslomaa edessa koko viikko. Sen kunniaksi lohkaisen palan saunasuklaatia  - Ollos hyvä! SVP! 
Samaa sakkia tässä lopulta ollaan, nautiskelijoita, matkalla maan ääriin: kuka nokiaa johtaen, kuka pyörällä veivaten, kuka  muuten vain horjahdellen huomiseen käy. Eihän meistä kaikista kaikiksi ole. Olé!
Ei kai se aina oma vika ole jos kuka mitäkin vaille on jäänyt - ei vain ole  natsannut sataprosenttisesti elämäntarina.
Ja mistä sen tietää miten lystiä ja mukavata itsekullakin kämpillään on nyt kun 'ei tarvihe uamulla töihin männä'.
"Rakas JrVeliseni. Mukava kuulla että olet kunnossa ja tasapainossa. Sen se talouskasvun paikallaanpysyvyys takaa. Ainaisen kilpailun olet saanut heittää hartioiltasi, levähtää. Jotkut eivät siedä tapahtumatonta elämää. Olen onnellinen, että olet onnellinen ;) terv. V-si H-j.   ps. Joulukuun TietoEnska-Warre voitolla, UPM:t polttelee näppejä."
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi." Matt. 7:1


Viikon matkalippu - helevetti-return (40.vk)

Moottorisahan ulvonnan vaimettua alkaa työn paras osuus: kaadettujen ja pätkittyjen puiden halkominen kolmen kokoisilla kirveillä. Kuuluu vain hiljainen tussahdus ja puu halkeaa kahtia. Tyvipuolen pölkkyjä pitää iskeä paksuimmalla kirveellä, latvapuolen pätkille riittää kun näytää pienintä kirvestä.

Pysähtyneisyys, luonnon humina, ajantajun katoaminen, paidan kastuminen, mistään riippumattomuus puhdistavat mielen, niin - mieli saunoo.

Ensin ylitse metsän lentää hanhiparvi. Se tulee järveltä päin. Tovin päästä lentää yläilmoissa kurkiaurojen rykelmä. Vaikka ne lentävät hanhia korkeammalla, niiden ääni kantautuu mahtavampana alas.

Sekään meteli ei tunnu mitenkään pahalta, ei lähimaillakaan koulumeteliä, joka perjantaiaamuna oli alkanut tuntua ylivoimaiselta sietää.

Maanantaisin kouluääntä kuuntelee kauhunsekaisin tuntein, pyhän jäljiltä vaistot levänneinä; kestää sen kyllä milteipä paremmin kuin sunnuntai-iltapäiviin hiipsivän ankeuden  ja synkeyden: aamulla pakkonousu edessä - viikon päivittäinen edestakainen matkalippu työntymässä näppeihin, helevetti-return.

Tiistaisin touhuun tottuu, sitä turruttaa itsensä, eivätkä vingunta, kiljahtelu, vaino, riita, räkätys, ruokalan levottomuus pääse yllättämään.

Keskiviikkoisin alkaa kuohua yli, metelöinti satuttaa. Pitää itsekin karjaista muutaman kerran sekaan, huutaa: "Älkää huutako!"

Torstaisin ovat hermot äänille kireimmillään. Vaikka tietää, etteivät ne tahallaan pauka ja mäiski, vaan äänten kakofonia, ylipursuavat äänet, johtuvat ääntäpäästelevän ihmislajin paljoudesta, silti sitä on kuin apinatappelussa. Ei auta yhtään tieto eikä tunne, että kiehuvaa energiaa se vain on tuo metakka ja mekastus. Torstaisin ei aukene kotosalla enää opettajan  vessaradio, ei  vongu video eikä pauhaa televiissio. Aivan hiljainen on kotiäänimaisema, vain Junghans saa raksuttaa uunin vieressä hirsiseinällä ja lyödä komeat lyöntinsä.

Perjantaisin sitä on jo valmistapoikaa lahjomaan luokkansa: "Jos olette ihan hiljaa, pääsette viisi minuuttia aikaisemmin välitunnille."  Ruokatuntia ennen hiljaisuuden takaamiseksi riittävät sanat: "Se on vartti lisistä, jos syötte ihmisiksi." Viimeinen tunti onkin sitten jo yhtä juhlaa ja opettajalla ovat kaikki valtit kourassaan kun hän ääntä korottaen paukauttaa: "Teidän kellonne soi aikaisemmin, jos pidätte piirustustunnin ajan mölyt mahassanne!"

Silti kouluviikon jälkeen vie oman aikansa ennen kuin saa päänsä ulos ampiaispesästä. Kotiinpyöräilyn viimeisillä kilometreillä äänten vyöry häipyy taka-alalle ja kotipihan kuusiaidan taakse pääsy on yhtä juhlaa: Rauha maassa ja inehmolla Tahto hjuva.

 Suhisevan koivun alle pyörä, kipinkapin rapuille, ukset auki, kypärä ja turvaliivi naulaan kiireelläkiireellä, vaakaan sohvalle syvälle upoksiin, korvat hörölle: - Ei mitään ääntä, ei äännähdystäkään. Hiljaisuus. Hymy. Maailman ihanin ääni: äänettömyys.

Torkun jälkeen  tänne metsään, langon rantametsää rassaamaan. Syksyn väriloisto. Pihkan tuoksu. Haavan puna. Tervalepän syvä vihreys yhä. Ja nuo hanhet, nuo hanhet. Ja yhä uudelleen ja uudelleen muotoutuva valtava kurkiaurojen parvi.
"Jr Veljeni, syksyä pitää, heti kuuden jälkeen hämärtää. Valo vähenee, pimeys lisääntyy. Tulee vilu ja väristykset. Elämän kiertoa tämä kaikki. Niin se vain on. Warre-'enska' näyttää kohoavan, hitaasti mutta varmasti, ehkä joku satanen sieltä. Voi hyvin. T: H-j, veljesi."
"Jotain myönteistä L. löysi siis Helsingistäkin. - Siellä on hauska käydä, kun siellä näkee käveleviä ihmisiä. Täällä maalla ei näe koskaan sellaista ihmettä. Täällä käydään autolla hakemassa aamun lehtikin, vaikka matkaa postilaatikolle olisi vain viisikymmentä metriä... Joku Lehtimäen Seppo saattaa vielä ajaa polkupyörälläkin, mutta Seppo onkin väistyvää vanhempaa polvea." Eero Alén, 2006: Linkolan soutajan päiväkirja




Etuteljolla purjeena kolmemetrinen koivu (39.vk)

Soudamme tunnin, vähän toista vastatuuleen pariairokaksikkona kuulaassa syyssäässä niemenkärjestä niemenkärkeen. Kaukana lahden pohjukassa paistaa hiekkaranta ja lahden reunat kesämökkejä tupaten. Tyhjinä kaikki: kukapa nyt enää syyskuun viimeisellä viikolla maalla - jokainen omissa tohinoissaan kaupungeissa hankkeissa, jotta niitä tauluteleviissioita, autoja, kännyköiden uusimmista malleista puhumattakaan, olisi taas varaa hommata.
- Onkohan tuossa järjenhiventä?  kyselen Matsilta, jonka kanssa puhuu kuin itsensä kanssa.

- Miehittää rannat muutaman kesäviikon takia?

- Niin.

- Sanos muuta. Sitten ei paikallisilla marjaan, kalaan menemistä.

- Saimaan kanavan kun laskee Viipuriin niin on helppo huomata, mistä Venäjä alkaa.

- Pitäisivätpä Laatokankin rannat tyhjinä.

- No saatpa uskoa.
Kolmatta niemeä ohittaessamme hämmästymme, melkein säikähdämme, kun näemme yhden mökin pihassa auton.

Yhdessä mökissä näistä kymmenistä on eläjä!

Käypäläinen lie sekin, koska jo peruuttaa pois.

Vene on käännetty, grillikatos muovitettu, puutarhakalusto kannettu terassille turvaan ja piipun päähän pantu hattu. Poishan täältä joutaa maalta kaupunkipaikkoihin. Koleasta hiljaisuudesta, luonnon laimenevasta värikirjosta, laineiden liplatuksesta lämpimään kaupunkikoloon, turvalliseen autojen hurinaan. Paikkaan johon kantaa kanssaeläjien äänet. Turvalliseen tuntuun. Maalla kun ei aina varmasti tiedä, jotta elääkö joku muu, onko elämä olemassa, elänköhän minäkään kun ei ole verrokkeja.
- Katohan nyt noita kaikkia tötteröitä pitkin rantoja! havahdun Matsin ääneen ja airon kaareen.

- Ja kaikki rantaviivassa kiinni.

- Poikkeusluvan epääminen on täällä poikkeuksellista.
Sittenpä tömähtääkin  veneenkokka  jo maihin. Kunnanjohtaja seisoo rantakivikossa kahvimukeineen pariairokaksikkoa vastassa; kunnan liikuntapäivä voi alkaa.

Naurahdamme naamojemme uurteita, mutta mielen nuorekkuutta, Vanhoja kuomia kaikki me kolme: ensin samaa keskikoulua, sitten kaupunkilukioa hinkattu. Leivän makeuden takia jokin ammatti opiskeltu ja tässä nyt jälleen alkupitäjän mailla naamat ryppyisinä, voimat vajuneina kaikk' yhes' koos' - kuin parhaatkin aboriginaalit.

Niin se elämä kulkee, paatti vuotaa ja vene vie.

Pois soudamme kylläisinä, mahat makkaraa täynnä, kahvin maku suussa, työtovereiden juttuja pureskellen. Myötätuuleen, etutuhdolla purjeena kolmemetrinen koivu, josta syksy on riipinyt enimmät lehdet, mutta jäljelle jääneet ovat sitäkin kirjavampia.

Keskellä selkää illan hämärtyessä veneen vauhti kiihtyy kiihtymistään ja ilahdumme:
- Kyllä tässä vanhan kansan käyttämässä purjeessa taikaa on.
                    *****
 "Parahin jrVeljeni. Niin kuluvat päivämme soutaessa ja huovatessa. Ei tämä elämä hassumpaa taas ole. Voi tätä näinkin viettää. Warre-'enskakin' pikkusen ylöspäin yrittämässä. Perästä kuuluu. Terv. veljesi H-j"
"Pyhittäjä Antonius Suuri kirjoittaa: - Jos alat puhua hengellisistä asioista ei-hengelliselle, niin se mitä sanot tuntuu hänestä naurettavalta."  Isä Johannes: Valamon vanhuksen kirjeitä


lauantai 1. syyskuuta 2007

Syyskuun 2007 Kauppalehti-blogit

Syyskuun saldo - Kolilla ruskaa

                                     

 LIIKUNTA        484 km (1957 km) = 43 h (227 h)

LUKEMISET      Freire, Lassila, Turunen Heikki, Nikki Kalevi, Isä Johannes

Kolin vaarat ja ruska on koettu, koluttu 20 km polkuja jyrkästi ylös ja jyrkästi alas. Järnefeltinkin maalaukseen asti kelpuuttamaa, Mäkrävaaralta avautuvaa Pielis-maisemaa hengästyneenä tuijotettu. Todettu taas: pieni on ihminen, isokenkäinenkin, tässä ulottuvuudessa.

Muutaman kivikkoisen aholämpäreen, rinnepellon nähtyään on pakko todeta taas tämäkin: tiukassa on leipä ollut lehmänkantturan kanssa. Pielinen lie armahtanut monet kerrat veden viljallaan.

Näistä maisemistahan, Pielisen toiselta puolelta, Turus-Heikkikin kirjottaa, näistä eläjistä, tästä elämästä. Totisesti, totisesti: raatamista, ylen raadollista sen on oltava ollut. Maailman kaunein maisema, maailman suloisin eläimen pää, vasikan pää, silmien alla - kuin pilkkaamassa ihmisen ahdinkoa.

Mutta mitäs me, nykyajan hipit, sen kuin vaelluksen jälkeen saunomme, tälläämme lihasoppaa itsemme täyteen, syömme jälkiruuaksi vadelmakiisselin kermavaahdon kera, nautimme viinerikahveet ja nousemme linja-autoon, joka vie meidät takaisin kohti sivistystä, koteihimme taulutelevision ja internetin ääreen katselemaan miten muka huonosti yhteiset asiamme ovat: Rekkajonot, joilla tähdellistä asiaa - autojen vyörääminen Venäjälle, jo 50 kilometrin mittaiset; Myanmarissa ammutaan munkkeja; Afganistanissa rauhanturvaajat toisiaan surmaavat; Punaisen Ristin työntekijöitä sieppaavat talibanin sissit. Darfur ja Sudan samaan soppaan päälle. Loputtomiin. Loppumattomina kajahtavat pääkaupungista tärkeät tiedot tänne Karjalan vaaroille.

Ylistetty olkoon Mäkrävaara, jolta Luoja näkyy! Kiitetty olkoon taulutelevisio, josta näkyvät luojanluomat!

"Jr Veljeni. Pitkästä aikaa hankin haltuumme warrantteja: TIE7L2116.50. 0,17/kpl. 5000 kipaletta. Tosi sukelluksissa on 'Enska', humahti parissa kuukaudessa reilun vitosen alas. Nyt enää  nippanappa15,75! Kokkeillaan, meillehän jäi mällättävää. Menköön jos on mennäkseen, maallistahan tämä. Syysterkuin veljesi Hikkaj."
"Hän oli kirjoittanut jo 15-vuotiaana 35-sivuisen romanttisen kertomuksen Kuokka ja kannel. Kertomus kuvaa Turusen perheen elämää. Se alkaa: -Karuhan tuo ranta on, karu, vaen kyllä myö siitä leivän tiristämmä ..."                          Kalevi Nikki, 1999 Jyväskylän yliopistopaino: Pielisen profeetta vai Don Quijote / Heikki Turusen elämä ja kirjailijan kaari

                                         


Puustapudonneita ja vähän säikähtäneitä (38.vk)

Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftal, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin olivat Jaakobin pojat...
- Nisse pieras. Hyi!

- Enkä pierassu.
Ja Jaakob rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, koska oli saanut Joosefin korkealla iällä. Veljet kadehtivat lellikkiveljeään...
- Kusti kiros.

- Enpäs. Paska ei oo kirosana.
Joosef näki unen ja kertoi veljilleen: "Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen."  Ensimmäisen Mooseksen kirjan 37 luku jae 7...
- Aata tökkäs kynälä.

- Sie sohit kepilä kun kello soi.
Joosef näki toisen unen: aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat Joosefin eteen...
- Ope, Janne syöpi räkäsä.
Veljet sanoivat: "Tapetaan hänet, heitetään johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt." Ja he riisuivat ja heittivät hänet kaivoon, jossa silloin ei ollut vettä...
- Juuso tempas miun repun. Anna tänne se!

- Ei ku sen kiskas Matso!
Veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet kauppiaille, jotka veivät Joosefin Egyptiin...
- Iita tekköö matikkaa vaikka on ussan tunti.
Veljet kastoivat Joosefin vaatteet vuohen vereen ja veivät veriset vaatteet isälleen Jaakobille...
- Petteri iäntellöö ankkoo ja kävelöö pitkin lattioita. Kvaak kvaak, kvak kvak ja nyt heitti kumila.
Isä tunsi Joosefin vaatteet ja arveli että villipeto on syönyt hänen poikansa ja suri Joosefia pitkän aikaa...
- Temeltä vuotaa verta nokasta. Se putos välkällä omenapuusta.
No lopuksi sitten vaikka tämä: Eeva otti hedelmän puusta ja söi sen ja antoi myös Aatamin rouskaista. Kuulkaas, lapsukaiset: "Otsasi hiessä sinun on  hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen." Se on synnin palkka. Ottakaa vahavärit ja piirtäkää pahan ja hyvän tiedon puu.

"Jr veriveljeni, kuten huomaat, hyvin täällä opetusrintamalla pyyhkii. Pientä häikkää - ei sen kummempaa. Työ aina toviksi keskeytyy kun pitää kuunnella lasten tulosvaroituksia. Varmaan monessa työssä on samoin, varmaan kirvesmieheltäkin hanslankarit monta kertaa päivässä käyvät nykäisemässä vasaran kädestä? Terveisin veriveljesi Hikkaj"


"Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 16:4

 


"Takapuolesta sojottaa kahet jalat ja pää!" (37.vk)

17.09.2007 - 17:35 | hikkaj | merkinnäthyvinvointikotiliikenneMatkailurakkausTyöelämä
Alussa oli tuo luokka ja tussi.

Tussilla opettaja piirrusti alkavan vaellusreitin oppilailleen, kakkosilleen. Urbaanista agraariin oli opella tuntisuunnitelman itunen. Iltapäiväksi oli luvannut sadetta, siksi jono lähti marsille aamuun.

Matkan alussa käveli luokka yhdistetyllä kävely-pyörätiellä.
- Jalankulkijat aina laitimmaisina, muistakaa! Hitauden mukaan. Sitten pyöräilijät, sitten autot. 
Kylä loppui kohta, niin jalkakäytäväkin. Tie teki jyrkän kurvin. Jono pysähtyi. Toisella puolen tietä könötti tummunut ajansyömä rakennus. Alkoi ope paasata:
  • RIIHI
  • SIRPPI
  • KUHILAS
  • ORSI
  • VARSTA RIUSA PETKELE
- Ope kiros, kuului jonosta. 
Mutkan jälkeen kääntyi jono kartanoon vievälle metsätielle. Ja opettaja jatkoi:
  • OSMANKÄÄMÄ
  • HEDE EMI YLÄPUOLELLA
  • YKSINEUVOINEN KAKSINEUVOINEN
Vaaranrinnan piha oli autio, kartano oli tyhjentynyt tältä kesältä. Alaosa laudoituksesta oli revitty auki, uusitut alahirret näkyivät. Siitäkös opettaja riemastui:
  • KENGITYS
  • LUHTIAITTA
  • RAHI
  • PÄREKATTO
  • VINTTIKAIVO
  • VELLIKELLO
Tauon jälkeen painelivat he kaikki syvälle metsään. Hirvikärpäset saivat tilaisuuden, kohteen tokaluokan oppilaista. Tarrautuivat takiaisina kiinni. Ope sai taas tiedonnäyttöpuuskan ja kailotti: - YHDESSÄ HIRVESSÄ VOI OLLA KYMMENEN VIIVA KAKISKYMMENTÄ TUHATTA HIRVIKÄRPÄSTÄ. HIRVET VAUHKOUTUVAT  KUN LITUSKAISET KÄRPÄSET PORAUTUVAT KORVIIN JA SIERAIMIIN.
  • KAKSI JOUTSENTA
  • KURKIAURA
  • HANKO EI TALIKKO, TALIKOSSA ENEMMÄN PIIKKEJÄ
- Joutsenen pesiä nuo valakoset tuoremuovipaalit, kuiski joku. 
Metsään kärrätyn betonirappusmöhkäleen sammalaskelmilla he istuivat vartin katkon. Nytpä opettaja itse joutui kuntelemaan  tosi asiantuntijoiden tietomäärää; hänelle yhtä tuntemattomien termien sekamelskaa kuin hänen ikivanha termistönsä oppilaille:
  • SPYRO THE DRAGON
  • SLY 2/3
  • SAN ANDREAS
  • TRANSFORMERS CYBERTRON
  • SCOOPY-DOO
  • TRO GENIM
  • PAAVO PESUSIENI
Vielä ennen yllätyshuipennusta pääsi opettaja irrottelemaan, tosin jo empien ja sanoman perille menosta epävarmempana:
  • piikkilankavyyhti
  • maitolaituri
  • tonkka ja peilari
Aamurupeama, tuntien taival kirjatonta ympäristöoppia oli takana kun venähtänyt jono yllättäen tulla tupsahti lehmihakaan, jossa kolmattakymmentä uljasta sarvipäälehmää toljotti tulijoita.
- Hei, niillähän on hangot päässä!

- Miks munat roikkuu tuommosissa repuissa?

- Ei kun ne on tissit.

- Utareet.
Sitten. SITTEN kajautti Kusti: "Kahtokee, yhellä lehmällä sojottaa takapuolesta kahet jalat ja piä!" 
- Sehän poikii! tiesi Make, jolla paljon lehmiä kotosalla.

- Se tarvii apuja.
Vähän aikaa hiljaa tuijottivat kaikki näkyä ja sitten rynni sakki lähtitaloon ilmoittamaan poi'innasta.
  • HIEHO
  • TIINE
  • TERNI
Kantatui vielä koivumetsästä porinaa jonon kahlatessa kosteassa horsmaviidakossa pahemman kerran myöhässä märkinä ja nälissään kohti koulua ja ruokailua.

Eikä keittäjä, syyn kuultuaan, ollut myöhästymisestä moksiskaan.
"Jr, täähän alkaa taas sujua painollaan täällä. Et ole tupsautellut. Vissiin kaikki hyvin?  V-si H-j"
"Mitäpä huvittaisi katsella eläjiä, jotka muuttavat vain sontakokkareen leiväksi ja leivän jälleen sontakokkareeksi, eikä muuta mitään." Haanpää, 1927: Tuuli käy heidän ylitseen, novellikokoelma - Vanha kartano



Monen sortin koululaisia (36.vk)


  • Ulkoministeri Kanerva loukkaantui mönkijä(sic!)onnettomuudessa. Se se vielä olisi puuttunut että mönkijän sarvissa olisi keikkunut opetusministeri.
  • 5000 € maksaa yhteiskunnalle yksi oppilas vuodessa.  - Elä siis tule tänne elämöimään vaan oppimaan. Metelöi kotona!
  • Pyssyn uhkasi alakoululainen tuoda huomenissa kouluun.  - Ukin pistooli. Siinä on kolme patia. Itki ensin ja nauroi sitten kun kuuli: - Ota banaani reppuun. Se on apinoiden ase. Aamulla varmuuden vuoksi tarkastettiin reppu. Ei ollut pistoolia, ei banaania. Aapinen oli.
  • Käytävältä kuului ensin oven paiskontaa. Sitten vihlovaa päätöntä kiljuntaa. Pikkinen poika oli tellännyt pienet sormensa oven väliin saranapuolelle. Toinen koulukas oli kiskaissut oven kiinni. Valui verta. Kaksi sormenpäätä murskana. Kolmannesta repäisi lääkäri kynnen ensihätään pois tutkimuksen tieltä.
  • Täiarmeija oli mobilisoinut joukkonsa. Puolenkymmentä päälakea oli jo vallattu, kunnes koulu kokosi joukkonsa ja kävi vastahyökkäykseen. Terveydenhoitaja lähetti laput koteihin: "Tarkastakaa lastenne hiukset ja päänahka. Täishampoota saa apteekista."
  • Puolipukeisena polvihousuissaan oli Nisse koko syksyn käydä veivannut koulua. Karski terve nassikka. Nyt piti olla palkitsemisen aika: " Merkitään Nisselle plussa kun on noin karaistunut." " Sitten tuun huomenna munasillani!" "Pyyhitään Nisseltä se plussa pois. Tuommoista kieltä ei saa koulussa karskikaan käyttää."
  • Viikon päätteeksi uskalsi yksi pienemmistä lähestyä opettajaa välitunnilla: "Tiijjätkö mikä on pitkä ja haisoo pissille?" "Etusormi?" "Ei kun vanhainkoin letkajenkka."
Perjantai-iltapäivällä, kun Ilomäen oma alakoulu oli jo pistänyt  ovensa säppiin ja veritahrat saranoista pesty, olikin ilo noudattaa tyttären koulun kutsua ja nähdä toisen sortin koululaisia:
"INVITATION TO GRADUATION CEREMONY

The  IB Faculty of Lyseon Lukio requsts the honour of your presence at the award of  the IB Diplomas to the May 2007 candidates.

Family members are welcome.

Graduates are reminded to bring their white caps to the ceremony. R.S.V.P."
Koulusato heilimöi kypsänä juhlasalin edessä. Uljas rivi kypsiä oppilaita, kahdentoista vuoden vilja elämälle valmistuneena: Näiltä tässä ei enää tarvitse nyppiä täitä päästä, kaivella pyssyä repusta, etsiä sormenpäitä oven saranoista, kuunnella siivotonta kieltä, saati luontoa pilkkaavaa mönkijäajelua.

Heissä on jo aimo annos sivistystä, sen verran minkä elämä ja kaksitoista vuotta koulunkäyntiä ovat pystyneet tartuttamaan. Heissä ei viidentonnin vuosimaksu totisesti totisesti ole hukkaan mennyt. He ovat täydellisesti sen veronmaksajain maksaman (12x5000) 60000 euron arvoisia. Ja paljon paljon enemmän arvoisia, rahassa mittaamattomia - ainakin meille, heidän vanhemmilleen.
"Jr Veljeni

Nyt ne perhanat pudottivat sen Einarin sieltä BB:sta pois. :(  Joku Heli lampsi tilalle.     V:si Hikkaj" 
NON SCHOLAE SED VITAE DISCIMUS


Sanat eivät riitä kertomaan ... kasvatuksessa (35.vk)

04.09.2007 - 14:02 | hikkaj | merkinnäthyvinvointikotirakkausTyöelämäpahoinvointi
KOULUKASVATUS ON RAMPA,
SILLÄ SIITÄ PUUTTUU FYYSINEN ULOTTUVUUS.
Oman lapsen kasvattaminen on helpompaa, koska käytössä ovat kasvatuksen kaikki keinot, kaiken kattava repertuaari: omaa lastasi voit silittää, likistää, puristaa tai tempaista rajustikin vaaran uhatessa, ilon yllättäessä.
Kosketapa vieraan lasta! Et voi rakastaa, et voi vihata - fyysisesti. Opettajana et ainakaan voi, nykyisin.
Jäljelle jää pelkkä puhe - ehkä muutama ele, ilme, itku, nauru - tunteiden  ilmaisuun.
Jäljelle jäävät ainoastaan sanat, joilla kehusi, nuhteesi ilmaiset.
Jää vajavaisuus kasvatukseen, koska sanat ja puhe eivät abstraktiudessaan tavoita alakouluikäistä kuulijaansa. Ei hän täysin ymmärrä tehneensä oikein tai väärin, koska palaute on yksipuolista, sanallista, vailla fyysistä kosketuspintaa.
"Joillakin toisen huomioonottaminen, omien tunteiden tunnistaminen ja itsehillintä ovat niin heikosti kehittyneitä, että heidän käyttäytymisensä hankaloittaa toisten oppilaiden ja opettajan työskentelyä."
"Myös ongelmallisesti käyttäytyvä lapsi oppii sosiaalisia taitoja riittävästi tuettuna. Tärkeää on, että lapsen kanssa työskentelevä aikuinen näkee lapsen yksilölliset ominaisuudet ja ymmärtää taustalla vaikuttavia syitä."  Ylilääkäri M-M Turunen, HS 30.8.2007
Niinhän ne tekevät: oppivat varmasti - ajanoloon. Entäpä kun luokassa on useita ongelmallisia lapsia ja liian vähän tukevia aikuisia?
Mitä tehdä? Miten opettaja selviää mahdollisen avustajansa kanssa tottelemattomien, paikallaan pysymättömien, suulaiden, toistensa kanssa ilveilevien, nujakoivien, tappelevien, levottomien ikiliikkujien kanssa päivittäin jokaisessa hetkessä - tässä ja nyt?! Odottaa nähdäkseen ja tunnistaakseen yhä uudelleen oppilaan toistuvat yksilölliset ominaisuudet: toisten oppilaiden vahingoittamisen, raapimisen, lyömisen, naamalle sylkemisen ...
Pitkässä juoksussa ylilääkäri on täysin oikeassa. Jokainen meistä tietää että kasvaminen/oppiminen on hidas projekti, mutta päivittäisten samaa toistavien häiriötekijöiden poistaminen ei saisi olla hidas eikä pitkä prosessi.
Ikinä kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt rohdonantoon päivittäisissä konflikteissa, akuuttitilanteissa,  silloin, kun mikään keino ei tepsi alakouluikäisen kanssa. Kun
  • keskustelu ei auta
  • huutaminen ei auta
  • kehuminen ei auta
  • uhkaaminen ei auta
  • palkitseminen ei auta
  • rankaiseminen ei auta
  • opetusmetodien vaihtelu ei auta
  • opettajien vaihto ei auta
  • jne ei auta
Meno vain jatkuu ja tempaa mukaan ne loputkin kuuliaiset.
Kun tuli on irti, rientävät sammuttajat laitteineen pikapikaa pelastustoimiin. Itsestään selvää myös on, että kolaripaikalle hätiin kiiruhtaa apu pillit huutaen heti. Koulun tuleen ja yhteentörmäykseen ei pikaista auttajaa tule, vaikka tulla pitäisi. Yksin jää opettaja oppilaineen tuleen makaamaan - ja samanmoiseen tuleen taas huomenna.  
Pitkän tähtäimen tietäjiä ja neuvojia kyllä löytyy pilvin pimein, mutta heidän apunsa tulee auttamattomasti liian myöhään. Auttaisikohan hätätilanteessa jos jokaisessa koulussa yhdellä opettajalla olisi poliisin tai järjestyksenvalvojan valtuudet? Vähän niin kuin konduktöörillä junassa.
Ho-oii asiantuntijat, psykologit, kuraattorit, terapeutit, psykiatrit, yli- ja alilääkärit, vastatkaas! Vai eikö reaalista ratkaisua ole?
Vai vastasinkohan minä tyhjentävästi jo heti tuolla alkuvirkkeessä.
*****
"Jr Veljeni.  Tässähän alkaa vanhakin pian vertyä, vauhtiin päästä. Kunhan ei vankka humanismini horjuisi! ;) Turhaa älämölöä maailmalle suollan! Luoja varjelkoon ajoissa asioissa, sanoissa ja töissä.        terv. Veljesi Hikkaj Nimimerkki 'Leijonan käpälää kaipaava'"
"Oi sentään, miten ne irvistelivät nytkin nämä rakkaat sanankuulijat!    Jospa hän saisi mennä sänkyynsä maata! Ja saisi sanoa noille pilkkaajille hyvästiksi: menkää tekin kotiinne oman helmasyntinne ääreen, sillä ette ole mahdolliset Herran pöydälle."  K. A. Järvi, 1908: Loinen

Elokuun saldo - pyörällä päästään

 IM004161.jpg

LIIKUNTA          325 km  (1443 km) =   24 h    (184 h)

LUKEMISET       Freire, Lassila, Haanpää, Isä Johannes

Hiljaisuus ja rauha vaihtuivat meluun ja levottomuuteen. Vuoden sapattitauko, viisikymmentä vuotta kestäneeseen koulu-uraan, päättyi ja remmi pyörii jälleen.

Pyörällä päästään, päätä pyöritellen toimeen on tartuttu. Opettamisessa en olisi tarvinnut oppikirjoja moniin vuosiin. Muutama vanhempi on vaatinut niiden käyttöä, koska naapurikoulussakin käytetään! Olen alistunut. Kärsin mieluummin kuin käyn retteloimaan. Pääsen helpommalla suitset suussa. (Mitä enemmän oppikirjoja - sitä vähemmän sosiaalisuutta, ihmiskontakteja, päivittyvää uutta tietoa ...)

Pyörällä päästään välimatkat: tankopyörä-Jupiter kuljettaa uskollisesti einarinsa koululle ja takaisin: kymppi ja kymppi - tunti päivää kohti. Kiikkutuolikyytiä.

Milloin näen niityllä vaanivan ketun, milloin pullean kissanraadon tienposkessa. Milloin sade kastelee, milloin aurinko lämmittää. Usein pyöräilee entinen kauppias vastaan, joskus pappi vilahtaa ohi Venäjälle päin. Jos Mats polkee mukana, puhumme talouskasvun vastaisia, jos ei, mietin kevyempiäkin:
- Toivottavasti ei Einari putoa Big Brother -talosta ...
Koululaiset koulukyydeissään kaaartavat koulun pihaan samoja aikoja kuin minä. Monesti ovat väsyneemmän, nuutuneemman oloisia kuin minä. Minusta he näyttävät hassuilta rautahäkeissään: kunnan kustantamissa kyydeissään. Heistä minä, koska pyöräilen, kuljen jalan, otan itsestäni kulkuvoiman enkä bensatankista.
"V-ni Jr        Sapattivuoteen ei flunssan flunssaa mahtunut, nyt on. Vielä sekin! Jaksamista muutenkin. Ärsyttää. V-si H-j"
"Opettaminen ei koskaan saisi olla sellaista että sinä opettajana kerrot miten asiat ovat, ja muut painavat sen mieleensä. Se on tallettavaa kasvatusta. - Vähän niinku tallettais dataa toisen kovalevylle." Lehtimaja, 2006: Freiren kyydissä.