Heinäkuun 2007 Kauppalehti-blogit

Kolmen keikka - ja taas pianolle kyytiä (29.vk)

23.07.2007 - 12:11 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, rakkaus, Sijoitus/kauppa

 

Eikä mennyt kuin parit päivät niin  jo Mats kurvaa pihaan ja viittilöi:

- Lähe pianoa kantamaan.

- Tottako vai tarua? Vai vettä kengässä?

- Lähe, lähe. Hyppää kyytiin!

- No vinttiinkö se tällä kertaa?

Mats vaikenee toviksi, antaa arvuutella.

- Eikö osunu paikalleen?

- Toinen piano.

- Toinen piano! Oliko eka sus?

- Tää on toisen piano. Sivistystoimenjohtaja muuttaa kuntaa.

- Kyllä ootte taiteellista väkeä! Rakennustoimen tai sosiaalittoimen Jiillä ois kevyemmät vehkeet ... vasara ... mercantiili ...

- Saahaan suntio-Eke kolomanneksi.

- No sitten mennään!

Eikka on ihailtava ja kunnioitettava mies: ei ole sitä pahuksen Darraa potenut kymmeneen vuoteen. Kyllä jaksaa. Sitä ennen olikin parinkymmenen vuoden yhtäsoittonen pianoputki päällä - oikea Tarrojen Tarra. Yhtenä tapaninpäivänä oli tehnyt sitten viimeisen Eikan keikan: noutanut keskarilastin kyläkaupasta. Nostanut putelit liinattomalle joulupöydälle koristeeksi. Oli istuutunut etemmäksi ja katsellut lasisia joulukoristeita pöydänpinnalla, huokaissut ääneen itselleen: - Nuoko miun on pakko ryypätä...

Juomatta olivat jääneet. Tai kämppätoverit joivat. Siihen oli katkennut vuosikausien rylläys vailla jouluajuhannusta. Oli Eikka silti vielä kevääseen asunut juopporemmin kanssa vesiselvänä, vasta sitten lähti omiin leipiin. Nykyisin kietoo parhaimpina päivinä kravatin kurkkutorven ympäri ja asettuu pukuun, kulkee herroiksi kirkkoherran kera haudoille ja suntiona kerää kirkossa kolehdit, vaihtaa virsinumerot tauluille. Kantaa vastuuta.

- Joko on hauta kaivettunna tälle rumilukselle? Etkä ottanu niitä valakosia liinoja avuks?

- Tää nousoo käsivoimin!

- Ois saatossa kuletettu.

Eikka murjaisee yksin pianon etupuolen ja me Matsin kanssa perän niin että helähtää.

- Näitä on meinaan siirrelty viime aikoina seurakunnassa, Eikka kehaisee ja hyppää kontista maahan.

Ajaa retuutamme toiseen pitäjään, jossa sama ruljanssi toistuu toisinpäin. Eikka on elämänsä kunnossa eivätkä darrat tartu. Aikanaan alanmies ei tunnista koko termiä. Kovan käännöksen on mies tehnyt - kova äijä!

- Mites se tunnottomuustesti sillon keväällä meni? kysäisen.

- Siitä ens kerralla enämpi, naurahtaa Eikka.

Tämä on helppo reissu, sitli poispalatessamme varoitan: - Ens viikolla et, Mats, kyllä pianoja siirrätä!

                                  *****

H.VJr

Meillä täällä huisketta. Sinulla rauha? Warret kuivuvat seipäillä, märkä kesä minkä mädättää. Katotaan nyt miten käy, voitolle jäähään joka tapauksessa. 

t. V:si Hj

"Miksi Juuseppi joi? Etsikö hän jollekin surulle unhoitusta tai lievitystä, esimerkiksi sille, että oli maaltaan hävinnyt ... Ei, hän etsi vain elämästä joitakin iloja ja mehuja, ja sitä hän oli havainnut löytyvän vain viinapullosta, alussa pinnalta, sitten pohjalta, tai verevissä piian pallukoissa punaisissa luhdissa voi sitä myöskin löytää, ja korttilehtien läiske voi myös saada ajalle vauhdin ja mielelle virvoituksen ..."

Pentti Haanpää, 1927: Tuuli käy heidän ylitseen - Aholan Juuseppi, novelli.

 

0 kommenttia

Kahden keikka - darra keskarilla (28.vk)

19.07.2007 - 08:59 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Sijoitus/kauppa, pahoinvointi

Matsin koppiauto oli maantiellä poikittain jalajallajalajalavei. Lehti-ilmoituksen kautta juuri ostettu piano jalkakäytävän tukkona, poikittain sekin. Piano piti nostettaman auton peräoven kautta konttiin. Mut' meit' oli poikia raitilla vain kaksi. Ja piano yhteistäkin syntiämme painavampana siinä olla möllötti. Niinpä ehdotin varo-varo-vasti:

- Soita, Mats, kevyttä mussiikkia keskellä päivää, jos olis helepompata ruahata...

Tie oli kaupungin laidalla, kulkijoita vailla. Toivottomalta tuntui kaksin nostaa piano autoon - vaikka helpompi sitä on kantaa kuin soittaa. Seisoskeli siinä kansamme  itse taitelijakin, juuri pianonsa myynyt, kapein hartein, kantohuolia vailla, taivaita tarkkaillen ...

Sitten kävelee Toivo kujan päässä. Kaupungin kaikki kuntosalit parhain arvosanoin ja punnerruksin läpikäyneen näköinen nuori mies lähestyy pää vinossa kännykkä korvallaan kohti kriisipesäkettämme.

- Et viittis jelppiä?

Nuorukainen keskittyy kännyynsä, jatkaa eteenpäin purjehtimistaan ja suupieltään raottaen valuttaa:

- Ei voi. On niin kova darra.

Siitäkös riemu räjähtää. DARRA. Mats kömpii takakopista leuka lonksottaen: ei ole ikinä kuullut koko sanaa. Ja jos se ei ois opettaja se sanois, että saatana. Nyt Mats vain kuittaa:

- Nuo kuntohuonevoimistelijat pitäs istuttaa kusiaspesään. Heti kun ois asiallista asiaa niin niillon joku helevetin tarra! Onko se käärmeenpistos vai mikä se darra?

- Et tiijjä vai? Ootko tosissas?

- No en!

- Yhen pisteen vihje: se ei tule Vanhaselle eikä Ihalaisen Latelle eikä Benille...

Vihapäissään tempaisemme pianon kyytiin niin että heilahtaa. Ja läppäämme takaoven kiinni. Ja ajoksi. Keskikaupungilla juutumme jonoon hallinkulmilla.

Pian on taas Mats saava urbaanielämästä opetuksen: nyt kruisailevalta fiiniltä leidiltä.

Edessä odottava tyylikkäästi koristeltu hepsankeikka pistää vilkun ja pakin päälle ja alkaa peruuttaa kiiltävää arvoautoaan. On nähnyt tyhjän parkkiruudun vieressämme. Mats ei anna tilaa, koska ei voi. Autojono takana ei liiku. Hienohelma peruuttaa ja peruuttaa. Mats tööttää. Nainen kurottaa kaulaa ja tempaisee yhtäkkiä keskisormen pystyyn ja jää sormin sojottavin tuijottamaan. Kysäisen:

- Tiijjätkös mikä tuo on?

- Keskisormi. Hienon naisen keskisormi, jossa on pitkä, tyylikäs ja punainen rakennekynsi.

- Niin vaan tiijjätkös mitä sojosormi merkkaa?

Mats ei vastaa, punoo päätään ja kotvasen jälkeen virkkaa:

- Ja tuollasten lapsia meijjän pitäs kasvattaa tavoille! Keskaria näytetään ja keskaria ryypätään, sitten nälvitään ope kun laps ei opi...

Nainen luovuttaa, laskee uilakan keskisormensa ja kaasuttaa renkaat ulisten eteenpäin.

- Eiköhän tää kaupunkisivistys oo nähty, Mats tuumaa ja kääntyy kaupungintalon edestä silloille.

Sen verran kiihdyksissä on Mats, että luvatut kaupunkipizzat jäävät tältä erää syömättä, kääntäessään kokan kotia kohti.

Lämmin kultakellanruskea savulahna on ilmestynyt keittiönpöydälle kun palaan iltalenkiltä. Saunan jälkeen kala on maullaan.

--------------------

Veljeni Jr

Antaa warrejen edelleen savustua, varsinkin nyt kun vielä tiedän, että vähät välität maisesta menosta: taitaa tuntua turhalta rahan meno tai tulo. Warreprojektimme alkaa muutenkin olla päätöksessään kuun lopussa, jolloin minun on aika palata oikeisiin töihin.

Miten Vähä-Valamossa?

terv. Hikkaj-veljesi

”Jag spelar Haydn efter en svart dag
och känner en enkel värme i händerna.

Tangenterna vill. Milda hammare slår.
Klangen är grön, livlig och stilla.”

               Tranströmer Tomas: Allegro

2 kommenttia

HJALLIS, HJALLIS! - KIMI! KIMI! voiton vei heiheihei (27.vk)

11.07.2007 - 11:55 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Sijoitus/kauppa, pahoinvointi

Meidän pihamme, puutarhamme on Getsemane, missä jasmiinit tuoksuvat ja missä sielu lepää. Ihmismieli rauhoittuu. Linnut sirkuttavat ja kissankellot, päivänkakkarat kukoistavat. Juolavehnä ja takiainen on nypitty pois.

Joka kesä tähän idylliin ilmestyy Juudas-julkku kolmeksi päiväksi temmeltämään kavaltaakseen ihmisen pojan, saattaakseen hänet Golgatan kirouksiin, johdattaakseen hänet Helvetin esikartanoihin.

Kesän kauneimpaan päivänkoittoon se jälleen tuli. Ja kolmatta päivää sitä suudelmaa kesti ja remua riitti. Ja tästä se alkoi:

Sapattiope, Itteminä, tarttui puutarhasakseihin, raahasi pukit ja tellingit orapihlaja-aidan tykö ja aloitti saksimisen käsipelillä - 60 metriä aitaa odotti parturoijaansa. Tie Golgatalle oli alkava. Odotettavissa oli tuskalliset kaksikymmentä syvälle lihaan uppoavaa piikkitälliä ja sata lievempää nirhaisua. Alkumetrit sitä älähti pienimmästäkin pistoksesta. Sitten kipuraja nousi pisto pistolta.

Kolmantena päivänä sai jo upota melkoinen jortikka ennen kuin luonto petti ja pääsi parku: - HJALLIS, HJALLIS! - KIMI! KIMI!

Siinä monta kertaa ehti matkata eestaas Golgatalle ja muistella piikkikruunuista miestä sekä kääntää sympatiat hänen puoleensa. Vielä konkreettisemmin nyt keskikesällä kuin pääsiäisperjantaina juntturapiikin porautuessa ranteeseen valtimon viereen.

Tässä kauniissa yrttitarhassa on tuo pahuksen  baana, raitti, tie, tao - orapihlaja-aidan päällys - kerran vuodessa tasoitettava, lanattava ja vaellettava metri metriltä päästä päähän. Hammasta purren. Verta tihkuen. Sappea niellen. Katkerasti Eeli-Eeliä voivotellen.

Onneksi eivät naapurit pilkkaa, ohikulkijat päälle sylje, kansa kiusaa eivätkä vihamiehet herjaa.

Päinvastoin. Herjaaja olen Itteminä.  Joka ainoan kerran kun orapihlajanpiikki  luihin ja ytimiin pureutuu, huudan minä ja herjaan, vannon julkusten nimeen: - Voihan Eino Rööni! - Voihan Timo TeetAAtana!

Vihreät tämän vuoden kasvaimet eivät juuri kipua aiheuta, vaan yritäpä selvittää vanhempaa 'tippaleipäterttua', niin johan jurskahtaa. Ja silloin alkaa  Getsemanessamme melkomoinen kalabaliikki, ärsyttävimpien julkkunimien riena ja sadattelu, minkä jälkeen on taas hetken ihan sees.

Kaksikymmentä herrannimeä riittää huokailuun ja helpotukseen. Herrakategorioita on neljä:   I  Huvittavasti  Ärsyttävät.     II  Ärsyttävät.    III  Kunnolla Ketuttavat. IV  SIETÄMÄTTÖMÄT!

Piikinpisto menettää tehonsa, kun heti päästelee huuliltaan ärsytyskynnyksen ylittävän herran nimen. Joskus ihan odottaa että pistäispä piikki ja sais taas pärähyttää listalta* nimen. (*tämän vuoden lista alla)

Suosittelen kokeilemaan kehittelemääni metodia. Kannattaa kokeilla piukoissa paikoissa, kuten hammaslääkärin tuolilla, työhönottohaastattelussa, häissä, hautajaisissa ... treffeillä, pinteessä  missä milloinkin - ja ääntä säästelemättä!

                    *****

Veljeni jr Hyvä,

aita leikattu. Kaikki hyvin siellä täällä? Tunnunko terveeltä, näytänkö hyvältä?

Warret edelleen liikuttamatta. Hupenemassa? Mukuloitumassa? 

Pitäsköhän tästä kohta minunkin Sinne luoksesi tulla ... vai miltäs vaikuttaa tämä meno mainen :)

                                  Veljesi Hikkaj

"Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta se tie on tuskien."  Virsi 77

_____________________________________________________________________

*Liite "Voihan _ _" -lista

PIIKKILISTA

Orapihlajanleikkauslista, 20 Mualiman Ihmettä, lievimmästä raskaaseen 2007:

I   HUVITTAVASTI ÄRSYTTÄVÄT

1.  Esa Pipsa Saarinen
2.  Juhani Tietäjä Tamminen
3.  Kalle Luikuri Palander
4.  Tommi Pokka Evilä
5.  Risto Jaarittaja Kaskilahti

II  ÄRSYTTÄVÄT

6.   Arto Rahastaja Paasilinna
7.   Jarkko Puuntakaa Ruutu
8.   Röönin Örisevä Eino
9.   Soomipoika Eremenko jr
10. Koti-isä Vanahanen M

III  KUNNOLLA KETUTTAVAT

11.  Nikula Jone
12.  Hytönen Isä ja Poika ja
13.  Jokinen Olli
14.  Väyrynen Pate
15.  tervO jarI 


IV  SIETÄMÄTTÖMÄT = päästeltynä eniten helpottavat

16.   TÖRHÖNEN
17.   RAJALA
18.   KANERVA
19.   HARKIMO
20.   RÄIKKÖNEN

(Siis mitä suurempi luku, sitä tympeämpi tyyppi = käytetään vain syvimmissä pistoksissa.)

5 kommenttia

Urpon, Piian, Pirjon, Evan ja Einosen maalausuutiset (26.vk)

08.07.2007 - 17:53 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, rakkaus, Sijoitus/kauppa, uutiset

- Bää!

- Vov!

- Miau.

- Kot. Kot.

- Ukko iekuu!

(- piip.)

Talon uutisankkurit Urpo, Piia, Pirjo, Eva ja Einonen vauhdissa. Yksinlukien 25 toimittajaa raportoimassa pilkuntarkasti  talon tapahtumista. Loppukevennyksenä kanankevennys: eilen kuoriutunut kallellaan kulkeva Sulo-Tipu, joka vain piipittää pieniä sähkeuutisia syntymäihmeestä kanalan oljilla pistävillä. Maailman suloisin hengetär tuo Tipu - ja sen kalteva pyllykäynti: vastustamattomat kurvit takaapäin tirkisteltynä.

   - Tipu Tipu Tipu!

Sen käynti kupilta emon tykö on yhtä pitkä, piikikäs ja kuoppainen kuin ihmisen elonkaari.

Sapattiope on lähtenyt viikkomoihin sukulaisiin, atimaan aitanmaalaukseen kauaksi kotoa. Jossain keskellä Suomea värjää talonpoikaisaittaa  punamullalla. Mielipuuhassaan on. Hakkina hankaa sutia hirsiseinään. Tämä on taas sitä yksinkertaisen  miehen yksinkertaista puuhaa, missä järki lomailee ja sosiaalisuus supistuu - on päästy muihin maailmoihin maalailemaan. On jotain samaa maailman kouran ulottumattomuutta kuin pitkässä juoksussa, umpihankeen hiihtämisessä ja polttopuupinojen puurtamisessa.  Ulkomaailmasta vapaata riippumattomuutta.

Talonväellä ovat omat askareensa. Tapsu käy välillä auttamassa, sutimassa ja tikkaita pitelemässä, Mimmukka siivoamassa ja höpisemässä. Mutta välttämättömimmät tiedot ja  tiedotukset pärähtävät eläinten suista:

'nyt jyviä, nyt kuivaheinää, nyt laitumelle, nyt pissille, ruokakuppiin ruokaa, apetta kaukaloon, nyt ovi kiinni ja orrelle, nyt vettä ämpäriin...'

Pää kekassa räystäiden alusia, kaulaa kurkottaen käsivarsi pitkällä räystäslautaa, hirsiseinää vaakasuoraan, sahalautaseinää ylös-alas sivelee aamuvarhaisesta iltamyöhään ... sormet turvoksissa, ranteet hellinä alkupäivät, silmät sikkuralla loppupäivät.

Muutaman päivän perästä keskiyöllä saunan jälkeen yöpalalla ei osaa maalaaja enää nimetä viikonpäivää, vaivihkaa yrittää luntata Keskisuomalaisen kannesta, vaan kun ei hämärässä erotu niin antaa olla.  Keskiviikkonseutua lie, väliäkö hällä.

Tämä ON lomaa. Tästä nauttii. Ei ulkomaailman infoähkyä, sanan sanaa maailman riennoista. Minkä nyt Tapsu erehtyy kertomaan, että tuosta ajavat rallia elokuussa: pikapätkää tai jotain.

     - Onneksi vasta sitten, maalaaja huokaisee. 

Sitten sattuu onnettomuus.

Ei: maalari ei tipu tikkailta. Ei. Eikä kaadu maalipurkki. Ei. Vaan Tipu häviää, tuo ihana Sulo-pallero on poissa.

Ja juuri sinä päivänä sen pitää kadota kun talonväki on yön yli vierailulla! Ja juuri kun hänelle on langennut ankara valvontavastuu, pehtoorin osa! Pehtoori-rehtori tutkii koko kanalan ja pöyhii lattiakuivikkeet. Nostaa katon pahvilaatikon päältä kanalan nurkassa. Siellä  istuu ainoastaan muniva kana.

Yöllä palaa vahti vielä kanalaan; ollaan kuin koululuokassa. Kanat  ovat kokoontuneet orsille. Vaan onpa niillä otsaa! Tekisipä mieli kiertää se Ärrä orren ympäri! Mutta kieltä on vaalittava lomallakin. Yksi kanoista istua kyyhöttää ovenpuoleisella orrella hyljättynä, syrjään sysittynä. Kymmenen kanaa ja kukko vastakkaisella seinällä kolmelle orrelle ryhmittyneinä nuokkuvat. Yksinäinen kana rohkaistuu, lehahtaa jalkoihin, katkokävelee tikkaiden juureen, kiipeää, ja  istahtaa alaorrelle.

Siinä tekee virheen.

Yläpuolella iltaaistuva kana valpastuu, nokittaa muutaman terävän koukun vastatulleen päälakeen, lopettaa kun toinen alistuu ja valvoja sähähtää.  Kanala hiljenee yöpuulle. Tipua ei edelleenkään näy. Yhä pysyy hontelo Tipu-ihanainen poissa. Vahti raottaa vielä kerran laatikonkantta: siellä istuu yhä se hautova kana, ei muuta.

Tipu on lopullisesti poissa. Hävinnyt. Kadonnut on Sulo.

Etsijä alistuu kananpoikasen kohtaloon. Sulkee ovet ja poistuu lampolan kautta. Siellä nukutaan. Maalaripehtoorikin kellahtaa pehkuihin ja nukahtaa yönsyliin.

Aamuyöstä hurahtaa auto pihaan.

Aamupalalla opastaa talonväki:

- Ei kun se on siinä pahvilaatikossa emon siiven alla suojassa.

Sitten opelle valkenee, sitten ymmärtää kaiken: Tuo laatikossa kyyhöttävä kana on Jumala, siipien suojassa oleva Tipu on ihmisen puhdas sielu. Ja kantta nostava maalari on Kettu eli Piru, jolta Tipua on varjeltava ...

          *****

Veljeni JR

Ei mitään uutta warrerintamalla, viettävät kesälomaa ja vartoovat lihomista ;)

Veljesi Hikkaj

KOTIPUUHIA

"Kyllä nyt on puuhaa monta! Voi, voi mua onnetonta! Lampaat lähti kukkatarhaan, kukin sieppas kukan parhaan, porsas pääsi pakosalle, tunki päänsä sillan alle. Voi, kun nyt on puuhaa monta! 

Paljon huushollis' on puuhaa! - näinhän aikuiset ain' tuumaa. Kanat meidän pesii hukkaan, orsille tai saunan nurkkaan.  Sieltä löysin Kultaraidan alta  Taavin riihipaidan. 

Paljon huushollis' on puuhaa!" 

Wilho Siukonen, 1943:   Laulukirja            

0 kommenttia

Puolen vuoden saldo - viikonpäivät tupakki suussa vai lenkkarit jalassa?

03.07.2007 - 08:35 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, pahoinvointi

 

1. * warret          7500 e
2. *työttömyysk.  5000 e
3. **urheilut         993 km (139 h)
4. *lukemiset      1500 s
5. **vaimot              1 kpl

                        **tarkka= tärkeä luku    *pyöristetty= ei niin tärkeä

Puolen vuoden krouvissa ei sapattiope aivan yltänyt kuntoilussa tavoitteeseensa: 24 h/kk eli vuorokausi liikuntoa kuukaudessa. 139 h kertyi puolessa vuodessa eli viittä tuntia jäi huutamaan täydestä viikosta. Jäipähän loppuvuodeksi kirittävää. On vaatimaton tavoitekin: aina nyt pari viikkoa vuoden 52 viikosta olisi uhrattava hikiliikuntaan.

Tupakkakieltolaki astui voimaan kesän alussa Suomessa. Niinpä opemme joutessaan, tilastomiehiä kun on, alkoi pohtia ja laskeskella lennokkaasti:

Yhden tupakin polttaminen kestää kuulemma 5 min. Keskivertopolttaja käyttää näin ollen vuorokaudessa aikaa harrastukseensa, käryyttelyyn, tunnin. Kuukaudessa kuluu reilu vuorokausi tupakkirulla suussa. Seitsemän täyttä vuorokautta puolessa vuodessa imaisee tupakki suitsittajansa ajasta! Ja topan polttajilta kuukauden vuodessa ... 

Liikkuako vai tupakoidako puoli kuukautta vuodessa?! 

No se on itsekunkin oma hamlettinsa. Yhtäsoittoa tehtynä kumpi tahansa tuntuisi kunnioitettavalta suoritukselta.

Raitistumista edistävä tupakkakieltolaki ravintolassa lie hyväksi, vaikka kummallinen kielto onkin. Tehokkaampi raitistamiskeino olisi kieltää alkoholin nauttiminen ravintolassa; silloin ravintoloista tulisi nimensä mukaisia ravinnon nauttimispaikkoja. Ja kaikkein tepsivin keino varmaan olisi, joidenkin jo vakavasti harkitsema, ulko-ovettomien ravintoloiden vaatiminen. Sissäänkäyntimahdollisuus olisi poistettu. Samalla loppuisi median lellimä, ja ainoa käyttämä,  romanien rotusortomittari, kun  kulkijoista kukaan ei pääsisi kapakkaan.

A vot!

Kesäkuu oli täällä susirajan takana pilvinen, märähkö, koleahko ja kelmeähkö. Mutta onneksi heinäkuisin pitäjässä järjestetään kansanmusiikkifestivaali, jolloin aina lämpötila on lähennellyt hellelukemia.

Traagisinta mitä sapatoivalle opettajalle kesäkuun aikana tapahtui, oli vuorokauden ikäisen Tipusen kadottaminen näköpiiristä suljetussa kanalassa. Söikö sen rotta? Veikö kettu? Nokkiko kukko kuoliaaksi? Vai kanaemoko nielaisi? Vai löytyikö myöhemmin? Tipun kohtalo selviää seuraavassa viikkokertomuksessa ...

"Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen 
sain minä kanan palkaksi
kanan nimi oli Kaakernuppi
munan nimi oli Tiu-vou-voumutta munan nimi oli Tiu-vou-vou."- Suomalainen kansanloru

                   

                          

0 kommenttia

Kesäkuun 2007 Kauppalehti-blogit

Klimenkoa ja hölkkää suviyössä (25.vk)

28.06.2007 - 09:58 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Sijoitus/kauppa, URHEILU, pahoinvointi

- Pöydällä odotti pistooli. Halusin kuolla sinä pääsiäisyönä. Olin toivoton. Hajalla. Ei yhtään syytä elää. Pistin käteni ristiin. En osannut rukoilla, sanoin vain jotain 'jos olet olemassa niin auta minua, näyttäydy minulle'. Ja Jeesus tuli siihen huoneeseen ...

Klimenko puhuu ja laulaa myöhään juhannusaattoiltana. Hän on eläväinen, impulsiivinen, jyrkkä. Täräyttää yhtäkkiä  kuoleman totuuden niin että teltta heilahtaa ja väki vaikenee.

- Haluan kuolla. Nyt taas haluan kuolla. Nyt en hädässä vaan ilossa. Maailma on vain käyntipaikka. Kääntymispaikka. Jeesus on tullut pelastamaan. Pelastamaan! Mistä mihin? Eikös pelastuta jostakin pahasta, pulasta, jonnekin hyvään: Maasta Taivaaseen.

Klimenko on välitön, hauska ajoittain, vaikka puhuu yltyneestä kuoleman halustaan ja siitä miten ajatus joskus pyrkii harhailemaan laulujen aikana ihan muualle:

- Vaan mistäpä te tiedätte ajatukseni lennon kun otan hurskaan ilmeen ja ummistan silmäni.

- Viktor Klimenko ja Aurinko laskee länteen ... Nolla Points ... piti tulla Piru ennen kuin Suomelle pisteet irtosivat ... vaikka ei Piru Lordin näköinen ole ... Ehei!  Piru on kaunein, viekottelevin kaikista.

- Ainainen kaipuu ja ikävä ... Olen suomalainen. Silti ryssä. Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais ... ei siitä mihinkään pääse!

- 'Olen kuullut on kaupunki tuolla' ... ei mitään tekemistä uskonnon kanssa. Sävelissä ja sanoissa oleva melankolia puree, uppoaa suomalaiseen ja slaavilaiseen sieluun.

- Kun Afrikassa yritin esittää hitaita sävelmiä, nehän nukahtivat jo viimeistään toisen laulun aikana ... KRHHHH ... Heidän uskoonsa kuuluu rytmi ja vauhti.

- Ei Raamatun ymmärtämiseen teologeja tarvita. Pappeja.

- En voi käsittää tätä nuoruuden ihannoimista. Enää ei saa sanoa VANHA, pitää sanoa VARTTUNUT. Vanha on sama kuin SAIRAS. ELÄKELÄINEN on  sama kuin sairas!

Sitten simahtaa Klimenkon musta laatikko, kompotti, jota on  räpeltänyt jatkuvasti esityksen aikana. Sanoo ettei sitä ilman pysty esittämään.

Viki tuijottaa aikansa tuota taikalaatikkoaan, sormella osoittaa, kiljaisee:

- HYI! Tuo on VANHA. Siis SAIRAS. ELÄKELÄINEN. SIIS sairas.

Ei malttaisi, mutta pakko on poistua teltasta. Omaan esiintymiseemme on vajaa puolituntinen.

Hytisyttää. Paitsi ponnistelun pelko, myös ilma. Kylmä on kaartanut paikalle, kattanut sumua notkoon lammen ylle. Suvi puolilta öin on viileä, valoisa, mutta metsän kätköissä jo aavistus tummuutta. Ja tuohon hämärään ryntäämme kohta oikein numerot rinnassa keskellä juhannusyötä.

Huvittaakin. Parikymmentä muuta hassua numeroitua kirmaamassa metsäpolkuja keskikesän yönä, jolloin kaiken järjen mukaan pitäsi olla grillaamassa, kokottamassa, humppaamassa - pienessä sievässä juhlimassa.

Hitaasti, hitaasti vaimon vaudilla riennämme, rupattelemme, sillä minnepä tässä hoppu mittumaarin yöttömässä yössä. Kaikki toiset tosin ovat sännänneet näkymättömiin. Vain yksi pariskunta on jäänyt taakse hölköttelemään.

Me hölkkäämme ohi usvan verhoaman suonlaidan. Nousemme harjun polulle. Annamme tilaa huohottavalle toisen kierroksen kilpailijalle ihastellen hänen pitkää loikkaansa. Kapuamme hengästyneenä hiekkaisen jyrkänteen, jonka päällä maali on.

Juomme mehun, irrotamme numerolappumme ja taas kerran hikeä pyyhkien ihmettelemme juoksun tuomaa kirkkaan puhdasta olotilaa. Kai se niin sitten on, että puolen tunnin hikinen ponnistelu on sielulle saippuaa.

- Josko se Limenkkokkii kokkeilis tätä, auttaskohan? esitän vaimolle palaillessamme autolle.

Ambulanssi seisoo ruokalarakennuksen pihalla. Ikkunaan näkyy harmaa pää paareilla ja elvyttäjät kumartuneina ympärillä.

Ruokalassa yöpalalla istuu kymmenen mitä kummallisimmin pukeutunutta takkutukkanuorta. Ruoka on korjattu pois. Ystävällinen pitkänpäivän puurtanut valvojanainen lupaa vielä kahvit ja voileipää, kun kuulee juoksusta ja edessä olevasta parin tunnin kotimatkasta. Eikä ota hintaa. Lisää nuoria pölähtää sisään teltoilta vilunväreissään.

Ulkona leuat lyövät loukkua. Hyttyset hyökkäävät kimppuun. Kiiltomatoja ei tänä vuonna näy, on sen verran valoisaa kuitenkin. Nuorisoa on koolla leirinuotiolla, imevät tulenlieskoista lämpöä. Virttä veisannevat?

Auton peräkontista vedämme vaihtovaatetta ylle. Villa lämmittää ja muutaman mutkan jälkeen jo auton puhalluskin.

Weljeni,

warretus wiettää warikolla juhannusta - suokaamme lepotila.

Mittumaariterveisin  Weljesi Hikkaj

"Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa. Se on suviaamun aavistus, joka lähenee. 

F.E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä, 1934

4 kommenttia

Aika palata Vähään - medarit ja bodarit (24.vk)

25.06.2007 - 09:19 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, Sijoitus/kauppa, MEDIA - tv,lehti,kirja yms, pahoinvointi

Jopas se myrkyn lykkäs: yllättäen jrVeljeni lähetti taannoin  taivaan täydeltä pitkähkön sivumerkkirivistön, jossa raottaa olemistaan:

"Sitten kun koko maailma on nähty, on aika palata Vähään. Tänne.

Ei nyt sentään ihan peseytymättömyyteen tai puhumattomuuteen kuten ääriaskeettimunkit aikoinaan Valamossa, koska sen suunnan perillä odottaa itseviettelys, joka vei Valamon munkkeja tuhoon. Tuhoon en halua, vaan kokonaisuuteen. 

Monen lajin hienostelun välttäminen riittäköön alkajaisiksi.

Ostettuani K-Extran Kaitsulta kankisaippuan, hankittuani vaatetuksen Kynttilän kirpputorilta sekä sivilisaation jalostetut tuotteet unohdettuani, pakenin tänne omaan Vähä-Valamooni.

Ulkoisesta hienostelusta irtautuminen ei ole tehnyt tiukkaakaan - päinvastoin, mutta sisäiseen hienosteluun sortumisesta ei niin vain irti pääse, sillä sitä on tavattoman vaikea tajuta itsessään. Vaikea pala irtinypittäväksi.

Olenpa monesti, kuten muistat, verrannut lihaksia näyttävästi pullistelevaa bodaria aivojaan avoimesti pullistelevaan intellektuelliälykköön, jonka on päästeltävä henkisiä ajatteluvoimiaan kaiken kansan edessä. Nämä henkistyneet pullistelijat (donnerit,tervot) eivät pumppaa lihaksiaan peilin edessä rautatelineissä vaan ruudun takana joukkoviesitntävälineissä; ovat framilla, esillä joka paikassa - mediassa. Medareita lienevät.

Medari ja bodari: samaa sukua ja samaa maata. Pääasia, että näkyvyyttä on oltava. Mikä inhottavinta: ne tuntuvatkin ihan oikeasti jotenkin ylivertaisilta noine tietoineen, taitoineen ja nokkeluuksineen. Ei nitistettävissä, ei tapettavissa - kuin täit ja satiaiset sodassa ikään. Kuolemattomina, aina tyrkyllä. Vaikka eivät lopulta sen kummempia elämäntaitajia ja -tietäjiä kuin tipu heijaavalla ensitepastelulla kanalan oljilla.

Täällä teidän ulottumattomissanne minulla ei ole mahdollisuuksia minkäänlaisiin kotkotuksiin, joilla ulkomaailmaa pysytisin kohauttamaan.

Sinun kauttasi, rakas Veljeni, olen viimeisen puolen vuoden aikana saanut hajanaista tositietoa, mitä siellä tosimaailmassa tapahtuu: VanhasenKurosesta Irakiin. Ne palat, sivumerkkilähetyksesi riittävät kyllä.

Jatkan yritelmääni, Vähään-tyytymis-projektiani täällä Vähä-Valamossani. Palailen aikanani, kunhan aika, tai minä, on kypsynyt.

Terveisiä älä kerro.

Tuus   jrVeljesi "

No johan oli paukku, varsinainen sivumerkkituprautus - kuin caterpillar olisi rintakehän päältä jyrännyt! Kunpahan jotenkin kuomenessaan kestäisi tuo ääri-ihmisveljeni, armohormiansa läpikotaisin kahlannut mies.

Toisaalta huoleti voi olla, sen verran elmoa siinä miehessä on pienestä pitäen asunut, jotta ymmärrän hänen karkuruutensa täältä reaalimaailmasta.

Vai mitä, jrVeljeni?

Itse pyrin pitämään jaloissa punnukset maassa pysyäkseni, vaikka ajatukset joskus taivaita tavoittelevatkin. Mottona Kontiot jalkaan ja lapio kouraan pitää kriisiryhmän loitolla.

Toisaalta huvittaa toimeliaisuuteni ilman apulantaa tällä puutarhasaralla. Vuosien kokemuksella tiedän lopputuloksen: varhaisperunani ovat nostettavissa vasta elokuulla, ja tomaattini vihreinä poimittavissa syyskylmien alla. Ja kaikki ylenmäärin vähäsatoisina.

Askare on tärkeintä, ei sato. Saahan kaupasta kaikkea, vaan askarettapa et ostaa voi ;)

Veljeni! Tsemaa! Ja jos oikein sinkeelle vetasee niin tien tiedät.

Warret warretuksen myötä vähenevät. Ihanat aurinkopäivät voittavat tietokoneen välkkeen. Vähäistä on kaupankäynti, katellaan miten noiden vähäisten pyytöjen käy: 2000 € on supistunut viissatasella,1500 € on tämän hetkinen luku.

Tupsauttele!

T: Veljesi   Hikkaj

"Abba Doroteos sanoo, ettei mikään tuota ihmiselle niin suurta hyötyä kuin tahtonsa murtaminen."  J. Suhola, 1936: Askeesi ja sen ilmenemismuodot Valamossa

2 kommenttia

Tandemilla työtä pakoon (23.vk)

15.06.2007 - 08:02 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, Matkailu, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi

Hummeetti tekee työtä, työhön liittyvää työtä, jo täyttä päätä. Se sätkättää kuin pahainen lintu. Yhä useammin yllätän sen askartelemassa välituntivalvontojen, ruokavuorojen, tuntivaihtojen kimpusta. Pian alan leikata lehdistä kirjoituksia, kuvia - syksyä varten opetusmatskua. Televisiosta katsoa mangusteja, pyrstötiaisia sillä silmällä, työn silmällä. Löydän itseni googlettamassa milloin mitäkin kattohaikaraa. Pahus vieköön.

Ja vasta alkukesä meneillään!

Missä ovat oikeat linnut? Luonnon linnun lirkutukset katoamassa. Paratiisiini on luikertelemassa käärme.

Tomaatin, persiljan, perunan kasvunihmeen seuraaminen on vaarassa, jos tuota käärmeenköyttä ei saa pois hätisteltyä. Sillä pian se synnyttää lukemattoman määrän uusia käärmeitä, ja juhannukseen mennessä olen täynnä kirjastovuoroja, oppilastilastoja, joulujuhla/äitienpäiväjärjestelyjä ...

- Ei hitto! Lähetkös siitä! Linkola!

Parempi muuttua Venniseksi kun Linkolaksi, mitään näkemättömäksi kuin kaiken näkeväksi, kun vielä mahdollista on. Jos sokea ysikymppinen pystyy hitsaamaan, räjäyttämään kallioluolia, kärräämään katolle multaa, soutamaan, onkimaan, niin johan on kumma etteikö tässä pysty olemaan Pentin sijasta Johan!

Topristaudu hyvä mies!

- TANDEM, vaimo, äkkiä tandem aitasta! uikutan tuskan nihkeää hikeä valuen.

Kolmenkymmenen kilometrin jälkeen helpottaa: linkola liudentuu, Pentti tarakalta putoaa. Neljänkympin jälkeen, korkealla vaaralla, venninen on kavunnut takasatulalle polkimia veivaamaan: olen jo täys-Johan, täysin tyytyväinen.

- Paljoako mennään? kysyn ja pyyhin otsalta aitoa hikeä.

- Kolomeakymppiä, vastaa vaimo edestä.

- Kokeillaanko neljääkymppiä? innostun.

- Viisviis! kohta huutaa  vaimo alamäessä.

Hymyilyttää. JES! Jes!tas! hummeettia on sumutettu, harhautettu. Se ei enää määrää, käske, järjestele, tilastoja täytä: kuinka monta oppilaista ortodokseja? luokalle jääneitä? ehtoja saaneita?

Naurattaa. Laulattaa. Taputteluttaa.

- Ajetaan me tandemilla, ajetaan ja syljeskellään...

- No tulihan se sieltä!

Taas on kesä. Ja sapattipuhkupaevat sen kuin jatkub.

- Minkäs laulun halluut kuulla? Kuvittele että mie oon Kari Tapio. Käviskö Myrskyn jälkeen? Tai Peluri? kyselen takasatulasta.

- No oo vaikka Reijo Taipale, vaimo ehdottaa.

Ja miehän oon:

- Oi jospa kerran sinne Satumaahan käydä vois niin sieltä koskaan lähtisi en mä linnun lailla poijjes .... siivetönnä ....

- Ooppas Junkkarinen.

- En mie niin pien Eki, kultasormukset, käädyt ... tai no ... Nuo ruusut jotka sulle taitoin hopeamaljahas, ne hetken ... Sun ruususi punaiset mä laitoin hopeamaljah...

- Entäs jos oisit Rahkonen ja Hiljainen kylätie?

- Eskohan kuoli. En oo.

- No kähise sitten Pate Mustajärvenä.

- Suksi suksi ei luista mihinkään ... kuka vei postuasta porkat pois ... sian sork....

Hetkinen. Ei sovi säähän. Taitaa vaimo vähän jujutella, piruilla. Annan laulun olla.

- Joko kuuskymmentä on polettu?

- Kiimalammen kohalla täyttyy seittemänkymmentä.

Pakaroita polttelee. Vauhti hyytyy. Pieni tauko. Mehua huikka. Aurinko paistaa. Lammella ui sorsa, pian silläkin poikaset. Itikoita. Paarma hyökkäilee. Haapa havisee. Sortseissa tarkenee. Mieli mettä keittää.

- Enää vitonen.

- Vähän jo jalkoja jutkii. Kyllä tää alkaa piisata.

- Aika sopiva matka näin aluksi. Mukavasti ramasee.

- Käyväänkö mummolta lehti?

Koukkaamme mummon kautta kotiin. Mummo keittää kahvit. Vaivojaan valittaa. Virkkaa:

- Van nuorena sitä jaksaa.

Meitä tarkoittaa. Huvittaa.

- Nuorenapa hyvinnii.

*****

Veliseni,

ei oo mukava tunne, kun ajatus nyt jo työssä pyörii, ja palkka vasta elokuusta pyörähtää. Musertavaa, etten sanoisi. Tässä alkaa olla kuin mummo, joka jo  haudanlaittopäivänä ilmoittaa, että 'kohta se on mittumaari ja kiännyttään syksyle'. Hyvä ettei lumikolat esille kaiveta ;)

Siula se on sitä ja samaa syksytöntä olemista siellä. Pian kadehdin.

Warret lepäävät. Onneksi nostin sen kuustonnisen jemmaan. Voitetaan ainakin se. Kakstonnia jäi vielä pyörimään maailman turuille. Heinäkuun UPM näyttää menetetyltä, TELsuista puhumattakaan - Igelin erottaminenkaan ei taida pelastaa, koska liian pitkään antoivat sen jahkailla. Mutta onneksi on syyskuun SAMit :)

Lennä! Uneksi! T: Hikkajs

      ”Oppiin mestarien”, kysyt, ”uskoa voinko ma niin kuin            oppilaslaumat voi, vannoen varmaks sen?       Tiedekö yksin vie tosirauhaan, ainoa onnen,            oikeuden tukipuu järjestelmäkö on?       Enkö ma luottaa saa varoituksiin vaistoni, lain sen,            jonka mun  rintani laiks itse, luonto, sa loit,       vaan jokin kouluko sun ikikirjasi saa sinetöidä,           kaavako vangita saa hengen siivitetyn?”

                               Friedrich von Schiller (1759 – 1805): Neron henki

0 kommenttia

'vitut' ja 'huorat' ja 'senkin Iso Homo' Sulo-roskikseen (22.vk)

06.06.2007 - 17:32 | hikkaj | merkinnät, merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä

"Tuli mies vastaan ja uteli:   - Joko on juotuna puteli?"   -Koti-posti 60-luvulla

Shampanjaputeli ravintolassa keikkuu 70 euron särvessä.

Kihahtavampi muita juomia. Nyt se tiedetään. Hintansa väärti.  Harvoinhan tuota valkolakkia juhlia saa!  Siihen sitten hienot menyyt päälle.

Bileet ja fileet sujahtivat hyvin. Eikä ketään heitetty meidän juhlissa vessapaperirullalla päähän.

Juhlinta oli muutenkin hillittyä, koska  lopulliset tulokset tulevat vasta heinäkuussa, kunhan IB-linjalaisten vastauspaperit ovat kiertäneet maailmaa ja ulkomaalaistarkastajat tarkastaneet kirjoitusten sisällön. Omilla opettajilla ei ole niihin nokankoputtamista. Eivät  saa edes nähdä oppilaidensa vastauksia. Pärstäkertoimet tiltataan näin tyystin pelistä pois.

Koulun päättötodistuksen sentään saa kokelas kainaloonsa ja lakin voi varovasti painaa kutreilleen rehtorin julistettua: The Award of the IB White Caps.

Amerikkalaiset eivät kuulemma kirjoitakaan, vaan yliopiston ukset avataan siellä päättötodistuksella.

Siinäpä sitä riittää sapatoijalla sottailemista Hankkijan oranssilakin alla pellon laidalla talikkoon tarttuessa: Vai sillai sitä Ameriikassa! No niinpä tietennii ...

                    *****

Samassa hötäkässä kollegatkin ovat vapautuneet kesälaitumilleen, saavat hetken huoahtaa ennen kuin myllynkivet käyvät taas jauhamaan. Kuljen ruotsinmaikan talon ohi tasantarkkaan tietäen, että talo on autio ja tyhjä.  Hiirenvirna vain  pihamaalla virnottaa, olisiko niittynätkelmä toinen - myös Helpotuksen huokaus on jäänyt leijumaan pihapiirin ylle.

Kaukainen kesämökki, Kesähelma, on kiskaissut maikan armolliseen suojaansa. A, mikäpä ei ole polvihousuissa saunapuita pilkkoa, sinijärven syleilyssä kellotellella! Virnottakoot oppilaat ja hiirenvirnat ulottumattomissa.

Voi sitä onnen ja autuuden tuhtia määrää!

Ei kurinpitoa, ei komentelua: pariin kuukauteen ei työn ikävintä puolta tarvitse harjoittaa.

'Vitut' ja 'Huorat' ja 'Senkin Iso Homo' on tältä lukuvuodelta haravoitu ja silputtu kera koepapereiden Sulo-roskapönttöön, kansi paiskattu kiinni ja roskakuski  on ne pian kippaava kotteroonsa ja retuuttaa aikanaan suljut kauas pois vieraan pitäjän jätelaitokseen.

Syksyllä sitten uudet haistelut kesätuoksujen jälkeen. Mutta syksyyn on aikaa huitkotvanen.

Kuinkas nyt kollegat mieleen juohtuivatkin, kun koko talven ovat pysyneet poissa mielestä ja poissa kieleltä? Onko niin pysyvästi tatuoitu syvälle sieluun viikon 22 viimeinen lauantai, päätöspäivä, että marssivat kunnan opet kaikki rivistönä Hankkijan lippalakin alle hahmoina pyllistelemään? Yhtä syvälle kuin 571, suvivirsi, joka päättöviikolla tämän tästä on esiin hyrinänä putkahdellut ja syrjäyttänyt talven ajan päässä suihkineet Jänöjussin sukset.

                    =====

Veliseni

- eikus vedät kukkashortsit jalkaan - vapa käteen ja ongelle tänne! Täkyjä riittää, matoja multakokkareet luirunaan. Tules aurinkoon! Tules leppeään tuuleen! Joudu jo sieltä kanssani mun keinumaan... :) 

Warret pakittavat: siirrän 6000 € voittoja tilillemme, etteivät enää hupene. Jätän  2000 € vielä syötiksi kesän warreongintaan = jos tulee niin tulee, jos ovat männäkseen niin mänkööt! ;)

Vaikka kyllä minä syyskuun SAMeihin luotan. Telsuista nyt ei ota hittokaan selvää.

Hikkaj - (p)yhä veljesi

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu e-lo-hon."  Ruotsalainen virsi vuodelta 1694

2 kommenttia

Toukokuun saldo - synnytyksen poltteessa

04.06.2007 - 16:01 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Sijoitus/kauppa, pahoinvointi

                                                            

Sinisiipi. Käki. Kyy. Jo noilla kesä syntyy.

Suruvaippa siihen. Pääskyjen syöksyt, kimalaiset pörräämässä. Mukana itikat inisemässä.

Rentukkaoja. Neilikkapalteet järvelle kiemurtelevalla tiellä. Voikukkia pelto paltisenaan.

- Pois joutas niittee, rikkaruohot.

Tuomi kukkia täysi. Kirsikkapuussa jokunen valkotähti. Kriikunakin yrittää, sekä omenapuut, astrakaani, lobo, valkeakuulas.

Metsässä mustikat, vadelmat.

- Turhan aikasessa ovat. Kohan ei halla panis.

Sireeni malttaa odottaa. Kielo tuoksuu. Herukkapensaat innoissaan, rehevinä ja roikkuvina: pian marjotaan!

- Ennen vanhaan ne ol arvossaan nuo viinimarjat. Ei nykysin mikkää kelepoo. Pullot pestiin. Atamoonilla ...

Siperian hernepensas on rohkea: keltakukat auki vaan! Mehiläisten surinaa. Orapihlaja pihtaa, tuskin vielä lehteäänkään raottaa. Päärynäntaimi supussa. Viinirypäle saunan eteläseinällä silmuilee.

- Kaikellaisii kasvija sitä kasvatellaan. Nykyaijan kotkotuksia.

Tomaatinvarret taipuvaisina.

- Nuille pitäs kepakot pistee. Vielä minnuu huonommin pyssyyt pystyssä. Komakehin tään käin lastaan ...

Koivusta jo vasta. Pihlajasta siivousripsu huoneisiin. Vaaleanvihreänä, lehtevänä, tuoreena, terveenä, tuoksuvana koko pihapiiri.

- Voi kun Luoja korjais jo miut pois ... teijjän ristinä olemasta ...

- Juhlitaan nyt kummiskin ensin yhessä tää ylioppilas. Kaakut tilattu ja kaikki.

Joutaa taivaan odottaa. Ehtiihän tuonne. Lippu salkoon liehumaan. Ja nuppiin saakka, ihan ylös. Yli oppilaan, valkolakkisen tytön pään. Ylemmäs, liki taivaan lakea hulmuamaan. Kunniaksi tyttären joka sinisiiven lailla myötätuulessa avautuvaan kesään liitelee, vapaana vapauteen.

- Vau! Mitkä näkymät siula! Paljon poutapäiviä.

Haikeilemme, ihastellen onnittelemme me kaikki.

Ruusuja ja shampanjaa, aikuisuuteen - mars! mars!

- Voi elämänkevättä! Onnee nyt vuan. Satukka pittää miun siule kaivoo tästä hyvästä. 

                    =====

Veljeni,

et päässyt juhliimme. Kokoile noista paloista elämys. Aatteles mitkä vastavoimat:

• kuoleman kaipuu  -  elämän halu
• takana  -  edessä
• rauha  -  levottomuus
• uupumus  -  voima

Sukupolvien ketjuun, kettinkiin ... ... niinpä.

Affektioiden jälkeen tunnekuohuista pois pyristellen, jalat maahan NYT!

Silkka faktataulukko toukokuulta intellektuaalille mielellesi tutkittavaksi - kultalanttimme:

1. *warret                8165 €  (ed.9244)
2. työttömyyskorv.     816
3. urheilut                 179 km = 21 h (**747/113)
4. lukemiset              201 s
5. * **vaimo                1 kpl

                             (*nettona, **vuoden alusta)

Veljesi Hikkaj

Suvi, lämpö, kesä: leinikkiniitty, onnenpesä. Leinikkitanssi niityllä leinikkilattialla.   Suven kultalantit pikkuvarpaan alla.

Leena Anderson, 1985: Maijan Aakkoset

0 kommenttia

Toukokuun 2007 Kauppalehti-blogit

Tyhjänpäiväisyyden karkotus (21.vk)

28.05.2007 - 11:00 | hikkaj | merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, Sijoitus/kauppa, pahoinvointi

 

Tyhjänpäiväisyyden tunne, Masiksen poikanen, ensimmäisen kerran koko sapattivuoden aikana alkoi kavuta olkapäille poutapäivän jälkeisenä sadeaamuna. Ensimmäisen kerran sapattiaikana - sentään kolme kvarttaalia vapaata takana!

Tyhjänpäiväisyys on ovela veijari, kettua siinä on ja harhauttavaa, lumouksia tarjoavaa autokauppiasta, poliitikkoakin. Kanervamaisesti se osaa asiaansa ajaa: tehdä itseään tykö. Ei tarvita montakaan pysähtyneisyyden hetkeä, kun jo kummastelee, jotta helkkariko minuun on menossa. Sateinen päivä on otollista aikaa tyhjänpäiväisyydelle, frustraation kukinnalle. Kalvavat keinonsa se on luonut huippuunsa ja kaivaa ovelasti lastinsa esiin: hiivittämällä hyvä tulee, ei kerta laakilla.

Ensimmäisen tunnin katselen tasaista sadetta innoissani: perunat, persiljat, tomaatit - hyvä! hyvä!

Kolmannella tunnilla pihalätäkköä tuijottaessani tunnen otuksen sormet olkavarsilla ja painon selässä.

Viidennellä tunnilla, sateen yltyessä, pihan liejuuntuessa alkavat tuon otuksen sormet naputtaa ja kynnet  kaivautua  nahkan läpi, ja paino selkäpuolella lisääntyy. Ja kuiske ja kuiskutus voimistuu: - Eihän oo mittää järkee elämällä? Eihän oo mittää järkee pilikkoa puita, hiihtää hissukseen, istuttaa perunaa, kasvattaa tomaatintaimia? Eihän? Eihän? Eihän?

Se se on. Sen sormet. Sen kynnet nuo ovat. Sen paino. Sen kiihtyvä kuiske. Tyhjänpäiväisyys on ottamassa otteen ja kiristää. Kiristää ja ruuvaa.

- PERHANA! karjaisen. - MÄÄ MATKOIHIS! Mie lenkille lähen.

Yrittää se vielä jotakin konsteistaan, mutta tipahtaa ja lähtee, pakoon pötkii. Nuo maagiset sanat kun sille manaa, niin Tyhjänpäiväisyys livahtaa hiiteen taakseen kurkuilematta. Niin kuin ikiaikojen shamaani, verenseisauttaja, luki loitsunsa ja sai verenvuodon tyrehdytetyksi, karkotan minäkin pahan hengen pois, Masiksen matkoihinsa, käännän siltä niskat nurin noilla kolmella vakaalla sanalla: "Mie lenkille lähen."

Ja aina toimii. Ainiaaksihan se ei hätistä Tyhjänpäiväisyyttä, joka, sitkeää tekoa kun on, vaanii jatkuvasti uutta tilaisuutta.

Sapattivapaa on sille äärettömän huono ajakohta, myrkkyä sen vereen; vailla mahkuja se silloin on. Osaa se siis olla tyhmäkin. Masiksen poikanen on iisisti karisteltavissa. Mutta sanomansa on suoritettava, toimi toteutettava, muuten tuo kavala Tyhjänpäiväisyys on kohta  kimpussa, niskassa roikkumassa, niskaan puhaltamassa, masiksen poikanen vartoomassa.

Niinpä työnnyn ulos sateeseen juoksutossut läpsyen - ja vajaan tunnin kuluttua tossun nauhoja irrotellessani: kaikk' paha, kavala hirmuinen - ohi mennyt  Otus on!

Loppupäivän ja illan endorfiinipilvessä raukeillessani ei saata käsittää aamupäiväistä ontononeaa olotilaansa. On oikein ääneen lausuttava:

- Miten vääristyneen kuvan voi ikkunaruutu välittää ympäristöstään. Ei! En se ollut minä - tuo ikkunaan tuijottaja!

                    ===== 

Rakas Veljeni!

Tuota maailmaako Sinä pakenit, hiipsit karkuun Sinne? Turhaan, ah! aivan turhaan Sinä pakenit mun ... Kun keinot noin yksinkertaiset selviytymiseen. No omapahan on asiasi, ja varmaan löydät omat keinosi.

Valon myötä raha on menettämässä yhä enemmän merkitystään. Warretus seista jököttää paikoillaan. Heinäkuussahan se loppuu näiltä näkymin, työn myötä, kokonaan. On meillä voittoja kassassa vielä  8127 € (ed.8231). Nesteen Oili nousee liikaa: putti puille menossa, karille karahtamassa - ei pelitä Nessu, kuten nykynuoret  sen yksinkertaisemmin sanoisivat.

UPM:n ja Telsun  kapuamista odotellessa

Veljesi Hikkaj

"On löydettävä se mikä piilee kätkettynä, ihmisen läsnäolo huoneessa jossa ei ole ketään ... ...  Joskus tuntuu kuin minä omassa pimiössäni voisin saada kehitetyksi esiin jotakin pysyvää aivan arkisista asioista."                            Bo Carpelan 2005: Kesän varjot

0 kommenttia

(Opettajuus kuplii jo pinnan alla?) (20.vk)

21.05.2007 - 12:02 | hikkaj | merkinnät, merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, pahoinvointi

ma  kevään ensimmäinen kyy odotteli päivänpaisteessa päällepolkijaansa Saunasaaren metsäautotiellä. Hyytynyt lenkkivauhti kummasti terävöityi, yliloikkaan löytyi pontta.

(Lapset, lapset, verisuonet haurastuvat jos et liiku, ne murenevat kuin tämä rutikuiva taulusieni.)

ti  vaimon perä, autosta, vonkui ja ulisi, oli vonkunut jo pari viikkoa. Kyläseppä ajoi kiekan ja totesi: - Ei oo perä, kartaani suattas olla. Pukille nosti ja ilmoitti oitis:  - Takapyörän laakerit. 250 euroo. Naiset käyp tyyriiks.

(Liikennepäästöt tuhoavat ilman huomaamattamme. Pakokaasu tulisi lailla muuttaa näkymättömästä punaiseksi. Kaupungit olisivat hattaran näköisiä.)

ke  ohikulkeva kirkkoherra pujahti aidan läpi katsomaan kun irrottelin kompostin seinää ja tyhjensin sisältöä maatumaan. Silmätikkuna olosta rupattelimme, empiiristä kokemusta kummallakin.  Käänsin talikolla perunamaan.  Mats soitteli talkkarin täyttävän 60. Tilasin Urheilulehden reilulle urheilumiehelle kimpassa.

(Lapset, kenen kotona on jo komposti ruuantähteille? Turhahan se on kaatopaikalla ruokkia rottia ja lokkeja, kun voi taikoa jätteen mullaksi.)

to  Taivaaseenastumispäivänä astuimme parin tunnin lenkin laavulle puuskatuulessa. Ei vastaantulijoita, tälläkään kertaa.  Kylän yksi maamerkeistä oli jättänyt maallisen ja myös astunut taivaisiin. Kaikki tunsivat Hörsän rempseydestään - ei pahaa sanaa sanottavana.  Kyläseuran jalkapallo-ottelussa mukaansa tempaavaa ähellystä, kolmelle toki vilahti kortti.

(Jeesus istuisi, kuulkaas, kyläbaarissa sortuneiden seassa ja juoksisi täällä koulunpihassa töntteröä. Mitäpäs sitä niiden luona joilla pyyhkii hyvin.)

pe  - Tuas olivat käyneet mopopojat kippaamassa nurin uimarannan paskahuussit! kertoili Ipo vähän kovemmin pellon laidalla timoja vakoihin tiputellessani.  Jo toinen arvovieras tällä viikolla tontilla pistäytymässä: pirtsakka koulutoimenjohtaja oli säikähtänyt sähköpostiani tulevasta syksystä.  Hieroja hieroi ja selkä vertyi.  Muissa kunnissa on kesäteatteri, meillä vakavasti otettava talviteatteri. Viimeinen näytös tänään. Entinen kunnanjohtaja oli mainio pääosassa, kaikkien jymäyttämänä Torstina.

(Otetaas käsinuket esille ja tehhään näytelmä pojasta jota kaikki kiusaavat.)

la  valtakunnalliset Reilun kaupan markkinat Ilosaaressa. Nuorta yleisöä. Sandaalintekijä Intiasta. Rytmejä Kuubasta. Potkupallo-ottelu Pakistan-Suomi bruttokansantuotesäännöin. Suomalaisten maali vastasi 100 pistettä, pakistanilaisten 2,04. Suomi voitti jo ekajakson 500 - 2.04. 'Reiluu ja reiluu!' Kunpa nämä Maailmankaupan toimijat jaksaisivat. Vain tämänkaltaisten periaatteiden toteuduttua voisi ajatella maailmalle rauhallisempia oloja.   Keskustan Kalamarkkinoilla tungosta, siellä varttuneempaa väkeä.

(Onko sinusta oikein jos laitan tähän Jorman pulpetille kaikki vihkot?)

su  persiljaa ja jääsalaattia perunamaan reunaan kylvin ja siemensin.  Mummo oli kaatunut kynnykseen, käsi siteessä haettiin syömään, söi ja siunaili:  - Mikähäntä heilutelloon ...

(Kirjoita tarina mummon ja ukin vaivoista - ja piirrä jos aikaa jää!)

Veljeni Leijonamieli!

Lähetitpä aika paukauksen sieltä sivumerkkeinä tänne! Natustelen niitä tässä hiljakseen, ensi kerralla kommentoin. Oikeastaan siksikin, etten karkaisi mukaan haihatuksiisi, ja saisin pidetyksi jalat maassa ja mullassa, pistin siule ilmoille tuon ylläolevan tavallista orjallisemman kronologiohjelman tutkailtavaksesi. Ulkona käpäjän nyt päivät pääksytysten auringon ajamana, tuulen tuulettamana. Siksi warretuskin jää vähiin ja antaa takapakkia: 8231 € (ed.9001). Valolla lie niin suuri voima että raha menettämässä hohteensa.     Joten eikun: - Mehr Licht!

vähäinen veljesi hikkaj

"Ydinajatus on säilynyt yhä samana: tarjota kehitysmaiden pienyrittäjille, työyhteisöille, ja työläisille mahdollisuus elää omasta työstään, omassa maassaan, omalla kylällään ja silti osana kansainvälistä maailmankauppaa. Uskon, että reilu kauppa voi muuttaa maailmaa..." Tarja Halonen, Maailmankauppalehti 2/2007

2 kommenttia

Mummo, tyttö ja tytöntytär (19.vk)

15.05.2007 - 16:35 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, Matkailu, rakkaus, Sijoitus/kauppa, henkilökuva

Lippu salkoon ja. Ei kun mummo kyytiin ja syömään äitienpäivää. Etupenkkiin, tietenkin, makso mitä makso. Kunniapaikalle. Kunniamummo.

Elämää lähes 90 vuotta kualanut ihminen on jotenkin ainutlaatuinen, kunnioitettava - haperoinen: päässyt lävitse kaikesta siitä, mitä ihminen elämänsä aikana joutuu läpipuskemaan. Enemmänkin. Sodat sodittu, ilot eletty, elämä nähty, synnytetty, ja niin monet kuolemat surtu.

Monen mutkan jälkeen maalissa ollaan. Loppuikä palautellaan. Lepoa  riittää. Mikä ei ole äitienpäivää viettäessä !

Mikä mummolla takana, se meillä muilla edessä, onneksi monella meistä jo yli puolen matkan.

- Hyvinkö nukutti?

- Kansapa tuo mitä!

Omin voimin kävelee anoppi autolle, autoon kapuaa, ujuttaa toisen jalan  sisään ja penkille rojahdettuaan saa hilatuksi toisenkin koiven mukaan matkaan.

- Entäs naukonen? Tyttö paapas sie. Ei kiänny mummon käs ennee taakse, sanoo vaimolle.

- Nosta kättä, pyytää 'tyttö' ja kietoo remmin.

Lähetään. Viedään mummoa oikein kaupunkipaikkoihin syömään.

Koulun kohdalla tohdin jo rakennusta, korkeaa törötintä, vilkaista, pian pakkokin on. Seurantalon piha täynnä autoja: kollega Mats näyttää polkaisseen kylän äitienpäiväjuhlat käyntiin.

Mummo kertoo nousseensa illalla ylös sängystä kohta kun hoitajat olivat käyneet laittamassa yötilalle.

- Kyllä sitä kun aikasa rimpuiloo niin piäsöö ylös.

Yksin kun asuu niin kuka sen estää vaikka kahtos vielä Kympin uutiset ja Kovan lain!

Mennään kaupunkia kohti niin että ujellus kuuluu. Siinä ahokset, kuokat, aisakellot ja kaikki mennyt  kilkkavat mukana matkatessamme. Matkaaminen tässä on se tärkein tapahtuma, liike sekä maisemat ulkona että mielessä.

Syöminen on toisseikka.

Linnunannoksen syö mummo, siirtää perunan syrjään ja komentaa:

- Syö tyttö sie tuo potakka!

Silti 'hammeenkauloo' kuuluu kiristävän. Sitten käy jo muutenkin väsyttämään.

- Ramassoohan tuo jo. Torin kun vielä näkisi ...

Torihan nähdään, lasinen kauppahalli, joka ei mummon mielestä oo mistää  kotosin. Jätämme oikean tytön, tytöntyttären, miun tyttärein asunnolleen jatkamaan englannin lukujaan.

- Siula enää viikko yo-kirjotuksia jälellä? Pinnistele, ponnistele. Sitten kaikki on iisiä.

Tytär ottaa tomaatintaimipussin ja nuuhkaisee mennessään.

Kotimatkalla ollaan väsyneitä, ei pahemmin pukahdella.

- Kaikkiko se englannin kielelä kirjottaa?

- IB:ssä on semmonen paha tapa.

- Kumma tapa, vaan niinhän ne Emmentaalissakkii kaiken loruvaat englanniksi.

Hiirenkorville on heräillyt luonto, vaikka kolea kevät kuinka estellyt. Mummo seurailee maisemaa. Nuokahtelee. Välillä tuumailee:

- Näinköhän vielä  kessään piäsis ... juhannuksena tekis kammihtaan vastat ...

Rivitalon päätyyn pysähdytään. Mummo kopeltaa ominpäin ulko-oven auki ja vinkkaa.

- Ettonneen otan.

Jos on hauraanhento äitienpäivä, niin vaimo on upea rattia käännellessään. Oman selkäkivun on takapenkki nielaissut muhkeuteensa - tai mummo kenties vienyt mukanaan hyvää hyvyyttään, imaissut vaivoikseen.

Kotona keittiön pöydällä tomaatintaimet ovat jo viivottimen pituiset.

                    =====

Veljeni,

herkistytty on; josko ei tällä kertaa muuta. Varmaan Sinullakin oma äitimme ylinnä muistoissa.

Ai ne warret! Vaikka ei oikein rahasta sopisi nyt puhua, juhlapäivänä. Koukataas sen kunniaksi vähän alemmaksi: 8419 € (ed. 9244) Kun ei sa raha niin tärkeetä oo ;(

Veli-Hikkaj

"Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta."        

                                                  Lauri Viita, 1947: Betonimylläri 

2 kommenttia

Autonhakureissulla (18.vk)

10.05.2007 - 08:07 | hikkaj | merkinnät, hyvinvointi, koti, liikenne, Sijoitus/kauppa, Työelämä, Politiikka, pahoinvointi

Iltasella soittaa se lapsuudesta-saakka ystäväni Ipo: - Aamulla jos lähet viemään miut Langon luokse. Saan sen auton.

Aamusella ajelemme kohti naapurikaupunkia:

- Se talaven siellä seiso?

- Niin nyt on timmissä. Lokasuoja oiottu ja puskuri liimattu.

- On siula arvokas lanko.

- Yli tonnin remontti ois ollu. Nyt kun maalit maksan. Katsasti eilen.

Meillä maallakin tapahtuu rikoksia, rötöksiä, ilkitöitä. Ei enää yhtä auvoa elämä ole. Ei riitä luuta pöngäksi ovelle.

Kyläläisistä tunnistaa häthätää puolet: on Venäjältä tulleita, on vankilasta muuttaneita, on runsaslukuisesti sitä luojan sekameteliä.

Viimeaikaisia vatvomme ajaessamme:

• Yksikin iso korsto oli kävellyt kaupan kassan ohi sian potka puoliksi piilossa povellaan. Eikä kassaneiti uskaltanut reagoida mitenkään.
• Ensimmäisen kerran eläessäni jouduin napsauttamaan pyörän lukkoon kaupanpihalla tässä päivänä muutamana: sen verran epämääräistä porukkaa pyöri mäyrineen kaupan edustalla.
• Tummat muuttaneet lesken autio taloon talveksi asumaan, vaikka Mari lupasi vain yön yli olla. Vasta äsken sai poliisi häädettyä ne pois.
• JuakonJussin pojat kaappasivat tuntemattoman känniläisen koslaansa. Ottivat parnkkikortin ja vaativat tunnuslukua. Kun sitä ei alkanut herua, ajeluttivat pitkin pitäjiä yönseudun, kunnes henkihieveriin hakattu mies voipui, antoi oikeat numerot. Silti hakkasivat. Pitivät hangessa. Joku viisas tuli sitten katumapäälle ja lopulta toimitti hypotermiaan vaipuneen pieksetyn miehen terveyskeskukseen. Parit vuodet käräjäoikeus tuomitsi häkkiä kullekin. Ja sen saamarin kakssatasen joutuivat takaisin pulittamaan.
• Uusi kunnanjohtaja pääsi  nauttimaan maaseudun idyllistä heti tuoreeltaan, kun joku pojankossi toivotti tervetulleeksi lyömällä kunnanjohtajan auton ikkunat säpäleiksi heti ensiöinä.
• Pitäjillä joku ukonketale hakkasi juoppokaverinsa päätä vasaralla niin että tämä joutui teholle aivoleikkaukseen.

- Ei näistä iltalehet kirjottele.

- Eikä juuri paikallisetkaan sanomat.

- Kahestihan ne särki siun auton laitteita ennen kuin huumehörhö peruutti perän lyttyyn parkkipaikalla keskellä kirkasta päivää ...

- Nyt vien auton rapun etteen vaikkei saisi.

- Pakkohan se on kun parkkipaikalla ei säily.

- Mie käyn ostamassa Fiskarsin kirveen, entinen on hävinnyt liiteristä. Osta siekii turvaksi ja sen kanssa nuku ja hyökkäile kun alkavat taas autoa näpelöijjä siinä ikkunan juuressa.

- Mie lainaan siulta.

- Tässähän pian ollaan karimokkoja molemmat jos ei lopeteta tätä.

Siinä seisoo kaksikymmentä vuotta vanha Nisukka entistä ehompana Langon pihassa pihlajan alla valmiina lähtöön. Eikä rutuista tietoakaan.

- Parikymmentä tuntia sitä nakuttelin, vaan nyt pättöö tuas murjojien murjoa, naurahtaa Lanko. 

Omillamme ajamme takaisin kotia päin.

Niin missäs ne omenapuut kukkivatkaan; missä ne mansikkapaikat sijaitsivatkaan; entä rauha, pyhä hiljaisuus?

Kyllä. Kyllä ne täällä tallella ovat - pääsääntöisesti. Kun pysyttelee omalla tontillaan eikä kurkistele kuusiaidan yli tielle taikka lähde toikkaroimaan kylille, jonne mualiman metkut ja melskeet ovat saapuneet ...

Vaan pianpa, pianpa on sapattivapaa vietetty ja kesän mentyä on pakko painua tuohon töhrömaailmaan. Vaan josko heitä opettaisi entistä uskimmin pitämään vaarin käskyistä, noudattamaan lakia ja asetuksia sekä kunnioittamaan kanssakulkijoitaan entistä painokkaammin. Ja vasta sen jälkeen opettelemaan kasvit ja eläimet nimiltä ja että Budapest on Unkarin pääkaupunki. Ja sillekin yhdelle tulevalle vasta sitten opettaisi että tyrkkää sen kolomosen siihen ykki-kakki-neljä -rimpsuun sekaan ...

Veliseni,

ällös pelkää!  Irakissa on pahempaa, Somialiassa täysi kaaos, Venezuelassa sosialisoivat täyttä häkää, jenkit tappoivat viikolla 130 talibania, Virossa mellakoivat jostain painijapatsaasta niin että Venäjä antoi tulosvaroituksen Virolle.

Rauhallista on meillä. Uusi hallitus, Matti II, on luvannut nostaa lapsilisiä kympillä ja poistaa perintöveron vöyräiltä. Varakkuusveronhan poisti Matti I.

Jotta hyvä maa on Suomi, myös jääkiekossa.

Omat warremmekin vielä elon merkkejä osoittavat: 9001 € (ed.9244).

Voi, äläkä turhia sure!

Hikkaj-veljesi   aina hädässä, surussa ja ratkiriemussa mukana.

"Pienen pieni murheineen on ihminen, katson maailman kaikkeuteen ja tunnen sen (tai jotain)..."      - Pasi Kaunisto

6 kommenttia

Huhtikuun saldo - miinusta liki kaikk'

03.05.2007 - 19:34 | hikkaj | merkinnät, merkinnät, merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, Matkailu, Sijoitus/kauppa

1. *warrevoitot           9244 (ed.10033)
2. työttömyyskorvaus   816
3. urheilut                    132 km=20 h (*588/92h)
4. lukemiset                  171 s (Haanpää, Liehu)
5. vaimot                          *1 kpl

                                         *= vuoden alusta ja kaikki nettona

                                     

Veljeni Siellä!

HuH HuH HuHtikuu!

Kuukauden aloitimme Dubain kuumuudessa ja päätimme Seinäjoen hyytävässä kylmyydessä. Kuortaneen urheiluopiston pihaan kurvatessa vaimo sanoi: - Vaikka Korjuksen näkisi...

Ja siinä samassa vaalea keihästäjä lapset käsipuolessa laskeutuu mäkeä.

Vaimon keilatessa äsämmäänsä, minä puolestani tutkin käytävän tangokuninkaiden sekä   -kuningattarien reliefit alkaen 1985 Simonen Kauko...Lämsä Marko, Vettenranta Elina 2006. Mutta sitten, sittenpä näin ilmielävänä varsinaisen kuninkaan, painikuningas Myhin, joka oli poikien SM-paineja tarkkailemassa. Täyttä terästä koko äijä, päänahkaa myöten, eikä mitään bodarin onttoa lihasmassaa. Olispa turvallista kävellä Tallinnan kujilla Yli-Hannukselan peesissä!

Arabian matka oli julkkumielessä turha, koska Ahabiin emme törmänneet. Eikä sheikkejäkään liiemmin liikkunut. Tuleva kuuluisuus sentään nähtiin: maailman korkeimmaksi rakennukseksi rakentuva Burj Dubai. Kerroksia vasta 120 ja metrejä 422 - jossain puolessa välissä kuulemma ollaan menossa. Rahanruntelemilla inehmoilla sitä on mällättävää!

                    =====

Meillä sensijaan näyttää olevan laskeva trendi melkein kaikissa numeroissamme. Pistettäköön syyksi matkaaminen, ulkomaan ja muunkin: aikaa vievää, mutta avartavaa puuhaa. Vaikka kaikkein avartavimman matkan ihminen tekee matkatessaan omaan sisukseensa, omiin tunteisiinsa, omaan aivokapasiteettiinsa - ja onpa mistä ammentaa! Eikä se matka lopu. Juoksu, irtoava hiki, kummasti kirittää matkan toteutumista ...

Kesää odotellessa    veryVeljesi  Hikkaj 

"When completed, Burj Dubai will be the tallest building in the world in all four categories ... CTBUH ranks buildings on the basis of spire height, the highest occupied floor, roof heigh and pinnacle height."                                               Khaleej Times, April 10, 2007             

2 kommenttia

Viikko ministerinä (17.vk)

01.05.2007 - 13:14 | hikkaj | merkinnät, merkinnät, harrastukset, hyvinvointi, koti, liikenne, rakkaus, Sijoitus/kauppa, Työelämä, Politiikka

Olen pääministeri Matti hallituksessa, jonka muina ministereinä olen myös minä. Kuluneen viikon hallitusaikaansaannokset tässä:

Ulkoministeri Ilkkana

* hakkasin saunan takana halkoja ja lähetin kiukkuisen tekstiviestin ilmoille, kun kirves raapaisi kippurapeukaloani.

Ympäristöministeri Paulana

* haravoin leikkimökin edustan ja mustamaalasin siskolle perintökiikkustuolin eläkkeellesiirtymispäivänään (paheksuin spraypulloa)

Kulttuuriministeri Stefanina

* luin Haanpäätä ja ruotsiksi Tikkasta ; veikkasin Aston Villaa; hymyilin yhä Uotisen koipitanssille

Liikenneministeri Anuna

* vaihdoin kesärenkaat, poliisimiehen pelossa, sadatellen huoltoaseman mitä-sattuu-näyttävää painemittaria

Sisäministeri Annena

* tamppasin matot, imuroin, mutten luutunnut

Puolustusministeri Jyrkinä

* potkaisin toisen kerran toisen naapurin ärhentelevää koiraa

Maatalousministeri Sirkka-Liisana

* hommasin myyntiautosta siemenperunat, varhaislaji Timoa, ja pistin uunille itämään

Valtiovarainministeri Jyrkinä

* tein muutaman warrekaupan UPM-calleilla

Työministeri Tarjana

* raahasin mummolan metsästä, lupaa kysymättä, oksia vesipadan alle

Asuntoministeri Janina

* vaihdoin nojatuolin ja kiikkutuolin paikkoja sekä nostin kirjovehkan näkyvämmälle paikalle

Ulkomaankauppaministeri Paavona

* menin peilin eteen ennen kyläkauppareissua ja kysyin: - Onko kaikki hyvin?  Peili selvästi vastasi: - Kampaa tukkasi! Ja muista ostaa ulkomaisia omenoita ja reilunkaupan banaaneja!

Energiaministeri Maurina

* irrotin autosta sisätilalämmittimen kesäksi hyllylle sekä sammutin eteisen patterin

Viestintäministeri Suvina

* lirkuttelin ja visertelin pihatammen lintujen kanssa kilpaa - kuvittelin olevani laulurastas

Maahanmuuttoministeri Astridina

* katselin kuivatusalueella joutsenten paluuta ja sitä valtaisaa lentävän lihan määrää

Sosiaali- ja terveysministeri Liisana

* hölkkäilin kympin

Peruspalveluministeri Paulana

* pyysin tyttöä hammaslääkärissä käydessään varaamaan minullekin tarkastusajan - kolmen viikon päästä jo,  maalla pääsee!

Opetusministeri Sarina

* mietin opetusmenetelmää, jolla pystyisin syksyn tullen auttamaan minulle kuulemma tulevaa oppilasta oppimaan numeron kolme; hän kun kuuluu aina vaan toistavan 'ykki, kakki, neljä' -rimpsua; opettajan kysyessä: - Missäs on kolme?  tulee kohta varma vastaus: - Ykki, kakki, NELJÄ!

Oikeusministeri Tuijana

* pohdiskelin, onko laitaa että kotikuntani ei myy minulle maata, ulkomaalaisille kyllä - ja vastasin: - EI! 

Kuntaministeri Marina

* vastasin Braxin esittämään kysymykseen laajemmalla näkemyksellä: - Kunta on kaikkia kuntalaisia varten, eikä olisi oikein eikä soveliasta, että minulle myytäisiin perhospuisto, joka on kuntalaisten virkistysalue.

Pääministeri Mattina

* päätin iltakoulussa viikon toteamalla, että kaikki edellä kirjoitettu on totta; kiitin toimeliaasta hyvin sujuneesta viikosta ja toivotin hyvät vaput; omalle Kukkaselleni keräsin sinivuokkoja Männikön rinteestä

Veljeni

Bisneksemme nitkahdellen pyörivät alaspäin. Pientä tappiota. Satsaan heinäkuun UPM-wartsuihin.

9244 € on saldo ( ed. 9760).

Puhaltele palloihin, sotkeudu serpentiineihin ja muista juoda (vain) simaa! Toivottavasti Sinulla on hyvä viuhka,  ja tuuhea.

Huiskinhaiskin!

Veljesi Hikkaj

"Kun mulle sitten armo suotiin päästä sees-piiriin korkeaan, mi teitä kiertää, sain onnen tulla taivahanne tarhaan." Dante,1265-1321: Jumalainen näytelmä Divina Commedia

2 kommenttia