Ennakkoluulin

 Tuohon en näppiäni laita!

Yhtään kirjaa en ole siltä / häneltä lukenut.

Perustelu: julkkis, aina esillä ja joka paikassa. Niin kuin Kait Lind ja Hyttinen ennen telkussa. Tyrkky siis. Ja kun niin monen suosikki: laumailmiö. Siksikin.

Silti laitoin. Luin yhden /on kesken. Kannatti. 

Samoinhan perustelin tämän toisenkin tyypin, taitavatpa esiintyä samassa tv-ohjelmasarjassa nauramassa, siinä jota Rydmankin suositteli ja jota en silti ole katsonut. (En tykkää ohjelmista jossa nauraa hörisevät tuon tuostaan.)

Luin tältä toiseltakin yhden, Nyrkin, tässä talvella. Kannatti.

Kummankin kirja kertoo urheilusta. Toinen juoksevasta itsestään, toinen nyrkkeilystä muttei suinkaan omasta.

Tässä nämä kirjat:

Ja tässä tekijät:

Miika Nousiainen /kuva Jonne Räsänen    Tuomas Kyrö / kuva Jari Kivelä

Nousiaisen perästä vielä kuullaan tällä potulla. Useampaan otteeseen.

 

"Menin taxfree-myymälän kosmetiikkaosastolle. Kirjoitin ennen kauppaan astumista lapun: 

'Lancôme Hypnôse Drama Mascara -ripsiväri, Cliniquen yövoide kuivalle iholle ja L'Oréalin perseenympärysvoide.' Annoin lapun myyjälle.

- Vaimoni pyysi ostamaan nämä.

- Joo katsotaan. Tätä kolmatta meillä ei kyllä ole. Tai ei tuollaista ole olemassakaan.

- Väitätkö vaimoani valehtelijaksi?

Jankkasin vähän aikaa asiasta, kunnes pokkani petti."

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Pahe toistuu

 Nyrkillä silmään!

"Mikä kumma saa tilaamaan luettavaksi Christer Sarlinin kirjan Mitalisadetta ja mustia silmiä - Suomen nyrkkeilyn olympiahistoria? Docendo 2022", kyselin vastikään. 

Ja taas saman kiehtovan pugilistiprobleeman kimpussa tässä hämilläni pyöriskelen, kun pitäisi toisaalta ja toisaalta ... niin tiedättehän ... pah! olkoot puolustelut. Minkäs sille primitiivisyydelleen mahtaa.

Siis tästä on kyse:

WSOY 2023

- Taas yksi Helenius, huokaistiin opehuoneessa, kun Robert kouluun astui. 

Jotenkin tutulta haiskahtava huokaisu omilta opeajoilta. 

- Voi vitun vitun vittu! Tää meni vihkoon, ilmaisee saman tunnetilan, vihkoonmenemisen, suorasukaisemmin Robbe tyrmäystömähdyksestä selvittyään, vähemmän akateemisesti.

Kuin tunkilla naamaan, siltä se tuntuu. Sopii kokeilla.

Ei irtoa helpolla leipä, on vähintään yhtä tiukassa kuin raatajaramman, pellonraivaajan, ojankaivajan asutustilallisen elämä muinoin. Viimeisimpänä käänteenä dopingepäily ja avioero.

Tiukkaa tekstiä Robertilta ja hienoa, vaikuttavaa tekstiä Kyröltä: inhimillinen urheilukirja parhaasta päästä. Ja mikä epävarma lähtökohta kummallakin, kun ei tiedä mitä tuleman pitää: onnistuminen vai epä?

Kyrökin kun on vähän hukassa: "En ole aiemmin tehnyt kirjaa elävästä ihmisestä, olen vain kuvitellut tarinoita ja ihmiskohtaloita."

Suunnittelee: "Tarinaan tulee monta kerrosta, koska ihmisessä on."

Niin käy. 

Helenius pysyy pääosassa, mutta yhtä innostuneesti seuraan Kyrön kamppailua kirjansa kanssa.

Robert Heleniukselta jää mestaruus haaveeksi, sen sijaan Tuomas Kyrö onnistuu mestarillisesti: Nyrkki on ihmisluonnon onnistunut kartoitus ja kuvaus elämän kehässä. 

Raskassarjalaisia kumpainenkin.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä