Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste XII kansi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste XII kansi. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kahdestoista kansi

  kirjailija / paikkakunta?

repetitio 2011


voi pyhä sylyvi!

"Ursulaa Lauri oli käynyt katsomassa vähän ennen joululomaa, pöhöttyneenä ja viinalta haisten.
- Ei se ollut isi, sanoi Ursula.

En tiedä oliko hyvä että vuosia hellitty kuva ehti särkyä. Mutta ehkä se vielä eheytyy,

ajalla on mahtava vaikutus."  runoilijan runoilijavaimo

Jo viimein on koittanut naisen vuoro.

Poimitaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun sattuvat olemaan samasta rautatiekaupungista, sieltä maailmalle pyrähtäneet. Sieltä missä sittemmin soi blues.

Toinen, maisterin tytär, körötteli runoilijan muijaksi Tampereelle, ja toinen, suutarin tyttäreksikin arveltu papin tyttö, monen mutkan (Heinola, Puumala, Kannas, Mikkeli) kautta päämiehen rouvaksi pääkaupunkiin.

Toinen erosi miehen hulluuden takia, toisella olisi aihetta ollut kyllin - kas vallan mies kun vallan usein unohti aviossa elävänsä.

Siitä vaan poimimaan nämäkin marjat kopsaan:

Kaupunki? Kirjailijat?

 "Pientä on miesten sortamisen halu
naisiin nähden
verrattuna naisten sortamisen haluun
toisiinsa nähden."  päämiehen vaimo
 XII 

Kirjavinkeissä

lauantai 7. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin seitsemäs kansi

   kirjailija / paikkakunta?

 repetitio 2011

linkki

äl' yl' pääst' perh'

Juhlat on juhlittu, vaan tuskin sodat sodittu. Juhlissa ei liene kukaan kaatunut - Oi, Maamme ja Vårt land päälle.

Sodassa kyllä, niin kuin kävi päivän puupääsankarillemme.

"Koulullapa on opettajana Luunepelin Vieno!" jakeli oma tyttö innoissaan tuoreita päiväkotitietojaan aikoinaan.

Hassulta kuulosti, yhtä hassulta kuin puusankarin totinen toimen töpinä ja harjoituksen hujellus ennen kuin taisteluntuoksina sillalla kaikkine temppuineen oli alkava.

Yllytyshullu, puupää?

Vai puusankari? Niinkin voi asian laidan ilmoittaa, koska jäljellä sillan korvassa virran seisoo puinen kuva.

Kenen kuka ja missä?

 
"Eik' aikaakaan, kun näyttää myös hän niitä kyllä saa,
kun täpötäynnä ryssiä jo silta vilajaa.

Ne tuli päälle tuiskunaan, vaan niistä joka mies
sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties."
VII  

Kirjavinkeissä