Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sydänsurujen historia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sydänsurujen historia. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. lokakuuta 2022

Lukupeekoosta ote

to klo 9.20 - tämä päivä 2022

Lopetin eilen Sydänsurujen-kirjan, ilmoitin siitä tekijälle: pian arvostelussa. Kasin (8) antaisin, vaan kun Kirjavinkeissä ei saa numeroita antaa, nähtävästi. Oman minän tunku tietokirjaan - piristävää, nostaa arvosanaa kummasti. 

Pasi Kauniston ek ilmestynyt aamulla siellä; täällä sille numeroarvostelu: 8+. Jos enemmän Pasin omaa puhetta suorana ilman välikäsiä, luiskahtaisi kiitettävän puolelle. Lehtolaisen Antti Ruuskasen elämäkerrassa sama vika: kohde ikään kuin vainaja jo, no keihäsuran kannalta kyllä. Siksi jätin sen kokonaan arvostelematta. (Toisaalta ymmärrettävää: dekkaristihan tarvitsee kirjoihinsa aina vainajan! 😐) 

Otan Kaikki isäni tavarat käteen, vaikkeivät mahdukaan. Tavaroita pientilan kaikki paikat pullollaan. 
Isä harrastanut käänteiskonmaritusta: kutakin tavaraa sata kappaletta! 
Jään kohtaan, jossa kertoja kertoo suunnittelevansa self-help-opasta karkottamaan oman pään samaa rataa junnaavia mörköajatuksia. Teoksen nimi olisi Olet jo muualla - tietoisen poissaolon voima.
Heti täältä yksi varaus!
Kolmannes kirjasta vasta luettu, joten arvosana vielä summittaisessa vaiheessa ~ 7-9.

Kirjan pohjustukseksi poimin 46 päivää sitten tallentamani jutun Riku Siivosen isä keskittyi muiden laps... hs.fi. 
Luen, jätän lukematta kirjasitaatit jotta kirjan tuoreus säilyisi.

Katos vaan, lukulistalla näkyy roikkuvan Kiantokin: IK oli mestarikirjailija, mutta Hurmeen mukaan myös:
Ei kai nyt sentään!
Kirjavinkeissä

tiistai 18. lokakuuta 2022

Sydänsurujen historia

Pääkopassa tuntuu olevan tunkua, semmoinen ajatusten rapina että, hätistetääs sekavin pihalle, jotta 

... sen verran tullut tuota Katja Ståhlia tuolilla tuolilta tuijotetuksi, että mielellään vertaan Henna Karppinen-Kummunmäkeä häneen. Juontaja Ståhl vetelee Elämäni biisiään Katja-persoona pilkahdellen, samaan tapaan työntyy fil. toht. Karppinen-Kummunmäen persoona-Henna Sydänsurujen historia -tieto/tiedekirjansa asiarakosista esille. 
Otetaas hei lunkisti - ronskistikin joskus.
Tuolla asenteella, vähän näykkivällä, hiipsivät tykö.
 
Jotenkin tuntui vastentahtoiselta (ei -mieliseltä) tarttua Sydänsurujen historiaan - ne laulut on laulettu ja kuultu Kalliolta, Maijaselta sun muilta kaihon karavaanareilta.

Henna Karppinen-Kummunmäki:
Sydänsurujen historia.
SKS 2022
Vaan annapas olla, ja päästä Henna virallisen tiedon viereen, omiin henk.koht. asioihinsa! Nappaa. 
Loppukiitoksista luen hetkauttavaa itseironiaa: "--- Kiitokset menevät tietysti myös entisille rakkauksilleni. Ilman teitä olisin monta kipeää kokemusta köyhempi. Olette olleet tärkeä osa omalla matkallani halki sydänsurujen historian.---" 
Parisen vuottako siitä edellisestä erostasi oli? Uusimmasta vain hetkonen.

Noita oman elämän tärkeitä suolaripauksia löytyy kirjasta juuri oikeissa paikoissa eli silloin kun omat silmät alkavat luppasta Romeo & Julia storyn ja muiden tunnettujen Anna Kareninojen & Vronskien -rakkaustarinoiden selvittelykohdissa, puhumattakaan niistä oikeasti eläneistä historian ylhäisistä. Silloin sinne simsalabiminä silmiä hereille tökkimään ilmestyvätkin omakohtaisesti koetut ylämäet ja alaluisut.

Lopulta joudun komentamaan alkuasennoitumiseni huit hiiteen ja paneutumaan ihka innolla tähän kirjallisten rakkaustarinoiden fiktiomaailmaan ja ennen kaikkea näitä fiktiokirjoja, romaaneja, kirjoittavien kirjailijoiden heille ihan oikeasti tapahtuneisiin ihastumis-/rakastumis-/pettymyskierteisiin. Kuten vaikkapa tuohon, miten Ahon Juhani joutui pakenemaan itseään sinne Pariisiin kirjoittamaan kohukirjaansa Yksin, kun hänelle kävi selväksi (se lamppu syttyi), että hänen suuri ihastuksensa Järnefeltin Aino valitsikin Sibeliuksen Jannen. Intiimisuhde Ainon Elizabeth-äitiin ei riittänyt mokomalle Jussille...

Sinnepähän puristukseen jäi osa päänsisäisistä tunkeilijoista - vähän kuin kellarin hiiristä yksi litskuun; helepottaa, kun rapina taas vähäksi aikaa vähennee

Suurenna, ja katso silmiin!

Kirjavinkeissä