 |
| Yhden lakkara häkkyrässä lepää - vai? Toisten lakkarat vielä levällään pitkin pientareita. |
Golfko?
Ei kun sen sukulaisuutuus: köyhän miehen golf eli Lakkara-häkkyrä-peli.
Golfissa uutta yllättävää, sen kerran kun siellä kävin, oli se, ettei peli jatkukaan reiältä reiälle, vaan kolotuksen jälkeen kävellään pari sataa metriä, tai ajellaan golfautolla niin kuin Mara A aikoinaan, toiselle heittopaikalle lähemmäksi uutta häkkyrää, ja sitten kolmannelle jne. Väliin jää pelaamatonta maastoa vaikka kuinka.
Lakkara-häkkyrässä idis on samanlainen: peliväline eli lakkara (eli frisbee eli liitokiekko, heh!) heittää läväytetään minimimäärällä häkkyrään ja kävellään seuraavalle heittopaikalle. Kiirettä ei ole, sillä ei tässäkään aikaa oteta kuten ei isovelipelissääkään.
Kunta tarjoaa häkkyrät, avoimet rautakorit, ja pelivälineet, ne lakkarat, saa lainata kirjastosta.
Kuulitte oikein: k i r j a s t o s t a!
Kirjastothan ovat muuttuneet ajan myötä: harva sieltä enää kirjoja lainaa; melkoinen kirjahullubiblikko pitää olla jos moiseen vanhanaikaisuuteen alentuu kuin kirjalainaan. Nythän lukiotkin ovat menossa samaan ansaan: pian kirjallisuutta ei lueta vaan näytellään - näytellään kirjoja että katsokaas tällaisiakin vanhanaikaisia kapistuksia on vielä olemassa?
Mutta nyt emme poikkea aiheesta vaan käymme paanalle.Siis lakkarat lainaan ja ystävät messiin!
Niin me teimme. Eilen. Ja tänään.
Ja hitot! Mukavaa se on.
Eläköön kirjastolaitos, kauan!
Piankos olemme näin taitavia:
Elävää kuvasatoa.
