Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koljonvirta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koljonvirta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Joulukaalenterin kahdeksas kansi

  kirjailija / paikkakunta?

repetitio 2011

linkki

150 v

Kyllä nuo kesäiset mansut tämän kannen alle kuuluvat: niillä on tarkoitus vihjata paikkaan missä kirjailija lapsuutensa vietti, varsinkin jos marjasaalis kuvitellaan järven rantaan niemen nokkaan.

Jäätiin maisemiin yöksi, eli eilisen puu-ukon jäljiltä kuljeskellaan miltei samoilla sijoilla Koljonvirralla.

Punaisen pappilan porteille askellamme; typötyhjä on pappilan pihapiiri. Sopinee ikkunasta kurkistaa - ollaanko, elelläänkö siellä kiltisti, josko nurkassa nojallaan se onki, katossa roikkumassa se lamppu tahikka lattialla levällään niitä lastuja.

Eipä näy ristinsielua sisällä. Lie papin poika Pariisissa Yksin sitä kohukirjaansa kirjoittelemassa? Ai no niinpäs onkin, eihän se enää elossa ole, ollut vuodesta 1907. Vaikka meille elävä kirjojensa kautta yhä onkin.

Kirjailija?

"- Eihän siitä mitenkä talo palamaan pääse, kun öljy on kiintonaisen lasin sisässä ja tuli myöskin.

- Lasin sisässä! - Mitenkä se tuli saattaa lasin sisässä olla - eikö se poksahda rikki?

- Tuliko?

- Ei, vaan lasipa.

- Poksahda rikki! Eikä poksahda - kyllä se saattaa poksahtaakin, jos tulta liian korkealle vääntää, mutta onko pakko vääntää.

- Tultako vääntää? - Elä - rlä, mitenkä sinä tulta väännät!"

 VIII

Kirjavinkeissä

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Sibelius - Ainola

Siinä on ns. Stendhalin syndrooma hilkulla kun astumme autosta ja lähestymme porttia:


Sanattomaksi vetää ja pyörryttää: että piti tämäkin päivä saada vielä nähdä ja kokea! Tuta.

Rumana kuin minkäkin tehdaslaitoksen parkkipaikka avautui näkymä vallantieltä oikealle, autoja täynnä. Ei rantaa ei mitään kaunista näkyvissä: - Ei se nyt tuo ainakaan voi olla, tuo tuolla.
Jos se sittenkin on tuolla liikenneympyrästä vasemmalle, rantaa kohti.

Sinne!
Jossa kuitenkin vain tämä, vielä vähemmän kaunis:


Onneton kolossi, sinne tänne jatkettu ja nostettu. Ei ei!
Talon nurkalla merkki:

Mieluummin Ahoa Sven Tuuvan mailla, kauniimpana Koljonvirran sillan korvassa Iisalmen liepeillä. Mansikkaniemessä. Kiitos!

Takaisin liikenneympyrään, ja kas siellä lepää.
Niin myös itse kompositör! Laattana kaukana talon takana.

Se nähdään sitten, kunhan on käyty ensin taloksi ja siirrytty ajan oloon peremmälle: VI


Tuusulan Rantatie  I - II - III - IV - V - VI

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös